|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 29.10.24 10:19:03
Sitäkin olen miettinyt, että vaikka ihan samanlaista laihdutusboomia kuin vaikka omassa lapsuudessa 80-luvulla (silloin ainakin tuntui, että kaikki olivat dieetillä...) ei nyt ehkä ole, niin kyllä nuo lapset kovasti tuntuvat vertailevan itseään ja toisiaan. Kirjoitin tuossa aiemmin, että olin sellainen vähän pyöreä lapsi joka kasvun myötä muuttui alipainoiseksi teiniksi ja sitten nuoreksi aikuiseksi, mutta kyllä minäkin muistan miten pienenä inhosin mahaani, ja mietin, miten siitä saisi vaan leikattua osan pois. Ja meillä siis syötiin kotona tosi terveellisesti eikä hirveämmin herkuteltu, äitini ja veljeni ovat olleet myös ihan samanlaisia, lapsena pyöreitä ja teininä muuttuivat tikuiksi.
Nyt on ollut välillä vähän häkellyttävää kuunnella, kun eskari-ikäinen poika miettii mahojen koostumusta. Pikkupojat toki ihailevat jalkapalloilijoita ja pääasiassa heidän taitojaan, mutta kyllä ne vatsalihaksetkin tuntuvat kovasti puheenaiheena olevan. Lapsi miettiin aina välillä ääneen, että kaverilla x on pullea massu, kaverilla y näkyy vatsalihakset ja lapsi itse on selvästi vähän kahden vaiheilla, kumpi olisi parempi. Välillä koittaa sitten pullistaa omaa mahaansa ja miettii, että sellainen pulleampi masu olisi söpömpi. Reppana :D Olen sitten lapselle selittänyt, että ammattiurheilijoiden työ on pysyä hyvässä kunnossa että pystyvät lajissaan pärjäämään, ja treenaavat kovaa ja tavoitteellisesti, toki se näkyy kropassa. Ja että kaikki lapset kasvavat omaan tahtiinsa, välillä voi olla vähän pulleampi ja sitten taas kasvun myötä keho muuttuu, ja kaikki kehot ovat ihan yhtä hyviä. Toki tuo nyt on ihan viatonta lapsen ihmettelyä, mutta jotenkin kamalalta tuntuu, että tuon ikäisenä jo moisia mietitään.
Omilta kouluajoilta muistan tosiaan sen laihuuden ihailun ja sen, miten tunsin itseni isoksi ja kömpelöksi, kun olin vielä luokan pisimpiä, ellen pisin, tyttö. Oman tyttären en ole koskaan kuullut puhuvan painoasioista mitään, enkä kommentoivan muita. Hänellä tosin on lähimmissä kavereissa monen kokoisia lapsia, joten voi olla ettei siihen tottuneena edes kiinnitä huomiota asiaan sen kummemmin. Toivottavasti sama meno jatkuu.
|