|
Lähettäjä: hhj
Päivämäärä: 2.11.24 13:37:11
Onko ne asiat haasteita sinulla vai puolisolla? Teillä voi olla ihan eri näkemys siitä, mitkä ovat arjen haasteita yksin tai yhteiselämässä.
Minulla on ADHD, mutta en siltikään ole koskaan myöhässä mistään. Ennemmin olen aina hitusen etuajassa, että ehdin käydä vessassa, niistää nokan ja pestä kädet, tällätä hiukset ja vaatteet, jne. Muut sitten tulevat paikalle vasta sovittuna aikana tai vähän jälkeen ja ramppaavat tälläytymässä, vessassa, hakemassa kahvia, vaihtamassa vaatteita (jos ovat esim. tulleet pyörällä ja haluavat vaihtaa sisätiloihin siistimmät vaatteet, tai ulkona on satanut vettä ja haluavat vaihtaa kuivat vaatteet, tai meikata ja laittaa hiukset vasta perillä).
Minulle tuo toimintatapani tuo kahdenlaista haastetta. Koska lähteminen on aina stressi, niin alan valmistautua lähtöön reilusti etuajassa. En todellakaan ole sellainen, joka vain ottaa puhelimen + avaimet, vetää vatteet päälle ja painuu ovesta ulos. Mieheni ihmettelikin joskus, miksi alan touhuta jo tuntia ennen lähtöä, kun hän alkaa valmistautua lähtöön minuutti ennen kuin menee ovesta ulos. Ihmettelin tuota itsekin ennen kuin sain diagnoosin.
Moni ADHD-henkilö sanoo, että lähteminen on aina kaaosta ja kaikki on hukassa ja sekaisin ja ovat aina myöhässä. Minä estän tuon kaaoksen ja kaiken hukkaamisen sillä, että aloitan ajoissa ja rauhassa. En siis ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka ovat myöhässä kaaoksen vuoksi, koska itse hallitsen sen aloittamalla ajoissa ja tekemällä rauhassa.
Ja sitten ärsyttää, kun itse olen ajoissa, valmistellut itseni rauhassa ja valmiina johonkin kun on sovittu, ja sitten muut sähläävät ja myöhästelevät ja muiden odotteluun menee aikaa. Toki erikseen ne, jotka ovat ilmoittaneet tulevansa vähän myöhässä esim. bussiaikataulun vuoksi eikä heille ole järkevää/mahdollista tulla jo aiemmalla bussilla.
Koska moni on tapamyöhästelijä eikä edes välitä siitä, että muut joutuvat odottamaan, niin se saattaa aiheuttaa riitaa. Mieti, onko toinen samanlainen vai jopa reilusti erilainen kuin sinä ja tuleeko asiasta ongelma. Minä en ole oppinut ymmärtämään niitä, jotka ovat aina myöhässä, varsinkaan, jos selittävät sitä "Mä vaan oon tällanen" tai "Mulla on ADHD".
Toinen ääripää on sitten liian ajoissa olevat, jotka väittävät muiden tulevan myöhässä. Tällaisetkin ovat rasittavia, kun eivät ymmärrä, että ovat ihan yhtä väärässä kuin myöhässä tulevat, eikä sovittuna aikana tulevat ole myöhässä. Impulsiivisuuden vuoksi moni keksii tuosta vain tehdä jotain ja ilmoittaa siitä kaverille just nyt eikä yhtään aiemmin, eikä sillä kaverilla ole aikaa valmistautua, vaikka impulsiivinen on voinut tietää menosta jo aikaa sitten ja tällännyt itseään kaksi tuntia, mutta sitten ei anna sille seuralaiselleen sekuntiakaan aikaa valmistautua.
Minulla on tällainen kaveri, joka asuu 5 km päässä minusta, mutta saattaa soittaa minulle "Lähdetkö mun kaa teatteriin/kaupungille/rautakauppaan" vasta toiseksi viimeisissä liikennevaloissa, jolloin minulla on max 5 minuuttia aikaa hinata itseni asunnosta ulos. Hän kun ei jaksa odotella muita. Lisäksi, jos hänen kanssaan on sovittu, että hän tulee hakemaan minut klo 9.00 ja soittaa kun lähtee kotoaan, hän saattaakin soittaa minulle klo 8.30 ilmoittaen, että odottelee jo parkkipaikalla. Eikä sitten jaksa odottaa, että hinaan itseni tavaroineni pihalle, vaikka siihen menisi vain 5 minuuttia. Lisäksi hän jatkuvasti valittaa minulle myöhässä olevista ihmisistä tajuamatta, että hän on itse ajoissa ja hänellä ei ole oikeutta valittaa.
Hänen kanssaan mikään sovittu ei yleensäkään pidä, kun hän saattaakin päättää, ettei jaksakaan tehdä sovittua asiaa tai ole sovitussa paikassa sovittuun aikaan, kun on tullut paikalle jo etuajassa ja lähtenytkin kiertelemään kauppoja kaupungilla. Ei tietenkään ilmoita minulle, jolloin minä seison odottelemassa häntä. Kun soitan, että missä oot, hän on kaupassa A. Menen sinne, ei näy, soitan ja hän onkin jo kaupassa B. Menen sinne, ei näy, kun onkin jo mennyt kauppaan C. Mutta hän vain on sellainen. No, emme ole nähneet moneen vuoteen, kun enpä minä jaksa leikkiä hänen kissa-hiiri -leikkiään ja olla aina muuttelemassa omia suunnitelmiani ja sinkoamassa sinne tänne. Hänen miehensäkin on kyllästynyt vaimonsa käytökseen, eikä heillä ole paljoa muuta yhteistä kuin lapsi ja suntolaina.
Kodin siistinä pitäminen ja järjestyksen ylläpito on vähän monimutkainen asia. Kodin siisteys on monille asia, jossa ei päästä yhteisymärrykseen. Siisteysvaatimukset ja -taso on ihmisillä erilainen, joten se aiheuttaa paljon riitoja. Näistä kannattaa keskustella. Minun mielestäsi ei toimi se, että "se siivoaa jota sotku häiritsee", koska tuolloin toinen vain sotkee ja toinen siivoaa koko ajan. Molempien pitää osata siivota jälkensä, niin siivoamisesta tulee vähemmän riitaa. Meillä esim. minä pyykkään lakanat + pyyhkeet ja omat vaatteeni, mies pyykkää omat vaatteensa. Ja jos haluaa hamstrata tavaraa, niin sille on osoitettava paikka, mihin ne saa kerätä, ettei ne valtaa koko asuntoa. Meillä on molemmilla eri harrastukset, mutta kummankaan tavarat ei valtaa koko asuntoa.
ADHD aiheuttaa impulsiivisuutta, hyperfokusta yms. Ei nukuta, kun on niin kiinnostunut asiasta X joten toisen on turha odotella toista nukkumaan. Tai toinen ihmettelee, kun kotiin tulvii tavaraa aiheeseen liittyen. Tuo kiinnostus voi myös lopahtaa ihan yhtäkkiä. Kuviota voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole ADHD. Ja vaikka toista kiinnostaisikin asia X ja ADHD:ta se ei kiinnosta pätkääkään, niin silloin häntä ei se kiinnosta vaikka kuinka haluaisi sen kiinnostavan. "If you can't get it up, you cannot performance" sanoi joku viisas jossain nettivideossa.
ADHD voi olla todella tarkka jossain asiassa ja sitten täysi huithapeli toisessa asiassa. Sille ei välttämättä voi mitään, koska kiinnostus on jossain asiassa ja toisessa ei. Tämä voi tuottaa paljonkin haasteita yhteisessä arjessa, esim. siivoaminen, ajankäyttö, jne.
Mutta kun on diagnoosi ja tiedostaa, mitä ADHD aiheuttaa, niin diagnoosin taakse ei voi piiloutua vaan on osattava toimia sen mukaan ja otettava toinen huomioon. Jos on itsekäs ja ajattelee koko ajan "Mulla on ADHD", niin ei toisen tarvitse sitä sietää. Silloin ei kannata olla parisuhteessa.
Viittaan siihen, että minulla on muutamia kavereita, jotka hokevat ADHD:taan koko ajan, vähintään joka kolmannessa lauseessa. Käyttäytyvät jopa törkeästi sillä verukkeella. Minä en ole diagnoosistani kertonut kuin muutamalle ihmiselle, koska olen oppinut toimimaan aika hyvin ja sain diagnoosien vasta 32-vuotiaana. Aina kun minua kohtaan ollaan töykeitä ja kohautellaan vain olkia sanoen "Mulla on ADHD" niin tekisi mieli vastata "Niin on minullakin, mtten silti käyttäydy noin ääliömäisesti". Ei diagnoosi ole sy käyttäytyä törkeästi, esim. 1) möläytellä mitä sattuu, 2) yhtäkkiä vain häipyä paikalta tai 3) töniä ihmisiä nurin.
1) Kerroin isäni menehtyneen syöpään ja ADHD-ääliö möläytti "Eipä tarvi maksaa eläkettä, säästyy rahat!". Kysyin, että mitä sanoit, niin hän toisti sanomansa. Tuijotin kysyvänä, ja hän vain kohautti olkiaan "Mulla on ADHD".
2) Kävelin erään ADHD-henkilön kanssa paikasta toiseen ja hän kysyi minulta, mitä teen illalla ja kun aloin vastata, hän yhtäkkiä möläyttikin "Mä lähden kauppaan moido" ja paineli toiseen suuntaan. Mutta hän vain on sellainen, kun hänellä on ADHD.
3) n. 35 hengen porukka oli menossa bussin ovesta sisään ja siinä oli vähän tungosta niin piti odotella ja jono vähän mateli. Eräs tyyppi sitten yhtäkkiä huudahti "MENE VTTUUN SIITÄ!!" tönäisten edellään seisovan ihmisen nurin ja muita päin. Kaikki olivat ihmeissään eikä ketään naurattanut. Tuo tyyppi sitten hörisi "Hehe, vitsi vitsi" ja kun joku kysyi, että mitä hemmettiä toi oli, hän vain tokaisi "ADHD".
Jotta (isoja) haasteita parisuhteessa ei tule, niin kannattaa ensin tutustua toiseen. Toisen luona vierailu voi ehkä auttaa näkemään, millainen hän on tai miten hoitaa kotiaan, mutta jos vierailu on etukäteen sovittu, niin voi olla, että on tehnyt suursiivouksen juuri, ettet pääse näkemään, missä kunnossa koti oikeasti arjessa pysyy.
Impulsiivisuus vaikuttaa myös rahankäyttöön, joten ADHD voi aiheuttaa "tili tuli tili meni" -tyyppistä käytöstä, jolloin rahaa hassataan kiinnostaviin asioihin ja sitten muuhun ei rahaa riitäkään. Jos on varaa hassata niin mikäs siinä, mutta jos et halua maksaa yhteisiä kuluja yksin, niin ei kannata mennä yhteen henkilön kanssa, jolla ei raha-asiat ole hallussa.
Itse tiedostan ADHD:n tuomat ongelmat ja sen, millainen olen, joten tulen elämässä hyvin toimeen. Mutta en siedä ihmisiä, jtka ovat "ihan perseestä", joten en alkaisi parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei edes yritä hallita arkeaan ja ottaa muita huomioon. Tuskin siis alkaisin seurustella toisen ADHD:n kanssa. Ainakaan, jos on kuvailemani henkilöiden kaltainen...
|