Lähettäjä: Hevosetonhuoleton 
Päivämäärä:   21.10.24 11:19:39

Taas pyörii mielessä luopuminen hevosesta, kun tili on kokoajan tyhjä ja motivaatiota ei tunnu rahan puutteen takia olevan, kun pitää kaikesta pihistellä.

Mitä ihmettä olette keksineet hevosharrastuksen tilalle, olen viimeiset 30 vuotta harrastanut hevosia. Tuntuu, että hevoset ovat niin iso osa identiteettiä, että luopumisen tuska on kova. Tuntuu vaan, että tulot ei yksinkertaisesti enää riitä mukavan hevosharrastuksen ylläpitoon, ja kokoajan saa pelätä tuleeko vaikka joku iso eläinlääkärilasku.

Voiko elämä olla elämisen arvoista ilman hevosia? Onko muita samojen ajatuksien kanssa olevia?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   21.10.24 11:25:26

Kokeile hankkia vuokrahevonen tai ala käymään tunneilla? Ei siitä hevostelusta kokonaan tarvitse luopua. Mulla oli oma hevonen, mutta väsyin siihen. Olin monta vuotta hevoseton kunnes aloin käymään tunneilla kaks kertaa viikossa. Eihän se sama asia ole, mutta siinä huomasi, kuinka kivaa kun ei tarvitse olla vastuussa eikä mene joka päivä tunteja tallilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 11:28:27

Vaihdoin koiriin. Tai siis koira on ollut aina, mutta aloin harrastaman koiralajeja. Niiden kanssa harrastin ja kisasin 15 vuotta aktiivisesti. Nyt ei nappaa sekään.

Lähettäjä: Yellow 
Päivämäärä:   21.10.24 11:29:08

Mulla myös suunnitelmissa hevosharrastuksen lopettaminen kun nykyinen vuokrauskuvio loppuu. Yli 40 vuotta harrastanut hevosia välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä hetkellä käyn tallilla 3-5 kertaa viikossa.

Mulla muita harrastuksia odottamassa, että olisi enemmän aikaa, joten tekemisen puutetta ei tule olemaan. Olen jo ottanut joitain lomaviikkoja hevostelusta ja se on ollut ihanaa. Tallillakin kiva käydä, ei siis mitään pakkopullaa ole, mutta kun tietää että seuraava järkevä askel olisi oma hevonen, mutta siihen en halua ryhtyä, niin ehkä se on parempi lopettaa tässä vaiheessa.

Lähettäjä: Jos 
Päivämäärä:   21.10.24 13:14:55

Itselläni sitä ei korvaa mikään muu harrastus! Nyt vaan, ei järkee pitää ku ei " omaa paikkaa ". Koira hommattiin perheesen, (ei korvaa). Salilla tykkään treenata.. hmm vaik sekin ikäni ollut kuten hevoset ja tärkeää.. muttei korvaa. Kokeile sitä mistä pidät tai kiinnostaa! :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 13:27:09

Moni siirtyy koiriin.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   21.10.24 13:41:35

Mulla oli viimeset pari vuotta hevosenomistamista jo sellaista että motivaatio alkoi hiipua. Lopussa vaan hajoilin siihen kun rahaa menee törkeesti ja kiinnostus koko tallilla käymiseen ihan nolla ja sit joutuu jotain paskasta tarhaa käydä siivoamassa. (Siis tarhassa oli ihan hyvä pohja eikä siis ollut pelkkää mutaa mutta kun ei yhtään kiinnostanut niin se tallille meneminen tarhaa siivoamaan oli niin turhaa). Omalla hevosella en siinä lopussa voinut ratsastaa enää ennen kuin se sitten lopetettiinkin vuosi sitten kesällä, mutta mulla oli siinä toinen ratsastettava. Mutta en mä siitäkään jaksanut innostua, vaikka sen omistaja oli ihana ja kannusti ja tarjosi että saan käydä sillä hevosella.

Se helpotus kun oma hevonen sitten jouduttiin lopettamaan, vaikka toki se oli surullista hevosesta luopua, oli suuri. Ei ollut enää tilannetta, jossa kaikki raha mikä tulee myös menee vaan sain oman talouden jotenkin järkevään kuntoon. Varsinkin kun olin viimeisen vuoden ennen hevosen lopetusta ollut vanhempainvapaalla niin budjetti paukkui koko ajan yli ja aiheutti ahdistusta. Nyt on tullut toinenkin lapsi ja tää elämä lasten kanssa on ollut todella antoisaa ja oon nauttinut siitä vapaudesta, ettei tarvitse joka ilta lähteä tallille ja järkätä lastenhoitajaa. Aloitin myös musiikkiharrastuksen uudelleen ja olen nähnyt paljon ystäviäni säännöllisesti, enemmän kuin ennen oli mahdollisuutta. Samoin aloitin palloiluharrastuksen. Eli mulla oli lapsiarki ja lasten kanssa ajanvietto, musiikki- ja urheiluharrastus mitkä tulivat hevosten tilalle. Yhtään en ole kaivannut tavallista talliarkea tai ratsastusta, vaikka aiemmin treenasin tavoitteellisesti vajaan kymmenen vuoden ajan. Vähän olen alkanut haaveilemaan jostain pari kertaa vuodessa ratsastusvaelluksella käymisestä hyvissä puitteissa.

Suosittelen siis kokeilemaan joko uutta harrastusta tai aloittamaan jonkun vanhan uudelleen, ne voivat viedä mennessään! :) Ja sekin että kaikkea harrastamista ei tarvitse tehdä yhtä intensiivisesti kuin mitä hevosen omistaminen vaatii, vaan voi nauttia joustosta omassa arjessaan.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   21.10.24 13:44:21

Ja siis hevosia/ratsastusta oon kans harrastanut 30 vuotta elämästäni, mutta tuon kymmenen vuotta omistin hevosen tai hevosia ja harrastus oli todella tiivistä ja kilpailutavoitteellista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.24 14:17:41

Ei sitten voi vain käydä ratsastustunneilla?

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   21.10.24 14:45:28

Ihana vapaus siitä, kun voi tehdä iltaisin ja viikonloppuisin mitä kulloinkin haluaa, eikä tarvii aina mennä sinne #@&!# tallille. Ja on varaakin tehdä kaikenlaista.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.10.24 14:56:00

Siirryin koiriin.

Hevosharrastus ei tuntunut enää omaan arvomaailmaan sopivalta. Ratsastuskoulu ei tullut kysymykseenkään, kun oli tottunut ratsastamaan omilla, herkillä hevosilla, jotka olivat kapasiteetikkaita ja hienoja.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   21.10.24 18:29:26

Ei sitä oikein mikään korvaa. Tyhjä on olo ja tuntuu ettei itselle ole enää mitään käyttöä. Ei oikein keksi miksi on olemassa. Olen koittanut ratkaista asian tekemällä töitä. En tiennytkään miten hiton paljon voi töitä tehdä. Aikaa vaan on ja on silti. Ei viitsisi enempää tehdä kun vero% on jo yli 40. Mutta en keksi mitään muutakaan, jotain on tehtävä että aika kuluu. Yritin käydä salilla, hiton tylsäksi kävi, puoli vuotta jaksoin. Koiria on ollut aina, mutta ovat kotikoiria. En ole yhtään enkä tippaakaan kiinnostunut niillä harrastamisesta. En edes ymmärrä niistä mitään enkä osaa kouluttaa niitä.

Olisi kiva hevostella mutta kroppa on niin rikki ettei minusta oikein kellekään hyötyä enää ole. On niin hidas ja jäykkäkin, että joko tappaa ittensä niiden kanssa tai sitten rikkoo jonkun hienon hevosen kun tippuu mettään ja kanttura juoksee ittekseen auton alle. Eniten hirvittääkin se, että aiheuttaisi jonkun toisen hevoselle jotain, hemmetti mikä painajainen.

Mutta ei tässä juuri mieti kun että pääsispä maastokävelylle hevosen kanssa. En ole koskaan mitään muuta halunnut enkä näköjään haluakaan. Pitäs vaan olla ne autottomat maastot ja päästään niin hidas hevonen, että tälläkin kunnolla kestäs kyydissä. Hirveä ikävä niitä edesmenneitä hevosia, niin suuri ettei kärsi ajatellakaan että pitäisi vielä löytää ja menettää yksi kultainen lisää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.10.24 18:56:08

Otin tukilapsia.
Ostin kesämökin.
Tutustuin uudestaan perheeseeni joita olin nähnyt läpystä vaihto- systeemillä vuosikymmenen ;)

Lähettäjä: Semmonen 
Päivämäärä:   21.10.24 18:57:08

Mun kokemus on aikalailla samanlainen kuin nimimerkillä T.

Vaikka hevoset oli ollu koko elämä, tuli opiskeltua ammattikin hevosista. Omia ehti olla 16 vuoden ajan. Mutta viimeiset vuodet menin tallille vain koska täytyy, on pakko. Se hohto ja kipinä oli vaan hiipunut. Kaikki rahat ja aika meni vaan siihen hevoseen. Nykyään mulla on koiria, näiden kanssa on niin mukavaa kun ei ole mitään aikatauluja. Hevostellessa piti vähä juosta kellon kanssa kilpaa että ehti aina maneesiin ratsastaan ennen ratsastuskoulun tunteja. Rahaa jää nykyään ihan itsellekin. Ei tarvi puntaroida, ostankon hevoselle vai itselle kengät.

Päädyin siis myymään hevosen. Enkä ole katunut päivääkään. Ainoa miinus että enään ei kuulu mihinkään porukkaan, niinkun hevosharrastuksessa.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   21.10.24 19:25:51

Minä siirryin kanien kasvattamiseen.

hevosia kerkisin harrastamaan 35 vuotta, hetken aikaa tein töitäkin hevosten parissa. Kiinnostus alkoi loppumaan kun jouduin laittamaan hevosen vieraalle talliin, sitä ennen terveyssyyt ajoi luopumaan omasta tallista. On minulla nytkin mahdollisuus käyttää yhtä hevosta kuin omaa mutta kiinnostus on ihan olematon, toissakesänä olen viimeksi hevosen selkään noussut.

Kaneihin päädyin sattumalta kun tutun tuttu kasvatti ja siellä kylässä käydessä mukaan tarttui kani. Nyt olen jokusen vuoden kasvattanut pienimuotoisesti rotukaneja, parhaat myydään ja loput syödään.
Tosin terveys tulee tässäkin vastaan kun työmäärä on lisääntynyt ja se vie kaiken energian, ajan ja voiman. Tänä vuonna syntyi vain yksi poikue ja sekin sijoituskanille.

Koirat olisi voinut olla toinen, mutta niiden kanssa harrastin hevostelun rinnalla. Niidenkin määrä on vähentynyt ja harrastamiseen sopivaa rotua ei ole aikoihin ollut. Olen kuitenkin aktiivinen rotuyhdistyksessä.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   22.10.24 21:01:09

Tämän kanssa olen kamppailut. Mulla on vielä superhyvä diili tällä hetkellä (kiva nuori ilmaiseksi liikutettavana hyvissä puitteissa), mutta oon huomannut, että ratsastaminen tuntuu kivalta kerran kahdessa kuukaudessa. Tänäänkin itkin koko matkan kotiin.

Annan itselleni aikaa joulukuun puoleen väliin ja sitten lopetan, jos jotain ihmeellistä valaistumista ei tapahdu.

Ahdistaa etukäteen jo se tyhjyys joka saapuu elämään, mutta aina välillä pohdin, että pidänkö edes hevosista enää vai oonko vain niin tottunut harrastamaan hevosia, että harrastan sen takia. :/

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   22.10.24 21:04:40

Mä vaihdoin kissoihin ja kissanäyttelyihin. Ei kaduta pätkääkään. Ei kyllä tuu juurikaan halvemmaksi, mutta ei tarvi murehtia liikutuksista ja näiden kanssa harrastaessa ei tarvi ottaa traileria mukaan.

Lähettäjä: Mie 
Päivämäärä:   22.10.24 21:50:34

Lähde mukaan hevosalan yhdistystoimintaan! Pääset lähelle hevosia ja autat hevosyhteisöä.

Lähettäjä: haha 
Päivämäärä:   22.10.24 21:54:46

^ Semmoisissa nyt tulee vaan hulluksi :D

Lähettäjä: Pää 
Päivämäärä:   22.10.24 22:00:55

Minä en oikein päässyt selville mitä se "hevosharrastus" käytännössä on. Vaikea siihen on korviketta löytää, kun ei tiedä mitä tarvetta sillä on tyydyttänyt.

Onko se kilpailemista, jossa hevonen on väline?

Onko se talliyhteisössä hengaamista?

Onko se hevoset omassa pihassa arkea? Ratsastusta? Ravia? Kasvatusta? Puskailua? Liikuntamuoto?

Noihin jokaiseen voi olla eri korvike. Jos hevostelu on liikuntaa, niin joku urheilumuoto voi korvata. Jos se on kilpailuvietti, niin tilalle jotain muuta.

Lähettäjä: Beata 
Päivämäärä:   22.10.24 22:04:55

Viime syksynä laitoin hevosen pois ja vieläkin mietin mitä alkaisin harrastaa. Koiria on ollut aina ja on edelleenkin ja käyn minä salilla ja jumpassa pari kolme kertaa viikossa. Nyt olen parin kuukauden aikana käynyt satunnaisesti ja välillä säännöllisemmin liikuttamassa tutun hevosta ja tämä juuri kysyi että olisiko kiinnostusta säännölliseen vuokrausdiiliin joksikin aikaa. Sanoin että mikäpä jottei mutta kerran viikossa ratsastusta riittää mulle. Toisen kerran voin käydä tekemässä tallitöitä ja hoitamassa hevosta, ehkä joskus kolmannenkin. Pysynpä liikkeessä. Näin 40+ iässä sitä näköjään nauttii kovasti myös siitä että ehtii olla iltaisin kotona eikä ole töiden jälkeen kiire. Ja tuo ylimääräisten kulujen pelkääminen on ihan kamalaa. Elin vielä vähän yli vuosi sitten ihan kädestä suuhun eikä mitään ollut säästössä. Jos jotain sai säästöön niin aina ne rahat menivät hevoseen.

Aloittajalle annan vinkin että jos luovut hevosesta niin älä ota heti tilalle mitään semmoista harrastusta missä täytyy olla tiukasti tiettyyn aikaan päivästä tai viikosta. Voi olla että nautit siitä, kun ei ole enää aikatauluja kuten ennen. Osta sukset! Kohta on taas hiihtokelit. Ja kesäksi osta hyvä pyörä ja ala tehdä pitkiä lenkkejä sillä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   23.10.24 04:20:10

55v oon elänyt koirien kanssa, hevosten n.parikymmentä.Terveys petti luovuin hevosista ja ostin vielä yhden koiran ja oli vikatikki, koira tullut kalliimmaksi kuin yksikään hevosistani hoitojen suhteen. Tasan ei käy onnen lahjat, tän jälkeen siirryn täysin vain kasvattamaan kurpitsaa ja muita kasviksia.

Lähettäjä: sohva 
Päivämäärä:   23.10.24 13:34:48

Sohvaperunana loikoilen hyvällä omallatunnolla.

Lähettäjä: nocco 
Päivämäärä:   23.10.24 13:47:51

En ole löytänyt täytettä siihen aukkoon…Yritin siis oikeasti ja vakavasti lopettaa kun edellinen hevoseni jouduttiin kuoppaamaan. Kokeilin kaikenlaista, mutta ei löytynyt paloa mihinkään. Ja koska olen ratsastajatyyppinä tavoitteellinen kilpailijasielu, ei ratsastuskoulu, vuokris tms tullut omalla kohdallani kysymykseen, vaihtoehdot oli joko oma tai sitten kylmä irtiottokoko lajiin.
Lopulta totesin, että elämäni alkaa olla siinä pisteessä, että joko pitää hakeutua kohta tiiviiseen terapiaan tai palata hevostelemaan. Päädyin ostamaan uuden hevosen :D

Lähettäjä: Hellu 
Päivämäärä:   23.10.24 13:55:45

Semmonen: täällä myös yksi, joka opiskeli hevosammatin, teki niitä hommia vuosikaudet ja hevosia oli pihassakin. Jonkinlainen identiteettikriisi siinä tuli, kun en ole enää kukaan. En hevostenhoitaja, en omistaja, en ratsastaja, en kuulu porukkaan.

Ja toisaalta, lopetin ilkeiden hevosihmisten takia mutta kun heissä on niin paljon hyviäkin ihmisiä.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   23.10.24 13:59:45

Moni hevosharrastaja siirtyy koiriin. Itse aloitin salilla käynnin, ulkoiluharrastuksen, retkeilyn ja matkustelun. Koira varmaan seuraavaksi.

Lähettäjä: = 
Päivämäärä:   23.10.24 14:10:15

Tiku, mun korvaan särähtää "käyttää hevosta". Ei elävää eläintä käytetä.

Lähettäjä: jop 
Päivämäärä:   23.10.24 14:12:27

Mun muut harrastukset ottivat sen ajan, mikä ennen meni hevosiin. Ja tuo ennen oli 20 vuotta oma talli ja enimmillään viisi hevosta. Nyt harrastan puutarhanhoitoa ja lenkkeilen rauhassa koiran kanssa. Kuten joku muukin tuolla aiemmin totesi, minäkin tutustuin perheeseeni uudelleen. Kuskaan lasta hänen harrastuksiinsa ja olen niissä mukana (ennen lapsen isä vei kaikki peli- ja harkkamatkat). Yritän kuitenkin alkaa ratsastaa kerran viikossa, jos löydän kivan paikan. Oma hevonen oli niin herkkä, tuttu ja hieno, ettei ihan vuokralle tarjottavat perushevoset ole vielä innostaneet.

Lähettäjä: Tip 
Päivämäärä:   23.10.24 14:27:08

Lapsesta asti elin ja hengitin hevosmaailmaa. Näin monet puolet, hoidin ratsuja, shettiksiä, ravureita, opiskelin hevosalalle, tein töitä siittolalla, ravitallilla ja ratsastuskoululla, otin hevoset omaan pihaan, kiinnostuin rodusta, ostin tamman ja kasvatin varsan. Sitten tuli stoppi, hevoset pois ja muutin kaupunkiin, +30-vuotiaana ilman mitään ajatusta, mitä tehdä seuraavaksi.

Onneksi tai epäonneksi tapasin hevosmiehen. Kerroin tosin heti kättelyssä, että missä mennään mun motivaation kanssa. Miehellä oli omat hevoset omalla tilalla ja sinne muuttaessani yksi hevosista päätti olla minun. Hevosten perushoito in tehty mahdollisimman helposti ja jää aikaa muullekin, silti olen miettinyt, että eron tullen ei hevoset enää kuulu mun elämään. Täytän tyhjän tilan sitten koirilla ja luonnossa lenkkeilyllä. Nyt en ole ratsastanut kevään jälkeen loukkaantumisen takia, ja enemmän oli hinku koirien kanssa varltamaan kuin ratsastamaan.