Lähettäjä: kavereillenne? 
Päivämäärä:   23.10.24 09:42:14

Ainakin osa naisista puhuu kavereidensa kanssa parisuhteista ja kipeistäkin asioista ja pidän sitä ihan normaalina. Puolisot eivät varmaan yleensä tiedä, mitä kaikkea kaverit tietävätkään suhteesta.

Minkä verran tai millä tasolla kerrotte kavereilenne jos parisuhteessanne menee hyvin tai on jokin kriisi? Tai puhutteko kavereillenne mitään?

Puolisoni kielsi minua kertomasta yhtään mitään kenellekään suhteestamme, eli taso on jatkossa sitten "ihan kivasti menee, mites teillä". Puolisoni on hyvin ns yksityinen ja sinänsä ymmärrän häntä, mutta minä koen tarpeelliseksi käydä välillä joitain asioita läpi muiden kanssa. Tietenkin ht.net on anonyymiyden takia tähän loistopaikka, mutta suhteen kompastuskiven läpikäynti myös kavereiden kanssa on tuonut minulle apua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 09:44:13

Itse tein viime suhteessa päätöksen että jos tulee tarve ns. "Haukkua" puolisoa muille niin se on sitten ennemmin ero. Ongelmat selvitetään parisuhteen sisällä ja jos ne ei ratkea niin erotaan

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 09:45:05

Kertoo mun mielestä toisen arvostamisesta se, ettei jaa yksityisiä asioita muille

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   23.10.24 09:46:57

Ideaali olisi ettei puhuisi ongelmista. Mutta en tiedä..

Lähettäjä: kavereillenne? 
Päivämäärä:   23.10.24 09:47:00

Meillä ei ole tarvetta haukkua ketään, ehkä korkeintaan itseään, mutta olen varmaan itse vähän kirjolla koska tarvitsen välillä tulkinta-apua koska asiat paisuvat omassa päässäni keskenäni miettimällä turhan isoiksi ja vakaviksi.

Pääni sisällä tiedän mistä asiasta pitäisi puhua mutta en saa jäsennettyä asioita lauseiksi. Kaveri taas osaa sanoittaa sekavuuteni ymmärrettäväksi pötköksi ja kotona on helpompi aloittaa keskustelu tästä minua vaivaavasta asiasta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 09:52:08

Minulla on kaksi läheistä ystävää, joiden kanssa voin tarvittaessa puhua juuri niin yksityiskohtaisesti kuin tarvitsee. Kumpikaan ei ole mieheni ystävä, mutta ovat toki tavanneet. Toinen asuu toisella puolella maata ja toinen samassa kaupungissa.

En juoruile huvikseni enkä hauku miestäni kavereille, mutta en alkaisi siihen, että en saisi hakea tukea ja ruotia omia ajatuksiani parisuhteestani omien ystävieni kanssa. Täysin oman päänsä sisällä ja vain kumppanin kanssa puhuessa on mahdollista menettää perspektiivinsä. Jos tulee mieleen kysyä "onko tämä normaalia" tai "onko tämä hyväksi minulle", haluan voida sen kysyä joltakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 09:52:47

Toisen yksityisiä asioita ei missään nimessä jaeta kavereille. Jos on toisesta niin paljon valitettavaa niin sitten erotaan!

Puhun kyllä jotain mikå rasittaa, kuten kuorsaaminen, mutta ei minulla ole varsinaisesti syytä valittaa, toki on paljon tosiasioita jotka minun elämääni vaikuttavat ja niistä saatan mainita kun tulee puheeksi. Vaikka miehen invaliditeetti kun näyttää kotioloissa niin terveeltä ja pystyvältö, unohduu kavereilta välillä kun ihmettelevät miksi en pyydä miestäni kantoavuksi. :p

Eksä puhui ihan hirveitä asioita kännissä minusta, kailottaen baarissa. Kukaan ei koskaan tullut kysymään minulta miten asiat menivät. Loppuun asti ja varmasti edelleenkin jauhaa kavereillenikin sitä miten minä olen hirveä ihminen, kun jättää kertomatta mikä sairas pyöritys siellä hänen osaltaan oli enkä vaan selvinnyt järjissäni narstin kanssa. Reaktioni vääryyksiin oli suhteemme suurin ongelma, ei tietenkään se että reagoin hänen sairaisiin julmuuksiin.

Lähettäjä: q 
Päivämäärä:   23.10.24 09:55:18

En puhu parisuhteesta mitään kavereilleni. Olen tosi huono ylipäänsä puhumaan mistään ongelmista. Kesti kaksi vuotta ennen kuin pystyin puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle miehen alkoholin käytöstä. Tuo mies on jo ex. Hänellä oli tapana olettaa että kerron kaikki asiamme kaverilleni, vaikka sanoin etten ole puhunut.

Lähettäjä: kavereillenne? 
Päivämäärä:   23.10.24 10:02:21

Tein muuten ex-aviomiehen kanssa periaatepääätöksen etten puhu mistään ongelmista kavereilleni. Olimme yhdessä kymmenen vuotta, en olisi varmaan mennyt edes naimisiin jos olisin saanut suhteeseen normaalin parisuhteen perspektiiviä, sen verran outoja juttuja suhteessa oli. Tuo suhde hämärsi ajatteluani siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää.

Ystäväni olivat todella ihmeissään erosta koska "meillä menee ihan hyvin" oli lauseeni läpi suhteen. Kun eron jälkeen annoin tulla ihan kaiken niin ihmettelivätkin että miten ihmeessä olin suhteessa niin kauan ja pääsin eroon vasta kun mies löysi uuden.

En vain uskalla olla puhumatta nykyään asioista, jotka eivät tunnu ratkeavan parisuhteessa. ja monta kertaa olen saanut apua myös puolison näkökulman ymmärtämiseen. Vaikka kuinka yritän asettua toisen ihmisen tilalle ja nähdä asiat sieltä, se ei ole minulle niin helppoa.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   23.10.24 10:38:59

Mistä asioista ei saa puhua ulkopuolelle? Olis kiva tietää, etten lörpöttele tai järkytä ystäviäni. Onhan kuorsauskin hyvinbhenkilökohtainen asia ja yleensä siitä kerrotaan negatiiviseen sävyyn.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.10.24 11:43:46

Mielestäni asioista pitäisi voida puhua myös ystäville ja on iso iso punalippu, jos kumppani pyrkii tätä kontrolloimaan. Tietenkin suhteessa aina tulee muistaa toisen kunnioitus. Nämä eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois vaan asioista voi puhua kunnioittavasti.

Jos tarve on vain haukkua ja mollata, tulisi erota. Ja jos epäilee kumppanin haukkuvan sinua, on myös hyvä pohtia eroa.

Esim. seksielämästä voi puhua tasolla "nykyinen seksielämä ei tyydytä minua" yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Se, että seksielämä ei ole tyydyttävää, ei ole kumppanin asia vaan sinun. Kaverin kanssa voi keskustella keskustelusta ja miten keskustella ettei loukkaa toista herkässä aiheessa tai voisiko asiaan sopeutua. Miten käsitellä omia turhautumisen tunteita ja miten asioista voisi kommunikoida rakentavasti ja ilman häpeää.

Keskustelun idea tulisikin olla omien asioiden, omien tunteiden ja omien kokemusten jakamisessa ja käsittelyssä. Eikä kumppanilla ole oikeutta kontrolloida sitä.

Toki aina asioista tulee jutella pariskunnan kesken,mutta joskus ulkopuoliselta saa varmuutta ja tukea siihen mikä on oikein ja kohtuullista. Samoin ulkopuoliselta voi saada apua omiin tunteisiin ja niiden käsittelyyn. Ja kolmanneksi, aina keskustelut ei auta. Silloin ulkopuolinen voi tukea eron käsittelyssä.

Lähettäjä: Milena 
Päivämäärä:   23.10.24 12:39:53

Minulla on yksi paras ystävä, jolle voin puhua mitä vaan ja puhutaan avoimesti suhteistamme ja miehistänmekin, tosin haukkua ei ole minun puolisoani kyllä tarvinnut. Muiden kavereiden kanssa hyvin pintapuolisesti, voin kyllä kertoa esim että käytiin vaikka siellä tai tuolla keikalla yhdessä, harkitaan koiranpennun ottoa jne

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   23.10.24 12:52:32

No ei nitä kotiasioita ulkopuolisten kanssa ruodita. Jotain pikkujuttuja tietty puhutaan .

Lähettäjä: Eo 
Päivämäärä:   23.10.24 13:29:00

Olen puhunut parisuhteen haasteista vain yhdelle työkaverilleni, hän ei miestäni tunne, pari kertaa ovat ohi mennen tavanneet. Tiedän että työkaverini on ehdottoman luotettava ja se että on jonkun kanssa saanut käydä asioita läpi, on auttanut paljon.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.10.24 17:44:10

Puhuisin kyllä, jos olisi puhuttavaa. Puhumisen tarve yleensä kumpuaa siitä, jos puolison kanssa ei pysty perkaamaan omia ajatuksiaan asiasta riittävästi, vaan sen keskustelukumppanin joutuu etsimään muualta. Ihan vastaavalla tavalla ystävän kanssa konfliktiin ajautuessa tuntee tarvetta purkaa asiaa muille läheisille, jos ei henkilön itsensä kanssa saa asiaa selvitettyä. Jos siis ette halua että teistä puhutaan, niin kommunikoikaa riittävän avoimesti älkääkä jättäkö hankalia tunteita herättäviä asioita vaivaamaan. Omalla käytöksellä voi vaikuttaa ihan olennaisesti siihen puhuuko joku teistä ja teidän välisistä asioista jollekin kolmannelle.

Samoin käyttäessään läheisiään terapeuttina täytyy hyväksyä se tosiasia, että jotkut jutut voi olla niin rankkoja, että tukena toimiva läheinen taas sitten perkaa omaa kokemustaan tukena toimimisesta jollekkin toiselle läheiselleen.

On ihan normaalia edellyttää, ettei kumppani kerro ihan mitä tahansa henkilökohtaista yksityiskohtaa avoimesti kaikille silkkaa ajattelemattomuuttaan. Suhteessa ei voi kuitenkaan vaatia, ettei kumppani saisi keskustella omasta kokemuksestaan ja omista ahdistuksen aiheistaan läheistensä kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 19:06:50

Useat naiset puhuu minulle todella henk.koht jutuistaan, kuten näyttäneet jotain tuhmia viestejä mitä lähettäneet puolin ja toisin. Itse en jae paljoa mitään, vain positiivisia perusasioita. Miehenikään ei jaa asioitaan töissään ja siitä tullut muilta naisilta kuulemma noottia hänelle. En koskaan puhu pahasti seläntakana.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   23.10.24 19:20:17

Kunnioitan ja arvostan miestäni sen verran että ongelmat ratkotaan parisuhteen sisällä.
Moni ystävä puhuu rumasti miehestään tyttöjen illoissa, en voisi kuvitellakaan että puhuisin miehestäni niin kenellekään.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   23.10.24 19:25:16

"Moni ystävä puhuu rumasti miehestään tyttöjen illoissa, en voisi kuvitellakaan että puhuisin miehestäni niin kenellekään."

-Moni puhuu niin rumasti miehestään tyttöjen illoissa, etten voisi kuvitellakaan olevani sellaisessa suhteessa! Joskus sitä omaa puhumisen tarvettaan kannattaa myös tarkastella kriittisesti, että onko piinaa järkevää jatkaa...

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   23.10.24 19:44:13

Siskon suhde loppui kun hänen miehensä piti purkaa tunteitaan kavereille kuinka rankkaa on olla syöpäsairaan puoliso ja kuinka toisen rinnan puute vie halut ja ties mitä paskaa..
Purkakaa ihmeessä mutta ei kannata jäädä kiinni, saattaa olla entinen suhde..

Lähettäjä: Tut 
Päivämäärä:   23.10.24 19:54:28

Se on muuten ihan sairaan raskasta kuunnella niitä pahanolon purkauksia kun ei voi oikein olla samaa mieltä kun silloinhan arvostelen kaverin kumppania mutta ei voi olla eri mieltäkään kun pitäisi osoittaa jonkinlaista solidaarisuutta... ja kun tilanne jatkuu vuosia.... Itsellä oli aikanaan huono suhde ja samoin kaverillani, niin silloin se toimi. Mutta itse erosin ja kaveri ei, niin siihen se ystävyys loppui kun en vaan jaksanut vatvoa sitä samaa asiaa loputtomiin, ja kaveri ei osoittanut mitään aikeita parantaa tilannetta tai erota. Haukkui vaan miestään loputtomiin.

Lähettäjä: Nojaa 
Päivämäärä:   23.10.24 20:08:45

Kyllä kaikki kaverini ja tutut tietävät että mieheni on alkoholisti.

Lähettäjä: Ikämies 
Päivämäärä:   23.10.24 20:46:03

En muista että kukaan kavereistani olisi puhunut vaimostaan negatiiviseen sävyyn, enkä itsekään tee siinä asiassa säröä rintamaan. Joskus kun on jonkun vaimo herättänyt käytöksellään julkista pahennusta, on kommentti ollut tyyliin "Tuollaisiahan ne akat tahtoo olla."

Lähettäjä: *täti 
Päivämäärä:   23.10.24 20:54:53

Kyllä saatan puhua jostain mieltä oikeasti painavasta asiasta jonkun kaverin kanssa. Hyvää puolisoa ei tarvitse haukkua, enkä haluaisikaan! Joskus tarttee vaan jonkun kanssa miettiä jotain ja siihen saattaa parisuhdekin liittyä. Esim. työtarjouksia, mahdollista muuttoa, jne jne.

Olen ollut narsistin kanssa suhteessa ja hän heti alussa kielsi puhumasta mitään parisuhteesta muille ja jälkikäteen ajatellen yritti vain saada minut eroon ystävistäni ja perheestäni. Itse oli muille puhunut asioistamme kyllä. Kun et voi pohtia ongelmia muiden kanssa edes yleisellä tasolla (varsinkin nuorena), voi helposti alkaa kuvitella että kaikki viat parisuhteessa johtuu itsestä. Ja siihenhän narsistit toivoo tilanteen menevän.

Itselle ois tosi iso red flag, jos puoliso erikseen kieltäisi puhumasta muille mitään parisuhteesta. Never again!

Lähettäjä: yks.suoja 
Päivämäärä:   23.10.24 21:36:40

Lähtökohtaisesti pidän hieman happamana sitä että toisen yksityisasioita levitellään ulkopuolisille, vaikka se toinen olisikin sitten "vain" oma puoliso.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.10.24 22:14:14

Iso red flag aloittajan mies.

Jos antaa vähänkin aihetta, eroa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 22:17:36

Jos mies ei luota minun arvostelukykyyni sen suhteen, mitä asioita haluan jutella läpi ystäväni kanssa, hän saa ihan vapaasti lähteä. Hänelläkin on oikeus hakea vertaistukea vaikkapa juuri raskauden ja lasten tuomien muutosten kanssa samaa läpikäyneiltä kavereilta, luotan siihen että asiat jutellaan hyvällä maulla. Tunnen mieheni ja hän tuntee minut, eikä todella ole ollut tarvetta uhitella, että mitään ei saa kellekään koskaan sanoa.

joskus on ihan terveellistä jutella asioista omien ystävien kanssa.

Lähettäjä: Justiinsa 
Päivämäärä:   24.10.24 05:28:26

Ystäväni kanssa elämämme on kovin samankaltaista. Omaa päätä selvittääksemme usein pohdimme parisuhteisiin liittyviä kuvioita. Tunnemme toistemme puolisot eikö taatusti ole haitaksi nämä keskustelut. Molempien miehet narsisteja jossain määrin ja näiden kanssa täytyy pään pysyä kunnossa. Keppi ja porkkana kristallinkirkkaana ettei ajaudu uhrin asemaan.
Mieheni on omanlaisensa persoona ja joskus olen ollut tulkkina selittelemässä hänen kummaa toimintaansa toisten silmissä.
Kehun muille kun iloitsen jostain kuningashetkestä, esim yllättävästä toimeliaisuudesta tai kiukustun niskavilloja nostavasta ääliömäisyydestä.
Tosin ympärillä olevilla ihmisillä on omat statuksensa ja yhteydenpito on heihin kovin erilaista. Joihinkin pidän etäisyyttä ja teen tiettäväksi että näin on hyvä. Joidenkin kanssa mietitään työasioita toisten harrastuksiin liittyviä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.10.24 08:33:14

"Lähettäjäyks.suoja

Päivämäärä23.10.24 21:36:40

Lähtökohtaisesti pidän hieman happamana sitä että toisen yksityisasioita levitellään ulkopuolisille, vaikka se toinen olisikin sitten "vain" oma puoliso."

Asioista voi puhua myös loukkaamatta yksityisyyden suojaa. Toisaalta pitää ymmärtää, että käytös mikä vaikuttaa toiseen ei enää ole yksityisasia. Ei siinä mielessä, että se kuuluisi vain sinulle, jos olet tehnyt toisen osalliseksi siitä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   24.10.24 08:58:49

En puhu mieheni asioista enkä meidän parisuhteen asioista muuta kuin positiivisesti ja yleisellä tasolla.