|
Lähettäjä: R
Päivämäärä: 31.10.24 13:43:57
Olin monta vuotta etäsuhteessa mutta sillä erotuksella, että asuttiin eri maissa. Euroopassa sentään kumpikin, mutta oli pakko lentää, jotta pystyi viettämään toisen kanssa aikaa. Tuohon verrattuna hieman naurattaa, kun jotkut valittavat, että "mä asun Helsingissä ja mies Turussa, ei tämä suhde voi ikinä toimia" :) (Enkä nyt sano etteikö teillä voisi olla oikeasti pitkä välimatka, jos toinen asuu vaikka etelässä ja toinen Lapissa).
Mutta juu, ei tuo minullakaan pidemmän päälle toiminut. Minun olisi lopulta pitänyt muuttaa ulkomaille maahan, johon minulla ei tuon miehen lisäksi ollut oikein mitään sidettä. Itselläni on kuitenkin elämä ja työ Suomessa. Oli suhteessa kyllä joitain muitakin asioita pielessä - ehkä jos ei olisi ollut, niin olisin voinut harkitakin vakavasti muuttoa.
Mutta tietysti myös ihan tavallinen suhde voi päättyä milloin tahansa, että eipä siinä. Miettisin kuitenkin kaksi kertaa, että mitä kaikkea olet valmis uhraamaan miehen eteen. Kun itse pohdin suhdettani, sanoivat jotkut tutut, että "jos rakastaisit miestä oikeasti, olisit valmis muuttamaan". Minä sanon että p*skat, jos ihmisellä ei ole kokemusta jatkuvasta lentelystä ja matkustamisesta niin ei hän voi oikein ymmärtää, miten raskasta se on pidemmän päälle. Ja muutenkin se on todella raskasta, että ei voi nähdä toista hetken varoitusajalla vaan kaikki pitää sopia kuukausia etukäteen. Etäsuhteessa pitää myös olla tosi selkeät sävelet yhdeydenpidon suhteen, koska kommunikaatio perustuu viesteille ja soittelulle. Siinä sitten sovit, milloin toiselle sopii joku puhelu työn ja kaiken muun elämän ohessa... Ei kiitos enää.
|