Lähettäjä: Extralarge 
Päivämäärä:   31.10.24 17:33:39

Taustalla nuoruudessa jos jonkinmoista itsetunto-ongelmaa, syömishäiriötä ja masennusta.

Nykyään pää kunnossa ja suhde ruokaan normaali, mutta edelleen en näe peilistä/kuvista itseäni todellisessa koossa.

Olen normaalipainoinen, xs-s kokoa, mutta omissa silmissäni M tai joskus jopa L-kokoinen.

Olen mielestäni hyvännäköinen, mutten missään mielessä hoikka ja huomaan ärsyyntyväni kun ihmiset ympärillä kommentoivat pienuuttani. Ärsyynnyn myös kun vaatevalmistajat valmistavat niin isoja vaatteita, että koon 34 housut tarvitsevat tällaisen medium-kokoisen naisen päällä silti vyön pysyäkseen ylhäällä.

Tiedän olevani hoikka, mutta en vain näe sitä. Muita kohtalotovereita?

Lähettäjä: feel U 
Päivämäärä:   31.10.24 17:46:40

Samaa täällä, todella raskas vaiva ja haittaa elämää ihan päivittäin. Mieli valehtelee rajusti. Minut ahdistus koostani saa jopa välttelemään mukavia asioita ja menoja. Mutta tuohon että pääsi on kunnossa on pakko sanoa, että ei, ei se ole. Apua on saatavilla ja sinäkin ansaitset sitä. Tsemppihalaus <3

Lähettäjä: Extralarge 
Päivämäärä:   31.10.24 18:04:39

No siis pääni on kunnossa verrattuna vaikka 10v takaiseen aikaan :') Tämä ei haittaa päivittäistä arkeani eikä se vaikuta valintoihin.

Ainoat haitat tosiaan vain se että koen ärsytystä aloitusviestissäni kuvaamista asioista. Ajattelen että kaverit ja tuttavat yrittävät vain olla mieliksi minulle väittäessään minua hoikaksi tai pieneksi.

Lähettäjä: Ullis 
Päivämäärä:   31.10.24 18:06:38

Joo sama täällä. En ärsyynny ihmisten satunnaisista kommenteista ”pienuudestani” tai ”siroudestani” vaan menen jotenkin lukkoon ja hämmennyn. Huomaan myös että saatan pitää meidän työpaikan xl kokoisia naisia paljon hoikemman ja sutjakkaamman näköisinä kun minä ja ihmettelen että miten heillä muka on xxl kokoinen työpaita ja minulla xxs.

Lähettäjä: _.-_ (extra large) 
Päivämäärä:   31.10.24 18:12:50

Kuulostaa heti että kyseessä on jokin muu ongelma, kuin varsinaisesti syömiseen tai painoon liittyvä asia.

Voit toki myös käydä vuosia terapiassa asiaan liittyen (ja maksaa itsesi kipeäksi), mutta vastaus tulee varmasti olemaan että kyse on oman itsevarmuutesi heikkoudesta.

Tehtäväsi on siis lähteä etsimään keinoja joilla voit rakentaa ja varmentaa itseluottamustasi, sekä rohkeuttasi!
Sinun painosi ja "vääristynyt kehonkuvasi" ovat vain niitä sivuoireita.

PS. on aika perseestä kuulla se suoraan... mutta näin se on

Lähettäjä: Pyhpah 
Päivämäärä:   31.10.24 18:38:38

Mulla on vääristynyt kehonkuva toisinpäin. Painan 100kg ja olen 164cm lyhyt, tankero pullukka siis, tosin ihan lihaksiakin on että en ole ihan hyllyvässä kunnossa. Käytän housuista kokoa 46 ja paidat l-xl. Mä en jotenkaan arjessa tai juhlassa yhtään koe olevani näin paksu ja kuljen ihan pää pystyssä ja ylpeänä mutta annas olla kun näen valokuvan itsestäni. Kuvottavaa ja masentavaa.

Lähettäjä: Ykkönen 
Päivämäärä:   31.10.24 18:46:06

Mulla sama. Mitat on nyt 170cm/63kg. Joka ikinen päivä katson peilistä kuinka lihava olen. Järjellä tajuan etten ole, mutta kun se ei vaan auta silti, joku minussa uskoo että olen lihava ja näytän oksettavalta. Olen kaunis ja sopusuhtainen, näen senkin puolen usein, mutta miksi ihmeessä nuo vääristyneet ajatukset valtaa mielen suurimman osan ajasta =(

Lähettäjä: Extralarge 
Päivämäärä:   3.11.24 10:56:43

"Huomaan myös että saatan pitää meidän työpaikan xl kokoisia naisia paljon hoikemman ja sutjakkaamman näköisinä kun minä ja ihmettelen että miten heillä muka on xxl kokoinen työpaita ja minulla xxs."

Itse ihmettelen myös töissä miten minua huomattavasti hoikemmat ihmiset käyttävät saman kokoisia vaatteita kuin minä.

Tässä yksi päivä meillä kävi eräs henkilö, jota aikaisemmin olemme nähneet vain kuvissa/teamsissa. Todella hoikka ja siro nainen. Työkaverini sitten ihmetteli ääneen muille miten hämmästyi tämän naisen pienuudesta. Että "oli ihan yhtä pieni kuin Extralarge!". Omissa silmissäni kyseinen nainen oli varmaan 10kg minua hoikempi.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   3.11.24 11:01:55

En tiedä mikä tuohon auttaa, mutta minusta taas esim L koko tai se M on tosi kaunis eikä minua hirvittäisi olla sellainen tai että kukaan muu olisi sellainen ? Normaalipainoinen tai vähän pehmeä suomalainen on siis mielestänne ruma, kamala, ällöttävä, ei-tavoiteltava ? Mites sitten äxällät ja siitä suuremmat ! Yritän siis ehkä sanoa että ei se miten suhtaudutte itseenne vaan se mitä pelkäätte ei ole mitään pelkäämisen tai kuvottamisen "arvoista" vaan hyvää ja normaalia. Moni siellä xxl koossa toivoisi joskus olevansa m tai edes l.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 11:14:16

Tavallaan sama tilanne mut eri päin. Olen jotain 167cm ja yli 90kg. En löydä millään vaatteita kun xxl ei mahdu. En tajua miten muille mahtuu tuo koko tai mistä kukaan löytää vaatteita. Olin jo nuorena ja normaalipainoisena m-kokoa ja osin l, en koskaan xs enkä tajua miten tämä menee näin. Isot tissit vaikuttaa toki mutta kun luen vaikka täältä miten oman kokoinen käyttää xl:ää niin miten se on mahdollista. Ilmeisesti näen itseni pienempänä tai niin ettei tilanne nyt ole ihan niin paha. Onhan se mutten pysty sitä muuttamaan. Haluaisin olla tissitön luuviulu.

Lähettäjä: Extralarge 
Päivämäärä:   3.11.24 11:22:09

Ei minun mielestä m tai l kokoiset ole ällöttäviä. Kuten sanoin omasta mielestäni olen hyvännäköinen m-kokoinen nainen. Vaikka vaatekokoni onkin xs tai s. Ainut asia mikä tässä hirvittää on se, että kehonkuvani on vääristynyt, ei muiden naisten koko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 11:34:27

Aina sanotaan että koot on muuttuneet. Toisten mielestä pienemmiksi ja toisten mielestä suuremmiksi.

Lähettäjä: Ykkönen 
Päivämäärä:   3.11.24 12:21:17

Joo minäkään en ajattele muista että ovatpa lihavia, vaikka olisivat samankokoisia kuin minä. Tai edes vaikka olisivatkin lihavia, en mä niihin kiinnitä huomiota.

Kyse on vääristyneestä kehonkuvasta itsellä.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   3.11.24 12:25:59

Koot on kyllä nykyään muuttuneet niin, että yksi m koon vaate voi olla ihan mitä tahansa hoikalle tai ylipainoiselle sopivan välillä. Eli koot vaihtelevat aivan hirveästi eri vaatteiden kesken. Sinänsä minusta aloittaja on liian ulkonäkökeskeinen, jos joka asiasta täytyy nostaa se painoon tai kokoon liittyvä kommentti ja suurennella sitä omassa päässään. Ala vaikka harrastamaan painonnostoa, tuleepahan koolle uutta merkitystä.

Lähettäjä: Läppäri 
Päivämäärä:   3.11.24 23:43:07

Mulla on myös tuo vääristynyt kehonkuva. Laihdutin muutama vuosi sitten 45 kiloa. Laihimillani olin hyvin tyytyväinen. Sittemmin olen painanut 4-7 kg enemmän. Jopa tuon neljän kilon lihominen tuntuu niin paljolta, että näen vain iso ihmisen peilistä. Käytän xs-s koon vaatteita ja pidän itseäni suurena. En lihavana, mutta "vain" normaalipainoisena. Haluaisin että minua sanottaisiin siroksi tai hoikaksi. Valokuvissa näytän ihan ok:lta, mutta silti liian isolta.
Mulla oli nuorena Laihimillani 29 tuuman farkut. Pidin niitä vuosikausia tallessa, jos mahtuisin joskus niihin. No nyt mahdun 26 tuuman farkkuihin. Syön mitä haluan, mutta todella vähän herkkuja. Nyt kesän jälkeen tosiaan painoa 7 kg enemmän. Mulla on joku ihme päähänpinttymä, että mun pitää saada tuo seitsemän kiloa pois, joten olen nytkin tarkka syömisistä, liikkumisista ja paino tippuu noin 0,5 kg viikossa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   4.11.24 01:57:32

Miksi sun tarvii miettiä minkä kokoinen kukakin on? Keskity muihin asioihin ja sellaisiin harrastuksiin mistä saat mielihyvää

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   4.11.24 07:15:46

Olet onnekas, jos tämä asia on sun mielestä elämää hankaloittava ongelma. Miten olisi vaikka syöpä, työttömyys tai sota?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.24 08:10:16

Aloittaja varmaan on sellainen "laihaläski" eli rasvaprosentti on korkea joten sitä löysää on siellä täällä. Eri asia olisikin jos olisi sellainen tiivis timmi kroppa.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   4.11.24 08:18:56

—: hei wau, käypä kertomassa tuo ilosanomasi syömishäiriöklinikalle, niin kaikki paranevat varmasti ihan taikaiskusta! Eivät ole varmaan vaan tulleet ajatelleeksi, että maailmassa on oikeitakin ongelmia. Masentuneille ja itsetuhoisille voisi varmaan vinkata saman, niin piristyisivät ja lähtisivät töihin.

Aloittajalle tsemppiä! Mulla on sama ongelma. näen itseni peilistä lievästi ylipainoisena. Valokuvissa sitten näytän jopa laihalta enkä oikein ymmärrä, miten se on edes mahdollista, minähän olen pullukka.

Lähettäjä: Nti50 
Päivämäärä:   4.11.24 10:15:20

Väitän, että jokainen katsoo itseään joka päivä erilailla. Välillä näyttää hyvältä ja välillä karseelta. Joskus mahtuu housut ja joskus ne tippuu. Se on ihan normaalia, eikä tarvi hysteriaa. Sama naaman kanssa.

Lähettäjä: Herehere 
Päivämäärä:   4.11.24 10:15:53

Tsemppiä aloittaja! Tärkeää että tiedostat ettei mielesi puhu sinulle totta tuossa asiassa etkä anna noille ajatuksille yhtään valtaa.
Täällä myös yksi saman ongelman kanssa painiva. Vaikka syömishäiriöistä hyvällä mallilla jo oma toipuminen onkin, niin itseni näen ja koen isona ja plösönä, aikka siis järjellä tiedän että en sitä oikeasti tällä painolla, xs vaatekoolla ja treenimäärällä mitenkään ole. En edes vaikka painoa on hoidon aikana nostettu, siltikään en ole iso. Mutta olen tietoinen, että mieleni valehtelee, alan vähitellen sietää sitä ajatusta ja asia on työn alla. Kyllä tästä vielä noustaan! :)

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   4.11.24 10:47:30

Nti50: niin, jos kehonkuvan kanssa ei ole ongelmaa, se on tuollaista. Jos sen kanssa on ongelmaa ja se on vääristynyt, on kyse vähän pahemmasta asiasta. Silloin noita hyviä päiviä ei käytännössä ole eikä huonoja päiviä ohita olankohautuksella, vaan ne lamauttavat.

Lähettäjä: Extralarge 
Päivämäärä:   4.11.24 11:19:09

"Aloittaja varmaan on sellainen "laihaläski" eli rasvaprosentti on korkea joten sitä löysää on siellä täällä. Eri asia olisikin jos olisi sellainen tiivis timmi kroppa."

En ole laihaläski. Ja on melko timmi kroppa. Silti se näyttää minun silmissä timmiltä M-koolta.

Lähettäjä: juju 
Päivämäärä:   4.11.24 11:27:25

Lähettäjä: Nti50
Päivämäärä: 4.11.24 10:15:20

Väitän, että jokainen katsoo itseään joka päivä erilailla. Välillä näyttää hyvältä ja välillä karseelta. Joskus mahtuu housut ja joskus ne tippuu. Se on ihan normaalia, eikä tarvi hysteriaa. Sama naaman kanssa.

Niin, tuo on normaalia. Mutta jos kehonkuva on häiriintynyt ja on ongelma, niin se on todellakin ihmisen elämänlaatua heikentävä, joka päivästä elämistä häiritsevä ja rajoittava asia, aivan eri asia kuin tuo kuvailemasi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.11.24 14:11:40

Minulla on todennäköisesti jonkin sortin dysmorfia, mutta se koskee ehkä enemmän kasvoja. Juuri tässä joku päivä sitten asia tuli puheeksi ja olin aika häkeltynyt, kun puhekumppani mainitsi pienen nenäni. Hullulta se tuntui, koska omasta mielestäni minulla on todella iso ja epämuodostunut nenä, joka välillä tuntuu kattavan varmaan 1/3 kasvoistani. Muitakin vastaavia piirteitä on, jotka muut tuntuvat näkevän ihan eri tavalla kuin itse.

Omalla kohdallani tilanne on siitä ikävä, että esim. itseni näkeminen valokuvissa on todella hankalaa, välillä jopa mahdotonta, tai ainakin se aiheuttaa kohtuuttoman voimakasta ahdistusta. Onneksi en elänyt teini-ikääni someaikana, se on jo ajatuksena puistattava.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   4.11.24 15:54:15

Ymmärrän aloittaja tuskasi. Itse olen 177/57 ja näillä mitoilla oikeasti aika pienikokoinen. Rasvaprosentti myös todella alhainen, teen tallihommia työkseni. Ja koen itseni silti isoksi. Peilistä katsoen näen normaalin ihmisen, joka voisi olla paljon pienempi. Sitten taas kuvista tajuan, miten kamalalle oikeasti näytän, koska olen niin siro. Tiedostan asian, mutta en näe sitä kuitenkaan. En tiedä liittyisikö se pituuteni, koska niin iso osa ihmisitä on minua lyhyempiä. Eli vaikka olisi millainen tai tekisin mitä, niin silti olen ”isompi”, kuin muut