Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.10.24 22:12:11

En vaan voi hyväksyä sitä että kaikki päättyy. Rakastan elämää, maailmaa ja maailmassa on loputon määrä mahdollisuuksia tehdä asioita.

Ongelma on vaan se, että olen äärimmäisen kiinnostunut kaikesta, mutta sitten kun muistan taas että saatan kuolla milloin tahansa kaikki tuntuu ihan turhalta.

Tietoisuus kuolemasta pilaa ilon kaikelta tekemiseltä....

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   26.10.24 22:21:24

Minä taas toivon että saan elää niin täyteläistä elämää pitkään ja kun olen vanha ja väsynyt, alan kiinnostumaan siitä mitä sitten tapahtuu. Jos on tyytyväinen ja kiitollinen elämästään, on helpompaa luopua kun aika on. Ja eihän sitä koskaan tiedä, kuolema ei ehkä ole piste vaan pilkku. Mutta se on varmaa, että vasta kuolema tekee elämästä kokonaisen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.10.24 22:26:01

Miksi luulet että kaikki päättyy kuolemaan? Tämän elämän jälkeen voi tapahtua ihan yhtä paljon mahdollisuuksia, jopa paljon enemmän. Ei pidä luulla asioita joista ei tiedä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.10.24 22:27:48

No minä ainakin elän vähän siihen malliin, että koska vaan voi olla viimeinen päivä. En ajattele kuolemaa, se tapahtuu kun tapahtuu. Ehkä jos sairastaisin vaikka syöpää, voisi ajatukset olla erilaiset koska silloin tietää ettei aikaa ole paljon ( jos olisi siis aggressiivinen syöpä).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.10.24 22:37:02

Ongelma on myös se, kun tiedän että aikaa on rajallisesti enkä ehdi tekeen kaikkea mitä haluaisin. Haluaisin olla todella hyvässä kunnossa. Ratsastaa. Omistaa hevosen. Lukea lääkäriksi. Olla äiti. Osata käsitöitä. Omistaa kauniiksi laitettu iso piha ja talo. Panostaa omaan ulkonäköön. Matkustella. Tehdä vapaaehtoistyötä. Olla sosiaalinen ja omistaa paljon ystäviä. Ja ahdistaa se että en voi tehdä kaikkea mitä haluisin.

Itse en usko että kuoleman jälkeen on mitään.

Lähettäjä: Ruu 
Päivämäärä:   26.10.24 22:53:36

Kuolemaa ei lainkaan kiinnosta sun hyväksyntä. Elämä nyt vain päättyy kuolemaan. Ole onnellinen siitä ajasta jotka elät. Ei se elämä aina ole hienoa ja loistokasta. Se voi olla kipua, sairautta ja köyhyyttä, mutta se on elämää.

Lähettäjä: Bultti 
Päivämäärä:   26.10.24 23:05:19

.: sinä haluat omistaa paljon. Ja kuoleman jälkeen omistussuhteet menevät uusiksi uskoipa miten uskoi. Kannattaa lähteä työstämään asiaa tästä. Minunkin pitäisi.

Lähettäjä: Pella 
Päivämäärä:   26.10.24 23:37:05

Minä sitten taas koen että kuoleman jälkeen tapaan jälleen edesmenneet Rakkaani. Kaipaan heitä valtavasti <3
Toisaalta, en haluaisi menettää isääni tai äitiäni koska tiedän heidän suhtaautumisen kuolemaan olevan erilainen kuin minulla.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   26.10.24 23:40:10

Mua ei oma kuolema ahdistaa yhtään, mutta läheisten kuolemat kyllä kun se suru ja luopuminen on niin rankkaa. Jos voisin, kuolisin kaikkia muita ennen, mutta eihän se nyt olisi luonnollista ja reilua esimerkiksi vanhempiani kohtaan.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   26.10.24 23:51:52

Aloittajalla voi vielä tulla vaikeaa. Viimeistään sitten kun ikää tulee ja voimat hiipuvat.

Suosittelen smmattiauttajaa.

Lähettäjä: Evoluutio 
Päivämäärä:   27.10.24 00:08:19

Isossa kuvassa sinun tulee syntyä, lisääntyä ja kuolla. Olet vain sukupolvi muiden joukossa joka siirtää perimää vaihtelevassa risteymässä tuleville sukupolville.
Eli kaikki on vain väliaikaista.
Eikä lisääntyminenkään ole kaikille tarpeellista, riittää että synnyt ja kuolet, olet omalta osaltasi tehtäväsi täyttänyt.

Lähettäjä: Tore 
Päivämäärä:   27.10.24 00:30:49

Ehkä ap:n kannattaisi hakea ammattiapua, jospa ei sitten "Tietoisuus kuolemasta pilaa ilon kaikelta tekemiseltä".

T. Parantumatonta, ennen aikaiseen kuolemaan johtavaa sairastava, jonka iloa ei ole pilattu kaikelta tekemiseltä. Päinvastoin.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   27.10.24 00:35:09

Eipä tänne kukaan ole jäänyt.
Koitat vaan hyväksyä, että kaikk me täältä
lähdetään sinne jonnekin.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   27.10.24 05:46:01

Aamun paras nauru.
Kuolemaa ei tarvitse hyväksyä. Kuolema ei välitä someraivosta, asioista, joista yksilö unelmoi itsekkyydessään.
Kuolema ei välitä, mitä uskot sen jälkeen olevan; aivan sama. Saat uskoa mitä vain, jos uskominen helpottaa sinun oloasi.
Kuolemaa ei kiinnosta tekemäsi hyvä, paha, omaisuutesi määrä.

Nykyihmiset, länsimaissa, joskus ovat kyllä kaukana realiteeteista, ei ihme, että ahdistaa.
En jaksa uskoa, että intialainen ompelija tuhannen muun kaltaisensa joukossa ajattelisi tuon kaltaista hömppää, kun elämä on peruspuurtamista, syntymä, kuolema ja siinä välissä syöminen, lämpö/viileys ja lapsista/rakkaista huolehtimista.

Lähettäjä: pere 
Päivämäärä:   27.10.24 07:59:43

Nuorena ajattelin, että kuolemassa ei varmaan ole mitään vikaa jos se tulee helpotuksena.

Nykyään on vähän aloittajan tapaiset ajatukset. Voisin elää ikuisesti ja joutuu usein nipistämään itseään muistuttaakseni, että kuolemasta ei kannata vieraantua ja kaikki täältä ovat lähteneet. Ikääntyvät vanhemmat, siinä sulattelemista. Ja silti ei tiedä kuka ensin kuukahtaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.10.24 08:04:57

Elämä ei ole reilu, mutta kuolema on. Elämä tarjoaa toisille hyvät kortit ja toiset joutuvat rämpimään vuodet läpi just ja just selviten.

Kuolema on reilu ja tasapuolinen, se kohtaa jokaisen.

Aloittajan kannattaa tehdä töitä tuon ison egonsa ja haluanhaluanhaluan- listan kanssa. Koska voit kuolla huomenna, kannattaa tänään nauttia elossa olemisesta ja elämästä eikä kehittää noita haluan- listoja.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.10.24 10:15:10

Mä ainakin aion jatkaa seuraavassa elämässä uusia juttuja, ehkä uudessa ympäristössä ja osittain samojen ja eri ihmisten kanssa. =) Uskon vahvasti edellisiin elämiin ja siihen, että että ihmisen sielun täytyy käydä läpi tietyt asiat ennen kuin pääsee eteenpäin. Uskon, että olen elänyt itse jo aika monta elämää.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   27.10.24 10:20:45

Eikä mua haittaa tippaakaan jos joku nauraa ajatuksilleni. Siinäpä nauraa. :D

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   27.10.24 10:25:13

Minusta on tosi keskenkasvuista tuollainen ajatusmalli. Vähän kuin taaperolla, jos ei saa kaikkea haluamaansa, heittäydytään lattialle raivoamaan että en sitten tee mitään.

Elämässä ei voi saada kaikkea mutta monia juttuja voi. Miksi tuomita itsensä elämään ikävää elämää (ei yritä mitään) vain sen takia että ei voi saada kaikkea haluamaansa

Lähettäjä: *-* 
Päivämäärä:   27.10.24 10:28:24

Itsetuhoisena mielenterveysongelmaisena kiinnostaa, että jos tänään yhtäkkiä kuolet, niin mitä menetät.

Minun mielestäni et yhtään mitään, koska kuoleman jälkeen mitään ei enää ole. Ei ole menetyksen tunnetta, ei harmitusta elämättä jääneestä elämästä.

Ethän sinä nukkumaan mennessäkään harmittele, että voi voi kun aktiivinen tietoisuus on hetken aikaa pois päältä. Miksi suhtaudut kuolemaan eri tavalla?

Lähettäjä: Leppu 
Päivämäärä:   27.10.24 10:43:15

En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta nuo haluamasi asiat ovat ihan mahdollisia. Aloita siitä lääkiksestä. Sen jälkeen sulla on käytännössä varma työpaikka ja kun valitset sen jostain isojen kaupunkien ulkopuolelta, niin se iso ja kaunis talo ja heppa on lääkärin palkalla saavutettavissa. Jos olet lisääntymiskykyinen nainen niin lapsenkin voit hankkkia.

Jos taas jätät toimimatta kuolemanpelon takia, niin et kyllä saa mitään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.10.24 11:41:06

Kannattaa miettiä toisinpäin, me kaikki tod.näk eletään vain kerran ja sitten palataan sinne missä ollaan oltu biljoonia ja biljoonia vuosia. Nyt kun kerran täällä ollaan niin miksei ota vaan irti sen mitä voi? Kun kerrankin on mahdollisuus.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   27.10.24 12:38:08

Kannattaa järjestää elämänsä niin, että kuolema on helpotus. Silloin ei ahdista pätkääkään muu kuin korkeintaan se, että heräätkin aamulla.

Lähettäjä: miksi 
Päivämäärä:   27.10.24 13:19:20

Miksi tuhlaat aikaasi murehtien tuollaista? Taidat kuitenkin vielä olla aika nuori (ja terve)?

Lähettäjä: Tollo 
Päivämäärä:   27.10.24 16:00:58

Et varmaan voi hyväksyä vakavaa sairastumista, vammautumista, vanhenemista, jotain yhtäkkistä elämän poikkiliikettä mikä pistää kaikki unelmat ja suunnitelmat jäihin.

Kaikkee voi sattua. Kaikki voi yhtäkkiä muuttua ja lakata olemasta. Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Käytä se huolella.

Lähettäjä: Riia 
Päivämäärä:   27.10.24 16:13:26

Miksi täällä vähätellään aloittajan ajatuksia? Ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat erilaisina. Miksi olemme niin ilkeitä toisiamme kohtaan?

Lähettäjä: Riia 
Päivämäärä:   27.10.24 16:19:48

Ja ei aloittaja mitään lääkitystä tarvi. Toki keskustelu voi auttaa ja saada uusia näkökulmia. Tosin ei tällä palstalla kannata.. saa vain v ttlua. Toinen mitä voisi kokeilla on meditaatio. Ja muille tiedoksi, on ihan normaalia nauttia elämästä niin paljon ettei halua kuolla.