Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 10:41:01

Pentu vasta kymmenen viikkoa vanha paimenkoirarotuinen, ja puree jo nyt aika kovasti. Koiria on ollut ennenkin mutta ei näin purevaa yksilöä. Kasvattajan ohje oli että napakasti kiinni leuasta ja kieltäminen, ja lelun/luun antaminen. Tämä ei toimi, pentu ottaa sen vain haasteena/leikkinä ja jatkaa samalla tavalla käsien/jalkojen puremista.

Aluksi auttoi kun "vingahti"/kiljaisi pennun purressa, niin silloin lopetti. Mutta ei auta enää.

Tuntuu todella "taistelutahtoiselta" yksilöltä, ja itsepäiseltäkin. Jos päättää mennä johonkin minne ei saa mennä (esim. vessaan) niin saattaa mennä puolikin tuntia että saa pennun muuttamaan mieltään, ja ärsyyntyessään pentu puree. Ja ärsyyntyy pienistä asioista.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 10:41:50

Vesisuihkepullolla kokeiltiin myös että auttaisiko puremisen lopettamiseen, mutta siitä vain ärsyyntyy ja yltyy pureminen.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   30.10.24 10:45:13

Suojaudu: mene itse peiton alle tai vessaan, kunnes pentu rauhoittuu.

Aika auttaa. Pureminen menee ohi kun pentu kasvaa.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 10:49:45

Tokihan voisin periaatteessa tehdä tämänkin että suojautuisin, mutta kokeeko pentu silloin että on niskan päällä? Tämänrotuiset koirat ottavat helposti ohjat omiin käsiinsä jos omistaja näyttää sen silmiin "heikolta".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 10:50:58

Tyrkkää jotain sallittua tutiksi suuhun ja odottele, että se kasvaa.

Tuollaiselle myös tylsyys on pahin rangaistus, eli kuten itsekin totesit, fyysinen estäminen menee helposti painimiseksi. Leukapainin sijaan nappaa pentu kainaloon ja tyrkkää pentuaitaukseen hetkeksi ja päästä pois kun se tekee jotain sallittua.

Ja sitten tosiaan perusasiat kuntoon, eli tarpeeksi sallittua tekemistä ja rauhoittavaa pitkäaikaista puuhaa, kuten luita ja kongeja, kyllä se siitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 10:51:35

Tee samoin kuin emo tekee kurittomalle pennulle.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 10:55:51

Luita on lattialla usemmanlaisia, niitä aina tyrkkäänkin sille suuhun. Kongeja on entuudestaan mutta en ole vielä antanut niitä sille... Voisi niitäkin antaa.

Eikös emot ole kurittomia pentuja kohtaan aika rajuja?

Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   30.10.24 10:55:53

Niskavillasta kiinni niin että pentu oikeasti pelästyy. Niin emokin tekisi.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 10:56:14

Joo pitää kokeilla

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   30.10.24 10:57:44

Huomiotta jättäminen ja "hylkääminen" on itse asiassa aika kova negatiivinen signaali koiralle, jollekin herkälle ja pehmeälle voi olla jopa liian kova. En usko, että koira siitä ajattelee päässeensä "niskan päälle" (joka nyt ylipäätään on vanhanaikaista ajattelua koiran koukuttamisessa).

Painimisella palkitset koiraa puremisesta ja nostat sen viretasoa entisestään, vaikka ylikierrokset on juuri se mitä se purkaa puremalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 11:00:45

Niskanahasta retuuttaminen se vasta hauska leikki onkin.

Lähettäjä: Noora 
Päivämäärä:   30.10.24 11:19:18

Mulla oli viime vuonna tuollainen paimenrodun pentu.
Ihan hirveetä!!

Nyt 1,5 vuotiaana on paljon jo helpompaa. On tosin aika reaktiivinen koira ja alkaa koirapainia hampaiden kera, jos istun sen seuraks lattialle. Joten sitä ei parane tehdä.

Ei auttanu kielto, pelästyttäminen eikä sallittujen asioiden suuhun työntäminen.
Tieto siitä, että vaihe menee ohi, helpottaa vähän. Tosin se odotusaika on pitkä.

Voimia!!

Ja älä please suutu totaalisesti sille pennulle. (mä suutuin ja monta kertaa)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   30.10.24 11:21:28

"Tokihan voisin periaatteessa tehdä tämänkin että suojautuisin, mutta kokeeko pentu silloin että on niskan päällä? Tämänrotuiset koirat ottavat helposti ohjat omiin käsiinsä jos omistaja näyttää sen silmiin "heikolta"."

Jos nyt vaikka päivittäisit tietosi tälle vuosituhannelle.....

Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   30.10.24 11:24:05

"Niskanahasta retuuttaminen se vasta hauska leikki onkin."

Sitten et vain osaa. Jos se toimii emon tekemänä, toimii se myös ihmisen tekemänä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 11:24:40

Suojautuminen = pentu ei pääse tekemään mitä haluaa

Millä tavalla se voittaa tässä?

Ajattelitko mennä sikiöasentoon lattialle itkemään vai miten tämä suojautuminen sinulle näyttäytyy?

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 12:16:34

Ihan kasvattajan sanoin nämä koirat pääsevät helposti niskan päälle...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 12:17:20

Hieno homma.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 12:33:49

Suojautuminen (kuten mainitsemasi piiloutuminen vessaan) kuulostaa vähän siltä että pentu määrää milloin voi liikkua talossa ilman puremista...

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 12:35:13

Ja pentukurssille ollaan kyllä menossa, saadaan sieltä uutta oppia

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   30.10.24 12:36:01

Niin kun se kasvattaja ei ole mikään jumala. Kasvattajakurssi ei ole kummoinen, ja kokeneella kasvattajalla se on käyty vuonna nakkisota. Se, että "aina on tehty näin" ei tarkoita että se on oikein tai että niin kannattaa tehdä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Lue uutta tutkimustietoon perustuvaa asiaa koiran kouluttamisesta, ja hakeudu koirakouluun, jossa käytetään moderneja menetelmiä. Jos koulutuksen päämäärä on, että koira ei saa päästä niskan päälle, ollaan metsässä ja syvällä. Ei koulutus ole mikään kamppailu koiran ja ihmisen välillä. Pentu ei pure, koska se haluaa niskan päälle, tai että se on kuriton tai jotenkin tuhma tai paha, vaan siksi, että se käy ylikierroksilla, eikä osaa vielä rauhoittua. Se tarvitsee apua sekä energian purkamiseen että rauhoittumisen opetteluun, ei kurittamista tai ruotuun laittamista.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 12:38:19

Olenkin usein käynyt sen kanssa ulkona purkamassa energiaa, helppoa nyt kun olen itse kotosalla

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 12:39:45

Olen kyllä samaa mieltä että yritän kouluttaa koiran modernein menetelmin, mutta en keksi tähän puremisongelmaan oikein hyvää ratkaisua.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   30.10.24 12:40:55

J: Niin eli mitä käytännössä itse tekisit tuossa tilanteessa?

Lähettäjä: ok 
Päivämäärä:   30.10.24 12:51:43

Tämä on nyt sellainen "vanhan kansan neuvo", mutta meillä se on toiminut. Kun koira on puremassa, laita sen oma huulipieli hampaiden väliin, että puree ns omaa huultaan, ei pure montaa kertaa ja jättää puremiset pois.
Tämä ainakin on ollut tehokas monelle eri rodulle, jos vaan huulta löytyy.
Ei tarvitse huutaa, kieltää eikä tarjota mitään suuhun.
Eikä se sitä koiraa satuta yhtään sen enempää kuin niskasta kurittaminen, mistä jotku pennut vaan yltyy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 14:30:59

Ohjaat pennun puremisen johonkin muuhun, esimerkiksi puruluuhun. Jos ei onnistu, pentu jäähylle. Pureminen yleensä loppuu kun hampaat vaihtuvat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 14:33:44

Pentupureminen on HYVÄ merkki. Se kertoo, että pentu tykkää olla ihmisen kanssa, leikkiä ja sillä on taistelutahtoa ja sinnikkyyttä. Aivan loistava harrastuskoira kasvamassa!

Pureminen menee ajan kanssa ohi eikä sille tarvitse tehdä mitään. Suojaudu niin, että voit elää arkeasi äläkä stressaa. Ei pentu sinua pyri pomottamaan vaan leikkimään.

Ja tosiaan moni taistelutahtoinen pentu vaan kerää kierroksia kaikesta kivusta, epämukavuudesta ja kontaktista. Eli suojsutuminen ja rauhallinen elo on parasta lääkettä. Sekään ei ole rangaistus.

Jos alat suihkia koiria, retuuttaa niskasta tai muuten satuttamaan, opetat vain että ihminen on arvaamaton, julma ja todella huonoa leikkiseuraa. Ja myös sellainen räkyttävä ja hermoheikko.

Jos johtajuusmielikuvilla haluaa miettiä, niin hyvä ja itsevarma johtaja on kuin kallio, jota pikkunassikat voi retuuttaa ja joka ei edes huomaa eikä hermostu. Joka antaa kiipeillä päällä ja on lunkki. Hermoheikko taas on sellainen perinteinen chihu joka räkyttää kaikelle ja näkee kaikessa uhkan ja arvovaltakiistan, joka on aina valmis puremaan. Johtajuusteorioista paasaavat ovat näitä chihuja, jotka jatkuvasti räkyttävät ja jokaisen koiran eleen näkevät uhmana. He ovat poikkeuksetta todella huonoja johtajia (ihan ihmisten kanssakin). Koiralähtöisesti kouluttavat ovat niitä, jotka eivät mieti johtajuutta eivätkä pidä itseään johtajina, mutta joita kaikki seuraavat mielellään ja arvostavat.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   30.10.24 14:49:34

jees kiitos! Olen vähän ounastellutkin että esim. myöhemmin suojelu voisi olla luonteen puolesta sopiva laji tälle, vaikka vielä pieni onkin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   30.10.24 15:11:57

"Pentupureminen on HYVÄ merkki. Se kertoo, että pentu tykkää olla ihmisen kanssa, leikkiä ja sillä on taistelutahtoa ja sinnikkyyttä. Aivan loistava harrastuskoira kasvamassa!

Pureminen menee ajan kanssa ohi eikä sille tarvitse tehdä mitään. Suojaudu niin, että voit elää arkeasi äläkä stressaa. Ei pentu sinua pyri pomottamaan vaan leikkimään.

Ja tosiaan moni taistelutahtoinen pentu vaan kerää kierroksia kaikesta kivusta, epämukavuudesta ja kontaktista. Eli suojsutuminen ja rauhallinen elo on parasta lääkettä. Sekään ei ole rangaistus.

Jos alat suihkia koiria, retuuttaa niskasta tai muuten satuttamaan, opetat vain että ihminen on arvaamaton, julma ja todella huonoa leikkiseuraa. Ja myös sellainen räkyttävä ja hermoheikko.

Jos johtajuusmielikuvilla haluaa miettiä, niin hyvä ja itsevarma johtaja on kuin kallio, jota pikkunassikat voi retuuttaa ja joka ei edes huomaa eikä hermostu. Joka antaa kiipeillä päällä ja on lunkki. Hermoheikko taas on sellainen perinteinen chihu joka räkyttää kaikelle ja näkee kaikessa uhkan ja arvovaltakiistan, joka on aina valmis puremaan. Johtajuusteorioista paasaavat ovat näitä chihuja, jotka jatkuvasti räkyttävät ja jokaisen koiran eleen näkevät uhmana."

Johdonmukaisuus siinä toiminnassa on hyvä säilyttää, kaikki kieltäminen ei ole suoraan julmuutta ja huonoa leikkiseuraa eli sävyjä tuossa välissä on. Johtajuuteen uskovatkin ovat monesti päivittäneet tietonsa tälle vuosituhannelle ja johtajuus EI tarkoita enää kurittamista tai edes sitä, että nähtäisiin kaikki koiran tekeminen uhmana tai varsinkaan uhkana.. mutta silti ihminen voi päättää koska koira saa itseään toteuttaa vaikka sen puremisen keinoin ja koska ei. Positiivisestikin palkitaan, mutta kaikesta ei vain yritetä päästä yli jatkuvalla namin syöttämisellä, esim temppujen opiskelussa tietenkin palkitaan ja huonosta käytöksestä vaikka lenkillä ei palkita. Uskoo mihin teoriaan tahansa niin se omistajan kalliona tai edes jonkinlaisena kivenä oleminen on hyvä juttu ja sen koiran kanssa pitää viettää lajityypillisesti aikaa: liikkua, levätä ja pentuna leikkiä, koiran tavoin ei ihmisen.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   30.10.24 15:18:42

"Kun koira on puremassa, laita sen oma huulipieli hampaiden väliin, että puree ns omaa huultaan, ei pure montaa kertaa ja jättää puremiset pois."

Minulla on yksi pennuista ollut kova puremaan, sille toimin yllä mainitulla tavalla kun mikään muu ei tuntunut auttavan. Pureminen väheni merkittävästi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 19:26:22

Ajan kanssa loppuu. Oman koiran kohdalla ei auttanut kiljahdukset, leuasta kiinni ottamiset, huulen laittaminen hampaiden väliin, kielen painamiset, huomiotta jättämiset tai lelun heiluttelut. Edelleen se "puree" mutta ei lujasti. On nyt 1,5v.

Lähettäjä: Tilhi 
Päivämäärä:   30.10.24 19:44:55

Vaihda pureminen leluun ja taisteluleikkiin. Älä työnnä sinne suuhun mitään vaan anna pennun saalistaa ja saada saalis kiinni, sitten taistelu, jonka pentu saa voittaa. Tällä tavoin saat puremisen kanavoitua leluun ja pentu tuo sinulle lelua mielellään, kun pääsee taistelemaan ja voittaa. Lelu suussa on hyvä opetella sana rauha: käsi leuan alle, pentu puree lelua, hetki hiljaa ja uusi taistelu.

Lähettäjä: Juh 
Päivämäärä:   30.10.24 20:17:14

Ite murisin pennulle ku puri. Oppi kyllä että ei saa purra

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   30.10.24 20:22:07

Nappaan niskavilloista kiinni ja sanon napakan EI. Oppinut aika hyvin, nyt ikää 3kk. Aktiivinen työkoiralinjan pentu kuitenkin.

Ja mihinkään ei pääse huutamalla. Saa mun puolesta huutaa vaikka puoli päivää, mutta mitään ei tapahdu huutamalla ja piste.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 08:48:48

Jos suojelua meinaa harrastaa niin jälkiharjoittelut aloitetaan heti. Olethan paikallisen yhdistyksen jäsen ja sinulla on suojelulisenssi? Ilman sitä on turha yrittää millekään maalimiehelle puruihin. Pentu on hyvä totuttaa treenikenttään jo nuorena ja opettaa sille, että siellä tehdään kivoja asioita. Istu, maahan, paikka, tänne, ei käskyt on toivottavasti jo työn alla?

Olen itse kasvattanut toistakymmentä työsukuista käyttispentuetta, ollut yhdistyksessä aktiivijäsen (pj, varapj, hallituksen jäsen, koetoimitsija) järjestänyt pk-kokeita ja vienyt omia koiria eteenpäin eikä oikeastaan minkään pennun kanssa ole ollut sellaista että sen puremistarpeesta on tullut ongelma. Eikä ole tarvinnut kovin paljon komentaa tai näyttää kuka määrää, nytkin reilu vuosikas kaksiviettinen käyttis nukkuu tuossa viereisessä nojatuolissa tyytyväisenä.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   31.10.24 10:16:21


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 30.10.24 11:00:45

Niskanahasta retuuttaminen se vasta hauska leikki onkin.

^ No tämäpä. Kaikki nämä äkäiset sormen heristelyt ja "napakat eit" (Eli, tiukka EI, napakkuuden varjolla äkäiseksi huudoksi jos koira ei reagoi) ja muristelut on yhtä tyhjän kanssa, ja sitten lähdetään vielä painimaan sen kiihtyneen pennun kanssa ja oikein kasvatetaan sitä koiran kykyä kestää kaikenlaista kiukuttelua kun lähdetään pennun tunnepurkauksiin mukaan aivan täysillä.

Juuri eilen katsoin Pasilan juna-asemalla kun nainen ryki labradorinnoutajaa hihnasta, heristi hurjasti sormeaan ja huusi kulmat kurtussa nuorelle urokselle "EI! EI! EI MENE!" joka kiihdyksissään haukkui toiselle koiralle, ja mietin taas että miten erinomaisen hyvä esimerkki siitä kuinka hyödytöntä tuo on, ja kuinka hölmöä on asettaa itsensä aina uudestaan tilanteeseen missä epäonnistuu hyvin todennäköisesti.

"Jos koira ei reagoi napakkaan kieltoon, niin pitää olla napakampi!" Ja lopputuloksena pää punaisena kiukkuava omistaja jonka turhautuminen ja häpeä vain tuplaantuu siitä ettei koira kuuntele. Joo, moni tulee nyt sanomaan että napakka kielto ei ole huutamista tai kiukkuamista. Eikö? Mitä tapahtuu jos tähän "napakkaan kieltoon" ei reagoida? No se kasvaa. Ääni, voima, nykäisy, mikä vain millä saadaan koiran huomio itseensä, ja siksi toimii lähinnä pehmeisiin koiriin, koska kovalle koirallle tarvii megafonin ja kova koira oppii sietämään pakotteita aivan valtavan hyvin. Onneksi pääsääntöisesti aletaan olla yli tästä kaikenlaisesta valtataistelusta joka luo ihan turhaa vastakkainasettelua koiran ja omistajan välille.

Tilhi:n ehdotus saalisleikistä ja lelun retuutuksesta oli ketjun paras neuvo.

Lähettäjä: Se Hep 
Päivämäärä:   31.10.24 10:41:57

Olisin kyllä edelleen ehdottanut kiljahdusta ja huomion lopettamista siihen. Luulisi oppivan nopeasti. Kiljahdus, kädet puuskaan ja selän kääntäminen ja/tai tilanteesta poistuminen.

Minusta on outoa, että koiralle annettaisiin esim. luu tuossa tilanteessa. Kuulostaa enempi palkitsemiselta.

Lähettäjä: b 
Päivämäärä:   31.10.24 10:51:10

Ihmettelin myös tätä että kun koira puree se palkitaan lelulla :D

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   31.10.24 11:01:56

"Lähettäjä: Se Hep
Päivämäärä: 31.10.24 10:41:57

Minusta on outoa, että koiralle annettaisiin esim. luu tuossa tilanteessa. Kuulostaa enempi palkitsemiselta."

Tässäpä se ero siinä minkä itse käsittää palkitsemisena oman ihmisfiltterinsä läpi. Ajatellaan että ylikiihtynyt pentu vetää johtopäätöksen että kiihtyminen on kannattavaa koska sitten saa luun tai lelun ja että se tarkoittaa sitä, että kiihtymisestä saa palkinnon.
Sen sijaan että otetaan askel taaksepäin ja pohditaan tilannetta keskenkasvuisen koiranpennun kantilta, jolla ei vielä ole minkäänlaista itsesäätelyn kykyä. Että tuossa nyt keittää pennulla yli joka ei siinä hetkessä muuta osaa tehdä kuin purkaa kiihtymystä sillä ainoalla tavalla minkä sen osaa.

Silloin ei palkata puremisesta, vaan luu, tai lelu, on palkka puremisen lopettamisesta ja tapa totuttaa ja ohjata koiraa pois siitä että puremisvimma suunnataan järkeviin asioihin.
Kiljahtelu ja itsensä tavoittamattomaksi tekeminen voi toimia tiettyyn pisteeseen mutta tarpeeksi kiihtynyt pentu ei hittoakaan siitä välitä, iskee seuraavaksi hampaat nilkkaan ja sitten pitää koko pentuajan juosta sitä otusta karkuun ja odotetaan että pentu itsenäisesti oppii säädellä omaa toimintaansa ilman kummempaa ohjausta.
Minä haluan mieluummin että pentu a) tulee kertomaan että nyt on tarve riehua ja b) oppii että tarjoan sille ohjatusti ja hallitusti tavan sitä purkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 11:05:39

"Minusta on outoa, että koiralle annettaisiin esim. luu tuossa tilanteessa. Kuulostaa enempi palkitsemiselta."

No ei. Vaan toiminta ohjataan toisaalle. Pienellä pennulla on tarve purra, eli pennulle annetaan kohde jota saa purra luvan kanssa.

Lähettäjä: Allu 
Päivämäärä:   31.10.24 11:07:27

Hohhoijaa millä tasolla joidenkin osaaminen on. On jämähdetty jonnekin 70-luvulle, kun purevan pennun koetaan yrittävän niskan päälle ja pennulle lelun tarjoaminen on väärästä asiasta palkitsemista.

Millainen ihminen edes pystyy satuttamaan pientä pentua? Minulla oli kovasti pureva ja kaikesta vinisevä pentu. Ahkerasti vain tarjosin sallittua tekemistä tilalle, väsytin koiraa perusasioita treenaamalla ja esimerkiksi nenätyöskentelyä aloittelemalla ja kas kummaa kun iän myötä se pureminen vain jäi pois ja nyt minulla on todella hyvä harrastuskoira, joka haluaa treenata kanssani koska ja missä tahansa.

Ennemmin nostaisin pennun pentuaitaukseen ja varmistaisin, että sille tarjoaa riittävästi tapoja purkaa energiaa sallitusti ja opettaisin rauhoittumista alusta asti.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   31.10.24 11:10:58

Toki sitä pentua voi kieltää ja torua ja eristää laumasta - kai se riippuu siitä mitä itse koiraltaan haluaa. Haluaako että koira oppii että kiihtyneenä tilassa ihminen jättää yksin? Vai haluaako että koira oppii että ihminen ohjaa ja auttaa ratkaisuihin silloin kun se ei itse osaa? Tuo on myös ehkä parhaimpia hetkiä opettaa koiralle lopettaa pureminen vihjeestä. Pennut tarvitsevat aktiivisempaa osallistumista koulutukseen kuin sen, että jätetään se yksin ja totutetaan siihen että kannattaa lähteä keksiä kiinnostavampaa tekemistä kun ihminen muuttuu tylsäksi.

Jos se pentu puree ja riekkuu niin silloin on tarve purkaa sitä energiaa johonkin. Voihan sen koulutuksen jättää jonkun ylemmän voiman armoille siinä kohtaa ja toivoa että se joskus rauhoittuu pentuportin taa, tai sitten alusta asti lähteä opettamaan että lelupalkan saa rauhoittumisesta. Toiselle se voi olla järsittävä luu ja toiselle repimisleikki, avainasemassa se että panostetaan pennun omaan kykyyn säädellä itseään ja palkitaan pienistä onnistumisista.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   31.10.24 11:11:06

Se Hep: meidän pentu repi hiuksista, jos sille käänsi selän puremisen lopettamiseksi. Menin vessaan ja laitoin oven kiinni. Hetken päästä pentu oli rauhoittunut ja puremiskohtaus ohi. Ymmärrän luun antamisen kyllä: luun kaluaminen on rauhoittavaa toimintaa. Pentu puree siksi, ettei se pysty hillitsemään kierroksiaan ja luu voi auttaa siinä. Se ei ole palkka vaan apu tunteiden hillitsemiseen ja rauhoittumiseen. En ole ikinä kuullut että jonkun koira olisi ruvennut puremaan saadakseen luun. Meidän koiralle vaan luu eikä lelu ei ollut niin superjuttu että se olisi voittanut hiuksissa roikkumisen.

Älä tee pentupuremisesta isompaa ongelmaa kuin se on. Siihen auttaa kaksi asiaa: suojautuminen ja aika. Jotkut käyttää jopa kumisaappaita. Olin stressaantunut ja tunsin itseni surkeaksi koiranomistajaksi, kun en saanut sitä opetettua pois. sitten se loppui ajan kanssa itsestään. Pentupuremisesta murehtimisen sijaan olisi kannattanut panostaa esimerkiksi kontaktin harjoitteluun enemmän.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   31.10.24 11:13:45

Se pentuportti on ihan hyvä apu arjessa eikä kukaan nyt joka sekuntti pysty treenata, ei ihminen eikä pentu. Parhaiten toimivat yhdessä ja kun pentu on pari kertaa osannut keskittyä lelupalkkaan eikä puremiseen ja saanut palkaksi leikkiä, voi sen sitten laittaa aitaukseen kun on pari kertaa onnistuttu.

Lähettäjä: Kipinä 
Päivämäärä:   31.10.24 11:21:43

Malikasvattaja neuvoi, että puremisen kohde vaihdetaan johonkin sallittuun, eli leluun tai luuhun. Lelu toimi meillä parhaiten. Leikittiin hetki pennun kanssa, että tosiaan kiinnostui siitä lelusta enemmän kuin käsistä.
Jos kierrokset meni ihan yli, niin joko sohvalle karkuun tai pentu pentuaitaukseen, kunnes rauhoittui. Pentuaitaukseen rauhoittumista harjoiteltiin tietysti muutenkin.
Tarpeeksi puuhaa ulkona, muttei mitään yliaktivoimista.

Pentuaika on sellaista, mutta se menee äkkiä ohi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.10.24 11:34:38

"Minusta on outoa, että koiralle annettaisiin esim. luu tuossa tilanteessa. Kuulostaa enempi palkitsemiselta."

Jos vauva itkee, onko sinusta sen palkitsemista antaa sille tutti? Uskotko että itkevälle vauvalle tutin antaminen opettaavauvan itkemään?

Ja jos palataan ihan jo siihdn, että pentupureminen ei ole huonoa käytöstä. Syyt sen taustalla ovat luonnolliset ja hyvät. Perntupureva koira ei ole aggressiivinen. Käytös on ikävää ihmisen näkökulmasta, mutta ei huonoa käytöstä koirien näkökulmasta.

Ja siihen auttaa aika.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   31.10.24 11:35:11

Tilhi antoi parhaan neuvon, noudata aloittaja sitä. Kieltäminen, varsinkin fyysisesti käsiksi käyden, on ainoastaan koiran ja omistajan suhteelle negatiivista ja kaikille tietämille, ne aikuiset koirat eivät riepota pentuja niskasta tai mistään muustakaan. Ei emo, eivätkä muut. Aikuiset, hyvähermoiset koirat ovat pentujen kanssa todella kärsivällisiä ja jos pennun touhut menevät turhan vauhdikkaiksi, niin aikuinen koira aika usein rauhoittaa sen esim. alkamalla pesemään korvia, mihin pentu poikkeuksetta rauhoittuu. Rauhoittuminen on tärkeä taito koiralle ja jos ei muita koiria ole, niin se on ihmisen opetettava ja sitä ei tehdä väkivalloin, vaan esim. ottamalla riehuva pentu syliin ja omin rauhallisin elein, vaikka silittämällä rauhallisesti alun rimpuilusta huolimatta, lasketaan ne pennun kierrokset. Mulla on viimeiset kaksi vuosikymmentä ihan kaikki ja kaikenrotuiset pennut "lauman kasvattamia" ja niistä on poikkeuksetta tullut äärettömän tasapainoisia ja "helppoja" koiria. Ihminen sen sijaan onnistuu varsin helposti pilaamaan koko homman ja näitä on mullekin tullut vuosien aikana vaikka kuinka monta.
Yksi sakemannikasvattaja sanoi muinoin, että jos joutuu ensimmäisen puoli vuotta kulkemaan kotonaan kumisaappaat jalassa, niin silloin on kyseessä hyvä koira! Siinä on vaan sitten ihmisen osattava toimia niin, että sitä ei pilata heti alkumetreillä. Aloittajalle suosittelen esim. Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus.

Lähettäjä: Helmi 
Päivämäärä:   31.10.24 13:22:21

Nämä jotka ehdottaa täällä käsiksi käymistä ja EIn räyhäämistä, niin ihan mielenkiinnosta... miten olette opettaneet pennulle alkuun, että EI tarkoittaa jotain kiellettyä? Koska käskyhän on opetettava jotenkin sille koiralle, jotta siitä on "tositilanteessa" jotain hyötyä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.10.24 13:25:31

"Pureminen menee ajan kanssa ohi eikä sille tarvitse tehdä mitään."

No ei nyt ihan näinkään. Tutun iso paimen puree edelleen 2,5 vuotiaana innostuessaan. Se on tosi kiva, kun 40-kiloinen koira käyttää hampaitaan ihmiseen. Mutta kun ei saa kieltää, se on negatiivista :D

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   31.10.24 13:59:45

^ Ei johdu kieltämisen puutteesta, vaan koiralla lienee sen verran feelua hermorakenteessa, että kierrokset menee yli ja purkaa sen sitten noin. Siitä kieltämisestä todnäk vaan kiihtyy lisää. Osaava ohjaaja olisi osannut kanavoida tuon oikein jo pentuna ihan muuten, kuin rankaisemalla. Tuosta ei puutu muuta, kuin että joku vieras kaikkitietävä menee käymään tilanteessa koiraan kiinni ja saakin sitten hammasta ihan kunnolla.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   31.10.24 15:17:23

Toteutin tuota että kun puree käsiä, alankin leikittämään lelulla. Oppi siitä sen että tulee puremaan käsiä kun haluaa leikkiä lelulla... Ja jos leikin lopetti alkoi taas käsien pureminen että saisi leikkiä lelulla...

Lähettäjä: neiti 
Päivämäärä:   31.10.24 15:22:30

"Vaihda pureminen leluun ja taisteluleikkiin. Älä työnnä sinne suuhun mitään vaan anna pennun saalistaa ja saada saalis kiinni, sitten taistelu, jonka pentu saa voittaa. "

Tämä.

Jos pentu haluaa purra lahkeita, hihaa jne. niin se kaipaa leikkiä. Luun antaminen ei ole leikkiä, joten se ei toimi.

Samalla saat vahvistettua pennun saalisviettiä (harrastuksissa hyvä asia, lelulla palkkaaminen) ja koulutuksellisesti saat opetettua pikkuhiljaa irrottamista ja lelusta luopumista.

Vielä tähän liittyen
"Minusta on outoa, että koiralle annettaisiin esim. luu tuossa tilanteessa. Kuulostaa enempi palkitsemiselta."

Olet oikeassa. Tosin koira ei tilanteessa saa palkintoa siitä että puree, vaan siitä että lopettaa puremisen ;)
Joten en pidä tuota millään tavalla outona että annetaan luu. Se vain harvoin toimii, jos pentu kaipaa leikkiä.

Lähettäjä: Mea 
Päivämäärä:   31.10.24 15:31:20

Minä olen omalleni opettanut niin, että kun alkaa riehua ja purra, sanon jämäkästi "ei", komennan istumaan ja sitten kun istuu, "hyvä, hae lelu". Nyt hakee jo lelun valmiiksi välillä, ennen kuin alkaa purra. Oma koirani on aktiivinen paimen ja se tarvitsee paljon aktiviteettia, mutta myös riittävästi lepoa ja rutiineja. Omat kierrokset täytyy pitää alhaalla, koska tällä helposti ne nousevat.

Lähettäjä: YY 
Päivämäärä:   31.10.24 19:04:25

Meillä oli myös pureminen ihan todellinen ongelma, kaikkein suurin ongelma silloin kun pentu oli jo vähän isompi (4-5kk); oli jo iso kooltaan ja suu edelleen täynnä teräviä hampaita! Otti välillä oikein vauhtia ja hyppäsi kiinni paidan hihaan. Meillä toimi myös murina kaikista parhaiten! Sitten kun tämän itse hoksasin… Vähän kun edettiin niin ei tarvinnut kun näyttää hampaita niin lopetti ei-toivotun tekemisen. Mutta en tätä heti hoksannut, kokeiltiin tosiaan ensin kaikki lelut, kiellot, toimintapyynnöt ja mitä nyt keksittiinkään, mutta tuo murina oli lopulta kaikista paras. Ja pureminen loppui käytännössä kun seinään kun hampaat vaihtui, käsiä yritti jonkin aikaa vielä kaluta senkin jälkeen mutta se oli erilaista, ei sellaista päätöntä kiinni käymistä.

Lähettäjä: i 
Päivämäärä:   3.11.24 20:08:32

käsittääkseni 11 vkoa vanhalla pennulla ei ole vielä hampaat vaihtumassa, ja tosiaan puree paljon ja kovaa... kokeiltu nyt lisäksi murina ja huulen työntäminen hampaiden väliin... kun "toimenpide" loppuu, niin jatkuu käsien/jalkojen/vaatteiden pureminen. en oikeasti enää keksi mitä tekisin tämän kanssa.. toivottavasti tosiaan loppuu kun ikää tulee ja hampaat vaihtuu

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.24 20:27:23

Mun oma paimen innostui pentuna kaikesta liikkeestä. Ja oli myös kova puremaan. Sisällä oli joko käsissä tai varpaissa kiinni, ulkoillessa repi lahkeita niin, että kun sen sai toisesta lahkeesta irti olikin se jo toisessa kiinni. Oli varmaan ohikulkijoilla hauskaa :D

Lopulta keksin että liike on se yllyke. Aina pennun purressa minua tai vaatettani jämähdin täysin liikkumattomaksi ja tylsäksi. Jos se roikkui vaikka löysässä hihassa (vaihdoin kyllä sittemmin tiukempiin vaatteisiin pentuajaksi) niin kiristin hihan toisella kädellä tiukaksi jottei se heilunut repimisen mukana. Ei minua sitten enää ollutkaan kiva purra ainakaan pitkää aikaa putkeen. Ja heti kun mielenkinto hiipui ja ote irtosi niin tyrkkäsin lelun suuhun jos sellainen sattui lähettyvillä olemaan. Jos ei ollut, niin kehuin hissukseen. Tai jos oli nameja taskussa jonkun koulutustuokion jäljiltä niin heitin niitä lattialle heti kun pennun ote minusta irtosi.

Aika nopeasti se oppi että minun puremiseni oli tylsää. Muita ihmisiä kyllä pureskeli vielä jonkun aikaa sen jälkeen, etenkin niitä jotka eivät kyenneet jähmettymään paikoilleen naskalihampaiden iskiessä. Olihan se toisinaan aika kivuliastakin, niin ymmärrän kyllä miksei kaikilta onnistunut.

Lähettäjä: Pompula 
Päivämäärä:   3.11.24 22:26:30

Sillä pennulla on ihan järkyttävä tarve purra ja käyttää suutaan, ei se osaa vielä muutakaan tapaa purkaa energiaansa. Siihen kun menet nipistelemään tai tukistelemaan, olet hyvällä tiellä rakentamassa välillenne konflikteja.

Opeta se kahden lelun kanssa siihen, että se saa käyttää suutaan, saalistaa, purra ja riepottaa niin paljon kun sielu sietää. Kun lopettaa, yhdellä, jatkat toisella - parin irrottamisen jälkeen yhdistät irrotusvihjeen lelun vaihtoon tai käytät ruokaa irrottamisen vahvisteena. Jokaisesta irrotuksesta teet superkannattavaa ja siitä saa aina parhaan palkkion, on se sitten ruokaa tai toinen lelu.

Kun irrotus sujuu ja koira suorastaan sylkäisee lelun saadakseen palkkion, alat pidentämään aikaa jonka se malttaa odottaa saadakseen luvan käydä kiinni uuteen leluun. Siinä on sinulle perusta kaikelle saalispalkkakouluttamiselle ja samalla ei-toivottu pureminen väheni.