|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 30.10.24 17:48:14
Olemme puolisoni kanssa minä 32v ja hän 27v. Yhdessä oltu muutama vuosi ja yhdessä asuttu puoli vuotta. Puolisoni jäi suhteemme alkuaikoina kiinni useamman kerran pienistä valheista, asiat oli sinänsä mitättömiä, mutta hän valehteli. Reilun vuoden oltuanme yhdessä hän kertoi, että on valehdellut mulle alusta asti monista asioista, koska halusi yrittää tehdä muhun vaikutuksen. Suurinosa asioista on ollut sinänsä turhia, jotka eivät olisi vaikuttaneet minun mielipiteeseensä hänestä millään lailla mutta ne on olleet valheita. Kävimme asiasta terapiassa sekä yhdessä että molemmat yksin ja hän on luvannut olla rehellinen kaikesta. Sovimme, että yksikin valhe, niin tämä on tässä.
Tässä pieni alustus, vaikka itse asia ei täysin tähän valehteluun liity.
Puolisollani on useita erilaisia kaveriporukoita, joita minä en tunne. Olen ilmaissut, että haluaisin heihin tutustua. Muutaman hänen kaverin olen nähnyt. Viimeksi kun heillä oli kesällä tämän tähän aiheeseen liittyvän porukan kanssa tapaaminen, niin yritin kysyä, olisinko saanut tulla mukaan, mutta kuulemma heidän porukkaan ei ketään ulkopuolisia tule. Ei kuulemma kenenkään muunkaan puolisot ole paikalla. Että kuskiksi kelpaan ja moi voin sanoa, mutta muuten ei ole asiaa. Minulle jo tämä on outoa, sillä olen aiemmin tottunut siihen että tottakai puolisot halutaan tutustuttaa kavereihin ja kaveriporukoista voi muodostua yhteisiä. En tarkoita, että minun tulisi tuppautua jokaiseen tapahtumaan mukaan, mutta haluaisin tutustua heihin.
Kyseessä on vanha lukioaikainen porukka, jolla näkevät 1-2 x vuodessa viikonlopun ajan. Nyt puolisoni ilmoitti, että tammikuussa ovat lähdössä tällä porukalla pe-su mökille. Porukassa on sekä naisia että miehiä. En tiedä miksi, mutta mulle iski tästä aivan kamala olo. En halua kieltää miestä lähtemästä, mutta mulle heräsi kauhea epäluottamus häntä kohtaan, että mitä jos siellä tapahtuu vaikka jotain ja on minulle epärehellinen. En tunne ketään tämän porukan kavereita (en ole koskaan edes tavannut yhtäkään heistä) ja tämä lisää selkeästi minun epäluottamusta. Yritin miehelle tätä selittää, että hänen historian takia tämä aiheuttaa mulle todella vahvasti epämiellyttävää ja mustasukkaisia tunteita. Kerroin, että oloni varmasti olisi helpompi, mikäli tuntisin edes tuota porukkaa. Tähän vastasi, että joskus myöhemmin voin tutustua, mutta tällaiseen reissuun ei ole asiaa. Yritin ehdottaa, että minua myös helpottaisi, jos olisi vaikka vaik yhden yön reissussa, se että kaksi yötä on jollain kaveriporukalla mökillä kännäämässä mulle täysin vieraiden ihmisten kanssa tuntuu vaan tosi pahalta. Hänen vastaus on tähän, että mun mustasukkaisuuden takiako hän ei saisi mennä minnekään. Mä taas koen tän niin, että kun tätä luottamusta yritetään rakentaa takaisin, niin lähdettäisiin pienin askelin ja esimerkiksi tosiaan hän vaikka tutustuttaisi mut heihin, niin lisäisi sitä luottamusta.
Olenko minä kohtuuton? Tässä menkkapäissäni tunnehöyryissä mietin, että olenko mä tässä se joka käyttäytyy ja ajattelee oudosti vai kuulostaako tämä muillekkin sellaiselta että ”ihan aiheesta” tästä haluan keskustella ja olen pahoittanut mieleni.. tuli varmasti sekava teksti, ehkä tästä jotain tolkkua saa.
|