Lähettäjä: Eevis 
Päivämäärä:   30.10.24 18:38:40

Ollaan pariskunta, kohta nelikymppisiä, 2 lasta. Ollaan ostamassa taloa, mutta tiedostetaan ettemme saa lainaa kovin paljoa, eli emme siis hanki taloa jonka "suurin osa" omakotitalon ostajista ostaisi (iso, hieno ja suht kallis). Ei ole tulossa isoa ja hienoa, vaan pieni, noin 100 neliöinen sekä vanhempi talo, ei kaunis ulkoapäinkään. Tunnen lievää häpeää siitä, millaista taloa ollaan ostamassa.

Tutuilla ja lasten kavereiden perheillä on hienoja taloja, upouusia nykyaikaisia kivilinnoja sekä perus-tiilitaloja, jotka ulkoapäinkin vielä hyvässä kunnossa jne. Meidän tuleva koti on vähän muuta, ei voi sanoa että ränsistynyt, mutta ei todellakaan komea ja verrattavissa noihin tuttujen taloihin.

Toki talo on kuntotarkastettu, että ei mihinkään kosteuspesään olla muuttamassa, mutta fakta on vain se että tältä alueelta ei löydy meidän hintahaarukkaan taloja, ja se ratkaisee paljon. Miten saan itseltäni ajatuksen talohäpeästä pois? Toki samankaltaisia vanhempia, ei niin priimoja taloja on tässäkin kaupungissa paljon, ja niissä asuu tavallisia perheitä, mutta tuntuu vain silti hämmentävältä, että monet lähipiiristä karsastavat vähän rumaa ja ei niin uutta tulevaa taloamme, ja ihmettelevät miksemme osta jotain uudempaa ja tyylikkäämpää...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 18:41:38

Asenne! "Oi, löytyi aivan ihana oman aikakautensa pikkutalo, juuri sopiva meille ja täykyllä sijainnilla!" Jos joku VIELÄ kyselee, niin pyydä rahaa jotta voitte yhdessä etsiä molemmille käypäsen talon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 18:42:33

Vähän nyt tuntuu siltä että projektoit omaa häpeääsi muihin ihmisiin ja oletat että he tuomitsevat teitä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.24 18:44:02

Kannattaa nyt tossa vaiheessa elämää jo kasvaa aikuiseksi ja olla ylpeä että edes on mahdollisuus omakotitaloon yms. Ja nauttia ennemminkin siitänmitä se omakotitalo mahdollistaa(oma rauha, mahdollisesti puutarha). Ei se materia tuo onnea ja sun ajatus uudesta ja kiiltävästä on vaan median syöttämää bullshittiä.

Lähettäjä: Sattuujatapahtuu 
Päivämäärä:   30.10.24 18:44:06

Mulla on 90m2 ok-talo, joka on vielä rakennettu -kauhistus - 80-luvulla. OIkein toimiva. En häpeä yhtään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.24 18:45:19

Ällöttää että nykyaikana kaikki pitää olla joko uutta ja kiiltävää tai olet huonompi ihminen

Lähettäjä: Eevis 
Päivämäärä:   30.10.24 18:51:13

Ei voi sanoa että varsinaisesti oletan että muut tuomitsevat, vaan näin on siis jo käynytkin. Yllättävän moni, siihen nähden että kovin iso porukka ei edes vielä tiedä että mikä ralo Ollaan meille ostamassa, on ihmetellyt ja kummastellut, että mikä ja minkäkuntoinen (ulkonäöllisesti) ostetaan.

Ollaan ihan keskituloisia, mutta siltikin asumiskustannukset ja laina vievät niin ison osan että kalliimpaa ei voida ostaa. Moni lähipiiristä tienaa suunnilleen samaa kuin me, ja heillä suht tuoreita talokauppoja kalliimmista ja näyttävämmistä taloista. Tulee sellainen lievä alemmuudentunne, vaikken siis edes mitään persoonatonta kivilinnaa haluaisi omaksi.

Tiedän että tässä asiassa olen jotenkin pinnallinen, mutta kyllä se ihmisten kommentointi asiasta harmittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 18:57:47

"No eipä tunnu kivalta tuollainen puhe. Pitäisikö meidän nyt hieman ottaa etäisyyttä toisiimme ja asustella kumpikin tyylillämme. Oikein mukavaa syksyn jatkoa, hei hei!"

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   30.10.24 18:58:45

Liikutpa ikävissä piireissä sitten, itse asun vanhassa mummonmökissä mutta en silti häpeä.

Lähettäjä: Doi 
Päivämäärä:   30.10.24 19:00:18

Ajattele, että teillä on talo jonka kulujen jälkeen jää rahaa elämiseenkin.

Meillä olisi ollut mahdollisuus ostaa isollakin lainarahalla moderni talo, mutta monen syyn takia päädyimme nykyiseen vanhempaan taloon. Lasten kaverit asuvat 300-600000€ taloissa, mutta olemme ihan kiitollisia omastamme. On jäänyt rahaa paljon muuhunkin säästämisen kautta eivätkä esim. Lainojen koronnousut saaneet aikaan kylmää hikeä. Nuorempaa lasta yhteen väliin harmitti, kun meillä ei ole isoa avaraa avokeittiötä tai poreammetta sisällä kuten kavereilla.

Eihän tämä talo ole monessakaan mielessä unelmatalo, mutta ajaa asiansa todella moni tavoin, joten en jaksa välittää jos jotkut ratkaisut eivät ole mieleeni tai nykymuodin mukaisia.

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   30.10.24 19:02:35

Yhtään ei hävetä eikä harmita 50-luvun rotisko, voisi fiilis olla toisenlainen jos sitä asuntolainaa olisi se kymmenkertainen määrä. Toki nykypäivänä pitäisi kai yrittää elää leveästi ja varakkaasti oli rahaa tai ei.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   30.10.24 19:09:13

Tiedätkö että monet, oikeasti monet näistä suurien, uusien ja upeiden talojen ostajapariskunnista päätyy melko nopeasti velkakierteeseen, ulosottoon ja monesti sitten eroonkin... Minä tiedän.

Teillä on järki päässä ja se on tärkeintä. Kotia ei mitata rahassa vaan onnessa joka sen sisällä asuu. Pikkuhiljaa kaunistelet siitä omanlaisenne ja hankkiudu eroon sellaisesta porukasta joka arvostelee. Ovat meinaan aika pinnallisia.

Lähettäjä: Kirja 
Päivämäärä:   30.10.24 19:12:34

Tosi outoa ja surullista että aikuiset ihmiset joutuu ajattelemaan mitä muut ajattelee.

Munkin kaveripiirissä on hienoja isoilla veloilla rakennettuja taloja mersuineen. Mä asun 50m2 mummonmökissä jossa on talvella max. +16c lämmintä, vanha rellu pihassa. Mutta silti mä kuulun joukkoon yhtä lailla, mulla on vaan oma elämäntyyli. En oo yhtään huonompi tai vähemmän tärkeä mun ystäville vanhan mökkini kanssa. Kuten ei hekään oo mitään vähemmän tai enemmän uusien talojensa kanssa, ihmiset on ne ketkä merkitsee.

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   30.10.24 19:13:12

Nolompaa se on kun ostellaan taloja joihin ei oo varaa ja sit paniikissa, jos tulee vaikka lomautus tai työttömyys. Itse saan rauhassa olla lomautuksilla ihan vapaaehtoisesti kun talosta ei velkaa. Elämä on valintoja ja niitä kannattaa tehdä ihan itselleen.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.10.24 19:16:56

Jos aloittajalle on kiiltävä pinta niin tärkeää, sitten täytyy varmaan vain luopua omakotitalohaaveesta ja ostaa sellainen kerrostalo- tai rivarikämppä, johon on varaa uutena ja kiiltävänä. Tai ostaa talo toisenlaiselta alueelta, joka on sen verran vähemmän haluttu, että on varaa prameampaan kämppään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 19:22:50

Öööh 100 neliötä ei ole pieni

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 19:35:09

Keskiluokka kuluttaa nykyään aivan hillittömästi, jäljitellään rikkaiden elämäntyyliä ja halutaan korostaa eroa pienituloisiin duunareihin, otetaan aivan järjettömiä asuntolainoja kun pitää olla tietynlainen statusasunto statusalueella. Sitten ollaan kusessa sen lainan kanssa jos jotain yllättävää sattuu.

Järkevämmin te olette tehneet kun olette hankkineet vaatimattomamman talon ettekä ole ottaneet isointa lainaa minkä vain suinkin olisitte saaneet. Paljon turvallisempaa niin.

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   30.10.24 19:44:53

Meillä on kaksi 120 neliön omakotitaloa. Se "vanha" 80-luvun talo on paljon kodikkaampi kuin tämä uusi alle 10v ikäinen kiiltovalkoinen lastulevyläjä. Vanha on hyvin rakennettu ja meille niin rakas koti. Valitettavasti siinä sijainti vain on väärä, kun ajattelee elämää seuraavat 20 vuotta eteenpäin. Nyt kipuilen sen kanssa, että raaskisinko myydä sitä vanhaa, joka on minun sydämeni koti. Löytäisikö se asukkaat, jotka arvostaisivat sitä kotia kuten minä? No, etuoikeutettu varmaan olen minäkin, kun on varaa kahteen. Vieraat kulkee täällä uudessa kodissa "waaaaau" ihastellen ja mun mielestä tää on vaan tämmönen pintakiiltonen, ei yhtään mun näkönen. Kyllä täällä nyt tietysti asua voi, mutta persoonaton.

Lähettäjä: mii 
Päivämäärä:   30.10.24 19:59:47

On vain järkevää mitoittaa laina ja asumiskulut omaan talouteen sopiviksi.
Me ollaan nelikymppisiä ja asuntolainaa jäljellä hiukan yli 20k. Ja koti alle 100m2, hyvin sovitaan tänne, perheessä kolme henkilöä. Ja oltaisiin aikanaan saatu lainaa huomattavasti enemmän, mutta ei koettu tarvitsevamme uutta ja prameaa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   30.10.24 20:02:37

Oman häpeän lisäksi ongelmahan on että minkälaisia lähipiirin ihmisenne ovat ? Siis jotain tunteettomia typeryksiä, ketkä arvostelevat päätöksiänne ääneen eli suomeksi "köyhyyttänne".. Nauttikaa omasta uudesta kodista, laitelkaa hiljalleen mieleiseksi ja piha kesällä siistiksi niin on varmasti hyvä ja kauniskin paikka ! Mutta miettikää todella tarkkaan kenen kanssa aikaanne vietätte.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   30.10.24 20:24:41

Nykyään ihmisillä on luottotiedot hukassa jo 19-vuotiaana ja vuokrakämppääkin monet joutuu etsimällä etsimään. Itse arvostan aloittajaa, että osaa miettiä realistisesti mihin omat rahkeet riittää. Tsemppiä jatkoon!
Ps. onpa ikäviä ihmisiä sulla lähipiirissä! Ei tulis mieleenkään kommentoida toisten talo-ostoksia muuten kuin kehumalla. (Ellen nyt oikeasti tiedä taloa hometaloksi tms. ja silloin kyllä varoittaisin)

Lähettäjä: Kl 
Päivämäärä:   30.10.24 20:36:45

Työkaverit asuvat pintaliitoasuinalueella uusissa taloissaan ja itse mummonmökissä. Välillä naurattaa tuo ero asuinolosuhteissa, mutta minun rahani menevät hevosiin ja olen onnellinen niistä. En vaihtaisi hevosiani heidän elämäntyyliinsä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   30.10.24 20:37:47

Mun mielestä on ihan kiva, että lainaa on vain vajaa 100 000 eikä 300 000 saati yli. Ihan oma valinta. Välillä tämä talo ärsyttää, mutta kyllä mä sitten mietin, että kusessa oltais ison lainan kanssa, jos jotakin käy. Varsinkin kun seutu on sen tyyppinen, ettei tarvi haaveilla, että voittoa saa jos joskus myy.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   30.10.24 20:46:54

Itsehhän asustan -55. Vuonna rakennetussa omakotitalossa.
Pidän tästä vähän homssuisesta/rähjäisestä asumuksestani.
Ei minua kiinnosta uusi ja hieno.
On harmi että kaiken pitää olla uutta ja kiiltävää ja sekin on harmi että pitää hävetä vanhemman talon ostoa..

Lähettäjä: 09 alueelta 
Päivämäärä:   30.10.24 20:49:36

Epäilen ja tiedän, että monet 50-luvun talot ovat baukkarin servomiesten unelmia, työtä riittää ja hiki valuu tsi-miehellä. Usko pois!

Lähettäjä: Messuille 
Päivämäärä:   30.10.24 21:00:33

Tajuan mitä tarkoitat.

Me asutaan 1937 rakennetussa talossa, joka on remontoitu kauttaaltaan 70 luvulla ja sen jälkeen on tehty pieniä remontteja vuosien varrella sinne tänne ja siltä talo myös näyttää.

Se on siis täysin asuttava, sisustukseltaan monen kirjava, paikoin epäkäytännöllinen, talvella kylmä, mutta kesällä sopivan viileä. Meidän unelmissa tämä olisi jo täysin remontin kokenut, mutta aina ei asiat mene niin kuin unelmoi.

Minulle tämä on rakas koti, hölmöllä tavalla olen kiintynyt vanhoihin persoonallisiin piirteisiin ja vikoihin, haluan säilyttää talon luonteen ja muistot.eri vuosikymmenistä vielä sittenkin, kun joskus pääsemme laajempaa remonttia tekemään.

En kuitenkaan halua kutsua esim. työkavereitani kylään, he elävät niissä uusissa isoissa taloissaan, joissa on asfaltoidut pihamaat ja sisustus tarkkaan suunniteltu, talotekniikka huolehtii, että lämpötila on aina sopiva, kun meillä sään mukaan lisätään ja vähennetään vaatekertaa. Pelkään ja luulen, että he eivät ymmärrä, miksi joku valitsee tällaisen elämän tavan, miksi haluaa elää näin, pelkään, että he huomaamattaankin loukkaavat minun elämäni valintoja.
Heidän 600 neliön tonttinsa on aina hyvin hoidettu ja kitketty, minun 22 000 neliötäni on monimuotoinen yhdistelmä kesytettyä ja villiä luontoa, heidän hillit harmaan sävynsä vaihtuvat meillä räikeään punaiseen ja keltaiseen, 90-luvun vihreään ja 70-luvun ruskeaan, he öljyävät terassinsa joka vuosi, minä mietin ehditäänkö se ensi kesänä rakentaa loppuun asti, he tuskastelevat ahtaan eteisen kanssa, minun tilavassa porstuassani oli viime talvena 5 astetta pakkasta.
Olen liian monta kertaa kuullut "siis onhan tuo aivan ihana, en vaan itse osaisi/jaksaisi/pystyisi/haluaisi"
Miksi siihen perään pitää listata aina ne asiat mitä minun asumismuodossa ei ymmärrä? Miksi ei vain voisi sanoa, onpa teillä ihana koti ja jättää siihen?

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   30.10.24 21:12:48

Aika pinnallisia "ystäviä" on ne, jotka julkeaa arvostella toisten asumista. Mulle ei tulisi mieleenkään. Ja olisivat kyllä entisiä ystäviä ne joille ei kelpaa tulla meille kylään.

Lähettäjä: KE 
Päivämäärä:   30.10.24 21:14:38

Me valittiin edullisempi, vanhempi ja pienempi talo (ja asuntolaina) ja nyt ollaan voitu jatkaa elämistä normaalisti huolettomasti harrastaen yms vaikka korot ja kulut ovatkin nousseet. Ystäväpiirissä useita ”maksimilainan” ottajia jotka eivät enää voikaan pitää hevosta tai käydä edes silloin tällöin ravintolassa. Elämä on valintoja eikä omiaan kannata hävetä :)

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.10.24 21:20:09

"Tutuilla ja lasten kavereiden perheillä on hienoja taloja, upouusia nykyaikaisia kivilinnoja sekä perus-tiilitaloja, jotka ulkoapäinkin vielä hyvässä kunnossa jne."

Tietenkin julkisivu pidetään kunnossa viimeiseen saakka.
Itse en edes haluaisi olla kivilinnatyyppien kanssa tekemisissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 21:21:54

Kukapa ei, siis minäkin haaveilin hienosta uudesta talosta kun kotia etsittiin ja päädyttiin vanhaan ja edulliseen vaihtoehtoon. Vanhassa on kodikkuutta, rakastan sen kuluneita pintojakin, tarinoita. Tärkeintä kuitenkin on se suuri rahansäästö, satojen tuhansien edestä vähemmän tienausvelvoitetta. Ja enemmän aikaa viettää siellä kodissa.

Lähettäjä: El Chefe 
Päivämäärä:   30.10.24 21:31:17

Tuttu tunne, mutta Messuille nimimerkki kirjoitti ihanasti ja juuri kuten itsellänikin maailma makaa. Muista että kyseessä on teidän perheen koti jossa teidän tulee olla hyvä elää ja asua, muulla ei ole merkitystä.

Me asutaan myös rotiskossa, mutta voi voi kuinka monta hyvää tarinaa vähemmän olisi kerrottavana jos olisi ostettu uutta kallista ja toimivaa ;) Olisi myös paljon tietoja ja taitoja jäänyt saamatta. Toiset ottaa lainoja joita maksetaan vielä 60v synttäreiden ehtoopuolella, oma tavoite on olla velaton 40v mennessä. Elämä on valintoja. Kaikille omistusasuminen ei ole edes mahdollista, ole siis kiitollinen siitä että asiasi ovat niin uskomattoman hyvin että se on sinun savautettavissasi!

Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   30.10.24 21:31:27

Minä olen 48v ja asutaan, hui kauhistus, kerrostalokaksiossa ja vieläpä 50-luvulla rakennetussa talossa. Ei hävetä yhtään. Tämä on meidän oma ihana koti, ja haluan käyttää rahaa mieluummin harrastuksiin ja matkusteluun kuin asuntolainaan. Tosin tämä on sellaisella alueella, että tämän hinnalla saisi "kivilinnan" jostain syrjemmästä. Omakotitalossa en halua asua missään nimessä. Minulla on kyllä hieman omituinen ystäväpiiri, kun kukaan ei asu omakotitalossa.

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   30.10.24 21:32:13

Ajattele asia ylikulutuksen ja ilmaston kannalta. On ihan fiksua suosia vanhaa käyttökelpoista, eikä uusinta uutta ja rakentaa lisää uutta.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   30.10.24 21:36:48

Teet talosta sellaisen ettei tarvi hävetä. Kiva puutarha - omalla ahertamisella ja hyvillä ideoilla ei ole aina kalliskaan. Maalia pintaan yms fiksaamista sisälle ja ulos niin ihana talo siitä tulee. Kiva sisustaminen ja kalustus niin sisältäkin upea.

Lähettäjä: hilima 
Päivämäärä:   30.10.24 22:25:07

Ehkä minunkin sitten pitäisi osata hävetä omaa kotiani, mutta en häpeä!

Tämä on rakennettu 1930-luvulla ja laajennuksia on tehty 1980- ja 1990-luvuilla. Ihan kivan näköinen ulkoa, sisältä noh, vähän ahdas ja vanhahtava. Pieniä huoneita, uudemmissa osissa ei niin kaunista pintamateriaalia. Ikkunoista vetää, eipähän ole homeongelmaa, vaikka mummola eli puunsuoja-aine vähän tuoksahtaakin. Talvella on sisällä kylmä, mutta keväästä syksyyn on hyvä olla. Remontoin pikkuhiljaa, tärkeimmistä aloittaen (putki- ja viemäriremppa, katto, porakaivo jne). Sisätiloja en ole remontoinut vielä yhtään, eikä niillä ole kiirekään.

Eniten pitäisi kai hävetä villiintynyttä puutarhaa, mutta enää en sitäkään osaa tehdä. Sen suhteen sain rauhan itseni kanssa, kun päätin, että teen, mitä jaksan ja mikä kiinnostaa. Lohdutan itseäni, että luonnon monimuotoisuus on ihan toista tässä puutarhassa, kuin millilleen laitetussa. Kunhan ensin saan kaadettua ylimääräiset puut, sitten pikkuhiljaa voin alkaa raivaamaan levittäytyneitä puskia, että saan pihaa vähän isommaksi ja tilaa useammalle marjapensaalle. Mitään rikkaruohojen nyppijää minusta ei koskaan tule.

Olen suunnattoman onnellinen, että pääsin pois kerrostalosta ja nyt lähin naapuri on vajaan kilometrin päässä. Rakastan tätä hiljaisuutta ja luontoa ja eläimiä pihalla.

Ole aloittaja onnellinen ja ylpeä omasta kodistasi! Jokainen elää, ja asuu, tyylillään!

Lähettäjä: Eevis 
Päivämäärä:   30.10.24 22:25:30

Kiitos kommenteista, mukavia lukea! Joku epäili että minua kiinnostaa pinnallisuus, niin ei kyllä yhtään, vaan se on se juuri, mitä monissa ihmisissä ihmettelen, etenkin tuttavissani joista osan olen tuntenut monia vuosia. Hassua nähdä miten monen mielestä meidän pitäisi ostaa paljon hienompi ja kalliimpi talo kuten muillakin :D Olisinpa rohkeampi niin sanoisin nätisti suorat sanat monellekin lähipiirin kommentoijalle :D

Tosiaan meillä kovasti odotetaan uuteen taloon pääsyä eikä se ole meille liian ränsistynyt taikka ruma, vaan ihan sopiva koti josta toki tulee varmasti tehtyä vielä enemmän omannäköinen vuosien kuluessa. Minusta ajatus siitä että talo ei olekaan "täydellinen" ts. valmis, on kiehtova, ja sillätavalla tuntuu omalta, mukavalta. Yritän tottakai päästää irti siitä talohäpeän tunteesta, vaikka se huonojen kommenttien jälkeen onkin vaikeaa. Tuntuu myös hyvältä ajatus että rahaa riittää myös vähän muuhunkin, eikä kaikki mene asumiseen ja lainoihin, kuten monella menee.

Lähettäjä: hilima 
Päivämäärä:   30.10.24 22:39:16

Ja aloittajalle vielä: jos sijainti on oikea, niin olkaa tyytyväisiä!
Itse tänäkin iltana kotiin tullessani ihailin, että on tähtikirkas taivas ilman valosaastetta, seurasin vain linnunrataa autolta kotiovelle. Tämän hohtoa ei olisi yhtään lisännyt se, että olisi tuliterä uusi omakotitalo. Saati lukuisat ulkovalot, jolloin tähtitaivas olisi jäänyt näkemättä :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.10.24 22:48:43

Ei teidän tarvitse hävetä sitä, että ostatte talon, johon rahanne riittävän.

Noloa on se, että ostetaan asioita, joihin rahat ei riitä ja sitten märistään, kun kaikki on niin kallista, laskuja tulvii ovista ja ikkunoista ja mihinkään ei ole varaa, asuntolainan erä on enemmän kuin tilille palkkapäivänä tulee, mutta kun pitää näyttää ulospäin niin rikkaalta.

Ostatte pää pystyssä sen mihin rahat riittää ja olette tyytyväisiä siihen. Teette siitä vähitellen oman näköisenne ja nautitte siitä, ettei teillä ole puolen miljoonan asuntolainaa niskassa vain siksi, että pitää olla niin p3rkeleen hienoa vaikka vähemmälläkin pärjäisi.

Kaikkien unelma ei edes ole iso, moderni ja pröystäilevä. On paljon meitä, jotka haluavat nimenomaan vanhemman ja kodikkaamman näköisen. Että se on koti jossa eletään eikä vain kiilloteta ja esitellä instassa ja valiteta muille, ettei mihinkään saa koskea, ettei vain sohvan kangan ryppyynny tai pöytään tule jälkeä tai mattoon tahraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 23:32:50

Tavallaan tunnistan jotain aloittajan fiiliksistä. Me asutaan vanhahkossa talossa, jossa olisi fiksattavaa vaikka muille jakaa. Isoja remontteja (putket, märkätilat, salaojat ym) on tehty, mutta pintaremontit laahaavat kaukana perässä. Vähän katkerana aina luen näitä sisustuslehtien "remontoitiin talo lattiasta kattoon vuodessa" -hehkutuksia :D No, niissä toki yleensä viimeistään toisessa kappaleessa käy ilmi, että puoli sukua, joista osa alan ihmisiä, on ollut ilmaisena talkooapuna. Meillä ollaan me kaksi aikuista, ja maksettuja tekijöitä niissä jutuissa joita ei itse voida tehdä. Ja kyllä, onhan täällä paikoitellen ihan hirveän näköistä, mutta kun on muutakin elämää, tätä on kai vaan oppinut sietämään. Pari huonetta on laitettu kattoeristeitä myöten uusiksi, loput odottavat omaa aikaansa, osaa on fiksattu vähän siedettävämmiksi.

Mutta onhan tässä paljon hyvääkin. Alue on varsin mukava ja meillä on nykymittapuulla iso tontti, jolla on oma arvonsa. Puutarha - no, joku sliipatuista tuijarivistöistä ja millintarkoista kiveyksistä tykkäävä varmaan kauhistuisi, mutta kaltaiselleni kasvien keräilijälle on ollut tilaa laittaa kaikenlaista more is more -hengessä. Ja kyllähän tuota lajirunsautta moni ihasteleekin, ei puutu puita, pensaita eikä kukkia :)

Talossa itsessään tykkään ns. vanhanaikaisesta pohjaratkaisusta. Meillä on iso, erillinen keittiö, ei yhtään käytävämäistä tilaa ja alakerrasta jokaisesta huoneesta pääsee kahteen viereiseen. Yläkerrassa on aula ja reilunkokoiset makuuhuoneet, kiva kun lapsillekin mahtuu muutakin kuin sänky ja pöytä. Kun tässä vaan jaksaa ja ehtii, niin tästä kyllä saa tosi kivan.

Ja se raha... ostettiin tämä silloin, kun hinnat olivat aika korkealla ja joku vuosi jälkeenpäin olisi varmasti ollut vähemmän hintaa. Kuitenkin laina oli suht maltillinen, ja on voitu elellä ihan normaalisti nyt korkojen nousunkin aikaan, tosin lainasta on kyllä puolet maksettukin jo. Vähän on hirvittänyt yksien tuttavien puolesta, kun olivat juuri rakennuttamassa silloin kun materiaalikulut ja korot pomppasivat ylös ja budjetti paisui. Siihen nähden tämä mökkerö on tuntunut ihan hyvältä hankinnalta.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   30.10.24 23:56:17

”Kannattaa nyt tossa vaiheessa elämää jo kasvaa aikuiseksi ja olla ylpeä että edes on mahdollisuus omakotitaloon yms. Ja nauttia ennemminkin siitänmitä se omakotitalo mahdollistaa(oma rauha, mahdollisesti puutarha). Ei se materia tuo onnea ja sun ajatus uudesta ja kiiltävästä on vaan median syöttämää bullshittiä.”

Tämä. Lisksi kysyisin, että missä ihmeen porukoissa aloittaja pyörii, jos läheiset? Katsovat oikeudekseen arvostella teidän elämäänne ja hankintojanne. Kuka enää tarvitsee vihollisia, jos jo läheiset ovat noin törkeitä?

Minä asun vuokralla paikassa, jota hyvinkin moni pitäisi mörskänä. Mutta minä rakastan tätä paikkaa ja minulle se on koti. Ja vatut veisaan siitä, jos joku tulee sanomaan minulle toisin. Mutta eipä ole kukaan vielä tullut. Monet ystäväni ihastelevat, että miten olen löytänytkin tällaisen helmen. Pelkkä ajatus asumisesta jossain valkoharmaassa, yybermodernissa kuutiossa ahdistaa ja toivon sydämestäni etten sellaiseen ikinä joudu.

Aivan samalla tavoin tulisi teidän suhtautua ostamaanne taloon. Ja arvostelijoille voitte sanoa että teidän talo, teidän elämä eikä se muille kuulu.

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   31.10.24 02:04:56

Älä Eelis ressaa... Kyllä toi häpeä on joko itsekeksittyä tai muitten vika. Ite rakensin aikanaan Ison Talon, mutta vähempikin olis riittänyt. Eron kohdalla sen huomas helposti.

Elä omaa elämääsi ja sano nii:le jotka talosi koosta rutisevat, että "hienoa, teillä on paremmat tilat ja fyrkkaa ostaa ravut, sisäfileet ja tarjottavat ens vileisiin"!!!!

Lähettäjä: Jone O 
Päivämäärä:   31.10.24 02:06:23

Tarjottavat ens bileisiin etc...

Lähettäjä: Kivaa 
Päivämäärä:   31.10.24 04:22:06

Tuo häpeän ja/tai syyllisyyden tunteminen on merkillinen juttu. Miksi joillain se on vahvasti ja joillain ei ollenkaan? Minulla ei onneksi juurikaan ole. Vaikka ilmeisesti pitäisi, ainakin poikani mielestä.
Itse opin jo nuorena kantapään kautta että laina on suoraan h...tistä. Vanha sanonta: velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.
Niinpä sitä ei hankita jollei aivan pakko. Miksi asumista varten ottaisi lainaa jos halvemmallakin pääsee. Uudet talot maksaa villisti ja kun joudut myymään niin huomaat että se raha on kadonnut taivaan tuuliin.
Itse ostin muutamalla tonnilla tontin jossa purkukuntoinen talo. Olin valmis purkamaan ja/tai kunnostamaan tarpeen mukaan. Nyt näyttääkin siltä että onkin aikanaan huolella tehty ja saan palautettua vanhat lämmitysjärjestelmät käyttöön.
Jumalattomasti hommaa mutta menee mukavana koko perheenharrastuksena. Apuna perheenjäsenet ja tarvittaessa palkkaan ammattilaisen.
Eikä kyllä nolota yhtään. Päinvastoin naapurit ja tutut käy ihmettelemässä ja ihastelemassa touhuja. Tulee samalla hoidettua sosiaalisia suhteitakin.

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   31.10.24 06:30:51

Minusta uudet talot on usein todella tylsiä ja sieluttomia. Kyllä on kiva kun talolla on historiaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.10.24 06:55:19

Tulee niistä uusista ja kiiltävistäkin taloista jossain vaiheessa eletyn ja kuluneen näköisiä ja mites sitten? Myydään ja ostetaan taas uusi ja kiiltävämpi? Tai vaihdetaan pintaa uudestaan ja uudestaan.
Valmiiksi patinoitunutta ja maltilllisen kokoista on myöhemmin mukava remppailla, eikä tule niin kalliiksi, kun velkaa ei ole älyttömästi.
Aloittaja vaikuttaa ihan järkevält ihmiseltä ja ymmärrän, että ympäristön paineelle ei kukaan ole immuuni. Mutta nauti talosta ja elämästä!

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.10.24 07:14:24

Seiso vaan rohkeasti valintojesi takana, äläkä noloile niitä. Jos joku on niin avoin ajatuksistaan, että ihmettelee valintaa, niin voit aivan hyvin kehua millaista mielenrauhaa voittaa sillä, kun ostaa tarpeeksi edullisen ja pitää rahoituskulut alhaisena. Henkilölle joka ajattelemattomasti vain keskusteli ajatuksiaan ääneen vastaus on neutraalia keskustelun etenemistä ja piikitteleväiset luonteet ottaa vastapiikkinä.

"
Olen liian monta kertaa kuullut "siis onhan tuo aivan ihana, en vaan itse osaisi/jaksaisi/pystyisi/haluaisi"
Miksi siihen perään pitää listata aina ne asiat mitä minun asumismuodossa ei ymmärrä?"

-Tuollaista ei kannata ottaa kritiikkinä, tuohan on vaan keskustelua. On ihan ok, että ihmisillä on erilaisia prioriteettejä ja valintoja. Niistä voi keskustella ilman painetta olla joka asiasta samaa mieltä. Tuo myös monissa tapauksissa on ihan aitoa haikailua tyyliin "olisipa minullakin osaamista/aikaa/rahaa/rohkeutta"

Uusien kohteiden omistajilla ei pääsääntöisesti ole yhtään mitään leijumista, sillä uudiskohteista n. 99% on ihan hirveää kuraa, johon en laittaisi penniäkään omaa rahaa kiinni, saati muuttaisi sisään katselemaan sitä kömpelöä detaljiikkaa ja valvomaan öisin pohtien onkohan siellä ja tuolla jo kosteutta. Rakennusteknisesti ratkaisut on periaatteiltaan hyvin pitkälti samanlaisia 1960-luvulta tähän päivään asti. Laatua vain on halpuutettu vuosikymmen vuosikymmeneltä. Ennen 1960-lukua rakennetut taas on ehditty moneen otteeseen saneerata hyvin kyseenalaisiksi yhdistelmiksi erilaisia teknisiä toimintaperiaatteita. Kehumisen arvoiset talot on harvassa ja niiden löytäjät ymmärtää hyvin, että saatavuuden rajallisuuden takia suuri enemmistö joutuu tyytymään vähempään.

" asutaan, hui kauhistus, kerrostalokaksiossa ja vieläpä 50-luvulla rakennetussa talossa. Ei hävetä yhtään"

-1950-luvun kerrostalot on käytännössä ainoa tuotekategoria, jossa on teknisesti kelvollista tarjontaa saatavilla sujuvasti tavallisten palkansaajien saavutettavissa olevassa hintaluokassa. Toki niitäkin saneerataan heikompaan suuntaan aktiivisesti, mutta runko sentään kestää. Tuota vanhemmat kivirunkoiset talot on yleensä jo kallista antiikkia ja uudemmissa on täysin erilainen rakenneratkaisu.

"Toki talo on kuntotarkastettu, että ei mihinkään kosteuspesään olla muuttamassa"

-Olettehan oikeasti lukeneet ja ymmärtäneet mitä siinä sanotaan ja tarvittaessa tutkineet tarkemmin? Sekä hometalo-oikeudenkäyntien uutisoinnista, ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista, että potentiaalisiin ostokohteisiin tutustuessa on käynyt ilmi, että iso osta ostajista ei joko lue lainkaan kuntotarkastusraporttia tai ymmärrä lukemaansa. Raportin olemassaolo ei kerro rakennuksesta mitään, sen sisältö pitää ymmärtää. Isoistakin taloudellisista ja terveydellisistä riskeistä kerrotaan hyvin neutraalin asiapitoisesti. Jos ei ymmärrä asiaa, ei tunnista riskiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 07:15:28

Mä en ymmärrä mitä hienoa on näissä uusissa moderneissa taloissa jotka on kirkon, akvaarion ja ostarin sekoituksia. Usein vielä kaava-alueella niin naapuri näkee mitä ruokaa on lautasella. Sitten vielä kilpaillaan naapurien kesken kenellä on kallein sähköauto pihassa piuhan päässä. Hyi he*vetti. Oksettaa tämä nykyinen mentaliteetti että kaiken pitää olla isoa ja kallista.

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   31.10.24 07:18:02

Joo nuo omakotitaloalueet jossain pellolla on niin tylsiä.

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   31.10.24 07:18:42

Ihanko tosissaan ihmiset viihtyy tuollaisissa paikoissa

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   31.10.24 07:19:53

Mulla on upea rintamamiestalon, jonka sodan käynyt isoisälle on rakentanut. Ei voisi olla parempaa!

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   31.10.24 07:20:57

Omaa kotia ei pitäisi hävetä, mutta syyllistyn itsekin siihen. Asumme hirsitalossa, jonka sisäpinnat ovat kellastunutta mäntyä ja yksi ystäväni muistaa aina kertoa miten hyvä tästäkin tulisi valkoisella maalilla. En vaan halua pilata hirren pintaa maalaamalla, joten antaa olla.
Aloittaja kuulostaa minusta harvinaisen järkevältä tyypiltä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 07:31:52

Mä just haluaisin vanhahtavan omakotitalon. Niissä on sielua ja luonnetta. Nykyaikaiset talot ovat sieluttomia kopioita toisistaan, kuka semmosen haluaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 07:39:13

Kyllähän talon pitää olla itselle mieluinen ja tuntua KODILTA, olipa se uusi tai vanha, kallis tai halpa. Aloittajan kannattaa kyllä miettiä, tuleeko oikeasti viihtymään tulevassa kodissaan, jos sitä pitää hävetä jo etukäteen.

Lisäksi vanhaa, halvempaa taloa ostaessa pitäisi laskea myös tulevat remonttilainat. Onko niihin varaa? Jos ei, vanhaa taloa ei kannata ostaa. Vaikka talo ei olisikaan siis homeessa, remontoitavaa tulee eteen nopeammin ja isommin kuin siinä uudemmassa talossa. Mikä lämmitys muoto talossa on? Jos suora sähkö, voi vanhassa talossa sähkölaskut olla talvella sitten monta kertaa lainakulujen verran...

Ja negatiivisesta tekstista huolimatta Itsehän asun 1900-luvun alun hirsitalossa. Aloittajasta vaan paistaa, että ollaan ostamassa itselle sopimatonta taloa ja koitetaan säästää väärissä kohdissa.

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   31.10.24 07:50:16

Niin no jos itseä ei miellytä niin ei pidä ostaa. Tosin suosittelen realismia ettei ostella monen sadantuhannen euron taloja parin tonnin tuloilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 08:39:28

Mä olen niin onnellinen - 47 rakennetussa omakotitalossa. Perus remppaahan tässä on saanut tehdä mutta kehuja on pelkästään tullut.
Täytyy myös muistaa että uusien talojen ostajat maksaa velkaansa vielä eläkkeellä...

Lähettäjä: Huh huh 
Päivämäärä:   31.10.24 09:13:03

"
Omaa kotia ei pitäisi hävetä, mutta syyllistyn itsekin siihen. Asumme hirsitalossa, jonka sisäpinnat ovat kellastunutta mäntyä ja yksi ystäväni muistaa aina kertoa miten hyvä tästäkin tulisi valkoisella maalilla. En vaan halua pilata hirren pintaa maalaamalla, joten antaa olla.
Aloittaja kuulostaa minusta harvinaisen järkevältä tyypiltä!"

No hyi noita jotka maalaa hirretkin valkeaksi. Ei ikinä.

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   31.10.24 09:55:31

No eipä ollut meilläkään 10v sitten ( eikä ole nyt) varaa ostaa hienoa ja uutta. En todellakaan ole moisesta kokenut häpeää, kun en ole uutta taloa ikinä halunnut. Ja jumankekka kun tämä osuikin meille... iso tontti, väljästi naapurit ja kun tässä on nyt asuttu, on tämän alueen ihmisillä mukava yhteishenki. Nykyään ainakin haluttu alue. Talo ei ole liian suuri, n.100m2 vanha rintamamiestalo ja sopiva autotalli miehelle. Olemme rempanneet nyt 10v aikana tämän ( kun ei tosiaan ole ollut varaa ottaa edes sitä remonttilainaa..) ja tämä on mukava, käytännöllinen ja energiatehokas. Ja tällä on oikea historia,tänne on yksi perhe ihmisiä syntynyt <3 ( ostimme alkuperäiseltä rakentajaperheeltä)
Ei siis pidä olla häpeissään. Toiset eivät pysty ostaa ikinä omaa asuntoa. ( sekään ei ole häpeällistä, vaan surullista niille jotka oman joskus haluaisivat) Kenenkään mielipiteitä ei kannata kuunnella jos mielipidettä ei ole kysytty. Ja kannattaa seurata somessa kanavia, jotka tuottavat iloa ja inspiraatiota. Vanha talo voi olla tosi kiva laitettava! Kannattaa harkita mitä tekee ja miten. Meille muutamat sanoivat, ettei esim. Ikkunoita kannata laittaa uusiksi, laitoimme silti uudet ( saman näköiset kuin tässä oli) koska niiden tuoma asumismukavuus oli selkeä. Itse lueskelin mielelläni vanhoista rintamamiestaloista ja tutustuin mm.Panu Kailan ohjeisiin talon kunnossapidosta :)

Lähettäjä: Hah! 
Päivämäärä:   31.10.24 09:57:56

Ja ps. Nykyään alueen arvonnousun ja kiinteistön kunnon vuoksi arvo on tuplaantunut joten eipä tällainen vanha talo aina mikään huono sijoitus ole.

Lähettäjä: Luimuhörö 
Päivämäärä:   31.10.24 10:03:59

Ööö, miksi aloittaja häpeää sitä, että tekee fiksun asuntokaupan???

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 11:41:14

"Ei teidän tarvitse hävetä sitä, että ostatte talon, johon rahanne riittävän."

Tämähän se häpeän aiheuttaa, kun on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelevat jokaisen ostavan NIIN kalliin talon kuin mihin suinkin rahat riittävät. Näiden mielestä edullisen talon ostajalla on vähän rahaa ja rahat eivät riittäneet enempään. Aivan kuin jokaiselle joku okt olisi elämän tärkein juttu. ....

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   31.10.24 11:47:43

Kaikki eivät halua eikä tarvitse laittaa kaikkia rahojaan näkyville taloon ja autoon. Rahaa voi vaikkapa säästää tai käyttää muuhun. Jos minun lähipiiristäni joku laskisi ihmisen varallisuuden näkyvillä olevien talon ja auton perusteella (joista 90 % voi omistaa pankki) ja vieläpä arvottaisi ihmistä sen perusteella, vaihtaisin lähipiiriä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 11:50:15

En ole yhtäkään taloa ostanut sen vuoksi että talo on hieno tai kallis. Vaan siksi että paikka on ollut mieleinen ja talo on tuntunut kodilta. En ostaisi taloa jota häpeän.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   31.10.24 11:54:01

En jaksa lukea muita kommentteja. Mutta eikö nelikymppisenä olisi jo aika oppia laittamaan muiden ihmisten mielipiteet omaan arvoonsa? Kauhean raskasta elämää, jos kaikessa pitää miettiä mitä muut ajattelee.

Lähettäjä: Valpuri 
Päivämäärä:   31.10.24 11:54:14

Ahdistaa, että joku ajattelee hienossa talossa asuvan käyttäneen siihen kaikki rahansa.

Ahdistaa myös se, miksi joku ostaa talon, joka hävettää jo ennen ostoa.

Ja ahdistaa, että aikuiset ihmiset edes miettivät tällaisia asioita.

Lähettäjä: TFG 
Päivämäärä:   31.10.24 12:00:42

Jokainen valitsee kotinsa oman kukkaronsa ja mieltymystensä mukaan.

Et kai häpeä omaa kotiasi?

Aina on niitä joilla on enemmän rahaa, ovat kauniimpia, laihempia, menestyneempiä, fiksumpia ja what not.

Tee itsellesi ja perheellesi mahdollisimman hyvä elämä hyvää äläkä vertaa muihin.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   31.10.24 12:01:26

Mulla ei ole varaa minkäänlaiseen omaan taloon mutta jos lotosta voittasin niin haluaisin jo vanhemman persoonallisen talon. Enkä sillai että keittiössä keittiön pöytä on kaukana kaapeista ja kaikki pitää erikseen kantaa sinne pöydälle ja syömisen jälkeen rakas, keittiönpöytä pitää olla keskellä keittiötä. Uusissa taloissa ei ole edes riittävän isoa tiskiallasta missä voi pestä paistinpannun, ritiläkaappua ei ole ollenkaan. Jos leipoo ei taikinakuppia mahdu altaassa pesemään eikä ole ritiläkaappia missä kuivata se. Kodikas vanha talo ois mun valinta.

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   31.10.24 13:09:36

Häpeä mieluummin ystäviäsi.

Lähettäjä: kille 
Päivämäärä:   31.10.24 14:38:16

Niitä uusia, kalliita isoja taloja ostaa nousukasjuntit, ei kukaan muu. Ne on alemman keskiluokan ja duunareiden unelmia. Hyi @!#$.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 14:44:53

En tajua miksi pitäisi hävetä. Itse ostettiin vm 1975 omakotitalo ölylämmityksellä ja tasakatolla. Sukulaiset hirvitteli mutta ne eivät edes ole käyneet katsomassa. Itse viihdytään tässä ja tykätään ihan sikana. Alue on ns vanhaa aluetta joten täällä on puistoja ja palvelut lähellä, ihana käydä kävelyllä puistoissa ja puutarhamme on kaunis. Talo on hyvin pidetty ja kuluttaa tosi vähän energiaa, pientä remppaa tehdään jossakin vaiheessa mutta ensin katsotaan miten kaikki toimii meillä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   31.10.24 14:59:45

Oiste, hirviteltiinkö teillä siis talon tyyliä vai potentiaalisia riskejä?

Lähettäjä: liku 
Päivämäärä:   31.10.24 16:10:16

"siis onhan tuo aivan ihana, en vaan itse osaisi/jaksaisi/pystyisi/haluaisi"

Tämähän pätee usein molemmin päin. Munkin tutuilla on uusia hienoja taloja, joissa saa valot säädettyä ja ovet avattua puhelimessa olevalla appilla, talotekniikka veemeisen päälle ja modernit, pelkistetyt tilat. Ihania ja hienoja, mutta en itse tuota haluaisi.

Me myytiin meidän puolen miljoonan talo ja ostettiin murto-osalla siitä rahatsa vanha talo, jossa on 16 astetta talvella, ihanasti kuluneet pinnat ja tuli rätisee kotoisasti leivinuunissa ja takassa. Kaikki vapaa-aika menee remontoidessa ja pitkän aikaa oli vain ulkohuussi käytössä, kun vessa oli remontissa.

Ymmärrän tosi hyvin, että monelle tämä on sellainen projekti, jota ei haluaisi, pystyisi tai jaksaisi. Olen itse ylpeä siitä, että pystyn ja jaksan.

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   31.10.24 16:19:12

liku: totta, ja pätee moneen elämän osa-alueeseen. Minä olen sellainen, että minulle on helppoa töräytellä mitä tahansa, koska tiettyyn rajaan asti olen yleensä aika kohtelias ja ymmärtäväinen. Entisen kaverini laitosmaisesta kodista keksin aina jotain positiivista, vaikka hän haukkuikin minun kotiani. Kunnes sitten onnistuin loukkaamaan häntä kun sanoin että "ihan minua varten tapetoitu näin kauniisti, heh heh" kun oli oikeasti maailman kaunein tapetti. Tää entinen kaveri suuttui kun oli itseään varten valinnut tapetin ja tää on hänen kotinsa.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   31.10.24 18:29:19

Isäni sanoi joskus hyvin (voi toki olla jonkun muun sitaatti alun perin): Jos vertaat itseäsi muihin, niin vertaa niihin, joilla on asiat huonommin.

Pätee hyvin tähänkin. Ole onnellinen, että teillä on asiat niin hyvin, että teillä on ollut varaa ostaa omakotitalo. Voisi olla niinkin, että asuisitte vuokralla lähiökerrostalossa tai olisitte pystyneet ostamaan korkeintaan jonkun muuttotappiopaikkakunnan 70-luvun alkuperäiskuntoisen rivarikolmion, joita kukaan ei halua.

Lähettäjä: .-.-:_:-- 
Päivämäärä:   31.10.24 18:38:33

Otatte sen talon mikä tuntuu kodilta. Maksoi mitä maksoi...

Se "hienous" josta puhuit, on perseestä, ja vaan semmosta rahalla brassailua...

Suomalainen ei ole ikinä tehnyt rahalla mitään muuta kuin turvannut omien läheistensä ja itsensä elämää.. Kaikki isojen talojen rakentelu tai omistaminen on aina ollut enemmän semmosta venäläistä puuhaa...

Teet itsesi ja läheisesi onnelliseksi, niin se on se tärkein.

Lähettäjä: Johanna 
Päivämäärä:   1.11.24 14:43:16

Asun 240m2 -90 luvun Dallasissa. En olisi ikä päivänä halunnut tällaista taloa, mutta hevoset oli saatava omaan pihaan. Nyt yli 20v myöhemmin olen vakavasti harkinnut paikan myymistä ja ostaisin jonkin pienen mökin. Ei meinaa enää jaksaa pulata hevosten kanssa :-( Kaikki saa asua miten huvittaa ja parhaaksi näkee.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.11.24 15:02:37

Kannattaa miettiä mistä tuo häpeä kumpuaa: Koetko oikeasti jääväsi itse jostain paitsi vai onko kyse vain kulisseista, mitä haluat pitää syystä tai toisesta? Jos jälkimmäinen, niin mitä ne syyt ovat?

En tiedä päteekö talojen kanssa vähän sama kuin autojenkin, että koot ovat kasvaneet vuosikymmenten varrella. Mun mielestäni 100 neliötä neljälle hengelle ei kuulosta pieneltä, koska lapsuudenkodissani (90-luvulla) meitä asui viisi samankokoisessa ja ihka ensimmäinen lapsuudenkotini oli itse asiassa vielä pienempikin. En tiedä oliko kaveripiirini poikkeava, mutta suurimmalla osalla kavereista neliömäärät olivat samanmoisia perheenjäsenten määrään suhteutettuna.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   1.11.24 15:07:49

Samanlaista pienuutta ne hienojen talojen ostajat kokevat, heillä ei vaan ole uskallusta asua vaatimattomammin. Pitää olla sitä ja tätä, koska muut. Pitää näyttää muille, että meillä on rahaa, vaikkei olisikaan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.11.24 15:23:22

Ja sitten se, että aina jollain on vielä hienompi talo tai paremmalla paikalla, joten kyllä hienojenkin talojen omistajilla riittää kadehdittavaa.

Lähettäjä: Muru 
Päivämäärä:   1.11.24 16:14:49

Voi Eevis, missä on sinun itsetunto ?
Mitä helkkaria sen on väliä minkälainen talo sinun tutuilla on.
ELÄ OMAA ELÄMÄÄSI !
ja ei kaikki halua mitään isoa omakotitaloa, en halunnut edes kartanoa, vaikka perinnöksi olisin sen saanut.

Mielummin asun rivarissa ja harkitsen kerrostaloon vaihtamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.11.24 16:15:59

Tuttu osti yh:na sellaisen vanhan mummonmökin jossa suihkutkaan ei ollut samassa rakennuksessa. Keittiö oli hirveä mutta saivat siitä niin lämpimän oloisen että kateeksi kävi sitä taloa! Oli ihanaa mennä kahville. Kyllä se riippuu ihan asenteesta ja sisustuksesta. Tutulla ei ollut varaa mitänä luksus juttuja hankkia vaan ihan perus sisutus ja se oli vaan niin viihtyisä!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.11.24 19:47:44

Aloittaja, ootpa hassu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.11.24 20:27:10

Mä asuin lapsuuteni sellaisessa 70-luvulla rakennetussa tasakattoisessa talossa. Olin jo lapsena sitä mieltä, että talo oli ihan hemmetin ruma. Ihan kiva se oli sisältä mutta ulkoa oli, ja on vieläkin ruma. Eikä se olisi muuksi muuttunut vaikka neliöitä olisi ollut 200.

Lähettäjä: ihih 
Päivämäärä:   1.11.24 20:37:44

Junttien ja nousukkaiden taloja nää "hienot". Kukaan sivistynyt ihminen ei sellaisessa asu.