Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 05:58:17

Sellainen, että arki tuntuu raskaalta ja tekis mieli vaan olla kotona miehen ja kissan kanssa? Että saisi olla vaikka pienessä flunssassa kotona.

Alkusyksystä ulkoilin todella paljon ja nautin täysillä syksyn väreistä ja raikkaasta ilmasta. Mutta nyt on tullut sellainen olo kuin ekassa kappaleessa kirjoitin.

Tavallaan jopa se vesisade tai kunnon lumipyrykin tuntuu jotenkin kotoisalta ja ns. "turvalliselta". Tunnistatteko saman?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.24 06:04:50

Miten turvaölisuudenhakuisuus liittyy tähän?

Lähettäjä: Cinnamon 
Päivämäärä:   29.10.24 06:23:09

Tunnistan tuon kuvailemasi tunteen, vaikka en ole sitä turvallisuuden hakuisuutena osannut sanoittaa. Olen kai aina jotenkin jonkunlaisen syksyn alakuloon taipuvainen, ja huomaan esim juuri toivovani sadepäiviä tai vaikka flunssaa, että mieli saisi hyvän oman tunnon olla kotona vaan ja vaikka torkkuja sohvalla. Niin kovasti haluaisin käpertyä kotiin viltin alle pakoon maailmaa, kun tuntuu ettei jaksa. Mutta silti on vaan suoritettava, ja siltä se siis tosiaan tuntuu kuin suorittaisi robotin lailla itkua pidätellen syksyä läpi minuutti kerrallaan hymy naamalla. Huomaan myös kaipaavani enemmän läheisyyttä ja kosketjousta (enkä tarkoita tällä nyt vain petihommia, vaan esim halauksia, sellaisia pieniä kosketuksia kun ollaan yhdessä jne). Onneksi mieheni rakastaa tätä piirrettä ja halipulasta ei tarvitse kärsiä :D Ja näin syksyisin olen myös herkästi itkuinen, siis yliherkkä. Esim eilen itken häpeäkseni hevosen selässä keskellä ruuhkamaneesia ja oman valmentajani nähden - ja tallista autoon päästyäni vielä toisen kerran, ihan siis vaan koska valmennuksessa yksi asia meni tosi huonosti (vaikka lopulta se tehtävä satiin tehtyä ja valkkuni on tosi kannustava). Normaalisti pystyn painamaan mieleen ne hyvin menneet osat mokiin kiinni jäämisen sijaan, mutta nyt taas rakoilee. Ihan järjetöntä ja vähän pelottavaakin.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 07:04:21

Cinnamon ymmärsi hyvin mitä tarkoitin.

Turvallisuushakuisuudella tarkoitan tässä ehkä eniten sitä, ettei tule mitään stressattavaa tai uutta opeteltavaa, saisi vaan olla ja tehdä niin kuin aina ennenkin.

Yrittääkö mieli jotenkin alitajuisesti suojella itseään?

Mulla on takana pari todella hyvää, mutta myös raskasta vuotta, voisiko tämä johtua siitä? Paljon isoja muutoksia elämässä ja myös luopumista. Paljon hyvääkin olen toki saanut.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 07:09:38

Jos esim. töissä tulee joku uusi opeteltava homma, en kestä silloin vapaa-ajalla mitään ylimääräistä ja yritän rauhoittaa kaiken vapaa-ajan, etten kuormittuisi liikaa.

Joskua läheiselläni oli tosi pahoja ongelmia, muistan miten silloin olisin vain halunnut koko ajan olla kotona ja jonkin kanssa, tein olostani väkisinkin turvallisen, ettei mikään vain muuttuisi enempää.

Tätä tarkoitan turvallisuushakuisuudella.

Olen jotenkin ehkä normaalia herkempi kyllä, vähän kaikelle?

Lähettäjä: hawlmhö 
Päivämäärä:   29.10.24 07:09:40

Tunnistan samaa. En vaan ehkä sanoita sitä turvalllisuushakuiseksi mutta miksei myös sitäkin.

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   29.10.24 07:26:40

Turvallisuushakuinen on väärä sana, mutta joo, tunnistan tunteen. Tavallaan se on syvä tyytyväisyys siitä, että on just sillä hetkellä siinä missä on, on hyvä ja lämmin olla ja paha maailma on ulkopuolella. Muistan tän jo alakouluikäisenä, kun olen istunut tunnilla, sade valuu ikkunaa pitkin harmaassa ulkoilmassa ja on just hyvä siinä sillä hetkellä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.10.24 07:28:34

"Muistan tän jo alakouluikäisenä, kun olen istunut tunnilla, sade valuu ikkunaa pitkin harmaassa ulkoilmassa ja on just hyvä siinä sillä hetkellä."
Ihanaa, mä muistan tän kans :)

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 07:54:32

Mitenniin turvallisuushakuisuus on väärä sana? Eikö juuri se, että haluaa tuon turvallisuuden tunteen ja hakeutuu sitä kohti, tarkoita juuri kirjaimellisesti turvallisuushakuisuutta?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.10.24 07:57:16

Just eilen mietin, että rapussa sekoilevat ihmiset häiritsee mua tähän aikaa vuodesta tosi paljon ja jopa pelottaa, mutta muuten pystyn suhtautumaan niihin aika neutraalisti

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.10.24 08:04:14

Allekirjoitan. En ehkä tuota sanaa käytä, mutta sopiihan sekin tuohon.

Minulla on kaksi teiniä täysi-ikäisyyden molemmin puolin ja he ovat koko syksyn menneet vaihdossa, tyttöystävillä, isällään jne
Nyt he ovat olleet viikonlopusta asti minun luona ja ihan herkistyn kun ajattelen että lauma on koossa ja turvassa.
Teen etänä töitä ja olen selvästi nyt ajatellen rakentanut " talvipesää", järkkäillyt ja kaivellut kaappeja, tehnyt pihahommia, viritellyt jouluvalot valmiiksi ulos jne.

Lämmitän takkaa villapaita ja villasukat jalassa ja ei tee yhtään mieli poistua talosta.

Lähettäjä: Kl 
Päivämäärä:   29.10.24 08:11:57

"Eikö juuri se, että haluaa tuon turvallisuuden tunteen ja hakeutuu sitä kohti"
Mä en ehkä kuvailisi noita tunnetiloja ym itseni kohdalla että kyse on nimenomaan turvallisuus hakuisuudesta...

Lähettäjä: Talviuni 
Päivämäärä:   29.10.24 08:21:19

Joo. Haluan vaan maata sängyssä lämpimässä sähköpeiton alla ja syödä suklaata sekä nukkua siihen asti, että tulee kevät ja aurinko alkaa paistamaan. Syksyhän on energeettisesti levon ja reflektion aikaa, jolloin pitäisi hidastaa sekä ladata akkuja uuteen kasvukauteen. Valitettavasti meidän yhteiskuntamme ja elämänrytmimme ei tätä tunnista. Aina pitäisi painaa samalla sykkeellä, mikä on ihan absurdia. Miten kaikista väsyttävimmässä ajankohdassa (pimeä+kylmä) oletaan samaa panosta ja energuaa kuin valoisassa vuodenajassa? Noh näillä mennään mitä on.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 08:38:55

Millä sanoilla te sitten kuvailisitte tätä tunnetta?

Lähettäjä: Ruusu 
Päivämäärä:   29.10.24 08:43:17

Ohi aiheen, mutta nimimerkille Cinnamon: jos olet se kuka hyvin vahvasti luulen sinun olevan, niin ratsastit tosi taitavasti eilen, ei ollut helppo tehtävä, äläkä yhtään häpeile myöskään kyyneliä! Tsemppiä, sinä olet taitava! :) t: kanssatreenaaja kimon selästä

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.10.24 08:48:40

Mä kuvailisin ehkä.. mukavuudenhalu.
Kaipaan kylmillä ja pimeillä ajanjaksoilla lämpöä ja pehmeää valaistusta. Lepoa.
Nautin siitä tunteesta, kun ulkona vihmoo, eikä ole sitä tunnetta että nyt on pakko tehdä, suorittaa ja mennä ulkoilemaan. Voi hyvällä omalla tunnolla kaivautua viltin alle ja herkutella.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 10:56:38

Up

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   29.10.24 13:59:41

Mielestäni mukavuudenhalu on eri asia kuin tämä "turvallisuushakuinen olo".

Mukavuudenhalussa en menisi töihin tms, mutta turvallisuushakuisuudessa menen _tuttuun_ työpaikkaan, teen samat työt kuin ennenkin vaikkei niin huvittaisi...

Lähettäjä: Kl 
Päivämäärä:   29.10.24 14:56:14

"Mukavuudenhalussa en menisi töihin tms, mutta turvallisuushakuisuudessa menen _tuttuun_ työpaikkaan, teen samat työt kuin ennenkin vaikkei niin huvittaisi..."
Ehkä sulla on sitten yok turvallisuudenhakuinen koko ajan eikä pelkästään syksyisin, eikö?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   29.10.24 15:12:22

-Mukavuudenhalussa en menisi töihin tms, mutta turvallisuushakuisuudessa menen _tuttuun_ työpaikkaan, teen samat työt kuin ennenkin vaikkei niin huvittaisi...-
Noh.. rahatilanne on sellainen että laskut, ruoka ym.on maksettava eli töihin mennään oli mukavuudenhalu tai turvallisuudentunne tai mikä tahansa tai ei :D arki on hoidettava.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   29.10.24 22:16:01

Enpä osaisi kuvailla sitä juuri tuolla sanalla mutta tunnistan kyllä tuon tunteen! Keväällä ja kesällä tulee tehtyä paljon uusiakin asioita, tavattua ihmisiä ja matkusteltua etc mutta loppusyksystä haluaisin vaan omiin rutiineihin ja sellaiseen arkeen missä mitään uutta ei tapahdu ja haluan viettää aikaa sisällä juurikin viltin alla koira kainalossa sarjoja katsellen tai sitten laittaa pihamaata talvikuntoon ns. valmistautua pitkään talveen.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   30.10.24 11:10:15

Ylempänä ihana viesti Ruusulta, lisää tällaisia :)

Minullakin on syksyisin sellainen olo, että olisi ihana vain pysyä kotona. Koko työpäivän ajattelen, että kohta pääsee kotiin ja sitten en lähde enää minnekään. Välillä tuntuu vaikealta jopa saada itsensä lähtemään tallille, vaikka siellä käyminen on ihan parasta.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   30.10.24 11:12:31

Aloittaja haluaa siis hyggeillä :)

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   30.10.24 12:29:12

Minä kutsuisin tätä ihan vaan ylikuormittumiseksi. Ja siis nimenomaan kognitiivisella painotuksella. Aivot ja hermosto ovat kuormittuneet kesän aikana ja pimeyden lisääntyessä energia vähenee muutenkin. Siitä seurauksena on luontainen hakeutuminen tuttuihin ja turvallisiksi koettuihin paikkoihin, tilanteisiin ja tapoihin; kuormituksen vähentäminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.10.24 12:53:34

kyllä mulla tulee vuoden ympäri sellasia kausia että haluan vaan lojua sängyssä.

minulla oikeestaan päin vastoin. nyt kun on vielä plussan puolella niin tulee olo että pitää ulkoilla mahdollisimman paljon. kohta pimeys tulee jo kolmelta ja on kylmää ja ankeeta, sitten voi muhuttaa kotona.