Lähettäjä: Mikä syynä? 
Päivämäärä:   31.10.24 12:31:47

Minua on alkanut häiritä kaveri, joka on tavallaan kovin avulias ja ystävällinen, mutta oikeasti ei olekaan. Hän on oma-aloitteisesti tarjoutumassa tekemään asioita tai innolla osallistumassa tekemisiin, mutta myöhemmin peruu lupaamisensa.

Esim. mainitset, että siskosi on muuttamassa parin viikon päästä. Kaveri innostuu, että hänellä onkin sinä viikonloppuna vapaata ja tulee tietenkin muuttoavuksi. Paria päivää ennen hän ilmoittaa, että ei jaksakaan tulla ja selkäkin on ollut vähän kipeä. Tai sanot, että myisiköhän huonekalun x kun sille ei ole varastossa tilaa niin kaveri ehdottaa, että hänen varastossaan on tilaa jos kelpaa. No kelpaahan se, mutta kun pitäisi huonekalu varastoonsa viedä, sinne ei sovikaan eikä edes huvita jonkun toisen tavaroita säilyttää.

Myös "kivoja" asioita peruu; esim. kysyt häneltä, mennäänkö paikkakunnalle a tapahtumaan b, hän innostuu että joo hyvä idea, varaat majoituksen ja liput, mutta jälleen vähän ennen tapahtumaa hän peruu, koska ei huvita, sinä olet ollut ärtyisä tai ei olekaan varaa.

Näissä on ärsyttävää erityisesti se, että asia on sovittu, jolloin muuttoapu, varastotila ja tapahtumaseura oletetaan pitävän paikkansa eikä tietenkään ole ns. varasuunnitelmaa. Mutta eniten hämmästyttää se, miksi toimii noin. Kukaan ei ole kysynyt, vaatinut tai edes ehdottanut, ihan itse on tarjoutunut, mutta tarjous jää kuitenkin vain puheeksi. Kun kieltäydyt, sekään ei sovi "ei sitten kun ei kelpaa". Kelpaisi kyllä, mutta koska muuta ei saa kuin tyhjää puhetta, niin miksi vaivautua.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   31.10.24 12:36:51

Mitä vastaa, kun olet kysynyt häneltä, että miksi tekee näitä ohareita?
Joku "päävikahan" tuo on. Itse en jaksaisi moista ihmistä ollenkaan.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   31.10.24 12:38:30

No nyt tiedät ainakin miten tyyppi toimii, ja osaat itse toimia sen mukaan. Ja seuraavalla kerralla kun hän alkaa tuon "ei sitten kun ei kelpaa" sanot suoraan että hän on niin monta kertaa luvannut ja aina perunut että olet kyllästynyt moiseen.

Lähettäjä: Mikä syynä? 
Päivämäärä:   31.10.24 12:46:18

"Mitä vastaa, kun olet kysynyt häneltä, että miksi tekee näitä ohareita?"

Juurikin noita, että ei jaksakaan kun töissä oli stressiä, ei olekaan varaa kun pitikin korjata se tai ostaa tuo jne.

Omituista on myös se, että jos asia onkin toisinpäin ja esim. varastotilaa ei tarvitsekaan, koska naapuri osti huonekalusi tai sinulla on vaikka jalka kipeä ja perut viikonlopuksi suunnittelun reissun, hän ottaa itseensä ja marisee, kuinka hän teki tilaa huonekalulle ihan turhaan tai kuinka hän varasi viikonlopun reissua varten ja nyt se peruuntuukin.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   31.10.24 12:47:52

Veikkaan kahta vaihtoehtoa:

1. Kaveri kärsii ns. kiltintytön(/pojan)syndroomasta ja yrittää pyristellä siitä eroon. Hän ehtii lupailla apua ennen kuin edes tajuaa mitä suusta taas pääsi ulos. Sitä on niin tottunut, että on aina se, joka ensimmäisenä nostaa käden ylös ja sanoo että "minä autan minä autan". Tällainen on voinut lähteä ihan lapsuudesta asti ja siitä on vaikea päästä eroon. Sitä saattaa helposti kokea syyllisyyden tuntoa ja tuntuu kuin ihmisen katsoisivat pahalla, jos et ole tarjoutumassa apuun. Tunne voi olal niin vahva, että se tulee ihan älyttömissäkin tilanteissa, esim. siinä, jos et tarjoudu auttamaan lähes vierasta ihmistä (tyyliin kaverin sisko). Voi myös tuntua, että pitäisi aina olla lähtemässä kaikenlaisiin tapahtumiin, jotta kaverin ei tarvitse yksin mennä.
Mutta sitten kaveri aina herää todellisuuteen ja toteaa, ettei vaan pysty auttamaan kaikkia eikä ehdi juosta joka tapahtumassa. Kaveri voi myös kärsiä aidosti uupumuksesta ja kerta kaikkiaan ei vain jaksa ja kykene lähtemään. Tai esim. huomaa liian myöhään että itseaiassa se oma varasto on täynnä tavaraa eikä sinne mahdu enää lisää muiden tavaroita tai ei olekaan rahaa juosta taas jossain tapahtumassa. Siksi sitten perutaan viime tipassa.

Voi myös olla että viime tipassa peruminen tuntuu "helpommalta", koska sitä uskottelee itselleen "minähän olin lähdössä, mutta nyt vain just tällä kertaa en oikeasti päässyt". Niitä "just tällä kertaa" tapauksia vaan alkaa sitten kertyä.

Jonkinlainen mt-ongelmahan tuo jo on, kun noin pahaksi menee.

2. Voi olla jonkinlaista narsismia/manipulointia. Joko tiedostettuna tai tiedostamatta. Eli halutaan olla kaverille avuksi, mutta sitten perutaan, koska ei jaksetakaan. Mutta jos kaveri kieltäytyy "avusta", voi aina suuttua "kun apu ei kelpaa" ja vedota tähän myöhemmin, esim. jos kaveri oikeasti pyytää apua, voi sanoa että en auta, kun et sä ikinä mun apua kelpuuta.
Tai jos lupaa auttaa, mutta "hyvästä syystä" peruu viime tipassa, voi vaatia kaverilta silti apua vastalahjaksi, koska "minähän olisin auttanut mutta satuin just satuttamaan selkäni, ei se mun vika ole".

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   31.10.24 12:48:25

Mulla oli ennen tuollainen kaveri. Erityisesti harmitti kerran, kun olin menossa ekaa kertaa kisoihin uudella vuokrahevosellani, ja olisin kovasti halunnut muutaman valokuvan tai videon suorituksesta. Kerroin kisoista, ja kaveri sanoi itse aivan innoissaan että jee, hän tulee ilman muuta katsomaan, hän ei olekaan nähnyt hevosia aikoihin, hän voi ottaa kuvia. Sanoin että oikein hyvä, sitten ei tarvitse pyytää muita kuvaamaan. Muutamaa päivää ennen kisoja kaveri vielä kirjoitti, että kivaa, nähdään viikonloppuna kisoissa. Ja eiköhän kisoja edellisenä päivänä tullut viesti, että ei hän jaksa tulla. Ei ollut sitten ketään muutakaan kuvaajaa paikalla kun olin luottanut häneen tässä asiassa.

Tämä nyt oli pikkujuttu verrattuna vaikka muuttoavun perumiseen, mutta harmitti itseäni. Vähän myöhemmin en enää jaksanut näitä ailahteluja ja jatkuvaa valitusta niin lopetin yhteydenpidon.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   31.10.24 12:55:43

Joo, tuttua kauraa. Se on sellaista oman sädekehän kiillottelua, että tottakai tullaan avuksi ja plaaplaa - eikä ole ikinä ollut aikomustakaan tulla, kunhan tosiaan yrittää tehdä itsestään muitten silmissä paremman ihmisen. Voit pistää suorilta välit poikki tai sitten aina ohareitten tullessa muistat mainita vaikka somessa, että piti x:n kanssa sitä ja tätä, mutta taas se perui viime tingassa, kuka tulisi jeesimään/kaveriksi johonkin?

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   31.10.24 13:07:51

Voi olla tuota kiltin tytön syndroomaa, tai sitten ihan yksinkertaisesti introvertti luonne. Toki tuolla introverttiydellä ei voi kaikkea kusipäisyyttä selittää, mutta huomaan itsessäni sanoja piirteitä kuin tuossa aloituksen tekstissä.

Mikä tahansa sovittu meno on mulle hankala, oli kyseessä sitten mukava juttu tai vähemmän mukava juttu. Vaikka tiedän, että jossain tapahtumassa on varmasti kivaa, niin sinne on silti ihan tajuttoman vaikea lähteä. Varsinkin jos se vaatii minkäänlaisia etukäteisjärjestelyjä. Sitten kun pääsen liikkeelle ja huomaan että mulla on kivaa, niin saatan ihan jopa ehdottaa jotain tapaamista kavereiden kanssa ja siinä hetkessä se tuntuu oikeasti hyvältä idealta. Ja kun se tapaaminen alkaakin lähestyä, niin olen kerinnyt jo muuttaa mieleni. Harvoin mä kuitenkaan perun mitään sovittuja juttuja, koska tiedän että se on muista ihmisistä kovin ikävää.

Lähettäjä: Siret 
Päivämäärä:   31.10.24 14:13:35

No tuollaiselta ei kannata enää mitään pyytää eikä sopia hänen kanssaan yhtään mitään, kun lopputulos on selvä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 14:17:02

******: Lähtövaikeudet eivät kyllä ole introverttiyden merkki vaan ennemmin jonkun neuroepätyypillisyyden.

Lähettäjä: Eläkkeellä 
Päivämäärä:   31.10.24 14:29:19

No kysyitkö kaveria mukaan silloin kun se muutto oli.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   31.10.24 14:51:52

"No kysyitkö kaveria mukaan silloin kun se muutto oli."

En ole se, jolta kysyt, mutta jos sovin jonkun kanssa, että tiettynä ajankohtana tehdään jokin asia, oletan että minun ei erikseen tarvitse kysyä uudestaan vaan asia on sovittu. Sitä tarkoittaa "sovittu".

Lähettäjä: Yx 
Päivämäärä:   31.10.24 15:28:39

Mulla on tuttavapiirissä yksi tällainen henkilö ja hän on tehnyt monelle tätä samaa. Yleensä hän tulee kipeäksi viime tingassa ja tää on jo ihan vitsi. Saattaa olla neljä tuntia ennen sovittua ajankohtaa vielä terve mutta sairastuu yhtäkkiä. Ja tätä on jatkunut jo vuosikausia. Ei voi luottaa yhtään.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   31.10.24 17:12:00

Joo mulla oli tommonen kaveri. Se suunnitteli kaikenlaisia juttuja, oli kovasti kaveria mutta mikään juttu ei koskaan sitten toteutunut. Meillä oli samanikäsiä lapsia niin peru synttäreille tulon kun on niin väsynyt. Laitoin viestin joo koitahan levätä. Aika äkkiä älysin mistä on kyse, ei tarvinu pettyä kun ei uskonut niitä tehdään sitä ja tätä ja tuota kun ne oli pelkkää puhetta. Mulla oli 2 pientä lasta ja kävin siellä useasti, meillä se kävi vissiin 2 kertaa. Lopulta meni hermo ja räjähdin oikeasti ja se kaveruus loppu siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 17:15:26

Miellyttäjäpersoonat ovat aivan saakelin raskaita. Kaverisi on vielä helppo tapaus kun ei tule paikalle vinisemään.

Älä enää ikinä ota apua häneltä vastaan.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   31.10.24 17:41:14

Minulla oli taannoin vuokravarastossa eräs isohko esine, josta silloinen vakituinen miesystävä sanoi että miksi maksat sen säilytyksestä että hänen varastoonsa sopii ja ilmaiseksi. En ollut ensin halukas, mutta hän alkoi jankuttaa, että on se kumma kun ei kelpaa minun varasto ja säästö vaan maksat mieluummin jne, tavallaan syyllisti minua kun ei hänen tarjouksensa kelpaa. Vein sitten hänen varastoonsa, homma ok kunnes tuli kunnon riita, jonka yhteydessä hän ilmoitti, että vie se romusi pois hänen varastostaan, ei tarvitse häntä ilmaiseksi hyödyntää.

Erottiin, mutta tuosta suhteesta opin sen, että en ota enää mitään vastaan keneltäkään mieheltä. Seuraava mies oli hieman ihmeissään, että onko minulla ystävällisyydelle ja huomaavaisuudelle parisuhteessa hintalappu. Ei minulla ennen ollut, mutta tuon jälkeen on ollut.

Lähettäjä: ,ss 
Päivämäärä:   31.10.24 19:02:39

En tiedä miksi jotkut toimvat noin. On todella ärsyttävää. Eivätkä näe itsessään mitään vikaa.

Toinen ärsyttävä tapa on se, että pyytää jotakuta apuun tai seuraksi, mutta itse ei sitten aiokaan tehdä mitään.

Esim. kaveri ehdottaa, että lähdetään viikonlopuksi vaeltamaan. On sovittu, että kumpi ottaa mukaan mitäkin ja että hän tulee hakemaan minua klo 17. (Tai minä haen hänet.) Minä odottelen häntä otonani tai hänen pihallaan ja kun soitan, että joko on tulossa, niin hän lorvii kotona ilman aikomustakaan lähteä mihinkään. "No en minä nyt jaksanu, mua niin laiskottaa, kotona sohvalla löhöän!".

Tai kun kaveri pyytää, että auttaisin häntä jossain asiassa huomenna, kuten laittamaan tavaraa nettiin myyntiin tai remppaamaan, korjaamaan, siivoamaan, tms. Ja kun menen hänen luokseen kylään, niin hän laiskottelee eikä aio tehdä mitään. Saattaa olla jopa ihmeissään siitä, että tulin hänen ovelleen.

Lähettäjä: Hanne 
Päivämäärä:   31.10.24 21:55:39

Narsistisia piirteitä...

Lähettäjä: varmista 
Päivämäärä:   31.10.24 22:05:13

Minä varmistan kaikki tapaamiset ja otan asian ennen tapahtumaa tai tapaamista esille. Jos tulee pettymys, niin se ei ole niin paha kuin jos olen itse todella innoissani jostain asiasta, silloin masennun itse.
Olen jo kauan varmistanut asiat ja ajankohdat.
Mielestäni se ei ole alistumista, vaan minä suojaan sillä itseäni pettymyksiltä.

Lähettäjä: Nasse 
Päivämäärä:   31.10.24 22:37:12

Saman tyyppistä henkilöä tuli katseltua mutta se loppui siihen kun tarjoutui tulemaan paikalle niin sanoin että nyt ei sovi katsotaan joskus toinen kerta. Ei ole ollut yhteydessä sen jälkeen ja hyvä niin.