Lähettäjä: -
Päivämäärä: 6.11.24 00:10:50
Pääosin narsisti haistaa jo kaukaa huonon itsetunnon, ihmisen jonka voi alistaa ja manipuloida. Etenkin miehillä usein tämä tarkoittaa itseä nuorempaa naista, jolla on todennäköisesti jo valmiiksi traumatausta. Tai puhtaasti vain se huono itsetunto.
Itse jouduin 16v iässä kymmenen vuotta vanhemman narsistimiehen käsiin. Vahvoilla, rankoilla traumataustoilla. Olin ihminen, joka halusi vain rakkautta niin kipeästi. Silti tämä ihminen kertoi koukkuun saatuaan, miten ei rakasta minua. Miten en varsinaisesti näytä kovin hyvältä, pitäisi käyttää meikkiä. Pitäisi hankkia korkokenkiä, pitäisi sitä ja tätä. Ja minä tein, rakkauden toivossa typeränä teininä. Hän määräsi mitä piti pukea hänen kotonaan. Muutin sinne, hän määräsi edelleen kaikesta. Hän jopa kyttäsi, miten olen vessanpöntöllä ja rupesi raivoamaan jos paita osui takaa mihinkään. Minä vain miellytin ja miellytin. Silti en kelvannut missään, en myöskään seksin suhteen. Minut pakotettiin katsomaan pornoa, koska siitä hän sai edes jotain, minusta ei. Silti öisin nukkuessani kelpasin raiskattavaksi. Herätessäni en osannut sanoa tai tehdä mitään, lamaannuin vain ja annoin sen tapahtua. Enhän edes tiennyt mikä olisi normaalia. Olin lapsenakin hyväksikäytetty, teini-ikäisenä groomingin uhri. Minulla ei ollut käsitystä siitä, mikä olisi normaalia. Minulla ei ollut myöskään omia rahoja. Hän kontrolloi sitäkin puolta täysin.
Kun mielenterveyteni lahosi, hän vain käveli pois. Kun raavin itseni verille jossain hillittömässä kohtauksessa, kun kaikki tuli niin täyteen pään sisällä. Sitä seurasi romahdus opiskelupaikassa, täydellinen poissaolokohtaus jonka seurauksena ambulanssilla sairaalaan. Mikään näissä ei kiinnostanut häntä. Ei tullut edes hakemaan sairaalasta. Kaikki oli aina minun syytäni, ja minä uskoin siihen. Minut manipuloitiin vaikka mihin. Meille ei saanut tulla ystäviäni, ikinä (kun sellaisia vihdoin vieraassa kaupungissa onnistuin saamaan opintojen kautta). Kolme vuotta yhteensä olin siinä. Kaksi vuotta saman katon alla. Suunnittelin eroa yli puoli vuotta, jotta saan sen varmasti onnistumaan. Tiesin, että manipulointi tulee olemaan niin suurta että murrun. Ja se oli. Onneksi olin suunnitellut pitkään ja todella hyvin, käynyt kaikki skenaariot pään sisällä ja mitä teen missäkin tapauksessa. Silti häirintä ja pakkomielle minuun jatkui vielä vuoden eron jälkeen. Hän kävi jopa vanhempieni luona toisella paikkakunnalla yllättäen. Hän onnistui manipuloimaan eron jälkeenkin minut mukaansa autoon, yhdyntään.. Mutta sain pidettyä jonkunlaisen rajan.
Se olisi voinut pettää pahan kerran, mutta tapasin nykyisen puolisoni. En olisi ollut valmis suhteeseen ja yritinkin muutaman kuukauden päästä lopettaa, mutta jokin veti sitten kuitenkin puoleensa. Pelko oli kova, jos joutuukin vain uuden hirviön kynsiin. Hän on kaikin puolin kiltein ja ihanin, nyt jo 12v yhdessä ja useampi lapsi. Rikoin kaavan tulla rikotuksi enempää. Nyt näen myös sen, että jos en olisi silloin jäänyt tähän suhteeseen, luulen että olisin ennen pitkää romahtanut ja manipulointi olisi tuottanut eksälle toivotun tuloksen. Olin vain 19v, täysin hajotettu ja häpeissään oleva, ihmisestä vain rauniot oleva, omaa varjoaankin pelkäävä kasa tuhkaa. Sellainen ei olisi kyennyt vastustamaan kaukana kotoa ilman tukiverkostoa vuotta tai jopa pidempää aikaa sitä vainoamista ja manipulaatiota..
Sanoisin, että erittäin harvinaista, että narsisti yrittäisi valloittaa vaikeasti saatavaa ihmistä. He ovat itse niin pikkusieluisia ja epävarmoja, ettei heillä ole mahdollisuutta mihinkään sellaiseen. Heistä ei todellisuudessa ole mihinkään, he eivät uskalla myöskään ottaa riskiä vaikeasti saatavasta. Se romuttaisi narsistin, jos ei onnistuisi manipulaatiossaan. He uskottelevat toki itselleen, että ovat saaneet jonkun oikein erityisen uniikin lumihiutaleen (mikä oikeasti pitää paikkansa, heh), mutta jota kuitenkin halveksivat koko olemuksellaan.
Kukaan hyvän itsetunnon aidosti omaava ei jää sellaiseen kuoppaan.
|