Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 19:24:46

Mieheni on viimeisten vuosien aikana lihonut huomattavasti. On ihan rehellisesti keskivartalolihava, ryhti mennyt ihan lysyyn ja lopettanut liikunnan lähes kokonaan. Käy ehkä kerran kuukaudessa urheilemassa. Olutta menee viikonloppuisin, syö pääsääntöisesti ihan terveellisesti mutta suolaiset herkut (sipsit, pizza ja hampurilaiset) vetävät puoleensa liikaa. Istuu koneella pelaamassa tai katsomassa telkkaria työpäivän jälkeen ja viikonloput. Seksissä maha alkaa valitettavasti olla jo tiellä eikä ikävä kyllä ylipainoinen keho enää näytä kovin terveeltä.

Toki ulkonäöllisesti mies ei enää aivan silmiä hivele, mutta alan olla todella huolissani hänen terveydestään. Suvussaan heillä on valtavasti sydän- ja versuonitautia ja usea sukulainen on kuollut sydänkohtaukseen. Miehellä jo nyt verenpainelääkitys käytössä ja lääkkeet refluksiin. Nukkuminen on alkanut kuulostaa siltä, että taitaa olla jo jotain uniapneaakin.

En tiedä miten miehen saisi taas löytämään terveelliset elämäntavat ja pudottamaan painoaan. Aihe on miehelle selvästi arka, koska suuttuu heti jos asian yrittää ottaa fiksusti puheeksi. En todellakaan nalkuta, koska se ei johda yhtään mihinkään. Auttakaa. Mies on iältään 36, eli vielä olisi aikaa ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain. En oleta, että miehestä tulisi huippu-urheilija, mutta jotain on pakko tapahtua, jos haluaa elää terveenä vanhuuteen.

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   23.10.24 19:26:58

Ehdota jotain yhteistä liikuntaharrastusta mikä olisi molemmille kiva.
Vaikea aihe, miehen pitäisi itse herätä tuohon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 19:28:19

"Hei lähde mun kaveriksi lenkille."

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   23.10.24 19:35:10

Tosiaan yhteistä liikuntaa joka päivä ja kevyempää evästä arkeen. Tai sitten ne herkut pois.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 19:37:01

Uus harrastus? Mistä voisitte tykätä? Jos sotapelistä tykkää niin voisi tykätä harrastaa lasertagia.

Lähettäjä: kkw 
Päivämäärä:   23.10.24 19:40:46

Minä ihmettelen aina, että eikö ihmisiä itseään kiinnosta tehdä asioille mitään kun ne alkavat aiheuttaa ongelmia. Miksi ihmeessä puolison pitäisi saada toinen muuttumaan?

Minä en ole lihava vaan BMI:n perusteella jopa melko hoikka. Mutta jos syön niin että tulee ylös niin silloin en jatkossa syö niin. Esim. jos syön paljonennen nukkumaanmenoa, niin sitten tulee ylös makuuasennossa. Eli en voi syödä raskaasti ja mahaa täyteen ennen nukkumaanmenoa.

Ja vaikka mässääminen ja laiskottelu on ihanaa, niin ei sitä voi loputtomiin harrastaa, koska se näkyy ja tuntuu. Vaikka olenkin VIELÄ ns. perusterve, niin jossain vaiheessa niitä sairauksia alkaa tulla, jos ei elintapoihin löydy ryhtiä. Suvussakin on pitkä lista.

Et sinä saa häntä muuttumaan jos hän nytkin jo suuttuu jos otat asian esiin. Hänen pitää itse tajuta muuttua.

Laita hänet nukkuaman sohvalle jos hän kuorsaa tai on nukkuessaan niin levoton, ettet saa nukuttua. Ja tosiaankin niin, että hän nukkuu epämukavasti sohvalla ja sinä nukut mukavassa sängyssä, ei päinvastoin! Ei saa palkita sitä toisen unien pilaajaa sillä, että hän saa jäädä mukavaan sänkyyn vaan tosiaan laitetaan se pilaaja kärsimään. Ehkä se saisi hänet muuttamaan tapansa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:04:29

Mies ei suostu lähtemään kanssani lenkille. Kävimme viimeksi kesällä kansallispuistossa pienen retken ja sitä edellisen kerran olemme olleet yhteisellä lenkillä kaksi vuotta sitten. Viikonloppunakin kysyin näillä sanoilla: "Nyt on kaunis keli, lähdettäisiinkö käymään pienellä kävelyllä?". Vastaus oli, että ei ehdi. No arvata saattaa, loppu ilta kului koneella istuen ja sohvalla maaten sipsipussi kainalossa. Eilen ehdotin, että mentäisiinkö loppuviikosta käymään salilla (miehellä salijäsenyys voimassa) niin tuumasi, ettei jaksa.

Herkkuja en meille osta, vaan mies kantaa niitä itse kaupasta. Olen todella, todella, todella huolissani hänen terveydestään. On muuten tosi ihana ja rakastettava, mutta pelkään ihan todella, että hän ei elä tätä menoa kovin vanhaksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:06:44

Mies on tosiaankin lapsena ja nuorena liikkunut paljon. Hän pelasi nuorena sählyä ja jääkiekkoa, opiskeluaikana kävi ahkeasti salilla, pelaili jalkapalloa ja sulkapalloa pienellä höntsäporukalla. Sitten valmistui ja lähti työelämään ja liikkumattomuus ja lihominen alkoi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.10.24 20:10:39

Ei noihin yleensä nuo "tuu lenkille" auta. Sanoo asian suoraan niinkuin se on, ja jos oma terveys ei kiinnosta vaan haluaa ennenaikaisesti hautaan, niin kannattaa suhdettakin siinä vaiheessa miettiä uudestaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:16:14

Joo suoraan ja selkeästi.. se on mies ! Mutta minua häiritsisi enemmän tuo sohvalla röhnäys ja sitäkin enemmän aikuisen ihmisen pelaaminen, kummatkin sipsipussi kainalossa HYI. Ei ole mitään miehen touhua tuo, mutta kaikenlaiset hötöille kelpaa..

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   23.10.24 20:17:06

Hankkikaa koira. Siinä on tosin se riski, että joudut hoitamaan ulkoilutukset yksin.

Itse en haluaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka elintavat ovat liian erilaiset kuin omani, vaikka olisi kuinka rakastettava muuten. Vähintään lomamatkoilla pitää jaksaa kävellä yhdessä. Ilmeisesti ette tee mitään yhdessä, jos illat ja viikonloput kuluvat koneella?

Onko mies masentunut tai burnoutissa, jos ei jaksa mitään? Pystyisitkö ohjaamaan työterveyteen?

Onko teillä lapsia tai perheen perustaminen haaveissa? Jos vasta haaveissa, niin Itse tuossa tilanteessa etsisin lasteni isäksi miehen, joka näyttää lapsille mallia terveistä elämäntavoista, ja elää näkemään lapsenlapsensa.

Lähettäjä: vuh 
Päivämäärä:   23.10.24 20:17:15

ehdota että hakee lääkärultä laihdutuslääkereseptin

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   23.10.24 20:21:41

Toista ei voi muuttaa, omaa suhtautumistaan luultavasti voi. Joko hyväksyt hänet tai eroat.

Lähettäjä: Cola 
Päivämäärä:   23.10.24 20:25:21

Kuulostaa minustakin mielenterveyden murheen sivuvaikutukselta. Kysyisin myös onko masennuksen tai vaikka burnoutin merkkejä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:26:00

Hyvin vähän teemme mitään yhdessä. Mies tulee töistä/ tekee etäpäivän, jonka jälkeen istuu telkkarin ääressä tai koneella iltaan asti. Joskus käymme elokuvassa, ulkona syömässä tai katsomme yhdessä telkkarista jotain. Mutta kovin on vähissä yhteinen tekeminen. Voi että miten rakastaisin sitä, että kävisimme yhdessä vaikka pienillä retkillä tai ulkoilemassa!

Lähettäjä: Aajaa 
Päivämäärä:   23.10.24 20:26:23

Yleensä noi ei laihduta ennenkuin suunnittelevat eroa ja ovat ihastuneita johonkin toiseen. Haluatko tuhlata vuosiasi?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:27:44

Burnoutin merkkejä ei näy. Olen itse ollut burnoutissa jokunen vuosi sitten, eikä kyllä vaikuta yhtään siltä. Masennustakaan tuskin on, kun on muuten ihan pirteä, olemus on muuten skarppi ja jaksaa olla yhteydessä kavereihinsa.

Lähettäjä: Jl 
Päivämäärä:   23.10.24 20:30:14

Liikkumattomuus juontaa yleensä sieltä ettei omassa perheessä ole ollut liikunnallisuutta tai muutakaan terveellisyyttä nuoruudessa. Sieltä ne mallit tulevat. Yleensä nämä plösöt heräävät vasta sitten kun infarkti on tullut ensimmäisen kerran mikäli eivät satu kuolemaan siihen. Onnea valitsemallesi tielle.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   23.10.24 20:30:57

Tarkalleenottaen mikä tuossa ameebassa on rakastettavaa?

Lähettäjä: Höpö höpö 
Päivämäärä:   23.10.24 20:32:18

Todennäköisesti mies ei ainakaan puhu ventovieraista ameeboina ja plösöinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 20:32:58

Oletko puhunut miehelle asiasta? Erityisesti tuosta terveysaspektista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:38:38

Olen puhunut monestikin terveyspuolesta. Mies sai verenpainelääkityksen noin kuusi vuotta sitten. Aamuin ja illoin yksi tabletti. Jossain vaiheessa oli vähän alkanut liikkua ja verenpaineet laski, jolloin sai pudottaa iltalääkkeen pois. Muistan, miten onnellinen hän oli tästä. Nyt on taas jonkun aikaa joutunut syömään aamuin ja illoin lääkkeensä, koska liikkumattomuuden takia verenpaine on noussut.

Huvittavinta tässä on se, että miehen äiti, eli anoppini on hoitoalalla. En tiedä, pitäisikö asia ottaa hänen kanssaan puheeksi, kun en oikein enää muutakaan keksi.

Lähettäjä: ll 
Päivämäärä:   23.10.24 20:44:53

Siinä vaiheessa kun läskiä on kertynyt vielä lisää ja verenpainelääkkeiden takia ei ota eteenkään niin jollain muuttuu kyllä ääni kellossa. Jos ei mies kiinnostu itsestään huolehtimisesta niin hänen kannattaa varautua siihenkin että hän ei ole haluttava mieskään enää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 20:49:19

36-vuotiaalla on siis verenpainelääkitys kaksi kertaa päivässä ja nukkuessa uniapnean oireita, eikä itse soi mikään kello, että jotain pitäisi tehdä? Onko kaverit saman ikäisiä vai jotain vanhoja ukkoja vai miksi tämä sankari ei erotu joukosta ja huomaa eroa itse?

Lähettäjä: Ylipainoinen 
Päivämäärä:   23.10.24 20:56:28

Minä voisin olla aloittajan mies. Ja jos mietin, mikä minut olisi saanut heräämään, niin se, että aloittaja ihan suoraan kertoisi olevansa minusta ja elämäntavoistani huolissaan, mutta että rakastaa minua silti. Ja tekisi selväksi, että näin ei voi jatkua.

Minun ex- mieheni sen sijaan huusi ja haukkui, ja sai minut tuntemaan itseni kerta kaikkiaan kamalaksi.

Ja se vielä vinkkinä, että tuossa miehen lihomisessa on taatusti taustalla jotakin muutakin. Masennusta, burnoutia ehkä?

Nyt on aika laittaa kaikki kortit peliin. Kun puhut miehellesi, korosta sitä, että haluat hänen olevan terve ja pysyvän sellaisena jatkossakin.

Tsemppiä!

Lähettäjä: Kiia 
Päivämäärä:   23.10.24 20:58:28

Ei kehenkään tehoa ”lähde lenkille”. Ei ihminen toisen käskystä elämäntaparemonttia muutoinkaan tee. Lisäksi kaikki lähtee siitä mitä suuhun laittaa. Liikkuminen tukee tätä.

Lähes poikkeuksetta ylipainoinen kyllä tietää olevansa ylipainoinen. Suurin osa tietää myös, ettei se ole terveellistä pitkällä tähtäimellä. Ei nämä ole salaisuuksia eikä rakettitiedettä. Eikä näihin auta läheisten syyllistäminen eikä edes saarnaaminen. Itsestä se halu muuttua valitettavasti lähtee.

En osaa aloittajan ongelmaa muuten ratkaista kuin että voisitko jutella miehellesi, että olet huolissasi hänen terveydestä? Haluaisit, että teillä olisi mahdollisimman pitkään yhteistä elämää jäljellä ja olet huolissasi, että hän tämän hetkisten elämäntapojen myötä kuolee liian nuorena?

Miehet kestää rehellisyyttä naisia paremmin.

Lähettäjä: 56 
Päivämäärä:   23.10.24 21:12:58

Ei tuo passiivisuus ole kuin oiretta jostain elämän tyhjyydestä. Se iskee kun työ on hankittu ja illat on vapaata.

Onko teillä lapsia? Tiedän et kysymys on tökerö, mut ekana tulee mieleen et mies saa vauhtia jalkoihinsa, jos niitä on. On ulkoiltava, kiva pelata pihapelejä ja miehelläsi kun on harrastustaustaa, niin näen hänet jo vetämässä treenejä muksuille.

No lapsia ei tietty tuon perusteen vuoksi hankita, mutta tarkoitan noin yleensä jotain intohimoa ja tarkoitusta elämään. Puhukaa, et mistä miehesi haaveilee. Tuskin sipsipussista ja sohvasta.

Lähettäjä: Pilkku 
Päivämäärä:   24.10.24 05:28:06

Minunkin mieleeni tuli ekana masennus tms tyylinen vika taustalla, mistä tuollainen olisi sitten seurausta

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.10.24 06:42:15

Olen monet kerrat ottanut terveyspuolen puheeksi. Mies vastaa, että kyllä hän tietää että on lihava, mutta ei kommentoi terveyspuoleen mitään. Hyvin herkästi suuttuu, vaikka kuinka sanoisin, että pelkään hänen saavan nuorena sydänkohtauksen. Kun hän ehdottaa roskaruuan hakemista ja sanon, että syötäisiinkö jotain terveellistä, hän vastaa, miten yritän viedä häneltä pieniä arkisia iloja.

Lähettäjä: El Chefe 
Päivämäärä:   24.10.24 06:42:49

Meillä oli vähän sama homma. Kaunistelu ei auta. Mä sanoin miehelleni että hän on rakas ja ulkonäkö on se ja sama, mutta sitä että syö itsensä hautaan en aio katsoa. Sanoin myös, että en todellakaan ole alkamassa omaishoitajaksi jos/kun itse sabotoi oman terveytensä. Ehkä se herätti, ja vaikkei mikään atleetti ole nytkään (eikä tarvikkaan) on tehnyt paljon valintoja oikeaan suuntaan.

Sinä et lopulta voi miestäsi muuttaa vaan kyllä sen täytyy hänestä itsestään lähteä. Sano asiasta ja sano kaikki vaikka kuinka suuttuu. Varmasti miehelläkin on vaikeita tunteita asian kanssa kun vastareaktio on noin raju. Ei ehkä pysty/uskalla niitä ääneen sanoa.

Lähettäjä: Lihava 
Päivämäärä:   24.10.24 07:40:10

Lihavuudesta ei oikein voi puhua satuttamatta, jos ja kun lihava itsekin tietää olevansa lihava. Meistä lihavista jokainen ymmärtää että pitäisi syödä vähemmän ja terveellisemmin, liikkua enemmän. Se että läheinen jolle ei enää kelpaa, jauhaa samaa, ei auta vähääkään. Aina vedotaan terveyteen mutta yksikään ratsastaja tuskin lopettaa jos kumppani sanoo pelkäävänsä että hevosten kanssa tulee vahinko, tippuu selästä ja lyö päänsä tms. Kumppanin pitää vain käsitellä OMA menettämisen pelkonsa.. sen pelkäävän siis.

Lähettäjä: **^** 
Päivämäärä:   24.10.24 08:26:08

"Aina vedotaan terveyteen mutta yksikään ratsastaja tuskin lopettaa jos kumppani sanoo pelkäävänsä että hevosten kanssa tulee vahinko, tippuu selästä ja lyö päänsä tms. Kumppanin pitää vain käsitellä OMA menettämisen pelkonsa.. sen pelkäävän siis."

Ei nyt oikein ole verrannollista. Ratsastaja ei sairastuta itseään hitaasti ja varmasti, eikä hän siinä samalla tee itsestään myöskään mahdollisesti kumppanin mielestä vastenmielistä.

Lähettäjä: Sama täällä 
Päivämäärä:   24.10.24 11:13:32

Mieheni (alle 50v) on liikunnallisesta perheestä, vanhempansa ovat sunnuntaihiihtäjiä, työmatkapyöräilijöitä ja äiti juossut eläkkeellä ollessaan maratoneja. Mies itse on juniorina pelannut jalkapalloa, aikuisena jalkapalloa ja salibandyä alasarjoissa ja ikämiehissä. Joukkuelaien äkkinäisiä sivuliikkeitä kroppa ei enää kestänyt, joten lenkkeili ja pyöräili sekä kävi jopa pilateksessa sittemmin, kunnes sairasti koronan ja keuhkot menettivät osan toimintakyvystään sen myötä.

Verenpainelääkkeitä syö, astmapiippua vetelee, kolesterolilääkitystä ei suostu ottamaan, nukkuu huonosti. Turpoo suunnilleen silmissä. Työnsä on koneella istumista ja varsin hektistä sellaista, pitkät päivät, työajoissa myös iltaa ja työmatkoja. Lenkkeily jäänyt (koira on), pyöräily jäänyt (kilpapyörä ja sähköpyörä on, sähköpyörällä toki voi käydä alkossa), käyn itse parina aamun viikossa uimassa, ei suostu lähtemään mukaan, "koska haluaa nukkua" - paitsi ettei kumminkaan nuku. Ehkä kerran kuussa saan mukaan kävelylle joko koirien kanssa tai minä ratsastaen.

Valtava vatsa on tiellä, eteen ei ota, tai jos ottaa, niin ei kestä. Tähänhän olen minä syypää haukkuu ja huutaa siitä riemusta. On muutenkin kärttyisä ja nalkuttava akka, vaikka omat tekemisensä olisivat puolitiessä. Olen ehdottanut testotasojen mittausta - ignoraa aiheen. Tiedän hänen saaneen kaveriltaan sinisiä nappeja kokeeksi, ne toimivat (mies ei tiedä, että tiedän), ero normaaliin on huomattava.

Pukkikaljaa menee poskettomia määriä "janoon", samoin kossua lantrattuna joko lemonadejaffalla tai jollain sitruslonkerolla. Pikkutinoissa harvasepäivä kun kotiudun töistä, mies on ollut joko etänä tai vapaapäivällä. Pikkutinoissa tyly, epäkohtelias ja vittumainen, jos on enemmän juonut, niin muisti menee. Isänsä on ollut työssä ollessaan aloitteleva alkoholisti, mutta vanhemmiten skarpannut.

Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Odottelen, josko hän saisi vaikkapa pienen sydärin tai jotain, joka pakottaisi hänet havahtumaan tilaansa. Entinen työterveytensä oli hyvä, mutta nykyinen pörriäisen järjestämä ei, viisivuotisseurannat esimerkiksi nettilomakkeella ja vaikka kaikki olidi pakkasella, niin automaattivastaus on "hyvähyvä". Itsehän tuo ei ohjaudu lääkäriin.

Ero on mielessä päivittäin, mutta nyt ei ole itselläni aikaa alkaa moista edistämään. Jos itse päättää häipyä tuosta, niin hejpådig.

Lähettäjä: Lihava 
Päivämäärä:   24.10.24 11:41:58

"Ei nyt oikein ole verrannollista. Ratsastaja ei sairastuta itseään hitaasti ja varmasti, eikä hän siinä samalla tee itsestään myöskään mahdollisesti kumppanin mielestä vastenmielistä."

Juuri tämä yleinen läskiviha saa meidät läskit niin herkiksi aiheelle. Jokainen lihava ei ole sairas kuten ei myöskään jokainen tupakoitsija mutta suurin osa lihavista tupakioitsijoista jne haluaa uskotella ettei se osu omalle kohdalle.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   24.10.24 13:57:00

Tuossa tilanteessa minä eroaisin. Aloittajalla menee elämä aivan hukkaan. Löytyy kyllä mies jonka kans voi elää normaalia elämää, käydä kävelyllä, tehdä terveellistä kotiruokaa, nukkua hyvin samassa sängyssä ja harrastaa seksiä. Mies voi tuhota oman elämänsä mutta aloittaja ansaitsee parempaa.

Lähettäjä: Yök 
Päivämäärä:   24.10.24 14:50:57

En ymmärrä miksi jotkut sietävät läskejä, laiskoja, alkoholisteja, narskuja yms
Ettekö välitä itsestänne ku uhraatte ainoan elämanne moisiin ihmisiin?

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   24.10.24 15:35:30

Innostuisiko mies paremmin joukkueurheilusta?
Itse tapailin yhtä miestä, joka oli myös ylipainoinen. Kun asiasta puhuttiin, sanoi suoraan, että tarvitsee sen joukkueen tuen ja ns ohjattua liikuntaa "kavereiden kanssa". Kävi toki minun kanssani myös kävelyillä, mutta enemmän satunnaista liikkumista se.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   24.10.24 15:52:28

Liikunnan puuten ja roskaruoan syöminen huono yhdistelmä. Siis oikeasti 36 vuotiaalla on verenpainelääkkeetkin jo käytössä ?
Suolaiset herkut ehdottomasti pois. Suola nimenomaan nostaa verenpainetta. Liikkumaan ja ruokaremontti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 16:00:17

"En ymmärrä miksi jotkut sietävät läskejä, laiskoja, alkoholisteja, narskuja yms
Ettekö välitä itsestänne ku uhraatte ainoan elämanne moisiin ihmisiin?"

Nirskun narskun ei oo sun murhe. Oo sä vaan laihojen, reippaiden, raittiiden, ei-persoonallisuushäiriöisten yms kanssa. Nirskun narskun nii.

Lähettäjä: poio 
Päivämäärä:   24.10.24 18:36:18

"Odottelen, josko hän saisi vaikkapa pienen sydärin tai jotain, joka pakottaisi hänet havahtumaan tilaansa."

Ei välttämättä havahdu.

Yhden kaverin isä joutui ohitusleikkaukseen viisikymppisenä. Silti naureskeli, että kyllä ison miehen pitää saada syödä miehen annoksia/miehen ruokaa. Menehtyi sitten sairaalasta päästyään sydänkohtaukseen, vaikka ohitusleikkaus meni hyvin. Eipä omaisia naurattanut.

Kaverin isälle asennettu 8 stenttiä sydämen ympärille ja liikkuu sähkömopolla kun omat jalat ei enää kanna. Hankki viime vuonna koiran että alkaisi liikunta kiinnostaa, mutta lähinnä hän vain katselee ja syöttää sitä ja vaimo liikuttaa, ettei koira paisu samankokoiseksi kuin isäntänsä...

En ymmärrä tuota, että annetaan terveyden mennä pilalle ja kilojen kertyä niin, että ne haittaavat elämää. Ja sitten syytellään siitä puolisoa, joka yrittää kaikin keinoin saada lihavaa muuttamaan elintapojaa. Tai syytellään yhteiskuntaa, kun ei ole sopiva liikuntarajoitteiselle ja kaikki ei tule automaattisesti syliin vaan välillä pitää itse mennä johonkin ja liikkua vaikka jokunen metri johonkin suuntaan. Kun edes pyörätuolia käyttävät eivät valita siitä, että pitää itse liikkua 10 m johonkin suuntaan, niin omin jaloin kulkevat lihavat kyllä valittavat, kun jokainen yksittäinen askel on niin hankala tämän kilomäärän kanssa...

Sitten kun ei saa kenkiä tai sukkia jalkaan/jalasta tai yllä pesemään/pyyhkimään persettä, niin ei se mitään, kun jonkun pitäisi antaa apuväline tai tulla pukemaan niitä sukkia ja kenkiä ja pyllyyn/housuihin laitetaan vain iso tuppo paperia...

Mitenhän ihmiset saisi itse ymmärtämään, että elintavoilla saisi aika monet ongelmat vältettyä tai lievennettyä. Kukaan muu ei muutosta heidän puolestaan tee. Mutta kun heille painonpidotus ei ole vaihtoehto.

Minulle on alkanut kertyä kiloja ja nyt olen muutaman vuoden taistellut kilojen kanssa, ettei niitä kertyisi. Vähän kiikun kaakun. Mutta kun ympärillä on niin paljon niitä, joilla liikakilot ovat iso ongelma, niin itse teen kaikkeni, että pysyn normaalipainoisena terveellisin keinoin. En omista autoa, jotta joudun miettimään mitä kaupasta kotiin kannan. En voi hakea kaupasta mitä tahansa noin vain, kun sinne pitää kävellä tai pyöräillä.

En osta kaupasta herkkuja, koska ei ne minulla säily vierasvarana tai viikonloppuun asti vaan mättäisin ne itse. Parempi ostaa siis vain järkeviä asioita ja jättää muut kauppaan.

Onneksi ympärilläni on myös ihmisiä, jotka ovat elintapojaan muuttamalla saaneet kilonsa kuriin ja painoa alas. Se motivoi itseänikin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   24.10.24 18:45:44

Kannattaa tosiaan suolan käytöstä - sipseissähän niitä on- näyttää artikkeleita js ei tietty nalkuttaa vaan kertoa että on huolissaan.

Lähettäjä: 99 
Päivämäärä:   24.10.24 18:46:12

Minulla on todella lihava läheinen. Nainen, jolla ikää yli 70 v ja BMI reilusti yli 40. Ei ole koskaan halunnut laihdutusleikkaukseen ja aina on vain sanonut, että minkäs sille voi jos on muotoja.

Muutama vuosi sitten hänellä oli joku pistettävä laihdutuslääke (ei ozempic vaan joku muu) ja paino laski parikymmentä kiloa, mutta se alkoi nostaa munuaisarvoja niin se jouduttiin lopettamaan. Sen jälkeen on taas lihonut.

Aiemmin passasin häntä kun ajattelin olla avuksi. Sitten huomasin, että hän ei tosiaan itse tee mitään. Istuu vain perseellään ja sanoo, että tuo sitä, tee tätä, anna tuo ja vie tää. Lopetin passaamisen ja sanoin, että tee tai hae itse. Saatoin auttaa häntä kehittämään jonkun apuvälineen esim. jalkojen rasvaukseen, mutten tehnyt asioita hänen puolestaan. Kun hän ei päässyt ylös jostain, niin odottelin vain kärsivällisenä, mutten auttanut. Eikä häntä edes voi auttaa, kun hän on joka puolelta niin kipeä. Olkapäihin sattuu, käsiin sattuu, ranteisiin sattuu. Ei häntä voi auttaakaan käsistä tai kainaloista nostamalla. Jollain nosturilla ja valjailla ehkä, mutta niitä ei ole tarjolla.

Ei siitä mitään tule, jos muut vain auttavat ja tuovat kaiken eteen. Yritän saada tuon ihmisen tajuamaan, että hänen on kannettava kilonsa itse ja kun se alkaa olla taas ihan mahdotonta, niin se on hänen oma ongelmansa.

Ei häntä kukaan muu voi saada laihtumaan kuin hän itse. Muut ovat kyllä yrittäneet jo vuosikymmeniä, tuloksetta.

Kilot ovat jokaisen oma asia niin kauan kuin kantaa ne itse. Ja kun ei enää kanna itse, niin ne ovat muidenkin asia ja silloin muut saavat kyllä puuttua kiloihin.

Aloittaja ja miehensä ovat vielä niin nuoria, että aloittaja voi ihan suoraan sanoa, ettei aio jäädä katsomaan kun toinen lihoo itsensä hautaan jo nelikymppisenä.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   24.10.24 18:55:35

Tuo näyttää olevan oikea ongelmavyyhti. Alkon suurkuluttaja, ellei jo alkoholisti ja elämäntavat muutenkin sellaiset, että elimistö pettää jo alle nelikymppisenä.

Nyt on aika nostaa kissa pöydälle, aloittaja. Sinun housuissasi sanoisin suoraan, että jos mies tosiaan aikoo tappaa itsensä, niin minä en jää sitä katselemaan.

Lähettäjä: **^** 
Päivämäärä:   24.10.24 19:01:24

"Juuri tämä yleinen läskiviha saa meidät läskit niin herkiksi aiheelle. Jokainen lihava ei ole sairas kuten ei myöskään jokainen tupakoitsija mutta suurin osa lihavista tupakioitsijoista jne haluaa uskotella ettei se osu omalle kohdalle."

Yleinen läskiviha? Ai sekö kun sanon, että lihava saattaa tehdä itsestään hitaasti vastenmielistä oman kumppaninsa näkökulmasta? Millähän tavalla se on yleistä läskivihaa?

Se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että harva viehättyy seksuaalisesti enää sairaalloisen lihavasta ihmisestä. Se ei ole mitään vihaa ketään kohtaan. Lihavuus tuo tullessaan terveydellisiä haasteita, vaikeuttaa liikkumista, tuo mukanaan potenssiongelmia ja ihan jo ongelmia senkin takia, että se läski on edessä seksiä harrastettaessa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   24.10.24 19:10:47

"Yleinen läskiviha? Ai sekö kun sanon, että lihava saattaa tehdä itsestään hitaasti vastenmielistä oman kumppaninsa näkökulmasta? Millähän tavalla se on yleistä läskivihaa?

Se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että harva viehättyy seksuaalisesti enää sairaalloisen lihavasta ihmisestä. Se ei ole mitään vihaa ketään kohtaan. Lihavuus tuo tullessaan terveydellisiä haasteita, vaikeuttaa liikkumista, tuo mukanaan potenssiongelmia ja ihan jo ongelmia senkin takia, että se läski on edessä seksiä harrastettaessa"

Läskeille on vaikeaa juuri tuo tajuta että kun se " kaunis sielu " ei nyt vaan aina riitä. Ei ole minkään läskivihan kanssa mitään tekemistä että menettää seksuaalisen kiinnostuksen läskien takia. Sen voi menettää monen muunkin asian takia.

Lähettäjä: Lihava 
Päivämäärä:   24.10.24 19:46:41

Kun olin lapsi niin äidilläni oli monia kauniita hyväkuntoisia ystäviä. Nyt reilu 30 vuotta myöhemmin heistä hyvin harva on enää kovinkaan kaunis ja vaivoja tuntuu olevan jokaisella enemmän ja vähemmän. Siitäkin huolimatta ettei kukaan heistä ole lihava. Ai niin mutta sehän johtuu ikääntymisestä ..paitsi jos on läski niin sitten se johtuu lihavuudesta..

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.10.24 21:08:41

Miehelläni on uniapnea ja ennen kuin hänellä oli sitä apnealaitetta hän ei jaksanut työpäivän jälkeen mitään. Mitäpä jos passittaisit miehesi apnealääkärille voi olla, että virtaa alkaa löytymään ihan eri tavalla kun saa sen hoitoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 22:35:39

"Masennustakaan tuskin on, kun on muuten ihan pirteä, olemus on muuten skarppi ja jaksaa olla yhteydessä kavereihinsa."

Niin ne aina esittää siihen asti, kun eivät enää jaksa. Jos et ole itse terveysalan ammattilainen, niin ethän sinä voi sanoa onko toinen masentunut vai ei. Masentunut voi olla siltikin, vaikka kavereita näkisikin säännöllisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.10.24 22:55:33

Ihmettelen myös, että eikö moni mies huomas, että itsestä tulee plösö, vaatteet kiristää, ehkä närästää, maataan vain sohvalla? Mitä silloin oikein ajstellaan? Kyllähän se nainen voisi ottaa eron ja meneekö plösö sitten plösössä kunnossa tinderiin? Varmaan nappaa hyvin. Kuitenkin joki ongelma siellä on, että ei haluta nähdä oman terveyden eteen mitään vaivaa.
Mikä? Se on hyvä kysymys. On oikeus suuttua jos toinen huomauttaa ihan aiheesta. Liikalihavuus voi olla myös diabeteksenkin aiheuttaja. Miksi se on niin kivaa vetää napaan sipsiä, olutta, viiiniä ja kasvattaa raskausvatsaa? Varmaan joku mies osaisi vastata.
Eikö miehiä kiinnosta enää vaeltaminen, ulkoilu?

Itse näen kyllä naapurin miehiä juoksulenkeillä. Ja ovatkin hoikkia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.10.24 02:24:56

Kun aloittaja sanoi, että miehellä menee olutta niin kaljahan se lihottaa ja muutenkin saa sekä terveyden että ulkonäön rapistumaan. Se saa ihmisen haisemaankin pahalta. Siitä olisi nyt ainakin syytä päästä eroon.

Omat syömisenikään eivät nykyään ole ihan terveellisimmästä päästä vaikken ylipainoinen olekaan, niin että siitä minulla ei kyllä olisi varaa sanoa jos itsellä olisi parisuhteessa tuollainen tilanne kuin aloittajalla, mutta tuo että viikonloput kaljoitellaan on sellainen juttu mitä en vain sietäisi. Se on todella inhottavaa sellaiselle joka ei itse sitä harrasta.

Lähettäjä: Hjaa 
Päivämäärä:   25.10.24 09:12:28

Tekemällä itsensä vastenmieliseksi hän toivoo, että teet eropäätöksen.

Mies haluaa erota.

Ota ero, niin näet miten mies laihtuu normaalimittoihin alle vuodessa, ja pyörii festareilla kolmekymppisten muijien porukoissa :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.10.24 09:29:53

"Ota ero, niin näet miten mies laihtuu normaalimittoihin alle vuodessa, ja pyörii festareilla kolmekymppisten muijien porukoissa :)"

Voihan mies tuollakin tavalla tekevänsä toivoa, mutta ihminen, joka on päässyt tuollaiseen kuntoon menemään ei kyllä asiaa nopeasti muuta. Aivan hirveiden elintapojen ja ison ylipainon karistaminen on todella vaikeaa eikä se tapahdu hetkessä. Eivät ne miehet tässäkään asiassa ole naisia taitavampia.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   25.10.24 10:01:49

En lukenut kaikkia kommentteja niin en tiedä joko joku ehdotti testosteronin vajausta?

Lähettäjä: jj 
Päivämäärä:   25.10.24 16:37:18

T: Jos käyttäisit hakutoimintoa niin voisit löytääkin kysymykseesi vastauksen. Kirjoittamalla hakukenttään esim. "testo" näet, onko joku jo ehdottanut sitä.