Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   25.10.24 22:49:27

Minulla on 15-v suhde takana, yksi aikuinen bonuslapsi ja pieni eskari-ikäinen poika.
Mieheni kanssa ei ole enää mitään yhteistä, lähinnä ärsyttää kun se makaa sohvalla kännykkä kourassa eikä juurikaan tee mitään. Valittaa ku ei oo seksiä, muttei hirveesti kiinnosta kun läheisyyttä ei oo muuten ku silloin ku haluaa seksiä. Hoidan lähestulkoon kaiken kotona, meillä on iso ok-talo, puulämmitys jne ja kaikki lapsen hoitoon liittyvät asiat myöskin. Miehen aikuinen poika asuu kotona ja hänellä on mielenterveydellisiä ongelmia, joten välillä tuntuu että hän kaipaa enemmän valvontaa kuin eskar-ikäinen. Sekin kuuluu ilmeisesti minut hommiin. Jaksaminen ei enää riitä ja haluaisin erota mutten tiedä uskallanko. Miten se vaikuttaa lapsiin jne? Ilmapiiri on välillä kireä ku toisen naama ja olemus lähinnä v*****aa. Onko muita samassa tilanteessa olevia ja miten ootte pärjänneet tai saanet asioita sujumaan? Olen sitä mieltä että ihmiset eroaa liian helposti mutten kohta näe muuta vaihtoehtoa.

Lähettäjä: Pia 
Päivämäärä:   26.10.24 00:51:06

Täällä aika sama tilanne. Meillä 12-v suhde takana ja yhteinen eskari-ikäinen lapsi myös. Olemme kasvaneet täysin erilleen eikä ole muuta yhteistä kuin lapsi. Mies työttömänä kotona, hoitaa kyllä taloa (lämmityksen jne), mutta valittaa siitä jatkuvasti, kun on raskasta. Valittaa myös seksin vähyydestä, mutta ei todellakaan tee mieli, kun kaikki muu kommunikaatio on tiuskimista tai mykkäkoulua. Mies on jotenkin oudosti mustasukkainen tai kateellinen minun töistäni, vaikka tuon ainoan rahan taloon. Haluaisin erota, mut itsekin mietin miten se vaikuttaa lapseen. Lapsi on todella kiinni minussa, joten en voisi kuvitellakaan mitään viikko-viikko systeemiä. Miehelle myös maistuu alko turhan paljon. Ja vähän ehkä myös ahdistaa jäädä yksin isoon taloon lapsen kanssa, mutta myyntikin todella vaikeaa (vastuut ja velat). Ymmärrän siis ahdistuksesi, mutta en osaa sanoa mitään järkevää...

Lähettäjä: Enni 
Päivämäärä:   26.10.24 07:27:37

Kiitos vastauksesta. Kuulostaa niin tutulta nuo sinun ajatukset. Suurin pelkoni on myös miten se vaikuttaa lapsiin. Meilläkään ei missään nimessä toimisi mikään viikko-viikko systeemi. Haluaisin myös että lapsella säilyisi sama eskari, koska hän viihtyy siellä ja hänellä on siellä kavereita. Mies ei ole täältä kotoisin ja pelkään, ett hän häipyy eri paikkakunnalle jos erotaan. Hänen toinen poikansa joutui nuorempana reissaamaan paikkakunnalta toiselle eikä se tehnyt hänelle hyvää. En halua että sama toistuu toisen kohdalla. Meillä myös talovelkaa jäljellä (onneks ei mitenkään älyttömän paljon). Pohdin myös miten nämä meidän viileät välit vaikuttavat lapsen mielikuvaan parisuhteesta kun miehen kanssa ei koskaan halailla jne. Ei varsinaisesti riidellä, mutta juuri tuollaista tiuskimista kun toinen ärsyttää. On nämä hankalia asiota. Ei minullakaan oikeastaan ole mitään järkevää sanottavaa sinun tilanteeseen, muuta ku että tsemppiä päätöksen tekoon ja kiitos kun kuuntelit ja vastasit :)

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   26.10.24 08:18:51

Ai miten se vaikuttaa lapsiin kun pääsevät pous kylmästä ja huonosta ilmapiiristä.
Se vaikuttaa positiivisesti.
Miten vaikuttaa lapsiin nähdä äiti onnellisena?

Ja kyllä se lapsi oppii olemaan myös isän kanssa. Myös he saavat omat tavat toimia ja edes jonkinlaisen suhteen kun miehen on pakko olla sen lapsen kanssa.
Mitä pienemmät lapset sen helpompaa lapsien tottua.
Itsellä lapset oli teini-iässä ja siinä oli ne teini-iän myllerrykset samalla, joten ajat olivat kyllä rankat.

Nyt kuitenkin isä on onnellinen uudessa suhteessa ja minä olen onnellinen yksin.
Ei painostavaa ilmapiiriä, tiuskimista jne

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.10.24 08:22:28

Oletko monta kertaa eronnut tällä palstalla vatipää ukosta vuoden sisällä?? Päätä jo, kummalla oikesti hihna luistaa?

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   26.10.24 09:18:06

Aivan järkyttävissä olosuhteissa lapsia pidetäänkin. Sitten vielä mietitään miten ero vaikuttaisi lapseen. Pelastaa ne ainakin kylmästä ja tunteettomasta ympäristöstä. Ne todellakin tietävät missä olosuhteissa koko ajan joutuvat elämään. En yhtään ihmettele miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat pahenee koko ajan.
Jeo, kokemusta on. Itsekin olen eroperheen lapsi.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   26.10.24 10:14:44

"Aivan järkyttävissä olosuhteissa lapsia pidetäänkin. Sitten vielä mietitään miten ero vaikuttaisi lapseen. Pelastaa ne ainakin kylmästä ja tunteettomasta ympäristöstä. Ne todellakin tietävät missä olosuhteissa koko ajan joutuvat elämään. En yhtään ihmettele miksi lasten ja nuorten mielenterveysongelmat pahenee koko ajan."

No juuri tämä ! Järkyttävää, että mieli voi mennä sellaiseen tilaan, että tuollaisissa tilanteissa pelätään eron vaikuttavan NEGATIIVISESTI lapseen ja sillä verukkeella jäädään nurkkiin. Se on ihan varma, että nämä lapset saavat nyt jo ihan väärää parisuhdemallia, toisen sukupuolen edustajan mallia ja elävät siinä ikävässä ilmapiirissä pitäen sitä normaalina. Niin ja toisessa vielä sen mallin, että nainen tekee kaikki arkityöt. Hävetkää äiti-ihmiset !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.10.24 11:22:33

Omat vanhempani ovat edelleen yhdessä samanlaisessa suhteessa. Eipä tule paljon kotona käytyä tiuskimista kuuntelemassa, kun sitä sai kuunnella koko lapsuuden.

Omat parisuhteet ovat olleet lyhyitä, joten vaikea sanoa millainen vaikutus tällä mallilla olisi omiin suhteisiin. Tai ehkä se on vanhempien vaikutusta, että en siedä kotonani poikkipuolista sanaa, enkä etenkään passiivisaggressiivista mökötystä enkä ole jäänyt katsomaan mihin tilanne kehittyy.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   26.10.24 11:40:27

Lapsiin vaikuttaa positiivisesti kodin ilmapiirin parantuminen.
Ikinä, ei ikinä tarvitse olla huonossa liitossa lapsenkaan takia. Sun elämä, mieti missä haluat olla 2 v päästä, millaisessa tunnelmassa? Siinä sulle vastaus

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.10.24 14:27:27

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 26.10.24 08:22:28

Oletko monta kertaa eronnut tällä palstalla vatipää ukosta vuoden sisällä?? Päätä jo, kummalla oikesti hihna luistaa?

--
Mikä tämä purkaus nyt oli?

Lähettäjä: Skouppi 
Päivämäärä:   28.10.24 14:50:53

Tulenpa avaamaan omia mietteitäni tähän samaan, kun ero täälläkin pohdituttaa.

Olemme olleet 13 vuotta yhdessä, joista seitsemän naimisissa. Lapsia ei ole. Mies on paras ystäväni, mutta parisuhde on täysin kuollut. Seksiä ei ole ollut nyt ollenkaan yli vuoteen (se ei ole minulle niin tärkeää, mutta tarvitsisin läheisyyttä, joka on myös käytännössä olematonta). Omassa elämässäni on lisäksi nyt ollut haastateita (vanhat huonokuntoiset vanhemmat, uraan liittyvä epävarmuus), joiden myötä olen huomannut, että en saa mieheltä vaikeina hetkinä sitä tukea, jota aviopuolisolta pitäisi saada. Olemme käytännössä kämppiksiä tällä hetkellä.

Soppaa hämmentää tällä hetkellä myös se, että olen ihastunut työkaveriini. Mitään ei ole tapahtunut, eikä tapahdu, hänkin on naimisissa. Tämän ihastuksen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka paljon terveempää olisi olla suhteessa, jossa toinen osapuoli nostaa sinua ylöspäin eikä paina alas. En usko, että nykyinen suhteeni on enää korjattavissa tähän tilaan, olemme päästäneet sen liian solmuun ja ottaneet toisemme itsestäänselvyytenä.

Tiedän, että ero olisi oikea ratkaisu, mutta päätös tuntuu silti niin kovin vaikealta.