Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.10.24 20:01:01

Esihenkilöni, minä ja yksi toinen työntekijä ja yksi toisen osaston johtaja keskustelivat kahvipöydässä DEI-koulutuksesta, joka jokaisen on käytävä itseopiskeluna verkossa työmaallamme. Liittyy siis vahvasti jokaisen hyväksymiseen sellaisena kuin on.

Tämä toisen osaston johtaja mietti, että DEI on ihmeellinen termi ja piti moneen kertaan kerrata koulutuksen aikana mitä se tarkoitti. Oma esihenkilöni selitti vastaan, että ei se nyt niin vaikeaa ole ymmärtää (tässä kohtaa mä repesin ihan täysin...tajusin oman esihenkilöni kuulleen DEI:n ekan kirjaimen G:nä).
Keskustelu oli ihan outo ja molemmat ihmetteli mille repeilin...
lopulta sain kakaistua sille toiselle osastonjohtajalle, tarkennatko kirjainyhdistelmän ekan kirjaimen...jonka sanoit gey tai DEI...ei se nyt niin tarkkaa ole.
Diversity, Equity, and Inclusion (DEI) ja esihenkilöni luuli toisen osastonjohtajan viittaavan "homoihin" ihmetteleyissään.

Se kun selvisi kaikille, niin hekottelimme ihan kaikki. Ihan sairasta pissakakkahuumoria ja varmaan kukaan ulkopuolinen ei voi käsittää naurun aihetta. Hävettää, onneksi kukaan ulkopuolinen ei kuullut. Luvattiin parantaa kuuntelun ymmärrystämme ihan kaikki.

Käykö kenellekkään muulle näin, että repeilee ihan älyvapaista aiheista?

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   16.10.24 20:18:17

Varsinkin väsynenä tapahtuu useinkin...

Vimeksi ratkesin ihan totaalisesti muutama päivä sitten, kun juttelin esimieheni kanssa koronasta ja sen hoidosta ja lääkityksistä. Nämä asiat eivät liity millään tavalla omaan työhömme, emme ole terveydenhoitoalalla, mutta ne tulivat puheeksi kun hän siinä jutellessamme sanoi sairastaneensa koronan juuri ennen työmatkaa.

Hän kertoi, että Virossa (hän siis virolainen ja käyttää työkielenään englantia) on keksitty jokin hyvä lääke koronaan. Samassa kuului nurkan takaa toisen osaston esimiehen (virolainen hänkin) ääni joka kysyi viattomaan sävyyn "Cocaine?"

En tiedä miksi se oli niin hauskaa, mutta joka tapauksessa minä repesin siinä vaiheessa totaalisesti, ja oli ihan vähällä ettei juuri lasista hörppäämäni vesi lentänyt kaaressa vastapäiseen seinään. Sitten alkoi esimiehenikin nauraa kun hän katseli miten minä yritin taistella pitääkseni veden suussani.

Joo-o, ei mitään järkeä... Jostain syystä se vain oli niin hauskaa, kun meillä oli vakava keskustelu koronasta ylipäänsä ja sen hoidosta ja läkkeistä, ja sitten paikalle hiippailee joku joka kääntää koko keskustelun kaikkea muuta kuin vakavaksi yhdellä ainoalla sanalla!