|
Lähettäjä: Euforinen
Päivämäärä: 20.10.24 13:18:14
Haluaako joku psykoanalysoida?
Tulin jätetyksi suhteessa jossa oli paljon kuuma-kylmä käytöstä tämän toisen puolelta. Olin itse tässä suhteessa hyvinkin tasainen ja selkeä, yritin ns oikeaoppisesti rakentaa tervettä suhdetta.
Nyt tämän ”eron” jälkeen oma olo on enemmän euforinen kuin surullinen. Olen oikeastaan satavarma että tämä mies tulee takaisin, ei tuo edes halunnut erota kokonaan vaan jatkaa ystävinä. Ystävyys jota hän ehdotti kuulosti tilanteelta jota useimmat normaalit ihmiset kutsuisivat seurusteluksi, mm ei sisältänyt muiden tapailua. En ole koskaan aiemmin tavannut ihmistä joka pelkää sitoutumista ja toisen päästämistä lähelle niin paljon kuin tämä tapaus.
Olen vuosia itse ollut hyvinkin tasapainoinen enkä ole tuntenut kovinkaan paljon ja voimakkaasti. Erosin pari vuotta sitten yli kymmenen vuoden suhteesta. Nuorena elämä oli sen sijaan aika dramaattista ja vuoristorataa, käyttäydyin itse hyvin samalla tavalla kuin tämä mies joka minut nyt ”jätti”.
Nyt tämä ero herättää näitä tunteita ja tätä vuoristorataa taas ja tunnen NAUTTIVANI siitä. Minulla on ollut ikävä tätä vahvasti tuntevaa ihmistä ja olo on pikemmin euforinen. Tunnen olevani elossa.
Päätettiin pitää taukoa yhteydenpidosta ja tavata taas muutaman viikon päästä. Leikittelen ajatuksella että heitän vastaehdotukseksi, että jos hän haluaa kutsua minua ystäväkseen niin voin puolestani kutsua häntä lemmikikseni (puhutaan englantia joten ”pet” kuulostaa paremmalta). Sellaiseksi huskyksi tai vastaavaksi, joka välillä kaipaa vapautta ja karkaa ja on hetken onnellinen villinä ja vapaana, kunnes ulkona tulee pimeä ja kylmä ja märkä ja alkaa kaivata lämpöä ja huolenpitoa ja läheisyyttä ja ryömii takaisin. Kunnes taas huomaa seinät, aidat ja ovet ympärillään ja tulee tarve karata tästä ”häkistä”.
Jokin osa minua nauttii ja on huvittunut tämän show’n sivusta seuraamisesta. Etenkin kun kyse ei ole mitenkään ilkeästä tyypistä, tyyppi on kiltti mutta niin hukassa. Ja oikeasti todella välitän hänestä, joten en itsekään tässä halua hänelle mitään pahaa enkä itse tietoisesti aiheuta tätä hänessä.
Nytkin tyypin suurin syy eroon oli että pelkäsi satuttavansa minua. Kun oikeasti oloni on nyt euforinen ja helpottunut, tuntuu kuin mun ei enää tämän jälkeen ”tarvitse” olla se tasapainoinen ja järkevä tyyppi vaan olen vapaa olemaan enemmän se vähän rikkinäinen ja sekopäinen minä.
Ehkä voisinkin taas saada tästä sellaisen ihanan epätasapainoisen, addiktoivan ja tunteiden vuoristorataa herättävän suhteen. Onko ok näin oikeasti aikuisena täysin tietoisesti lähteä sellaiseen?
|