Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 16:00:00

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten voisin löytää itselleni kumppanin. Ihastun hyvin harvoin, joten mikä on todennäköisyys, että ihastus on molemminpuolinen.

Miten ihmeessä ihmiset onnistuvat löytämään kumppanin?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   22.10.24 16:02:12

Eiköhän suurinosa tyydy siihen mitä tulee vastaan.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   22.10.24 16:02:58

En tiedä, minä olen aina saanut sen ihmisen puolisoksi jonka olen halunnutkin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   22.10.24 16:03:39

Tiedät sitten kun tosirakkaus osuu kohdalle ja vie jalat alta

Lähettäjä: Okei 
Päivämäärä:   22.10.24 16:07:43

Kaikkialla vain yksipuolista rakkautta. Näkispä joskus molemminpuolista.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   22.10.24 16:08:42

Kuten ?? sanoo. Minä neuvoisin vain deittailemaan kunnes kolahtaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.10.24 16:09:17

"Tiedät sitten kun tosirakkaus osuu kohdalle ja vie jalat alta"
Entäs jos ei edes haaveile tällaisesta. Minulle täysin vieras ajatus haluta, että tunne sumentaa terveen järjen.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   22.10.24 16:11:24

Ihmettelen ihan samaa!

Olen itse +30v heteronainen ja siis nuorempana sentään edes tapasi satunnaisilla baarireissuilla tai kavereiden illanistujaisissa "potentiaalisia kumppaniehdokkaita". Nykyään ei voisi vähempää kiinnostaa baareilut ja ne vähät kaverit, joita on, niin jos järjestävät joskus illanistunaisia, niin siellä ovat vain he ja heidän kaverit kumppaneineen plus minä yksin.

En keksi äkkiseltään sellaista potentiaalista harrastustakaan joka sekä kiinnostaisi minua, että jossa voisi tavata miehiä. Ja yleensä harrastan asioita, joissa tapaan korkeintaan keski-ikäisiä naisia :D Töissäkin on enimmäkseen naisia.

Mulle ei ole maailmanloppu, jos en löydä ikinä enää kumppania, enkä siis ole ns. täysillä etsinytkään. Mutta Tinder ym taitaa olla se yleisesti varmin keino löytää kumppani, sieltä ainakin 90% tutuistani on löytänyt. Se vaan kun itse myöskin ihastun toooodella harvoin (eikä tässä ole kyse mistään nirsoudesta, minulla ei ole mitään vaatimuslistaa kumppanille tms. pidän monia ihmisiä ihan neutraalin miellyttävinä, mutta ihastun todella harvoin) ja lisäksi minun on ihan mahdotonta keksiä mitään jännittävää viestittävää tuikituntemattoman ihmisen kanssa jossain sovelluksessa. Siis silloin harvoin kun saisin edes mathcin jonkun kanssa :D

Ihmettelen, miten kaverit ovat saaneet/saavat aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, päätyneet treffeille ja sitten ovat heti ihan ihastuneet ja käyttäytyvät kahden viikon tuntemisen jälkeen jonkun kanssa kuin vakiintunut pariskunta. Sitten jos käy ikävästi ja tulee ero, niin eikun taas pari viikko Tinderin selaamista ja sama tilanne jonkun uuden kanssa.

Ilmeisesti on ihmisiä, joilla on olemassa tässä maailmassa noin 10 000 "oikeaa" , jolloin kohdalle tulee helpommin ihmisiä, joiden kanssa voi luoda parisuhteen ja sitten meitä, joilla synkkaa hyyyyvin harvojen kanssa ja ne hyvin harvat "oikeat" voivat asua toisella puolella maailmaa tai ainakin Suomea... Vielä jos on kaikenlisäksi hyvin hitaasti lämpiävä kuiin minä, eli saattaa esim. vuoden tuntemisen jälkeen tajuta ihastuneensa, niin nykypäivän nopeatempoisessa "viskataan syrjään ja etsitään parempaa" - kulttuurissa harva kumppania etsivä varmaan haluaa hengailla kuukausikaupalla kaverimielellä, että jospa tässä heräisi jotain tunteita.

Lähettäjä: jees 
Päivämäärä:   22.10.24 16:14:44

Sentään sinua kutsutaan pariskuntien illanviettoihin. Minulla on useampi erillinen kaveripiiri, ja osassa niistä tuo ei tulisi kuuloonkaan. Ovat sitten ihmetelleet kun en ole muutenkaan jaksanut heidän kanssa hengata.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   22.10.24 16:18:00

Kyllä mä väitän, että tosi moni ei vaan osaa tai halua olla yksin ja tyydytään siihen ekaan mitä tulee vastaan. Monella mun kaverilla on alkanut ikä tulemaan vastaan lastenteossa ja nopeasti on vaan nykästy joku jonka kanssa on voinut tehdä lapset. Koskaan ikinä en ole nähnyt mitään rakkauteen viittaavaakaan noiden välillä, vaikka kulissia kyllä pidetään somessa yllä.

Mä olen tyytynyt siihen ajatukseen, että tulen olemaan loppuelämäni yksin. Mä en sänkyäni jaa sellaisen ihmisen kanssa jolla ei ole samanlaiset arvot kuin mulla, tai joka ei kykene elämään mun lemmikkieni kanssa sulassa sovussa. Ja se, että oikeasti tulisi vastaan sopiva ihminen, olisi lähemmäs lottovoiton luokkaa. Mä ennemmin elän yksin ja oman näköistä elämää, kuin kaksin jonkun idiootin kanssa.

Lähettäjä: Teoria 
Päivämäärä:   22.10.24 16:18:43

Epäseksuaaliset ja hormonitoimintansa sekoittaneet ihmiset tuskin pariutuvatkaan kovin helposti...

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   22.10.24 16:21:39

Omalla kohdalla auttoi, kun tajusin etten tarvitse välttämättä puolisoa ja lakkasin haikailemasta sellaista.

Ihastumiseni oli näin jälkeenpäin aikuisen silmin analysoituna sellaisia omien tarpeiden pohjalta heijasteltuja toiveita siitä, mitä joku ihastuksen kohde voisi minulle merkitä. Ne pohjautui äärimmäisen vähän ihastuksen kohteen ihastuttavuuteen ja erittäin paljon omiin haaveisiini. Ei mikään ihme, ettei niistä realisoitunut suhteita.

Kun lakkasin sovittelemasta omia haaveitani potentiaalisten kumppanien harteille, näin ihmiset sellaisina kuin ne on. Yksi tuttavuus sitten osoittautui erittäin ihastuttavaksi tapaukseksi ja ajauduin onnelliseen parisuhteeseen. Olen puolisooni todella rakastunut, mutten ole ollut häneen koskaan samalla tavalla ihastunut kuin nuorempana haikailemiini tapauksiin.

Lähettäjä: *täti 
Päivämäärä:   22.10.24 16:46:20

Vapaaehtoishommissa tapasin mieheni :) Kiva kun kellään ei ollut mitään pariutumisodotuksia, joten pystyi vaan rennosti touhuamaan kaikkien kanssa. Sieltä sitten löytyi tuo itselle sopiva.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.10.24 16:49:00

Ihastun itsekin harvoin, mutta ei ole ollut ongelmaa pariutumisessa. Sosiaaliset harrastukset auttavat, tosielämässä kannattaa liikkua ihmisten ilmoilla jos on haku päällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 16:51:49

Ei niitä ehdokkaita muuten löydä kuin deittailemalla ja potentiaalisia tapaamalla useammin. Harvoin kukaan sinua kotoa osaa hakea. Jos ei kolahda, niin no can do ja seuraavaa matoa koukkuun.

Useiden pettymysten jälkeen kolahti täälläkin. Sen verran kovaa että ensimmäistä lasta odotetaan.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   22.10.24 17:02:06

Kärjistäenn: jotkut on hypernirsoja, lihavia, rumia ja miltei aseksuaaleja. Vanhapiika on termi näille jotka sanovat" olisin minä miehen saanut, mutten sellaista kuin olisin halunnut". Toisille halukkaille näteille naisille sit taas riittää kiva tavallinen suomalainen mies ja pariutuminen onnistuu helposti. Ei rakettitiedettä, ihmiset on erilaisia.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   22.10.24 17:14:00

Ärsyttää kyllä ihan suunnattomasti, kun hoetaan että "kyllä se oikea sieltä vielä ilmaantuu" tai "joku päivä vielä rakastut". Entä jos ei rakastu? Ei kukaan oikeasti tule sinua kotoa hakemaan, kyllä oikean ihmisen kohtaamisen eteen pitää yleensä itse nähdä vaivaa aika paljonkin. On toki ihmisiä joita on vain lykästänyt - mutta jos mietitte vaikka etätöitä tekevää ihmistä, joka ei harrasta mitään sosiaalista eikä käy baareissa, niin missähän hänen pitäisi niitä uusia ihmisiä tavata? Tähän kun lisätään vielä se, että moni ihastuu vain harvoin ja toisen pitäisi ihan oikeasti kolahtaa, että mistään parisuhteesta voisi edes haaveilla.

Eli ei siinä auta kuin deittailla ahkerasti ja toivoa, että kiva tyyppi osuu kohdalle. Tai hommata tosiaan jokin harrastus, jossa tapaa ihmisiä. Työpaikallakin tietysti jotkut tapaavat, mutta tässä pitää mielestäni olla aika varovainen.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   22.10.24 17:25:25

Ei se suhteiden löytyminen ole kiinni nirsoudesta, ellei vaihtoehtona ole sitten tietoisesti tyytyminen välttävään, jota ei varsinaisesti edes haluaisi. Ulkonäkö toki vaikuttaa kiinnostuneiden määrään ja seksuaalisten tarpeiden kohtaaminen suhteiden kestoon.

Riippuu ehkä jonkun verran taustastakin, minkä verran osaa elämältään vaatia. Jos "hyvää kohtelua" on mikä tahansa kunhan toinen ei ole fyysisesti kovin väkivaltainen, niin rima on aika paljon alempana ja vaihtoehtoja määrällisesti enemmän, kuin jos vaatii ihan aidosti tasapuolista ja kunnioittavaa suhdetta. Olen kuullut varsinkin vanhemman ikäpolven naisilta ihan käsittämättömiä kommentteja, joissa pahimmillaan jopa väkivaltainen ja alkoholisoitunut narsisti oli ihan hyvä mies ja isä, kun kävi kuitenkin ruokakaupassa! Ei sellaisesta pitäisi kuulemma erota. Eihän heidän miehensä ruokia kotiin kantanut, vaan lasten kanssa piti kävellen käydä kaupassa. Ja oman ikäpolveni naisilla olen sivusta seurannut hyvinkin haastavia suhteita, jotka kuitenkin jatkuu, vaikka toinen olisi miten piittaamaton ja saamaton.

En näe mitään saavutettavaa siinä, että joku tietoisesti koittaisi laskea rimaa pariutuakseen. Mielummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   22.10.24 17:29:04

Mä olin just eroamassa exästäni kun kaveri yks ilta puoliväkisin raahas mut kaupungin olutravintolaan yhdelle kun en ois meinannu jaksaa sohvalta perjantai-iltana liikkua. Onneks raahasi, siellä tutustuin puolisoni, jonka kanssa kohta 10 vuotta yhteistä taivalta kuljettu ja parisuhde on vaan parantunut siitä alusta.

Tänä aikana oon yhen kerran ihastunut työkaveriin mut kun tajus heti et tää on vaan ihastuminen ja se on ihan luonnollista eikä tarkoita mitään niin se meni ohi eikä koskaan tapahtunut mitään. Eli jotenkin vaan tiesi kun se oikea tuli 10v sit vastaan. Jos ihastuisin keheen vaan ni sithän oisin tohon työkaveriinki varmaan alkanu jonkun suhteen ja jättäny nykyisen. Eli meinaan että ei se ollut sama vaikka pieni ihastus tulikin, kyllä mä ainaki tiesin kuka on mulle oikea.

Sama käyny kerran aiemmin parikymppisenä 17 vuotta sitten, mutta se ihminen sit muuttui erilaiseksi kuin se johon nuorena rakastuin. Eli tavallaan mulla ollu kaksi ”se oikea”a elämäni aikana. Sen edellisen tapasin festareilla kavereitten kautta.

Kieltämättä nyt kohta nelikymppisenä esim tollasia festarikäyntejä ei enää oo mut kyl tollanen olutravintolassa käynti ja uuden ihmisen tapaaminen vois käydä itelle tässäkin iässä jos oisin sinkku. Tietty jos ei ollenkaan missään käy niin vaikea tavata ketään. Sit kyl ne sovellukset vois olla tarpeen että vois jonkun löytää jos ei muuten missään uusia ihmisiä tapaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 17:33:38

Monilla naisilla rima on oikeasti korkealla. Halutaan pitkää, urheilullista dressman mallimiestä, jolla työt ja harrastukset ovat mintissä ulkonäön kanssa.

Itse on sitten lyhyt pyylevä tallukka, joka tekee avustavaa keittiötyötä ja harrastaa lenkkeilyä.

Tai sitten päinvastoin, mies etsii itseään monta kertaa tasokkaampaa kumppania.

Sinkkuryhmissä näihin törmäsi jatkuvasti. Tavalliselle ei enää kelpaa tavallinen. Siksihän se pariutuminen on hankalaa.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   22.10.24 18:08:32

Jos haluaa parisuhteen, mutta ihastuu harvoin, niin tarviiko sitä sitten ihastua? Senkun etsii mukavaan, paperilla sopivan kumppanin elämäänsä ja ajan kanssa kiintyy häneen.

Toki näin vain, jos se parisuhde on tärkeämpi prioriteetti kuin ihastuminen.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   22.10.24 18:12:33

Ja mua surettaa kun lukee näitä teidän kommenttejanne.

Eli siis koska mä en huoli ekaa vastaantulijaa, niin mä olen lyhyt, pyylevä, tallukka, epäseksuaalinen ja ruma. Kiitos hei tästä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 18:22:31

Missä luki että pitää huolia eka vastaantulija? Fakta nyt vaan on se että erittäin suurella valtaosalla sinkuista kriteerit ovat älyttömät, viimeistään siinä vaiheessa kun katsotaan kuka ne kriteerit on kirjoittanut. Ihmisiä nyt vaan on eri tasoisia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.10.24 18:26:48

En nyt oikein ymmärrä, miten kategoria "sinkut" eli siis ihmiset, jotka eivät ole tällä hetkellä parisuhteessa, voi olla jotenkin niin homogeeninen, että "suurimmalla osalla sinkuista" voi olla "älyttömät" kriteerit.

Kyllä "suurin osa sinkuista" myös pariutuu kohtuullisessa ajassa ihan ties minkälaisten tyyppien kanssa, ja samaa tahtia toisesta päästä parisuhteessa olevia sinkkuuntuu.

Onko tässä sama ajatus, kuin että "kaikki työttömät on laiskoja työnvälttelijöitä"?

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   22.10.24 18:30:49

Joo, en mä itse mikään malli ole. Mutta ei mun kriteerini mitään mahdottomia ole.

Normaalin näköinen, normaalin painoinen, normaalisti pukeutuva, ei tupakoiva, ei ryyppäävä ja töissäkäyvä mies joka tulee koirien kanssa toimeen. Pitää olla käytöstavat. Se on liikaa vaadittu se. Eikä mun sinkkuystävillä ole kyllä sen kummoisempia toiveita myöskään.

Ulkonäöllisesti en vaadi mitään ihmeellistä, hampaat suussa ja pukeutua ikäisensä tavoin ja tilanteen vaatimalla tavalla. Valitettavasti hirveän ylipainoisista en viehäty, mutta en ole itsekään ylipainoinen vaan painan alle 60kg. Enkä röökaa tai käytä alkoa, joten en oikein jaksa katsella joka ilta tissuttelevaa röökiltä haisevaa kumppania.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 18:35:45

Kuten joku jo sanoikin, moni tyytyy siihen mitä tulee vastaan. Varsinkin naisille yhä edelleen annetaan sellaista viestiä, että joku mies pitää olla ja sellaisella ei saisi olla mitään väliä, että pitääkö toista edes oikeasti viehättävänä. Että jos miehessä ei ole mitään varsinaista _vikaa_ niin olisi jotenkin väärin olla vastaamatta miehen kiinnostukseen, vaikka itse ei tuntisi mitään kiinnostusta. Ja vaikka olisi paljonkin vikaa, väkivaltaisuuttakin, niin jopa silloinkin voidaan odottaa, että nainen vain sietää, että semmoista se naisen elämä nyt vain on.

Minulla ei ole ikinä ollut tällaista pakkoa parisuhteeseen ja yksin olen kyllä sitten jäänytkin, mutta kun täältäkin lukee millaisia suhteita täällä kirjoittajilla on, niin en minä tätä yksin jäämistä nyt niin huonona vaihtoehtona pidä. Olen ajatellut, että tosi suuri kiitos siitä, etten ole ikinä ajatellut että olisi pakko olla joku, kuuluu äidilleni, jolta olen saanut aidosti itsenäisen naisen mallin.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   22.10.24 18:38:26

"Tiedät sitten kun tosirakkaus osuu kohdalle ja vie jalat alta"

No varmaan juu. Mutta turha kuvitella, että se mun tosirakkauden kohde olis vähimmässäkään määrin meikäläisestä kiinnostunut :D

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   22.10.24 18:44:06

"Toisille halukkaille näteille naisille sit taas riittää kiva tavallinen suomalainen mies"

Vähän särähti. Kivan miehen pitäisi nätille naiselle riittää, viis siitä, että mies on susiruma eikä nättiä naista paneta yhtään sellasen kanssa.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   22.10.24 18:54:55

"Fakta nyt vaan on se että erittäin suurella valtaosalla sinkuista kriteerit ovat älyttömät,"

-Miten niin älyttömät? Kai nyt ihminen saa tietää mistä tykkää? Kyllä ne tarpeettoman pinnalliset kriteerit unohtuu siinä kohtaa, kun joku on oikeasti kumppaniainesta. Niin kauan kun kumppaniehdokkaan tyrmää liian pienipalkkaisen alavalinnan tai väärän väristen hiusten takia, niin ei se ehdokas oikeasti muutenkaan viehättänyt oikealla tavalla.

"liian kovat kriteerit"-käsite toistuu nykyään vähän kaikessa. Ei saisi vaatia mitään miltään. Osta liiterin näköinen muovin hajuinen uusi asunto, kyllä sen pitää välttää kun on uusikin ja kaikkea. Osta pikamuotia, ihme nirppanokka, jos ei polyesteri kelpaa. Ei nyt lemmikistä saa väritoiveita esittää, jos edes ajattelee väriä, niin samalla ei voi mitenkään olla terveydestä ymv. olennaisemmasta kiinnostunut. Autollekin pitää riittää, että se kulkee, ei nyt ulkonäöstä tai hajusta saa esittää mielipiteitä. Kaikkien elämä olisi mukavampaa, kun ihmiset asettaisi vähän enemmän vaatimuksia!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 19:04:53

Huomaa, ketkä eivät ole tutustuneet sinkku ryhmiin (fb ja wa), missä myös ne oma swaippaamat matchit ovat. Tai sitten totuus kolahti ;)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.10.24 19:10:15

Eiköhän siellä sinkkuryhmissä pyöri aika tietynlainen otanta ihmisiä, ei se ole koko totuus.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   22.10.24 19:31:23

Tämä:
"Kuten joku jo sanoikin, moni tyytyy siihen mitä tulee vastaan. Varsinkin naisille yhä edelleen annetaan sellaista viestiä, että joku mies pitää olla ja sellaisella ei saisi olla mitään väliä, että pitääkö toista edes oikeasti viehättävänä. Että jos miehessä ei ole mitään varsinaista _vikaa_ niin olisi jotenkin väärin olla vastaamatta miehen kiinnostukseen, vaikka itse ei tuntisi mitään kiinnostusta. Ja vaikka olisi paljonkin vikaa, väkivaltaisuuttakin, niin jopa silloinkin voidaan odottaa, että nainen vain sietää, että semmoista se naisen elämä nyt vain on.

Minulla ei ole ikinä ollut tällaista pakkoa parisuhteeseen ja yksin olen kyllä sitten jäänytkin, mutta kun täältäkin lukee millaisia suhteita täällä kirjoittajilla on, niin en minä tätä yksin jäämistä nyt niin huonona vaihtoehtona pidä. "

Lähettäjä: Näin tein 
Päivämäärä:   22.10.24 19:41:10

Yksi tie suhteeseen on se, että tapaa ihmisiä, pistää kiertoon heti, jos joku tökkää ja jatkaa 'etsimistä'. Tietää itse, mitä haluaa ja jos toinen ei täytä kriteereitä tai suhde ei etene kevyestä tapailusta vakavammaksi, on itsekäs ja määrätietoinen ja lopettaa roikkumisen. Seuraava.
Tinder, joku miesvaltainen harrastus, naapuri, työkaveri jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 19:52:50

Nykyään on myös tämä outo ajattelumalli "Ei se etsimällä löydy" ja sitten ei olla missään esillä. Miten muuten voi kumppaniehdokas löytyä kuin olemalla esillä, pitämällä silmät auki ja tutustumalla ihmisiin?

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   22.10.24 19:56:24

Samaa tässä itse ihmettelen kun moni muukin. Jostain syystä ei vaan parisuhdetta ole löytynyt ja olen kohta kolmikymppinen. Opiskelen yliopistossa, normaalipainoinen ja pituinen ja ihan sievän näköinen, monen mielestä. Urheilen. Ei nyt vaan ole kolahtanut, tai mä en ole kolahtanut sille joka itseäni kiinnostaisi. Tinderit täynnä kertakäyttöihmisiä. Tähän ikään kaikki kivat ehdokkaat taitaa olla jo vakiintuneet että näinkö sitten vaan hyvää loppuelämää hyväpalkkaisen ammatin parissa?

Lähettäjä: Näin tein 
Päivämäärä:   22.10.24 20:20:20

Ja ihmisiä kannattaa tavata, vaikkei sukat pyöri heti jaloissa Ihan vaikka kaverina. Siinä oppii paljon miehistä ja itsestään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.10.24 20:32:31

Eniten mua ihmetytttää ne "tapasimme ruokakaupassa" -jutut, mitä helevettiä

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   22.10.24 20:37:11

Ihmettelen kans tuota, että sinkuilla olisi muka jotenkin hullut vaatimukset. Riman PITÄÄKIN olla korkealla, jos arvostaa itseään ja jos etsii jotain muuta, kuin lyhyttä suhdetta. Miksi ihmeessä pitäisi tyytyä johonkin "ihan kivaan" tyyppiin, jota kohtaan ei tunne mitään isoja tunteita? Eroonhan tuollaiset johtaa.

Ymmärrän että tietyt esim. ulkonäkövaatimukset voivat olla hölmön kuuloisia. Uskon kuitenkin, että jos jokin pieni asia häiritsee ulkoäössä häiritsee tosi paljon, niin tyyppi ei ole alun perinkään ollut niin kiinnostava. Tai sitten ei ole itse valmis parisuhteeseen.

Kun olin itse sinkkuna, miehet jaksoivat kyllä lähestyä. Harmi vaan, että minäkin ihastun kunnolla vaan harvoin - tulen monen kanssa kyllä hyvin juttuun, mutta suhteeseen tarvitaan sitä... jotain. Ja aika moni mies alkoi inttämään, että "minähän olen hyvä jätkä, miksi et kiinnostu, mikä minussa on vialla"... No kun ei varsinaisesti mikään, en vain ole ihastunut, tunteet puuttuu. Simple as that.

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   22.10.24 20:37:58

Kyllä se pariutuminen lähtee ihan yhdessä olemisella ja niin se juttu lähtee etenemään sitä voi sitten vuoden parin päästä päästä jo viereen pötköttämään.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   22.10.24 20:38:06

Mä oon varmaan nirso, miehiä riittäisi mutta voisin sanoa, että olen ollut kiinnostunut yhdestä miehestä viiden joukossa. Opiskeluaikoina löytyi enemmän potentiaalisia vaihtoehtoja. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut kiinnostunut ja ihastunut ehkä kahdesta miehestä, sitten olen yrittänyt tavata myös miehiä, joista en heti ole ollut kiinnostunut, mut ei se kiinnostus ole myöhemminkään syttynyt. Ikää 32v etten ihan ikäloppu ole, mut vähän ehkä jännittää tuleeko tässä löydettyä ainakaan sellasta miestä, kenen kanssa mitään perhettä perustaisi tai saisi lapsia.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   22.10.24 20:50:18

Olin samanlainen kuin moni edellä kirjoittanut, en ihastu helposti enkä pitänyt parisuhdetta (saati lapsiperhettä) edes minään tavoitteena elämässäni.
Olin oikein tyytyväinen elämääni sinkkuna (hevoslaumani kanssa) vielä nelikymppisenäkin.

Puoliso tuli vastaan kun en sitä etsinyt mutta ohikaan en sitten enää päässyt.
Se tulee mikä on tullakseen. Minusta tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa ja elää oman näköistään elämää. Siitä lähtee onnellisuus.

Kaikki muu mitä tulee on sitten extraa. :)

Lapsia en ole osannut toivoa ikinä joten ei mitään väliä että mies "löytyi" (tai pikemminkin löysi minut korvesta) vasta kypsässä iässä. :D

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   22.10.24 21:02:53

Ja siis eihän siinä ole mitään väärää että ei pariudu kenen tahansa kanssa? Itselleni on aina ollut päivänselvää etten löisi hynttyitä yhteen sellaisen kanssa joka ei kiinnosta, jonka elämänarvot/moraali ovat kovin erilaiset ja joka ei rakastaisi ja arvostaisi minua omana itsenäni.
Miksi tuhlata elämää huonoon ihmissuhteeseen? Kuka siitä hyötyy?

On parempi elää yksin kuin huonossa suhteessa joita näkyy riittävän, monet vaihtavat kumppania muutaman vuoden välein ja toiset taas eivät osaa/uskalla lähteä vaikka vedettäisiin turpaan omassa kotona.

Ei sinkkuna eläminen ole huonompi vaihtoehto. Toisen ihmisen varaan ei voi elämäänsä eikä onneaan rakentaa.

Tehkää asioita joista pidätte, toteuttakaa haaveita. Pitäkää itsestänne huolta. Harrastakaa, antakaa aikaa itsellenne mutta myös ystäville ja harrastuksille.
Kun itse voit hyvin ja olet tasapainoinen se säteilee ulospäin eikä seurasta ole puutetta.
Kaikella on aikansa.

Lähettäjä: Ou 
Päivämäärä:   22.10.24 21:06:38

Baarit, tuparit, deitti palstat(ei pelkkä tinder) missä ite exiin ja nykyiseen törmännyt. Vähän pitää nähdä vaivaa. Ei kukaan kotonta hae.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 21:09:02

Eikä myöskään ole väärin haluta ja haaveilla parisuhteesta. Vaikka nykyään independet womanit ovat qminta hottia.

Lähettäjä: Poju 
Päivämäärä:   22.10.24 21:35:15

Miehet tyytyvät, naiset valitsevat. En olisi päässyt yhteenkään parisuhteeseen, jos olisin hyväksynyt vain naiset, jotka oikeasti kolahtavat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 21:42:57

Todellakin myös naiset tyytyvät. Todella moni vain jollain lailla ajatuu suhteeseen; olen kuullut useampaan otteeseen sellaistakin ettei kehdata sanoa miehelle ettei kiinnosta. Että koetaan jotain syyllisyyttä siitä, jos torjutaan kiinnostunut mies.

Lähettäjä: Nih 
Päivämäärä:   22.10.24 21:44:23

Jaa-a jos jää kotiin ja käy vaan vakitunnilla tai pitsinnypläyskurssilla, eikä edes kaupassa ikinä juttele kenenkään kanssa niin varmaan aika epätodennäköistä että kohtaa juuri sen oikean..
Rakastuin kilttiin ja kohteliaaseen mieheen. Hän ei ole mikään täydellinen dressmann-mies, ihan tavallinen ihminen. Hän nyt sattuu olemaan luotettava, rauhallinen, lapsista ja eläimistä pitävä, hänellä on oma hyvä harrastus ja halu huolehtia perheestään. Itse en ole pahimman näköinen, mutten mikään superbeibe. Joten kyllä, kaksi ihan tavallista ihmistä voi rakastua ja löytää hyvän suhteen.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   22.10.24 21:55:48

Samaa miettinyt. Mutta se on totta, kun ei arjessa edes kohtaa (tässä tapauksessa) miehiä, niin vaikeapa sitä on keneenkään potentiaaliseen törmätä. Työpaikalla vain naisia, en harrasta mitään kävelyä kummempaa, en käy baareissa tms. Tindereihin ei riitä ulkonäkö. Ikääkin jo 40+, niin juna vaan taisi jo mennä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.10.24 22:04:12

” eikä edes kaupassa ikinä juttele kenenkään kanssa niin varmaan aika epätodennäköistä että kohtaa juuri sen oikean..”

Mä en hetkeäkään usko, että mä missään prisman maitohyllyllä kohtaan juuri sitä oikeaa. Oikeasti en tiedä yhtään pariskuntaa, joka olisi tavannut ruokakaupassa, kirjastossa tai postin pakettiautomaatilla tai yhtään missään arkisessa paikassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 22:04:59

Miten niin "tindereihin ei riitä ulkonäkö?"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.24 22:21:37

Oletko koskaan käyttänyt tinderiä? Tiedätkö yhtään, miten paljon erilaisia ihmisiä sitä käyttää? Ei se ole mikään mallikatalogi..

Lähettäjä: —- 
Päivämäärä:   22.10.24 23:17:32

Tässä se ratkaisu tosiaan tuli - perusnätti, fiksu ja kiva nainen löytää suht helposti kumppanin tällä reseptillä, melkeinpä on vaikeampaa pysyä sinkkuna:

” LähettäjäNäin tein
Päivämäärä22.10.24 19:41:10

Yksi tie suhteeseen on se, että tapaa ihmisiä, pistää kiertoon heti, jos joku tökkää ja jatkaa 'etsimistä'. Tietää itse, mitä haluaa ja jos toinen ei täytä kriteereitä tai suhde ei etene kevyestä tapailusta vakavammaksi, on itsekäs ja määrätietoinen ja lopettaa roikkumisen. Seuraava.
Tinder, joku miesvaltainen harrastus, naapuri, työkaveri jne.”

Lähettäjä: Tiffany 
Päivämäärä:   23.10.24 01:41:26

Täällä myös yksi 30 vee, joka pelkää ettei löydä ketään, tai lähinnä etten kelpaa kenellekkään. Minun on helppoa jutella tuntemattomillekin ihmisille livenä ja teen esim helposti kavereita. Mutta parhaillaan elän sellaisessa rytmissä/ niinnaisvaltaisessa ympäristössä ettei arkena tule tavattua miehiä kuin käytännnössä Prismassa xD Ja voi pojat, kylläpä jokainen yhtään komeimman puoleinen ~ saman ikäisen näköinen vastaan tuleva yksilö saakin sisällä jotain kipinöimään. Mutta kuten yllä todettu, se hedelmähylly ei ole se paras pariutumispaikka :D Baarit esim ei ole minun juttu yhtään.
Olen miettinyt itsekin tinderiin liittymistä myös, mutta en ole uskaltanut. Tuo lause ”ulkonäkö ei riitä tinderiin” kuvaa myös omia fiiliksiä sen suhteen, koska en ole mikään täydellinen instagram-malli. Treenaan ja olen ihan suht timmi, mutta kroppa en silti kropaltani mitenkään täydellinen (165/50), pidän huolta hiuksista, meikkaan kevyesti + mietin miten pukeudun kun kotiovelta ulos lähden jne jne, mutta eihän nuo tekijät silti minua kaunottareksi muuta. Luonnettani sanoisin ulkonäköäni paremmaksi ja koen että osaisin olla rakastava ja hyvä kumppani, mutta sellainen tilanne olisi painajainen että joku tyytyisi minuun ulkoisesti vain kivan persoonan takia. Niin ja yksi iso asia, mikä on monelle iso ei on se, että en halua lapsia.
En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, kun oikeasti huomaa kipeästi kaipaavansa kainaloa mihin käpertyä siliteltäväksi. Pitäsikö sitä oikeasti vaan repäistä ja ladata se hemmetin tinder?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 01:54:15

Mikä oletus on tuo että tinderissä pitäisi olla malli?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.10.24 03:09:34

Aikuisiän parisuhteet ovat löytyneet baarista, opiskelijaristeilyltä ja tinderistä.

Tiedän useita tinderin kautta tavanneita pareja itseni mukaan lukien. Ja niistä voi löytyä helmiä - niin kävi minullekin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.10.24 04:20:03

Tää nykyajan ajatusmalli on oksettava, että naisen pitää olla laiha ja näyttää mallilta.

Ei tinderissä tarvitse olla mikään malli. :)
Siellä tärkeintä on rehellisyys kuvissa. Ei pelkkiä kasvokuvia ja jos et yleensä meikkaa niin ei kannata laittaa sellaisia pyntättyjä kuvia.

En ole mitenkään erityisen kaunis, en ole mallin mitoissa mutta rehelliset kuvat löytyi.
En meikkaa joten tinderissä ei myöskään ole ollut meikattuja kuvia. Ja tästä tuli aina ”kehuja”, että vastaan oikeasti kuvia sitten kun tavattu!
Ja hyvin sieltä tinderistä on deittejä löytynyt. Jokaisen kanssa tavattu useamman kerran, edetty myös pidemmälle kuin vain kahvitteluun.
Seksisuhde löytyi myös aikanaan tinderin kautta! :’D

En ole koskaan ymmärtänyt miksi lihavan naisen tarvitsee toisten mielestä tyytyä johonkin huonompaan tai valita vain lihavia miehiä. Ei todellakaan tarvitse! Todettu ja koettu on!
Se The one and only kun näkee muutakin kuin sen mikä näkyy ulos!

Etsimällä etsien tuskin löytyy mitään vakavampaa suhdetta mutta kun ottaa rennomman asenteen, lähtee vain tapaamaan rohkeasti miehiä esim. Tinderin kautta.

Tinderistä oma parisuhde löytyi! :)
Ja jonkun mielestä ollaan varmasti epäsopusuhtainen pari ja mies oli ansainnut laihemman ja kauniimman naisen mutta meidän välillä on vaan joku se yhteys ollut jo 4 vuoden ajan. Ulkonäköni ja pyöreyteni ei ole koskaan ollut ongelma.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.10.24 10:48:10

Miesten ja naisten kohtaaminen (tai kohtaamattomuus) lienee tänä päivänä osa ongelmaa. Siitähän on ollut julkisuudessakin, että siinä missä nuoret naiset kaupungistuvat, nuoret miehet jäävät maalle. Eikä kyse ole pelkästään (ei ehkä edes ensisijaisesti) fyysisestä sijainnista, vaan myös miesten ja naisten arvomaailmojen yms. erkaantumisesta.

Elin itse sinkkuna yli 30-vuotiaaksi asti. Haasteena oli juurikin se, missä sopiviin kumppaniehdokkaisiin voisi törmätä: Baareissa ja vastaavissa riennoissa en viihdy pätkääkään eivätkä ne siksi tuntuneet sopivalta ympäristöltä edes katsella kumppaniehdokkaita. Kaveripiirit ehtivät vakiintua niin, että uusia kasvoja ei niihin ilmestynyt kuin lähinnä kavereiden uusina puolisoina. Harrastukset olivat naisvaltaisia ja ne muutamat mukaan eksyneet miehet varattuja. Tinderiä kokeilin todetakseni vain, että deittisovellukset tuntuvat olevan monille pelejä, joissa pelinappuloina on oikeita ihmisiä. Varmasti noissa oikeitakin suhteita syntyy, mutta koin henkisesti aika rankaksi ympäristöksi. Introverttina ja ujona ei osaa myöskään spontaanisti heittäytyä juttelemaan kenenkään ventovieraan kanssa esimerkiksi kaupassa. Samanhenkinen kumppani löytyi sitten lopulta kesätöistä. :D

Lähettäjä: Rosee 
Päivämäärä:   23.10.24 17:49:46

”En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, kun oikeasti huomaa kipeästi kaipaavansa kainaloa mihin käpertyä siliteltäväksi. Pitäsikö sitä oikeasti vaan repäistä ja ladata se hemmetin tinder?”

Siis kuin omalta näppikseltä, täytän pian 30 ja. yhtäkkiä tullut aivan järjetön miehen kaipuu. Hullua huomata, miten vaikka siellä ruokakaupassa vastaan tulevat söpöt silmät ja lippis nurinpäin saa nykyään vatsassa perhoset heittäämään sellaista volttia mitä en ole ennen kokenut. Onko tinderissä siis muutakin luin suoraan sänkyyn haluavia miehiä? Olen aina kuvitellut sitä puhtaasti vain panoseuran etsintään tarkoitettuna sovelluksena, olenko ollut ihan väärässä ?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.10.24 17:52:13

"Onko tinderissä siis muutakin luin suoraan sänkyyn haluavia miehiä"

Siellä on kaikenlaisia.