Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 21:58:59

Kysymys otsikossa. Näin +30 vuotiaana mietityttää kun ei vuosikausiin ole tullut palavaa rakkauden tunnetta tai intohimoa ketään kohtaan. Ainoastaan himoa ihmisiä kohtaan jotka fyysisesti miellyttää mutta parisuhde taas näiden kanssa on ollut mahdoton.

Useampi mies olisi halunnut kanssani jopa naimisiin asti, mutta minä lähden joka suhteesta enemmin tai myöhemmin, koska en kykene olemaan onnellinen. Intohimo ja rakkaus puuttuu.

Olen miettinyt pitäisikö vaan "tyytyä" kivaa ihmiseen, jolla on palavat tunteet minua kohtaan, mutta itse en tunne yhtää vahvasti. Jos haluaa saada esim lapsia niin aika loppuu senkin puolesta tai sitten on valittava vaan elää yksin.

Olin rakastunut viimeksi 4v sitten, mutta lähdin suhteesta koska suhde itsessään ei toiminut.

Kasvaako rakkaus ajan myötä jos vaan ns päättää sitoutua?

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   23.10.24 22:08:35

Intohimo on eri asia kuin rakkaus. Intohimoa on yleensä suhteen alussa, läikkinä siellä täällä pidemmässä parisuhteessa, mutta rakkaus on sellaista pakahduttavaa lämpöä ja ikävää toista kohtaan. Ei tuoreessa suhteessa voi vielä olla sellaista syvää rakkautta, jota pitkässä suhteessa on. Ja toisaalta pitkässä suhteessa kiimaista intohimoa on harvemmin.

Lähettäjä: .n. 
Päivämäärä:   23.10.24 22:09:57

En ole. Ollaan miehen kanssa järkeilty, ettei vaihtamalla kumminkaan parane. Ollaan yli 40.

Lähettäjä: kyllä se 
Päivämäärä:   23.10.24 22:13:43

Vaihtamalla paranee.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   23.10.24 22:14:00

Ja vastaus aloittajan kysymykseen, olen. Yhdessä yli 30 vuotta ja rakastan ja olen rakastunut. Täytyy valita se mies perinteisin keinoin eli näkemällä ja haistamalla. Jostain Tinderistä tuskin löytyy muuta kuin pienellä lottovoitolla sopivaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   23.10.24 22:19:05

Olen rakastunut. Rakastan kaikkea hänessä. Matalaa ääntä, hymyä ja naurua joka ulottuu silmiin asti, lempeyttä hänen äänessä, voimakkaita käsivarsia, tuoksua, aivan kaikkea.

15 vuotta yhteistä eloa takana ja yhä vain sydämessä läikähtää kun näemme työpäivän jälkeen

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   23.10.24 22:20:12

En ole. En tiedä edes olenko koskaan ollutkaan.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.10.24 22:34:59

"En ole. Ollaan miehen kanssa järkeilty, ettei vaihtamalla kumminkaan parane. Ollaan yli 40."

Sama. Meillä arki on hyvää, on naurua, yhdessäoloa, ystävyyttä. Ei olla kumpikaan rakastuneita, ei ehkä olla koskaan oltukaan. Molemmat tiedostaa riskin että toinen saattaa rakastua ja lähteä, muttei oikein uskota niin käyvän.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   23.10.24 22:47:12

"LähettäjäJuu tuota

Päivämäärä23.10.24 22:14:00

Ja vastaus aloittajan kysymykseen, olen. Yhdessä yli 30 vuotta ja rakastan ja olen rakastunut. Täytyy valita se mies perinteisin keinoin eli näkemällä ja haistamalla. Jostain Tinderistä tuskin löytyy muuta kuin pienellä lottovoitolla sopivaa."

Minä löysin lottovoiton Tinderistä, nyt oltu 10 vuotta yhdessä ja siitä suurin osa naimisissa. En edes tavannut muita miehiä Tinderin kautta tai edes jutellut, tämä löytyi heti. :D Rakastan ja olen edelleen rakastunut.

Lähettäjä: Macadamia 
Päivämäärä:   24.10.24 05:34:52

Olen todellakin rakastunut omaan mieheeni. Ollaan oltu 16 vuotta yhdessä ja rakastan häntä todella vahvasti edelleen kaikkien vuosienkin jälkeen ja hän viehättää minua edelleen samalla tavalla kuin alkuvaiheissakin ihmisenä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, ja intohimon hetkenkin edelleen löytyy. Itse en edes pystyisi olemaan parisuhteessa ihmisen kanssa ilman rakkauden tunnetta.

Lähettäjä: q 
Päivämäärä:   24.10.24 08:39:27

Viisi vuotta yritin "tyytyä" mieheen ja varmaan se olisi jatkunutkin ellei olisi ollut niin paljon asioita, jotka eivät toimineet. Yksi suurimmista syistä lähteä oli nimenomaan intohimon puute.

Lähettäjä: eppu 
Päivämäärä:   24.10.24 08:47:23

Olenko rakastunut? En välttämättä. Suhteen aluss aoli kyllä hyvän vahva ja pitkä rakastuminen ja intohimoa, mutta suhteen kuluessa se on syventynyt rakkaudeksi ja kumppanuudeksi. Sydämessä kyllä tuntuu yhä lämmin läikähdys aina kun vaikka työpäivän jälkeen näen puolisoni, ja fyysinen läheisyys hänen kanssaan (ja seksi) on yhä ihanaa, mutta sellaista intohimoa ja hullua fyysistä vetovoimaa (ja epävarmuutta ja mustasukkaisuutta) ei enää ole kuin mitä alussa.

Suhdetta takana päälle 15 vuotta ja on tässä ollut sellaisiakin hetkiä, kun on tuntenut niitä rakastumisen tunteita puolisoa kohtaan uudestaan. Esim. muuttuneissa elämäntilanteissa kun hänestä on tullut esii uusia hyviä puolia.

Rakastuminen on ihanaa ja kamalaa ja olen siitä osani saanut elämässä kokea, kaikkein voimakkaimmin juuri oman puolison kanssa. En kaipaa sitä enää, vaan tällainen läheinen ja kunnioittava rakastaminen tuntuu hyvältä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 08:50:58

En tiedä, varmaankaan en kovin voimakkaasti. Mies ei rakasta ollenkaan. Lähtisin, jos olisi varaa saada sama elämä yksin muualla. Menee se näin asiallisissa ja kohteliaissa väleissäkin, omat huoneet ja omat rahat.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   24.10.24 08:55:39

Tulen varmaan jollain tasolla aina olemaan, mutta ymmärrän, että hän ei ole koskaan ollutkaan rakastunut minuun -on vain luonut illuusion siitä. Koska hän ei ole minulle hyväksi, irtaudun hänestä ja rakastan sitten niin kaukaa, ettei pysty enää satuttamaan. Tajusin yli 20 vuoden jälkeen olevani parisuhteessa narsistin kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.10.24 08:56:03

Ei ole oikeaa ja väärää toimintaa.

Jotkut löytävät pakahduttavan rakkauden. Miksi, sitä ei kukaan tiedä. Ehkä he rakastuvat helpommin, ehkä he ovat sellaisia luonteeltaan, ehkä heillä käy satumainen tuuri.

Moni kuitenkin elää enemmänkin kumppanuussuhteessa. Ja sekin on aivan ok.

Kunhan kumppani ei vituta, vaan hänet kokee hyvinvointia ja onnellisuutta lisäävänä positiivisena asiana, josta on kiitollinen ja onnellinen ja jonka eteen on valmis panostamaan. Haluaa lomansa viettää juuri hänen kanssaan ja nauttii toisen seurasta.

Kukaan ei tiedä millaisia ihmisiä kukakin tapaa. Kukaan ei tiedä mikä sinut tekee minkäkin verran onnelliseksi. Pitää vain itse päättää miten elämänsä elää. Ja hyväksyä sekin, ettei aina osu oikeaan. Pakahduttava rakkauskin voi pettää ja kariutua tai paljastua saastaksi.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   24.10.24 08:57:18

"Kasvaako rakkaus ajan myötä jos vaan ns päättää sitoutua?"

Ei mulla ainakaan kasvanut. Nuorena päätin alkaa seurustella, kun kaveritkin seurusteli ja alkoi olla yksinäistä, ja koska niin vain kuului tehdä. Otin suunnilleen ensimmäisen miehen joka kohdalle osui ja kiinnostusta osoitti. En ollut rakastunut enkä koskaan oppinut rakastamaan, vaikka lopulta 12 vuotta oltiin yhdessä ja avoliitossa, kun ei isompaa syytä eroonkaan ollut. Lapsia en tämän kanssa halunnut. Suhde päättyi kun muut miehet alkoivat kiinnostaa ja päädyin pettämään. Seuraavaan sitten rakastuinkin ja sitä on jatkunut yli 20 vuotta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.10.24 09:17:55

Olen. Rakkaus on muuttunut vuosien varrella (yli 20v yhdesä) muttei hävinnyt tai kadonnut minnekään.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   24.10.24 09:38:36

Olen reilu kolmekymppinen, enkä ole kyllä koskaan ollut rakastunut. Muutaman kerran kyllä todella ihastunut, mutta näiden ihastusten kanssa ei ole sitten syntynyt mitään pidempää ja ehkä parempi näin. Kerran olen ollut pidemmässä parisuhteessa, yhdessä asuenkin ja tarkemmin ajateltuna nyt jälkikäteen, niin olin ihastunut siihen tunteeseen, että joku tykkäsi minusta, en niinkään kumppaniini, joka taas oli puheidensa ja käytöksensä perusteella kuitenkin ihastunut minuun.

Nuo ihastukseni taas ovat olleet sellaisia ihmisiä, joiden kanssa en oikeasti usko, että olisin voinut muodostaa hyvän ja turvallisen parisuhteen. Toki voihan sitä tulla vielä vaikka minkälainen minulle täydellinen ihminen vastaan, mutta lähtökohtaisesti epäilen, että jos haluan parisuhteen, niin se ei välttämättä muodostu sellaisen ihmisen kanssa, johon tuntisin välttämättä mitään suuria tunteita, vaan enemmänkin sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa enemmän tunnen kiintymystä, toveruutta ja luottamusta kuin intohimoa. Jos siis kenekään kanssa edes parisuhteeseen enää ikinä päädyn.

Vaikea on kuvitella kuitenkaan, että "tyytyisin" ihan keneen tahansa, varsinkaan koska parisuhde ei ole minulle mikään ehdoton tavoite. Eli kyllä jonkinlaista kiintymystä ja vahvaa välittämistä pitää kuitenkin olla.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   24.10.24 09:54:57

Älä tyydy. Been there done that.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   24.10.24 09:58:17

Olen rakastunut ja rakastan voimakkaasti, edelleen. Mutta olinkin päättänyt, että jos ei sellaista "suurta rakkautta" tule niin ei tule miestäkään. Ja sellaisesta käsittämättömästä vetovoimasta se alkoi ja on vuosien myötä muuttanut muotoaan kyllä, mutta joka päivä rakastan ja lujaa.

Lähettäjä: Jatta 
Päivämäärä:   24.10.24 11:10:42

En ole rakastunut, olen kyllä ollut rakastunut intohimoisesti. Vuosien aikana on kuitenkin tullut niin isoja riitoja ja ongelmia että luottamus ja rakkaus on loppunut.
Mies sanoo rakastavansa eikä halua eroa.
Sanoisin että tarvitsee olla, suhde kestää ilmeisesti silloin paremmin kun on halu pysyä yhdessä tilanteista huolimatta.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.10.24 17:29:52

Riippuu varmaan ihmisestäkin, tarviiko olla. Itse olen jotenkin laimesti tunteva ihminen. En ole koskaan oikeastaan missään asiassa ollut tunteen vietävänä. Ehkä ihan suhteen alussa on ollut jonkinlaista alkuhuumaa ja intohimoa. Mutta muutamassa vuodessa se on muuttunut aina kiintymykseen, ystävyyteen ja ihan mukavaan yhteiseloon. Olen vaihtanutkin ja joka kerta on mennyt saman kaavan mukaan.

Mulla ei ole myöskään koskaan ollut sellaista parasta ystävää, jonka puolesta vaikka antaisin henkeni. Lapsenakin muistan ihmetelleeni, että miksi tuo luokkakaveri itki, kun kaverinsa joutui onnettomuuteen

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   24.10.24 17:43:01

Olen ja ainakin omassa elämässäni koen että kyllä tarvii olla. Toki nykyään kun kohta 10v yhdessä niin se on enemmän rakkautta kuin rakastumista mutta kyllä sitäkin on. :)

Lähettäjä: Jaana 
Päivämäärä:   24.10.24 18:03:41

Alussa olin ihastunut. Välillä on kausia kun on aivan ihanaa olla yhdessä. Toista haluaa ja hän näyttää komealta ja tunnen itseni onnekkaaksi että noin upea mies on halunnut juuri minut. Isoin osa on kuitenkin tavallista arkea, mies, kuten lapsetkin, joskus vaatii voimavaroja ja joskus oma käytökseni vie heidän voimavarojaan. Kaikki päivät ei oo hyviä, välillä tuntuu että kaipaisi vain omaa aikaa ja rauhaa.

Lähettäjä: netissä taas 
Päivämäärä:   24.10.24 18:52:32

Olen. Mutta kyllä riepoo hermojakin välillä niin että rakastumisen tunne on silloin melkein vihaa.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   24.10.24 18:54:34

Kyllä, rakastan häntä, mutta mistään elämää suuremmasta intohimosta ei ole voinut puhua enää muutamaan vuoteen... :D Eikä sellaista jatkuvaa tunteiden tykitystä kyllä jaksaisikaan, tasaisen turvallinen ja rakastava arki on parasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 19:02:14

Tottakai olen. Ja intohimoa on kanssa. Sen verran mitä aikuisessa suhteessa on, kun suhde ei ole enää tuore. Tosin nyt raskaana ollessa välillä rakastun uudestaan mieheeni ja saa sukat pyörimään :'D raskaushormonit on vähän tämmösiä.

Sinkkuna ollessa oli intohimoa, tunteita harvoin. Exän ja nykyisen välissä ehkä kahden (ainaki yhden) kohdalla oli ihastumista syvempää tunnetta. Ne jutut eivät vaan edenneet jostain syystä pidemmälle.

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   24.10.24 19:47:35

” Sama. Meillä arki on hyvää, on naurua, yhdessäoloa, ystävyyttä. Ei olla kumpikaan rakastuneita, ei ehkä olla koskaan oltukaan. Molemmat tiedostaa riskin että toinen saattaa rakastua ja lähteä, muttei oikein uskota niin käyvän.”

Onko teillä seksiä? Omassa parisuhteessa vähän samanlainen tilanne. Jos saisin hakea seksin muualta, niin kaikki ois täydellistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 21:15:13

En ole. Joskus kai olin, mutta mies on pettänyt luottamuksen pahasti ja pidän häntä kusipäänä. Siitä huolimatta tunnen seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan ja seksi on hyvää ja toimii. Se onkin ainoa hyvä puoli hänessä.

Lähettäjä: :E 
Päivämäärä:   24.10.24 21:42:21

"Kasvaako rakkaus ajan myötä jos vaan ns päättää sitoutua?" Voi kasvaa, mutta se edellyttää, että sitä on jo lähtökohtaisesti.

Sinun täytyy tuntea myös itsesi. Toiset voivat ihastua ajan kanssa ihan ok tyyppiin tai jopa kaveriin, mutta toiset, kuten minä, en pysty muodostamaan tunteita myöhemmin ellei niitä ole heti. Ja tein sen virheen aikoinani, että yritin vuositolkulla. Mies oli täydellinen paperilla, mutta ei kun ei. En koskaan pystynyt sanomaan hänelle, että rakastan, koska se olisi ollu aina valetta. Totta kai oli tärkeä ja hieno ihminen, mutta kaikkien aikaa siinä tuhlattiin minun "kyllä ne tunteet varmaan sieltä tulevat" -kokeiluni kanssa.

Sinä kuulostat aloituksen perusteella myös enemmän tältä minun tyypiltäni, joka tarvitsee sen oikeanlaisen kokemuksen heti. Sen jälkeenhän parisuhde on toki aina työtä ja kompromissia, mutta sen haluaa tehdä, kun on se oikea ihminen. Sinä olet kuitenkin ilmeisesti useampaan otteeseen jo kokeillut tätä tunteiden odottelua, eikä se vaikuta olevan sinulle toimiva tapa. Olet näissä suhteissa onneton, etkä pysty olemaan. Miten se tyytymispäätös tekisi samanlaisesta suhteesta yhtään parempaa? Ei mitenkään. Älä tyydy, se on myös toiselle osapuolelle väärin. Jokainen ansaitsee sellaisen ihmisen rinnalleen, joka aidosti välittää samalla tavoin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 22:09:37

Olen.
Rakastan ja hänellä on taito saada minut myös rakastumaan häneen aina uudelleen ja uudelleen. Yli 20 vuotta yhdessä ja vieläkin olo on välillä kuin vastarakastuneella.

Omalle kohdalle olisi vaikea kuvitella yhteistä elämää ilman rakkautta. Ihan riittävän rankkaa se on näinkin.

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   25.10.24 08:46:20

Olen rakastunut, 13 vuotta yhdessä ja edelleen odotan häntä melkein kynnyksellä kun tulee kotiin töistä.

On tässä suhteen aikana ollut myös kausia kun olen miettinyt että miksi olen tuon kanssa mutta tunnistin että ne liittyvät sellaisiin kausiin kun mulla on itseni kanssa huono olla. Silloin tarvitsen vähän tilaa työstää omaa korvien väliä.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   25.10.24 08:49:04

En, eikä tarvitse olla. Pääasia että tulemme hyvin toimeen keskenämme.