Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 09:22:36

Kuuluuko? Huudatko sinä suuttuessasi tai huutaako puolisosi? Millaisista asioista? Perustele jos tämä on mielestäsi hyväksyttävää.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 09:25:47

NO EI KUULU. Tähän ei ole muita vastauksia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.24 09:29:03

Voi kuulua tai sitä voi esiintyä. Yksistään huutaminen on vain ääntä ja tunneilmaisua. Joillekin ominaisempaa kuin toisille. Myös tilanteet vaihtelevat ja ihmiset ovat epätäydellisiä. Yleensä huuto voi viestiä siitä, että kokee ettei toinen kuule ja kuuntele.

Sen sijaan henkinen väkivalta, pikkuasioista raivostuminen ja pelottelu ei ole ok eivätkä kuulu terveeseen parisuhteeseen.

Kukaan muu ei määritä millaisessa suhteessa toisen tulisi elää eikä henkistä väkivaltaa tarvitse todistaa muille. Henkisesti väkivaltaisesta tai vain itselle sopimattomasta kumppanista saa erota.

Lähettäjä: Kitten 
Päivämäärä:   29.10.24 09:32:32

Normaalia, joskaan ei toivottavaa, on se, että joskus korotetaan hieman ääntä. Säännöllinen, ylimitoitettu tai usein toistuva huutaminen ei ole ok.

Lähettäjä: pikku G piste 
Päivämäärä:   29.10.24 09:47:54

Ei ole normaalia jos aina silloin tällöin menettää malttinsa ja korottaa ääntä. Normaalia nyky-yhteiskunnassa on mikroargressiot ja piilovittuilut tuttavien läsnäollessa sun muut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 09:49:30

Huutamisen ei pitäisi kuulua parisuhteeseen, todennäköisesti ei auta mitään. Mutta sekä minä että puolisoni joskus huudetaan, enkä koe tätä myöskään mitenkään isona ongelmana. Ehkäpä tärkeintä on, että huutaminen ei ole arkipäivää ja huutaja ymmärtää pyytää jossain vaiheessa käytöstään anteeksi.

Lähettäjä: Ei 
Päivämäärä:   29.10.24 09:52:29

En ole ikinä huutanut miehelle tai lapselle.
Mulle ei ole äiti tai isä ikinä huutanut.
Huutaminen on äärettömän huonoa käytöstä
Se ei ikinä kuulu parisuhteeseen

Lähettäjä: Kirja 
Päivämäärä:   29.10.24 09:55:08

Ei koskaan. Myöskään 17v lapselleni en oli koskaan huutanut.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   29.10.24 10:01:42

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 29.10.24 09:49:30

Huutamisen ei pitäisi kuulua parisuhteeseen, todennäköisesti ei auta mitään. Mutta sekä minä että puolisoni joskus huudetaan, enkä koe tätä myöskään mitenkään isona ongelmana. Ehkäpä tärkeintä on, että huutaminen ei ole arkipäivää ja huutaja ymmärtää pyytää jossain vaiheessa käytöstään anteeksi.

Onpa erikoista että jossain ei perheessä tai suvussa ole koskaan huudettu, kyllä meillä aina joskus joku huutaa perheissä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ja ihan sivistyneitä ja hyvin koulutettuja ihmisiä olemme.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 10:07:08

Kuten tästä ketjusta havaitaan, toisilla on tapana tällainen huutoriitely, ja osalla siihen kuuluu myös kumppanin haukkuminen riidan aikana. Joillekin tämä on ihan ok ja normaalia ja se heille sallittakoon, mutta ei sellaisen ihmisen kanssa tarvitse olla parisuhteessa jos itse ei ole huutaja vaan haluaa elää rauhassa.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   29.10.24 10:07:56

Mä ajatteen että välillä menee maltti enkä koe mulle huutamista niin pahana, jos muuten kunnioitetaan js osataan pyytää anteeksi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.10.24 10:12:39

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Ei kuulu.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   29.10.24 10:28:36

Huutamisesta tulee helposti ikävä tapa. Ei kuulu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.24 10:29:54

"Kuten tästä ketjusta havaitaan, toisilla on tapana tällainen huutoriitely, ja osalla siihen kuuluu myös kumppanin haukkuminen riidan aikana. Joillekin tämä on ihan ok ja normaalia ja se heille sallittakoon, mutta ei sellaisen ihmisen kanssa tarvitse olla parisuhteessa jos itse ei ole huutaja vaan haluaa elää rauhassa."

1. Se, että joskus huutaa ei tarkoita että se on tapana.
2. Se, että huutamisen hyväksyy ei tarkoita, että sitä suhteessa olisi
3. Kumppania voi haukkua myös huutamatta ja toisaalta huutaminen voi olla vain sitä että huutaa ilman jopa ilman mitään puhetta.
4. Huutaminen ei ole vastakohta rauhassa elämiselle vaan riitely on vastakohta. Riidellä voi myös huutamatta. Huutaa voi riitelemättä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 10:36:46

"Lähettäjä---

Päivämäärä29.10.24 10:12:39

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Ei kuulu."

Ei se sitä automaattisesti ole. Meillä huudetaan välillä ihan turhautumista, ei silloin huudeta toisillemme vaan päästellään höyryjä kun kaikki menee pieleen. Antaa myös toiselle paremman kuvan siitä mikä fiilis toisella on, ne asiat yksittäin kun eivät välttämättä ole suuria.

Kyllä meillä joskus huudetaan toisillemmekin, mutta ei me ikinä, ikinä olla huutaen toisiamme haukuttu eikä se huuto ole toista satuttaakseen. Meillä on molemmilla temperamenttia, erilaista keskenään ja suuret tunteen, mutta osataan silti olla ihmisiksi vaikka joskus äänenvoimakkuus nouseekin. Tilanteet ovat lyhyitä ja useimmiten päättyvät oman koomisuutensa aiheuttamaan nauruun.

Lähettäjä: Fdg 
Päivämäärä:   29.10.24 10:36:48

20 vuoden parisuhde ja muutaman kerran on huudettu. Yleensä riidoissa vain hieman korotetaan ääntä, mutta sitä en lukisi huutamiseksi. Ehkä kerran viiteen vuoteen nousee volyymit huutoon asti, eikä se nyt kauhean paha ole.

Mitään jokaviikkoista tai kuukausittaista huutoa en kotonani katselisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 10:38:17

Topicin aiheeseen, että se mikä on normaalia nyky-yhteiskunnassa ei tarkoita että se olisi tervettä. Terveet ihmissuhteet, varsikin parisuhteet ovat erittäin harvinaisia. Niihin ei toisen haukkuminen ja syyttely kuulu, oli äänenvoimakkuus mitä tahansa.

Lähettäjä: Pojekke 
Päivämäärä:   29.10.24 10:52:43

Oleellistahan tuossa on se, onko huutaminen turvatonta ja edistääkö se kommunikaatiota.

Huutaminen itsessään ei ole oikein tai väärin. Oleellista on se, miten osapuolet sen kokevat.

Itse olen sellainen tunteitani ja tarpeitani nielevä hiirulainen, etten edes pystyisi huutamaan. Kun en pysty ilmaisemaan tarpeitani ja puolustamaan itseäni, masennun, ahdistun ja muutun itsetuhoiseksi ja jopa piiloaggressiiviseksi muita kohtaan.

Vanha asiantuntijoiden viisaus on, että parisuhteet harvoin palavat pohjaan. Sen sijaan ne jäätyvät. Parempi on usein kommunikoida edes huutamalla kuin hautoa asiat piiloon.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.10.24 10:55:20

Kotonani ei ole koskaan huudettu tai oikeastaan edes riidelty, asioista on puhuttu ennen tilanteen eskaloitumista.

Omissa parisuhteissani en ole huutanut enkä saanut huutoa myöskään osakseni, olen varmaan osannut tehdä treffien päätteeksi valintoja samankaltaisuutta kannattaen.

En osaisi varmaan edes toimia tilanteessa, jossa puoliso huutaisi minulle ja ratkaisisi riitoja sillä tavalla. Menisin luultavasti lukkoon, itkisin ja yrittäisin päästä tilanteesta pois.

Lähettäjä: Nips 
Päivämäärä:   29.10.24 11:00:19

Ei kuulu, mutta minä olen ollut huutaja. Olen siis huutanut miehelleni. Meillä oli ennen todella epäterve tapa riidellä: mies haukkui minua ja minä hermostuin siitä ja huusin takaisin. Näistä tavoista olemme onneksi päässeet lähestulkoon eroon. Enää ei minun ääneni ole niin kova ja mieheni ei hauku minua niin rumasti. Kokonaan pitäisi päästä näistä tietenkin eroon eikä ollakaan pitkään aikaan edes riidelty. Perheeseen tullut vauva on selkeästi vaikuttanut siihen, että molemmat haluavat käyttäytyä kunnolla, koska emme halua antaa huonoa esimerkkiä. Minun isäni oli väkivaltainen huutaja, mieheni äiti taas erittäin ilkeä rumanpuhuja.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.10.24 11:02:43

En kyllä ymmärrä, miten mieleltään terve ja kypsä aikuinen voi ajautua toistamiseen tilanteeseen, jossa kokee tarvetta huutaa toiselle "päästelemään höyryjä".

Lähettäjä: ww 
Päivämäärä:   29.10.24 11:03:43

Ei ole mikään huonon suhteen merkki jos joskus tunteet kuumiaa ja menee huudoksi, mutta jos se on normaalitilanne ja sitä on usein niin sitten suhde on toksinen.

Me ei huudeta toisillemme liki koskaan. Varsinaisesti vaikea sanoa että edes riidellään kovin usein, toki negatiivissävytteinen keskustelu tai moittiminen tms kuuluu ihan arkeen. Mutta ollaan meki 5v suhteemme aikana pari kertaa oltu todella pahassa riidassa ja huudettu toisillemme. Iso työ on setviä asiat näiden jälkeen mutta se työ ollaan tehty.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   29.10.24 11:31:15

En kyllä ymmärrä, miten mieleltään terve ja kypsä aikuinen voi ajautua toistamiseen tilanteeseen, jossa kokee tarvetta huutaa toiselle "päästelemään höyryjä". - no lähdepä käymään Etelä-Euroopassa. Meitä on kuule kovin erilaisia ihmisiä tällä pallolla. Jopa Suomessa. Ja käsi pystyyn te täydelliset??

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.10.24 11:37:43

3,5v suhdetta takana ja kertaakaan ei olla kumpikaan ääntämme korotettu eikä varsinkaan huudettu. Että sanoisin ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 11:57:53

Voiko joku antaa esimerkin miksi sinulle huudetaan tai huudat? Onko kyseessä joku pettämis tason tapaus vai se ettei sulje hammastahnan korkkia?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   29.10.24 12:27:21

Mieheni kanssa minusta usein valitettavasti on tullut huutaja. En hauku, solvaa tms. Asiatonta. Enemmänkin se on tunteiden säätelyn pettämistä, kun koen etten tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Väsymys madaltaa kynnystä huutamiselle, kun ei jaksa enää sadatta kertaa yrittää selvittää asiaansa toiselle.

Oikeasti meidän pitäisi erota. En huuda muiden kanssa ja riudun henkisesti tässä suhteessa. Tuntuu myös epäreilulta, että huutaja tuomitaan aina ensin. Ketään ei kiinnosta, miten siihen huutamistilanteeseen on ajauduttu. Minun tunteita ja tarpeita on ainakin sivutettu pitkään, mutta ketään ei kiinnosta toisen osapuolen hiljainen, mutta asiaton käytös.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 12:35:51

"se on tunteiden säätelyn pettämistä, kun koen etten tule kuulluksi ja ymmärretyksi. Väsymys madaltaa kynnystä huutamiselle, kun ei jaksa enää sadatta kertaa yrittää selvittää asiaansa toiselle."

Tätähän se on. Mutta huutaminen kertoo vain äänekkyydestä, eivät ne sanat muutu. Huutaminen on aivan eri asia, kuin haukkuminen tai solvaaminen. Meillä on huudettu muutaman kerran, mutta haukuttu tai solvattu ei koskaan. Ei meillä nimitellä tai puhuta rumasti, mutta äänen käyttö ei ole kiellettyä.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   29.10.24 12:39:20

Ei jatkuva huutaminen, mutta kyllä mä saatan turhautuneena ääntä korottaa jos mikään ei mene muuten läpi.

Ei se hyvä tapa ole, parempi olisi jos ei huutaisi lainkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 13:36:38

"Lähettäjä.

Päivämäärä29.10.24 11:57:53

Voiko joku antaa esimerkin miksi sinulle huudetaan tai huudat? Onko kyseessä joku pettämis tason tapaus vai se ettei sulje hammastahnan korkkia?"

Ristiriitatilanteessa mies alkoi selittää ja laittaa sanoja suuhuni. Minua väsytti ja turhautti kun tuntui etten tule kuulluksi. Huusin "voisitko joskus vain kuunnella minua ja olla hetken hiljaa! Älä oleta mitä mä ajattelen vaan kuuntele joskus!". Mies havahtui ja hiljeni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 13:51:15

En halua huutamista omaan suhteeseen, kärsin siitä todella paljon. Lapsuudenkodissa toinen vanhempi huusi ja raivosi milloin mistäkin enkä halua enää kuunnella sellaista. Exällä oli paha olla milloin mistäkin syystä ja vaikka tallilta kotiin saattoi huutaa autossa koko matkan, yleesä siitä miten olin tehnyt väärin tai nolannut häntä tms. Huutakoon jollekin toiselle. Nyksä on huutanut 10 vuodessa kaksi kertaa nyt muutaman kuukauden sisään, harkitsen eroa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 13:57:11

"Meillä oli ennen todella epäterve tapa riidellä: mies haukkui minua ja minä hermostuin siitä ja huusin takaisin."

Ihan hirveä tilanne, hajoaisin tuollaisessa suhteessa palasiksi. Ahdistaa jo lukeakin että jotkut voivat elää noin.

Lähettäjä: Nips 
Päivämäärä:   29.10.24 14:02:30

Huutamisessahan monesti saattaa takana olla se, että ei tule kuulluksi. Toinen ei kuuntele, vaan puhuu päälle, solvaa, laittaa sanoja toisen suuhun ym eli sivuutetaan kaikki mitä toinen sanoo ja haukut siihen päälle vielä. Silloin turhautuneena, vihaisena ja haukuttuna voi reaktiona olla huutaminen, jotta saisi itsensä kuulluksi. Joku toinen voi samassa tilanteessa itkeä, joku jähmettyä, joku lähteä tilanteesta kokonaan pois.. huutaminen on vain yksi tapa reagoida. Ainakin minulla on ihan lapsuudesta asti ollut niin, että olen ollut hyvin alistunut ja minut on jyrätty ja sivuutettu. Sulkeuduin ja pidin kaiken sisälläni, kunnes jossain vaiheessa traumat purkaantuivat ja sitten samaisissa tilanteissa saatoin huutaa. En vain enää kestänyt sitä, että ikään kuin minua ei olisi olemassa, nähkää minut.

Mies sitten valitettavasti hyvin helposti haukkui pienistä ja mitättömistä asioista, ja siitähän minä sitten räjähdin. Että syyttä suotta haukutaan. Ja kierre oli valmis. Molemmat tiedostamme traumamme ja sen, mistä käytöksemme johtuu ja työstämme niitä jatkuvasti. Myös miehen käytös oli lapsuudesta lähtöisin, opittu tapa saada asiansa kuuluviin. Eli tavallaan sama juurisyy molemmilla, mutta erilainen (huono) tapa reagoida.

Lähettäjä: Nips 
Päivämäärä:   29.10.24 14:18:31

"Ihan hirveä tilanne, hajoaisin tuollaisessa suhteessa palasiksi. Ahdistaa jo lukeakin että jotkut voivat elää noin."

Se olikin aivan kamalaa, ero kävi mielessä monet kerrat. Mutta onneksi taistelimme saadaksemme tilanteen paremmaksi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.24 14:20:08

Välillä korotetaan ääntä jos tulee erimielisyyksiä/riidellään mutta koskaan ei jätetä pyytämättä anteeksi ja aina on ennen nukkumaan menoa sovittu.

Normaalissa parisuhteessa myös riidellään ja siihen nyt voi kuulua äänen korottamista.

Itse pidä tätä pahana kunhan siihen ei kuulu nimittelyä, solvauksia tai haukkumista. Jos nämä kuuluu niin sitten on entinen parisuhde.

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   29.10.24 14:21:01

Ei kuulu. Ei se äänenvoimakkuuden nostaminen auta ongelmien ratkaisussa. Ongelmat ratkeaa puhumalla, etsimällä ratkaisuja yhdessä jne.

Mä en katso enää huutavaa puolisoa. Paria katselin ja heissä oli pari yhteneväistä seikkaa:
- ei haluta aidosti etsiä ratkaisua
- pahaa oloa ei osata purkaa huutamatta
- kaikki on aina muiden vikaa
- itse ei voida joustaa milliäkään, toisen pitäis joustaa kilsoja
- ei voida myöntää omia virheitä

Jos oikeasti molemmat osaa keskustella (eli puhua JA kuunnella!) ja haluavat toisilleen parasta, ei äänenvoimakkuuden tartte nousta. Huutaminen aiheuttaa vaan yleensä sen, että toinenkin huutaa ja molemmat menee puolustuskannalle eli kauemmas toisistaan henkisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 14:22:42

"Lähettäjä---

Päivämäärä29.10.24 11:02:43

En kyllä ymmärrä, miten mieleltään terve ja kypsä aikuinen voi ajautua toistamiseen tilanteeseen, jossa kokee tarvetta huutaa toiselle "päästelemään höyryjä"."

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olisin mieletäni terve? Meillä jokaikisellä on traumoja, minulla ne ovat luultavasti keskimääräistä aika paljon pahempia kuin maassamme yleensä. Sen lisäksi olen hyvin pahoin aistiyliherkkä ja minulla on valtavia haasteita arjestani selviytymisestä. Puolisollani on omat ongelmansa, mutta meidän ongelmat eivät onneksi pahemmin ota keskenään konfliktia niin kyetään nykyään nelikymppisinä oikein terveeseen suhteeseen ja pyritään tekemään parhaamme sen eteen. Paljoa muuta kummankaan elämässä ei ole mihin aikaa va energiaa haluaisi käyttää ja olemme yhdessä lähes vuorokauden ympäri, kyllä siinä väkisinkin tulee toiselle vuodatettua turhautumistaan kun ei pysy astiat käsissä eikä asiat mielessä oikein päin.

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   29.10.24 14:26:02

Joku reagoi hankalaan tilanteeseen hiljenemällä ja joku toinen ääntään korottamalla. Riippuu mm. ihmisen temperamentista, opitusta käytösmallista ja vastapuolen reaktioista. Mököttäminen tai huutaminen eivät tietenkään ole kumpikaan fiksua ja hedelmällistä käytöstä. Mutta ihminen on usein epätäydellinen. Se on normaalia. Siispä myös parisuhteessa on normaalia olla epätäydellinen.

Exän kanssa me usein riidellessä korotimme äänemme. Jonkun kerran huudettiin oikein kunnollakin. Mutta eipä jäänyt epäselväksi, mitä mieltä toinen on.

Nykyisen kanssa olen huutanut kymmen vuoden aikana varmaan alle kymmenen kertaa, ehkä 5. Johtunee siitä, että mies ei ole koskaan huutanut kiukuissaan. Mutta se menee mykäksi. Se vasta ärsyttävää onkin, kun ei saa selvitettyä asiaa kerralla kunnolla. Siinä mielessä vähän jopa kaipaan exän kanssa huutamista. Mutta onneksi tilanteet eivät ole mitään viikottaisia. Eikä kuukausittaisiakaan.

Joku tuolla kysyi, millaisessa tilanteessa ihmisellä menee niin pahasti kontrolli, että pitää huutaa. Minä olen esimerkiksi tainnut viimeksi huutaa, kun miehen mielestä oli kamalan hassua pelotella minua asialla, mitä pelkään. Se ei tajunnut lopettaa useasta kiellosta huolimatta ja lopulta mulle iski hysteria ja aloin huutaa, että nyt sä jmalauta lopetat heti! Ja se todellakin meni perille ja se vaarallinen ja pelottava toiminta loppui heti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 14:51:04

En suostuisi sellaiseen parisuhteeseen, koko lapsuuteni oli sitä.

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   29.10.24 14:59:20

Ei koskaan. Olen ollut naimisissa saman puolison kanssa 26 vuotta, eikä kumpikaan ole koskaan huutanut toisilleen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   29.10.24 15:05:58

Jaa, myös kulttuurieroja. Tulen kuumaverisestä perheestä, jossa huudetaan ja nauretaan, rakastetaan ja itketään tarpeen mukaan. Myös meillä parisuhteessa huudetaan ja heitellään tavaroita säännöllisesti, mutta ikinä ketään ei haukuta tai ei ahdistuta. Ollaan molemmat temperamenttisia ja niitä korkeasti koulutettuja johtajia. Näen terveenä selvittää asiat heti ja puhua puhua puhua. Itse taas hajosin aiemmassa parisuhteessa, jossa ei saanut tunteita näyttää vaan piti olla "nätisti", asiat maton alle ja mies piti viikkojen mykkäkoulua. Joo eli mielellään huudan ja huudetaan, asiat asioina

Lähettäjä: Fkf 
Päivämäärä:   29.10.24 15:09:51

Ei kuulu. Sellainen ihminen, jolle on pakko huutaa kun asiat ei mene muuten jakeluun, ei sovellu elämään parisuhteessa.

Ei myöskään sellainen, joka on keskustelutaidoton ja pitää mykkäkoulua.

Normaalissa parisuhteessa molemmat kunnioittavat toista ja osaavat keskustella. Ei ala huutaa toiselle eikä toiselle ole tarvetta huutaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.10.24 15:34:24

Sekin varmaan vähän vaihtelee, minkä joku kokee huutamisena ja ahdistavana raivoamisena. Jotkut ovat temperamentiltaan äänekkäämpiä. Joissain perheissä tosiaan melskataan vähän kaikesta. Kiljutaan ilosta ja huudetaan, vaikka asia ei ole mikään vakava. Ja kukaan ei koe sitä ahdistavana tai että olisi edes tunteet mitenkään erikoisen pinnassa, kun jokainen tietää, ettei se toinen ole sen enempää raivoissaan kuin joku hiljaisemmin asiaan suhtautuvakaan.

Itse olen vähän hiljaisempi ja tuttavissa on muutamia räväkämpiä tyyppejä. Aluksi he tuntuivat vähän pelottavilta, mutta kun on oppinut, että se on vain heidän tapansa ilmaista asiansa, niin ei pelota eikä ahdista. Tullaan ihan hyvin juttuun.

Mutta jos tuntuu, että parisuhteessa ei temperamentit kohtaa ja toinen tai molemmat kokee kumppanin käytöksen ikävänä, niin eihän se silloin toimi. Silloin kannattaa molempien etsiä sopivampi vastakappale.

Ps. Minustakin tuntuu jossain välimeren maissa vieraillessa, että koko ajan mulle huudetaan, vaikka kai he vain keskustelevat mielestään ihan normaalisti

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.10.24 15:56:07

^ kuka aikuinen muka kiroilee ja nimittelee toisia. Aika noloa ja lapsellista...

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   29.10.24 16:07:00

Mun kokemuksen mukaan ne, jotka eivät koskaan huuda, ovat pelottavia ihmisiä ja usein ilmaisevat vaikeampia tunteitaan passiivisaggressiivisuudella, mykkäkouluilla, piikittelylle jne. Mieluummin otan vastaan huudot kuin tuollaista. Mielummin jopa litsarin poskelle kuin tuollaista.

Lähettäjä: Jup 
Päivämäärä:   29.10.24 16:38:39

No ei ainakaan tervettä ihmis suhteitten käsittelyä huutaa!

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   29.10.24 16:41:23

En olisi koskaan alkanut suhteeseen henkilön kanssa, joka huutaa. Puhumattakaan tavaroiden heittelystä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   29.10.24 17:04:55

Parisuhteessa kuuluu voida ilmaista tunteitaan. Huutaminen on ikävä, mutta vaaraton ilmaisun muoto, joten miksi parisuhteessa ei saisi huutaa? Jos huutamista on määrällisesti ongelmallisen paljon tai huudon sisältö on asiatonta, niin ongelman ydin on jossain ihan muualla kuin siinä, että toinen ilmaisee negatiivisia tunteitaan korottamalla ääntään.

Huutava osapuoli huutaa sentään jotain verbaalista jonka kautta viedä tilannetta eteenpäin. Mököttäjiä en siedä yhtään: tilannetta ei saa käsiteltyä, eikä konfliktista päästä eteenpäin. Mitään esineiden paiskomista tai muuta omaisuutta vahingoittavaa perseilyä en myöskään katselisi yhtään.

Ja kyllä, huudan itse raivostuessani. Olen muutenkin huono hallitsemaan äänensävyjäni, ihmiset huomaa kyllä täysin ystävällisessä ja rauhallisessa keskustelussakin, jos olen eri mieltä. Turvallisessa ympäristössä, kuten kotona puolison kanssa, en edes koe tarvetta näytellä. Myös puolisoni huutaa joissain tilanteissa. Konfliktit kärjistyy yleensä ennestään stressaantuneena, huonosti nukkuneena ja nälkäisenä jollain tavalla epäreiluksi tai kohtuuttomaksi kokemassaan tilanteessa. Esim. joskus nuoruudessa riideltiin äänekkäästi siitä kumpi käy kaupassa vaihtamassa vialliseksi osoittautuneen paistinpannun, kun kumpaakaan ei huvittanut lähteä hoitamaan ylimääräistä ikävää asiaa. Toisen pointti oli siinä, että kun ei vikaa tunnistanut ensimmäiselläkään yrityksellä, niin vian tunnistanut osapuoli osaa hoitaa asian paremmin ja toisella taas pointtina se, että virheen tehneen pitäisi itse käydä hoitamassa asia. Olennaista on, että meillä huudon sisältö on kuitenkin täysin ratkaisukeskeistä ja toista kunnioittavaa, ärtymys purkautuu volyyminä. Nuorena ja varsinkin juuri yhteen muuttaneena keskustelut kuumeni useammin, vanhemmiten ei varmaan ihan joka vuosi tule korotettua ääntä, kun kumpikin on jo tottunut ottamaan toisen huomioon.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.10.24 17:32:06

Meidän suhteeseen ei kuulu huutaminen. Keskustelemme asioista todella paljon, ei siinä tarvi kummankaan huutaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 17:33:54

Huutaminen on kusipäistä käytöstä. Kenelläkään, ei sinullakaan, ole oikeutta kohdella toista ihmistä huonosti. Tulinen luonne ja paha mieli ovat huonoja tekosyitä moukkamaisuudelle.

Lähettäjä: Uliuli 
Päivämäärä:   29.10.24 17:45:29

No kyllä meillä huudetaan. Välillä toisillemme, välillä lapsille kun muuten ei kuule, välillä elukoille kun tympäisee (hevosia ja koiria).
Huutaminen ei kuitenkaan ole ilkeää vaan selvää äänen korottamista jotta viesti menee perille.
Voi voi jos hyssyköillä ärsyttää.

Lähettäjä: mulle 
Päivämäärä:   29.10.24 17:59:28

Huutaminen johtuu suurimmaksi osaksi turhautumisesta joka on kasvanut hetkessä tai pitkän ajan kuluessa suuttumukseksi.

Jos puoliso jättää hevosten laidunportin auki ja kopukat meinaa karata, niin saatan huutaa kaukaa lujaakin isomman vahingon välttämiseksi, jotta hän laittaa sen portin kiinni (on siis lähempänä). Ei ole aikaa rauhallisesti sanoa!

Mutta jos taas tilanne ei vaadi äkkitoimenpiteitä, niin silloin huutaminen on turhaa suuttuneenakin. Silloin pitää vain keskustella tai jos ottaa liikaa päähän, poistua hetkeksi paikalta. Mutta palata pian.

Lähettäjä: Km 
Päivämäärä:   29.10.24 18:01:55

Hirveen hyviä ihmisiä täällä, kun aina maltti pitää kaikissa tilanteissa ja pystyy keskustelemaan hyvin asiallisesti huutamatta, ilkeilemättä tai muuten asiattomasti käyttäytymättä...

Otsikon kysymykseen sanoisin, että ei se varsinaisesti kuulu. Normaali suhde voi olla myös ilman huutamista. Mutta jos huudetaan joskus, niin ei sekään tee suhteesta epänormaalia. Ei millään lailla edes hiljaisempaa suhdetta parempaa. Kaikki on kiinni kahden ihmisen välisestä yhteisymmärryksestä, mikä on kenellekin ok.

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   29.10.24 18:05:06

Ei. Mihinkään normaaliin parisuhteeseen tai perhe-elämään ei kuulu huutaminen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.10.24 18:15:50

Ei kuulu ainakaan minun suhteeseeni. En ole ikinä huutanut kenellekään (pl. tietysti tilanteet, joissa vaikka pitkän matkan takia pitää huutaa), en sen takia, että olisin jotenkin täydellinen ihminen, vaan ihan siitä syystä, että huutaminen ei ole itselleni millään muotoa luonnollinen reaktio. En kuuntelisi hetkeäkään puolisoa, joka huutaisi. Olemme aikuisia ihmisiä, joten voimme ratkaista riidat rauhallisesti keskustelemalla ja toisiamme kunnioittaen.

Lähettäjä: Bytheway 
Päivämäärä:   29.10.24 18:16:46

No eihän huutaminen itsessään ole paha asia. Vaan se toimiiko kommunikointi suhteessa noin muutoin. Kyllä joskus harvoin tulee huudettua, mutta yleensä kyllä pystytään puhumaan ennenkuin käämi kärähtää. Olemme olleet yhdessä yli 15v. Ja jjoku tuolla yllä sanoikin, on pahempi olla huutamatta/riitelemättä jos se tarkoittaa ettei asioista sitten puhuta aidosti. Se johtaa usein asioiden patoutumiseen ja suhteen kylmenemiseen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   29.10.24 18:18:31

Huudan minkä tahansa vahvan tunteen ansiosta ihan tarkoittamatta. En mitään sen pahempaa, yleisin vihaisena huudettu asia taitaa olla "olen niin väsynyt etten kertakaikkiaan jaksa edes ajatella"
Huudan toisen myös kun innostun, yllätyn iloisesti jne. Lisäksi nauran isoon ääneen. Jotkut ei tykkää, he hakekoot seuransa hillitymmistä ihmisistä, ei mua edes kiinnosta mitä mieltä minusta ovat.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   29.10.24 18:33:33

Ihmettelen ihmisten laajaa kammoa äänen korottamista kohtaan, kun hyvin yleistä ja normaalia vaikuttaa sivusta seurattuna olevan esim. nalkuttaminen ja korvien sulkeminen, jossa molemmat käyttää henkistä väkivaltaa ilman mitään aikomusta ratkaista ongelmaa ja katkaista loputtomasti toistuvaa kaavaa. Paljon mielummin kunnon huuto yhden kerran kuin toistuvaa kitinää ja ainainen v*tutus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 18:33:52

Ei sit varmaan olla normaaleja, mutta kyllä välillä huudetaan. Mitään ei silti jää hampaankoloon ja kohta 20 vuotta yhdessä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   30.10.24 14:36:34

No, 35 vuotta naimisissa erittäin onnellisesti ja melkein päivittäin huudetaan jostain. Ei haittaa niin mitään, jälkeenpäin hyvät naurut.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.10.24 16:31:46

Naapurin huutoseksi ei tosiaan kuulosta normaalilta. Vaikka eihän se edes ole parisuhteessa.