|
Lähettäjä: Mina
Päivämäärä: 30.10.24 12:20:35
Kiitos vastauksista. Lohduttavaa kuulla, että on muitakin enkä ole ainoa tämän asian kanssa painiva.
Tässä nyt sitten kaikki mitä on kokeiltu: Atarax, Klotriptyl mite, Triptyl, Ketipinor, mirtatsapiini, Doxepin, melatoniini (sekä pitkä, että lyhyt), Zopinox. Eli kaikista unilääkeryhmistä jotain. Nukun kyllä mirtatsapiinilla ja tsopiklonilla, mutta seurauksena on seuraavan päivän aivan jäätävä kooma. En tahdo saada itseäni hereille, vaikka olisin nukkunut 11h ja tehokasta ajattelua vaativan työni tekeminen on aivan mahdotonta. Kaikkea olen kokeillut sen pari viikkoa, mutta sivuvaikutukset eivät lievenny. Zopinoxista tulee lisäksi todella karmea maku suuhun koko päiväksi, kuvottaa iltaan asti ja joudun pakottamaan itseni syömään. Ei minua haittaisi unilääkettä syödä, kunhan löytyisi joku minlä kanssa seuraava päivä ei olisi aivan tuskallista ja pystyisin tekemään työni. Tenoxia psykiatri minulle kirjoitti Ataraxin rinnalle nyt viimeksi, mutta en millään haluaisi käyttää tuota säännöllisesti. Koska luulenpa, että tulen loppuelämäni tarvitsemaan kemiallisen avun nukkumiseen. Niin monta kertaa olen kokeillut olla ilman ja kolmantena yönä viimeistään luovutan.
Hormonitoiminnasta sen verran, että esivaihdevuodet alkoivat 37-vuotiaana ja hormonikorvaushoidon aloitin 1,5v sitten. Unettomuudesta olen kärsinyt koko ikäni, mutta aamuöinen heräily ja liian aikaisin (4-5) herääminen vaikeutui noiden alkaessa. Hormonikorvaushoidosta olen hyötynyt muilta osin (nivelsäryt ja kuumat aallot jäivät pois), mutta uniongelmaan ei siitä ollut mitään hyötyä.
Minä en ota stressiä nukkumisesta iltaisin, kävin työterveyden kautta univalmennuksen ja jo ennen sitä olen ajatellut, että sekin on ihan ok jos en nukahda. Sitten vain lepään silmät kiinni, jonkinlaista lepoahan sekin on. Traumaterapiassa olen käynyt nyt puolisen vuotta ja hermoston säätelykyky on minullakin pielessä. Päivisin lamaantuneessa alivireessä ja öisin hälytystilassa ylivireessä . Ja kyllä, keskivaikea masennus ja ptsd todettiin kesällä. Pitkä on prosessi tätä opetella muuttamaan, mutta kovasti yritän kyllä. Opettelutien alussa myöskin luopumaan liiasta suorittamisesta, itseltäni liiallisesta vaatimisesta, palkkatyön tekemisestä yrittäjämalliin 150% lasissa, oman hyvinvoinnin edistämisessä jne.
Ja tervetuloa vaan yrittämään hikiliikunnan lisäämistä ja uusia harrastuksia heti sitten, kun olette olleet huonoilla yöunilla vaikka VAIN vuoden, olo on täysin zombie joko siitä, ettet nuku tai siitä, että halusit nukkua ja otit unilääkkeen. Väkisin käyn lenkittämässä koiran metsässä, luojan kiitos on iso aidattu tontti missä tuo saa ulkoilla.
Turhauttaa, kun kohta 2kk sairausloma on päätöksessään ja pitäisi palata töihin. Olin ajatellut ratkovani tämän uniongelman nyt vihdoin kuntoon tänä aikana, mutta tulos onkin pyöreä nolla. Työterveyslääkäri siirsi unilääkeasiani psykiatrille, mutta tämän vuoden käynnit on jo käytetty eli pitää odottaa ensi vuoden puolelle, jotta mahdollisesti saisin jotain muuta kokeiluun. Jos sellaista nyt sitten edes on olemassa.
|