Lähettäjä: jeej
Päivämäärä: 17.10.24 13:06:09
Tunnen montakin saamelaista ja olen itsekin saamelainen.
Mitä mieltä omasta kulttuuristaan pitäisi olla?
Asun nykyään kaupungissa ja tällä saa karseat vihat niskaansa jos erehtyy kertomaan olevansa saamelainen. En käytä saamenpukua täällä, vaikka minulla sellainen on. Ja onhan se hieno, kun olen sen itse tehnyt.
Synnyinseudullani käytän saamenpukua. Siellä on niin moni muukin gákti päällä etten erotu joukosta.
Osaan saamea, vaikka olenkin sen vain koulussa opetellut, kun omat vanhemmat ja isovanhemmat on pakkosuomalaistettu. Isovanhemmat puhuivat kyllä keskenään saamea, mutta eivät sitä lapsilleen opettaneet. Kun menin huoneeseen, niin kuulin heidän puhuvan saamea, mutta he vaihtoivat kielen välittömästi suomenkieleen tai sitten olivat vain hiljaa.
Lapsena en tuota paljoa ajatellut, mutta myöhemmin se on oikeasti käynyt ihan kipeää, kun olen saanut tietää enemmän, mitä pakkosuomalaistaminen oli. Saamea ei saanut puhua eikä saamelaiskulttuuriin viittaavia vaatteita tai asusteita käyttää. Siitä rankaistiin.
Kyllä minä olisin halunnut kuulla isovanhempieni puhuvan omaa kieltään. Karseaa, mien rumasti ihmisiä on aikoinaan kohdeltu. Ja onhan se kohtelu edelleenkin aika rumaa. Ainakin, jos olet saamelaisalueen ulkopuolella ja puhuttu saamen kieli tai käytetyt vaatteet ja asusteet pistää muiden silmään.
Joku saattaa kysyä, että olenko saamelainen. Vastaan kyllä. Pyytää puhumaan saamea. Alkaa ilkeillä ja nälviä, miten vammaselta saamen kieli kuulostaa.
Ja muiden (ei-saamelaisten) lempipuuhaa on pyyhkiä käsiään saamenpukuun. En minäkään pyyhi käsiäni toisten vaatteisiin, joten minkä takia muut sitten pyyhkivät käsiään minun vaatteisiin? Mutta joku siinä saamenpuvun huivissa = silkissä on, kun siihen aina pyyhitään käsiä. Ei siis vain nätisti hiplata hapsuja sormilla, vaan pyyhitään koko kämmenet ja puristellaan huivia kämmenessä. MIKSI??
Olen saanut hävetä samelaisuuttani lapsesta asti, koska silloin saamelaisuus piti piilottaa. Pakkosuomalaistaminen näkyi ja tuntui. Ei paljoa auttanut, kun koulun pihalla raikasi nunnuka-sketsit. Ne, jotka nykyään näyttävät saamelaisuuttaan joka suuntaan, väittivät vielä ysärillä, etteivät ole saamelaisia, koska häpesivät sitä niin paljon. Ovat sitten aikuisina opetelleet kielen ja ommelleet omat pukunsa ja puhuvat kieltä lapsilleen. Iso ero lapsuuteen ja nuoruuteen.
|