Lähettäjä: Stressi 
Päivämäärä:   15.10.24 08:49:04

Vastaani on tullut Tiktokissa eräs trimmaaja, jota käytän nyt esimerkkinä. Hän ei toki ole ainoa laatuaan, mutta olen itse hevosihminen, en niinkään koiraihminen, joten olen kokenut hänen toimintatapansa varsin mielenkiintoisena.

Haluan sanoa alkuun, että mielestäni pehmeiden keinojen lisääntyminen on loistavaa ja olen lukuisissa tilanteissa pyrkinyt samaan hevosten kanssa. Onko mahdollisimman stressitön elämä kuitenkin niin tärkeää, että riskeerataan esimerkiksi turvallisuus niin, ettei eläin ole toimenpiteessä (kuten trimmatessa) kiinni, vaan se saa halutessaan poistua paikalta? Eli eläin saa aina poistua tilanteesta, kun kokee sen ahdistavana tai stressitaso nousee.

En halua ehdoin tahdoin lisätä eläimen stressiä, päinvastoin, mutta jollain tavalla koen, että se myös kuuluu kaikkien meidän elävien olentojen elämään. Hevosen kaltainen saaliseläin stressaantuu, ahdistuu, pelästyy varsin pienestäkin, mutta olen kokenut, että asian läpikäyminen mahdollisimman hevosystävällisellä tavalla on kuitenkin johtanut myös eläimen kannalta parhaaseen lopputulokseen, eikä se, että eläin poistuu välittömästi tilanteesta kun se näyttää stressin merkkejä.

Hevosten kohdalla toki mietin myös ratsastusta ja peilaan tilannetta myös esimerkiksi siihen. Moni meistä ihmisistäkään ei aina nauti täysin rinnoin esim raudan pumppaamisesta salilla, mutta niin vaan moni meistä tekee sitä myös terveyssyyt edellä. Entinen vaivainen hevonen olisi lopetettu aikapäiviä sitten, ellei se olisi saanut liikettä ja tasapainoista lihaksistoa sileän treenin ansiosta. Se sai monia lisävuosia hyvän fyysisen kuntonsa takia ja koen, että sen elämänlaatu parantui 23 tuntia vuorokaudessa ihan merkittävästi sillä tunnin ratsastuksella päivässä.

Ehkä haluan vain herätellä mielenkiinnosta tätä keskustelua, että pitääkö eläimen elämä olla aina mahdollisimman tasaista ja stressitöntä? Miten itse punnitsette näitä kysymyksiä? Toki kaikki meistä varmasti varmasti pyrkivät minimoimaan stressin, mutta voiko siitä olla jossain tilanteissa jopa enemmän hyötyä kuin haittaa?

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   15.10.24 08:59:41

No siinä mielessä stressi kyllä kuuluu elämään että esimerkiksi luonnossa ssaliseläin stressaa aika usein petojen ollessa lähellä. Tai ohan kaikki eläimet kun ruokaa ei ole riittävästi.

Minusta pitää mennä sina turvallisuus edellä. Siksi hevosen kanssa joutuu olemaan pääsääntöisesti aika ehdoton että hevonen tekee mitä pyydetään. Koska ison eläimen pakoreaktio luo vaara tilanteita todella helposti. Sen sijaan jos eläimelle voi antaa vaihtoehtoja turvallisesti niin kyllähän se parantaa elämänlaatua. Ja jossain trimmauksessa koiran poistuminen paikalta nyt ei kummaa vaaratilannetta aiheuta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 09:03:44

Olen katsonut kyseisen tiktokkaajan videoita ja vaikka hän onkin ihana ja ajattelee eläimen parasta, niin aika överiksi hän sen touhun vetää.

Lähettäjä: Stressi 
Päivämäärä:   15.10.24 09:04:43

...., olet ihan oikeassa, siksi korostinkin, että kyseessä on aika erilaiset eläimet. Vaikka toki eläimen pöydältä tippuminen voi olla riskinä, lähinnä mietin, jos eläin ehdollistuu siihen että se pääsee aina tilanteesta pois kuin mahdollista. Tai että voiko siitä jopa olla hyötyä, että eläimellä on kyky kestää toimenpiteessä jonkin verran epämukavuutta, eikä sitten mene kuppi ihan nurin jos vaikka toisella trimmaajalla tilanteesta ei pääsekään ihan yks kaks pois.

Lisäksi minua ehkä kiinnostaisi kuinka korkealle ihmiset arvottavat tämän stressittömyyden. Eli maksaisitko trimmaamisesta tuplahinnan, jolloin koirasi päästetään aina pois tilanteesta kun se näyttää stressin merkkejä? Näettekö, että se on yksiselitteisesti eläimelle parempi, että se pääsee aina siitä stressistä eroon, jolloin prosessi saattaa olla pidempi eli eläin stressaantuu vähän, mutta usein? VAI että stressi saattaa olla alkuun hieman korkeampaa (oletetaan ettei nyt mitään todella haitallista ja häiritsevää), mutta eläin tottuu toimenpiteeseen nopeammin? Mitä mieltä olette?

Lähettäjä: Stressi 
Päivämäärä:   15.10.24 09:16:40

., olen myös kieltämättä miettinyt, että homma vaikuttaa menevän vähän yli. Sen takia aloinkin pohtimaan näitä yleisiä mielipiteitä, että ovatko omat ajatukset kuitenkin jotenkin "kovat". Itselleni on tullut vastaan myös toinen trimmaaja, mukavan oloinen ja osaava hänkin, jonka mentaliteetti on enemmän se että alkuun koira saattaa stressata, mutta ne rauhoittuvat ja rentoutuvat toimenpiteen aikana. Siksi mietinkin kumpi näistä nyt mahtaa olla niin sanotusti oikea tai parempi vaihtoehto yleisellä tasolla miettien.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   15.10.24 09:28:28

Kun harjoittelua on tehty riittävän pitkään ja homma on koiralle tuttu, yleensä pelkkä tieto siitä että halutessaan voi poistua ja pitää taukoa luo eläimelle niin paljon turvallisuuden tunnetta ettei se tätä poistumisoikeuttaan käytä. Versus koira, jota alkaa pikkuisen ahdistaa, mutta joka kokee ettei poispääsyä ole ja joko lamaantuu tai panikoi. Ja se lamaantuminen vasta stressaavaa eläimelle onkin.

Samoin hevosten kohdalla on todettu, että hevonen joka luottaa siihen, ettei ihminen vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin ja tarvittaessa voi ottaa etäisyyttä, pääsääntöisesti ei pelästyessäänkään hilpaise naapuripitäjään vaan rauhoittuu nopeasti. Versus hevonen, jota aina pakotetaan pelon kohdetta päin saattaa reagoida isommin ja herkemmin hilppaisee kauemmas prosessoimaan asiaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 09:38:19

Moni eläin toisaalta stressaa vähemmän, kun ne tietävät että niillä on mahdollisuus poistua tilanteesta. Eikä se trimmaus, kynsien leikkuu tai vuolu kuitenkaan lopu siihen ensimmäiseen taukoon, vaan eläin tulee takaisin tai sen luokse mennään ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Poikkeuksena eläimet jotka oikeasti pelkää, ne voi jättää rauhaan kun ne ovat tsempanneet "tarpeeksi paljon".

Minulla esim on koira, joka ahdistuu kynsien leikkuusta. Pentuna yritin leikata niitä koiran maatessa tai nukkuessa, mutta se sai aina sätkyn eikä antanut koskeakaan ensimmäisen kynnen jälkeen. Sitten aloin leikata kynnet koiran ollessa hereillä ja virkeä, ja koira saa olla haluamassaan asennossa. Nykyään se seisoo kiltisti paikoillaan ja nostaa jalan tarjolle, välillä käy juomassa jos tarvitsee tauon ja tulee sitten takaisin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 09:41:08

Kuuluu tietyissä määrin. Väitän myös että kaikkia herkkiksiä ei voi kouluttaa pitämään esim. trimmistä ja pesusta sillä ne itsessään voivat tuntua epämiellyttäviltä.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   15.10.24 09:41:49

Kyllä stressi kuuluu jokaisen elävän ja tuntevan olennon elämään jossain määrin. Stressi on ollut olennainen asia evoluution kannalta, ei siis mikään "turha" tunne. Ongelmaksi stressi muodostuu silloin, jos se on kovaa ja kestää erittäin pitkään.

Voisi kuvitella, että koirasta riippuen voisi olla jopa vähemmän stressaavaa, että trimmaaminen ja muut toimenpiteet vain tehdään, jolloin koko hommassa menee vähemmän aikaa. Positiivista vahvistamista tietysti unohtamatta.

On sinänsä kiva ajatus, että koira saa valita. Mutta tällainen tapa toimia ei oikein voi yleistyä, koska trimmaajat tekevät bisnestä ja asiakkaita on usein paljon. Eivät he voi käyttää yhteen koiraan viittä tuntia ja odotella kun koira arpoo, haluaako edes olla ihmisen kanssa samassa tilassa vai ei. Kyllä se on niin, että toimenpiteet tehdään, ja jos niissä ei onnistuta (esim. koira on oikeasti aivan liian stressaantunut tai hyvin aggressiivinen) niin ne jätetään tekemättä. Silloin omistaja voi yrittää tehdä asiat kotona itse tai viedä koiran eläinlääkärille rauhoitettavaksi.

En tiedä yhtään kenestä trimmaajasta puhunut, mutta itse tykkään Girl with the dogs -kanavasta Youtubessa (tällä on myös kakkoskanava, jossa on pidempiä videoita). Tyyppi ei pakota eläintä mihinkään ja ottaa huomioon esim. koiran stressin (saattaa lyhentää "tapaamisen" kestoa tai jättää jotain tekemättä), mutta on kuitenkin jämäkkä tyyppi. Trimmaa paljon isoja farmikoiria ja laumanvartijoita, ei mitään pieniä puudeleita. Ja nämä koirat ovat usein sellaisia, että ne oikeasti tarvitsevat trimmaajaa, kun turkki on esim. todella huovuttunut. Ei tässä voi kysyä koiralta, että sopiiko. Huopaantunut turkki vetää koiran ihoa ja altistaa ties mille terveysongelmille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.10.24 11:02:55

Kuuluu ja sitä on jokaisen elävän otuksen elämässä joka tapauksessa. Siksi onkin hyvä, jos ihminen pyrkii minimoimaan varsinkin säännöllisesti tapahtuvissa asioissa eläimen stressiä, koska sitä stressiä tulee väistämättä muualtakin.

"On sinänsä kiva ajatus, että koira saa valita. Mutta tällainen tapa toimia ei oikein voi yleistyä, koska trimmaajat tekevät bisnestä ja asiakkaita on usein paljon. Eivät he voi käyttää yhteen koiraan viittä tuntia ja odotella kun koira arpoo, haluaako edes olla ihmisen kanssa samassa tilassa vai ei."

Niin no, voisihan tästä tehdä bisnesidean. Luulen, että arkojen, epävarmojen, käsittelystä traumatisoitujen ym. koirien kanssa tällaiselle voisi oikeasti olla kysyntää. Asiakkaita ei toki välttämättä voi päivässä ottaa niin montaa, mutta ehkä tuntihinta voisi sitten olla kalliimpi.

Mitä muuten tulee tähän "omaehtoisuuteen" käsittelyssä, niin itse asiassa jos koiralla on mahdollisuus valita, se yleensä alkaa ainakin muutaman kerran jälkeen kyllä valita toimenpiteen. Ja jatkossakin valitsee sen helpommin kun tietää, että sillä on aina mahdollisuus myös poistua.

Toki tätä harjoittelua ei ehkä voi sitten ulkoistaa pelkän trimmaajan käsiin, vaan harjoitella kotonakin.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   15.10.24 11:08:44

Stressittömyys ei kuulu elollisen olennon elämään millään muotoa. Sitä ei saa olla liikaa, mikä johtaa vain kuormittumiseen ja oppimisen estymiseen, mutta sitä on oltava jonkin verran, jotta elämä pysyy mielekkäänä.

Kun esimerkiksi hevonen altistuu sopivasti stressille, kohtaa esimerkiksi uusia asioita maastossa tai oppii kentällä uuden asian, sekin saa, ihan tutkitusti, hyvää oloa ja endorfiinejä siitåä. Lisäksi resilienssi eli sietokyky ja kyky palautua stressaavista tilanteista, kehittyy. Toisaalta - mitä vähemmän ärsykkeitä, sitä pienemmät asiat aiheuttavat stressiä. Kärjistetysti: jos käärit eläimen kuplamuoviin, se stressaa lopulta sitä kuplamuoviaankin.

Toissa koiran vapaana pitämisessä trimmatessa saattaa kyllä olla ihan pointtia. Omat hevoseni ovat oppineet pelottaviin paikkoihin menemisen ja niissä pysymisen nimenomaan vapaina. Kun ne tietävät pääsevänsä pois milloin vain, niillä on itse asiassa korkeampi kynnys jäädä - palkkion toiveessa. Kiinnipitäminen usein vain lisää pakokauhua.

Lähettäjä: näin 
Päivämäärä:   15.10.24 11:09:51

No saaliseläimillä todellakin.

Lähettäjä: Daim 
Päivämäärä:   15.10.24 11:12:57

"Lisäksi minua ehkä kiinnostaisi kuinka korkealle ihmiset arvottavat tämän stressittömyyden. Eli maksaisitko trimmaamisesta tuplahinnan, jolloin koirasi päästetään aina pois tilanteesta kun se näyttää stressin merkkejä? Näettekö, että se on yksiselitteisesti eläimelle parempi, että se pääsee aina siitä stressistä eroon, jolloin prosessi saattaa olla pidempi eli eläin stressaantuu vähän, mutta usein? VAI että stressi saattaa olla alkuun hieman korkeampaa (oletetaan ettei nyt mitään todella haitallista ja häiritsevää), mutta eläin tottuu toimenpiteeseen nopeammin? Mitä mieltä olette?"

Mistä oletus, että eläin tottuu toimenpiteeseen nopeammin, mikäli se ei pääse poistumaan halutessaan? Toki pitäisi ensin ehkä määritellä tottuminen; onko se alistumista, sietämistä, paikalleen jäätymistä vai sitä, että eläimestä asia on ok?

Esimerkkinä omat koirani. Ensimmäinen koirani pelkäsi ja inhosi koko elämänsä kynsien leikkuuta. En ollut kuullutkaan tästä, että koira voisi valita ja siksi se vain tehtiin. Joka kerta koiraa stressasi, mutta se ns. alistui ja se tehtiin. Vuosien ajan viikoittain siis käytännössä pakotin sen toimenpiteeseen, joka aiheutti sille suurta stressiä.

Toisen koiran kanssa piti alkaa pestä sen hampaita hammasongelmien takia ja koirani säpsähteli inhosta joka kerta, kun hampaisiin koski. Koska en halunnut joutua samaan tilanteeseen, siis siihen, että joutuisin pakottamaan koiran kaksi kertaa päivässä sen loppuelämän ajan ikävään toimenpiteeseen, päätin kokeilla, että koira saa valita. Yllättäen koirani kokeili ensimmäisellä kerralla tilanteesta poistumista - tullen kuitenkin takaisin. Tämän jälkeen se itse asiassa valitsi joka kerta hammaspesun, kun siltä kysyin.

Tämä valitseminen toki toimii lähinnä ei-pakollisissa ja säännöllisesti toistuvissa tilanteissa. Ja juuri niihin se onkin hyvä, koska sillä eläimen elämästä voi tehdä hieman vähemmän stressaavaa, eikä sitä tarvitse väkisin pakottaa säännöllisesti johonkin sille ikävään hommaan. Niitä pakollisia ikäviä juttuja tulee kuitenkin eikä tietysti ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa eläimen mielipidettä voikaan kysyä, mutta tavallisissa hoitorutiineissa aivan hyvin voi.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   15.10.24 11:13:50

"Niin no, voisihan tästä tehdä bisnesidean. Luulen, että arkojen, epävarmojen, käsittelystä traumatisoitujen ym. koirien kanssa tällaiselle voisi oikeasti olla kysyntää. Asiakkaita ei toki välttämättä voi päivässä ottaa niin montaa, mutta ehkä tuntihinta voisi sitten olla kalliimpi."

Mutta tällaisessa tapauksessa omistajan pitäisi itse kouluttaa koiraansa aktiivisesti näihin hoitotoimenpiteisiin. Tai jos hän ei osaa, niin pitäisi pyytää ammattikouluttajan apua. Positiivisella vahvistamisella voi päästä aika pitkälle aika nopestikin.

Ja jos veisitkin koirasi tällaiselle omaehtoisuutta kuuluttavalle trimmaajalle, niin mistä tiedät, että hän oikeasti tekisi asiat oikein? Trimmaajat eivät pääsääntöisesti ole mitään kouluttajia. Heidän tehtävänsä on vain huolehtia koiran turkinhoidosta.

Ja kun trimmaajalle vieminen on kallista muutenkin, niin rohkenen epäillä, että suurin osa ihmisistä haluaisi maksaa huomattavasti normaalia korkeampaa tuntihintaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.10.24 11:16:19

R: Niinhän sanoinkin, että pitäisi. Ja kuuluhan se muutenkin jokaisen koiranomistajan perustehtäviin.

En tiedä, kuinka pahasti omaehtoisuutta edes voi tehdä väärin? Tuskin se koiraa pilaa, vaikka trimmaaja yksinkertaisesti vaan antaa sen poistua tilanteesta esimerkiksi palkitsematta sitä siitä erikseen.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   15.10.24 11:17:06

"Niitä pakollisia ikäviä juttuja tulee kuitenkin eikä tietysti ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa eläimen mielipidettä voikaan kysyä, mutta tavallisissa hoitorutiineissa aivan hyvin voi."

Niin, jos koiran turkki on ihoon asti huopaantunut, sen kynnet on todella pitkät, se on tapellut haisunäädän kanssa ja haisee p*skalle, niin kyllä se on vain hoidettava heti.

Sitten tietysti kotona voi ja pitäisikin harjoitella erilaisia hoitotoimenpiteitä ihan kaikessa rauhassa. Ja pikkupennusta lähtien, jotta asiat tulevat koiralle mahdollisimman tutuksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   15.10.24 11:22:17

"R: Niinhän sanoinkin, että pitäisi. Ja kuuluhan se muutenkin jokaisen koiranomistajan perustehtäviin."

Mutta silti valitettavasti kaikki eivät pidä koiransa turkista (tai muustakaan) huolta. Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset hankkivat pitkäkarvaisia koiria, jos kiinnostus turkinhoitoon on nolla. Tiedän ihmisiä, joilla on ihan huopuneita koiria todella pitkillä kynsillä. On koiria, jotka haisevat väärän ruokavalion takia ihan kuolemalle ja koiria, joille syötetään selvästi allergiaoireita aiheuttavia asioita.

Ja vaikka omistaja totuttaisikin koiraa hoitotoimenpiteisiin kotona, niin onhan se ensimmäinen kerta trimmaajalla koiralle uusi kokemus ja jännittäminen/pieni stressi on ihan normaalia. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei normaaleilla hermoilla varustettu koira traumatisoidu siitä, että kokee joskus jotain lievästi epämiellyttävää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 11:22:28

"
"On sinänsä kiva ajatus, että koira saa valita. Mutta tällainen tapa toimia ei oikein voi yleistyä, koska trimmaajat tekevät bisnestä ja asiakkaita on usein paljon. Eivät he voi käyttää yhteen koiraan viittä tuntia ja odotella kun koira arpoo, haluaako edes olla ihmisen kanssa samassa tilassa vai ei.""

Tämä on ongelman ydin eläinbisneksessä. Raha on se millä on väliä, ei eläinten hyvinvointi. Siis missään mihin eläimet liittyvät, Lemmikkimessut, liha/maitotuotanto, kilpailutoiminta jne.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   15.10.24 11:23:26

Ideaalitilanteessa jokaisen eläimen kanssa harjoitellaan käsittelyä ja toimenpiteitä etukäteen osallistavan käsittelyn periaattein. Valitettavasti emme elä täydellisessä maailmassa, vaan ihmiset pyrkivät ulkoistamaan kaiken hankalan. Tässä vaaditaan mm. niiltä trimmaajilta vahvaa etiikkaa ja arviointikykyä. Jos se pystymetsästä revitty pahasti takkuuntunut koira on pakko saada ajeltua eikä harjoittelulle ole aikaa, täytyy todella tarkkaan arvioida, onko kyseessä eläin jolle trimmaus on ihan ok tuosta noin vaan, ja jos ei ole, ainoa oikea osoite on eläinlääkäri ja rauhoitus.

Lähtökohtaisesti kaikki valinnanvapaus lisää eläimen hallinnan tunnetta ja siten hyvinvointia. Usein pelkkä valinnanvapauden olemassaolo saa eläimen valitsemaan toimenpiteeseen osallistumisen. Miettikää, esimerkiksi koira on ainoa eläin, joka ei saa edes käydä tarpeillaan silloin kun hätä on, vaan se on täysin ihmisen aikataulujen armoilla.

Todella toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät eri tilanteiden harjoittelun tärkeyden. Niin monia asioita voi harjoitella etukäteen niin, että mitä erilaisimmat asiat voidaan tehdä minimistressillä. Minulla on ihmisarka koira, joka kavahtaa yllättävää kosketusta ja panikoituu pakottamisesta ja väkisin kiinnipitämisestä. Koiralle ilmestyi silmäluomeen patti, josta piti saada ohutneulanäyte. Harjoittelimme näytteenottoa kotona viikon verran ennen eläinlääkäriaikaa ja klinikalla toimenpiteeseen meni alle minuutti ja koira oli koko ajan rento ja yhteistyöhaluinen. Siis koira, josta saisi äärettömän helposti eläinlääkärikammoisen paniikkirimpuilijan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.10.24 11:29:13

Stressi kuuluu jokaisen elollisen olennon elämään. Itse kommentoin nyt koirapuolelta ja jätän tuon aloituksen trimmausesimerkin kommentoimatta, koska aihe ei ole minulle niin tuttu.

Mutta omasta mielestäni aletaan olla ongelmissa, kun koirista jalostetaan jatkuvasti pehmeämpiä ja pehmeämpiä, jolloin ne toki oppivat nopeammin = saadaan harrastuksissa nopeammin tuloksia ja lisäksi ne oppivat "talon tavoille" nopeammin ja helpommin. Varjopuolena ne myös muistavat kokemansa epämiellyttävyydet ja jäävät vellomaan niihin, eli traumatisoituvat. Mielestäni hyvä koira kestää stressiä ja palautuu siitä nopeasti. Olen ehdottomasti omaehtoisuuden kannalla kaikessa koiran kanssa toiminnassa, mutta jos joskus tilanne vaatii esimerkiksi sitä, että koirasta yksinkertaisesti otetaan kiinni ja ne kynnet leikataan kyselemättä, niin ei tälläisen tulisi jättää koiraan mitään henkisiä jälkiä. Joskus tulee tilanteita, kun hoitotoimenpiteitä vaan pitää tehdä. Stressiä ei pidä demonisoida ja mun mielestä koiran tulee selvitä tavallisesta arjesta ilman miljoonaa tukikäytöstä, joilla stressiä minimoidaan. Kyllä mun eläin saadaan eläinlääkärissä tutkia just siten, kun tilanne vaatii, eikä sille pitäisi jäädä siitä mitään tiloja ja traumoja päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 12:28:47

Tähtirivin kanssa samaa mieltä.

Stressi on luonnollinen osa kaikkien elollisten elämää eikä se ole pelkästään negatiivista. Stressi on myös tarpeellista sopivassa määrin. Pitkäkestoinen tai ylettömän voimakas stressi on sitten sitä haitallista.

Jos yksilöä varjellaan ihan kaikelta missä voisi vähänkään stressata, se alkaa ajan myötä stressata tilanteissa, jotka eivät olisi sille normaalioloissa minkäänlainen ongelma.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   15.10.24 13:07:56

Menee hiukan yli joillain stressijutut . Onhan elämässä aina kuitenkin stressiäkin. Alkaen jo siitä että tarhakaveri ajaa heinäkasalta pois. Tietty liika stressi ei ole hyvä sekään- esim todella ilkeä hevonen tarhatkoon yksin eikä pilaa toisten hevosten tarhapäivää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 13:15:00

"Stressi on luonnollinen osa kaikkien elollisten elämää eikä se ole pelkästään negatiivista. Stressi on myös tarpeellista sopivassa määrin. Pitkäkestoinen tai ylettömän voimakas stressi on sitten sitä haitallista.

Jos yksilöä varjellaan ihan kaikelta missä voisi vähänkään stressata, se alkaa ajan myötä stressata tilanteissa, jotka eivät olisi sille normaalioloissa minkäänlainen ongelma. "

Tää

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.10.24 13:15:45

"Niin, jos koiran turkki on ihoon asti huopaantunut, sen kynnet on todella pitkät, se on tapellut haisunäädän kanssa ja haisee p*skalle, niin kyllä se on vain hoidettava heti."

Kyllä, mutta koiranomistajan velvollisuus olisi vähän niin kuin jo kauan ennen kuin tämä tilanne on tapahtunut, opetella näitä tilanteita, kuten oikeastaan itsekin alemmassa kappaleessa totesit. Silloin tällaista tilannetta ei edes tulisi ja tullessaan se ei olisi mikään ns. pakkotilanne.

(Toki eläin tällaisessa tilanteessa saattaa tulla eläinsuojelutapauksena - tai sellainenhan se tuossa tilanteessa melkeinpä automaattisesti on. Silloin toki pakko vain hoitaa, ehkä jopa eläinlääkärin rauhoituksessa.)

"Menee hiukan yli joillain stressijutut . Onhan elämässä aina kuitenkin stressiäkin."

Tässähän se koko pointti juuri on. Eläimellä on muutenkin elämässään stressiä riippumatta siitä, tuottaako ihminen sitä (tietoisesti) lisää. Ja juuri siksi varsinkin niissä usein toistuvissa tilanteissa, toimenpiteissä sun muissa on ihan järkevää pyrkiä vähentämään sitä stressiä, jos vaihtoehto on olemassa.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   15.10.24 13:24:48

"Kyllä, mutta koiranomistajan velvollisuus olisi vähän niin kuin jo kauan ennen kuin tämä tilanne on tapahtunut, opetella näitä tilanteita, kuten oikeastaan itsekin alemmassa kappaleessa totesit. Silloin tällaista tilannetta ei edes tulisi ja tullessaan se ei olisi mikään ns. pakkotilanne."

Niin niin, mehän ollaan tästä ihan samaa mieltä :D Mutta kun kaikki eivät edelleenkään näin tee, vaan laiminlyövät koiransa hoidon ja koulutuksen pahastikin.

Tai voihan koira olla vaikka aikuisena hankittu rescue, jonka taustoista ei ole mitään tietoa. Jos tiettyjä asioita ei ole opetettu pentuna, voi niiden opettaminen aikuisena olla hankalampaa.

"Stressiä ei pidä demonisoida ja mun mielestä koiran tulee selvitä tavallisesta arjesta ilman miljoonaa tukikäytöstä, joilla stressiä minimoidaan."

Täysin samaa mieltä. Ja edelleen normaali koira kestää kyllä tietyn määrän stressiä, ilman että asiasta kehittyy mitään traumaa. Sitten taas jos koirat alkavat olemaan pehmeämpiä ja pehmeämpiä ja hermoheikkous häiritsee jo normaalia arkea, niin meidän pitäisi varmaan kansakuntana katsoa peiliin ja miettiä, miksi me jalostetaan tällaisia koiria.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 13:30:05

"normaali koira kestää kyllä tietyn määrän stressiä, ilman että asiasta kehittyy mitään traumaa. Sitten taas jos koirat alkavat olemaan pehmeämpiä ja pehmeämpiä ja hermoheikkous häiritsee jo normaalia arkea, niin meidän pitäisi varmaan kansakuntana katsoa peiliin ja miettiä, miksi me jalostetaan tällaisia koiria. "

Ja tää

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   15.10.24 13:41:01

Tähän väliin sellainen huomio, että täysin normaalijärkisillä ja tolkullisilla koirilla yhden hyvin stressaavan tapahtuman jäljet voivat olla näkyvissä aineenvaihdunnan tasolla, siis stressihormonien määrässä, jopa useita viikkoja. Siitä stressistä ei palauduta ikinä, jos jatkuvasti tahallisesti ladotaan uutta stressikuormaa siihen päälle. Ja nykyään jokaisen luulisi ymmärtävän mitä krooninen stressi tekee eläimille, ihmiset mukaanlukien. Se sairastuttaa.

Ihmiset eivät oikein tajua, että nykypäivän koiralle esimerkiksi keskiverto kaupunkiympäristö on todella stressaava. Miettikää esimerkiksi paimenkoiria, joita on vuosisatoja jalostettu mahdollisimman tarkkaavaisiksi ja huomaamaan pienetkin asiat ja reagoimaan niihin. Niiden on hirveän vaikeaa suodattaa ympäristön ärsyketulvaa, se sotii niiden biologiaa vastaan. Ja se suodattamaton ärsyketulva on ihan valtava stressin aiheuttaja. Siihen päälle ei todellakaan tarvita mitään ihmisen tietoisesti aiheuttamaa stressiä, koska "kyllä sen pitää kestää". Ihan käsittämättömän suuri osuus koirista on kroonisesti stressaantuneita, ymmärsivät ihmiset sitä tai eivät.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   15.10.24 14:12:01

En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta vastaan tuohon aloitukseen. Itselläni on kaltoinkohtelutaustainen koira, ja AINOA tapa, jolla mitkään hoitotoimenpiteet ovat ylipäätään mahdollisia, on tuo koiran ehdoilla meneminen. Eli se saa poistua esim. kynsienleikkaustilanteesta ja sitten jatketaan toisella kertaa. Tällä tavalla saattaa saada joku kerta vain 3 kynttä kerralla leikattua tai 1/4 turkista harjattua, mutta sillä tavalla luottamus koiran kanssa säilyy ja hoitotoimenpide on jatkossakin edes mahdollista. Jos yhtään lähtisi pakottamislinjalle, niin koira purisi, taistelisi vastaan ja sen jälkeen ei varmaan ikinä sietäisi enää kysisaksia tai harjaa lähellään. Ja tämä olisi myös vaarallista, kun iso koira kyseessä. Olen huomannut, että tällainen koiralähtöisyys toimii todella hyvin myös muiden koirieni kanssa , jotka eivät ole traumatisoituneita. Niiden kanssa yleensä onnistuu toimenpiteet kerralla loppuun, mutta se vapaus, että voi välillä vaikka lähteä sivummalle ja sitten tulla takaisin, auttaa pitämään hyvän boogien yllä toimenpiteissä.

Kaveripariskunta leikkaa pikkukoiransa kynnet niin, että toinen pitää aloillaan kun toinen leikkaa, koiran kiljuessa ja sätkiessä ja yrittäessä purra. Kamalaltahan se näyttää, vaikka on nopeasti ohi ja koira siitä tokenee. Mutta ei voi olla ajattelematta, että jotenkin tuo koiran luottamukseen ihmistä kohtaan väistämättä vaikuttaa. Itselläni siis tämä traumakoira ollut nyt 4 vuotta ja ei ole kertaakaan purrut minua, vaikka edellisissä kodeissa oli hyökkinyt tyyliin kaiken kimppuun mikä liikkuu. Olen ihan varma, että meidän luottamuksen kulmakivi on se, että en ole koskaan pakottanut koiraa mihinkään. Eli liputan tuon koiralähtöisyyden puolesta kyllä. Miksi tehdä stressin kautta, jos voi tehdä yhteistyön kautta, vaikka sitten hitaammin...

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   15.10.24 14:12:57

"Miettikää esimerkiksi paimenkoiria, joita on vuosisatoja jalostettu mahdollisimman tarkkaavaisiksi ja huomaamaan pienetkin asiat ja reagoimaan niihin. Niiden on hirveän vaikeaa suodattaa ympäristön ärsyketulvaa, se sotii niiden biologiaa vastaan."

Tähän voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla sekä päätöksillä, mikä koira myydään mihinkin kotiin. Äärimmilleen viritettyä työpaimenkoiraa ei kannata myydä kaupunkikotiin. Se myydään maalle, jossa paimennustyöt odottaa siellä omassa kotipihassa. Kaupunkiin myydään koira, jonka vanhemmat ovat hyvähermoisia ja toivottavasti ovat osoittaneet sopivuuden kaupunkiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 14:23:23

Stressi on selviytymiskeino ja sitä ei ikinä pysty poistamaan erityisesti saaliseläimeltä vaikka miten pumpuliin käärisi. Jotkut hevoset pelkää lätäköitä, postiluukkuja ja risuja. Eli toisinsanoen minusta lyhytaikainen stressi kuuluu kaikkien elämään mutta pitkäaikainen ei ja pitkäaikainen stressi onkin se vaarallinen osa.
Pitkäaikainen stressi minusta pitäisi olla myös laissa kiellettyä, jos stressi on sellaista mihin ihminen voi vaikuttaa. Esimerkiksi heppa joutuu seisomaan _terveenä_ karsinassa päivät pitkät, koska ihminen pyrkii pitämään hevosta pumpulissa ettei vaan satuta itseään. Tämä stressaa hevosta, koska se ei pääse elämään lajityypillistä käyttäytymistä.

En ole koskaan omistanut koiraa, mutta kuvittelen että koirakin alkaa omaamaan helposti pitkäaikaista stressiä, jos sitä ei koskaan päästäisi ulos.

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   15.10.24 14:38:10

***: Kyllä, näin se ideaalitilanteessa menisi. Valitettavasti monessa rodussa työlinjan on syrjäyttänyt harrastuslinja, ja nämä turboahdetut kilipäät menevät taajamissa asuville agilityharrastajille.

Arvostan ihan valtavasti hommansa hyvin hoitavia seurakoirakasvattajia ja oikeita seurakoiria. Seurakoiran "työ", siis kyky olla omistajan mukana kuin kala vedessä turhia hötkyilemättä vaihtuvissa tilanteissa sen kummemmin kouluttamatta vaatii koiralta todella paljon. Valitettavan harva kasvattaja näitä seurakoirien "käyttöominaisuuksia" vaalii.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   15.10.24 15:17:10

Monella täällä on aika nurinkurinen käsitys stressistä. Resilienssiä, siis kykyä palautua stressistä, ei lisää se, että kerta toisensa jälkeen joutuu tilanteisiin, joissa oma päätäntävalta ja toimijuus riistetään ja joutuu tekijästä kokijaksi, ei, vaikka siitä jäisi henkiin ja mitään oikeasti pahaa ei tapahtuisi. Asia menee ihan päin vastoin. Resilienssiä kasvattaa onnistumisen kokemukset ja pystyvyyden tunne, eli hankalatkin tilanteet kunhan säilyy kokemus omasta toimijuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kun resilienssitilillä on paljon valuuttaa, yksittäinen korkean stressin tilanne, vaikkapa eläinlääkärikäynti jossa tehdään epämiellyttäviä asioita väkisin, ei vie tiliä tyhjäksi ja palautuminen on helpompaa.

Se, että vältetään tarpeetonta stressiä ei tarkoita, että ikinä ei tehdä mitään ja vältellään pakollisten asioiden tekemistä. Päin vastoin se tarkoittaa sitä, että tehdään paljon ja asetetaan eläimelle haasteita ja tehtäviä, joissa se voi onnistua olemalla itse aktiivinen toimija, ei pelkkä tekemisen kohde.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   15.10.24 17:17:00

Minulla on hyvä esimerkki oman hevosen kanssa. Temperamentiiltaan arka alunperinkin, koulutettu perinteisin menetelmin mentaliteetilla että ihminen käskee ja hevonen tottelee. Siihen pisteeseen että ylimääräinen stressi johti pystyynnousemiseen ja pukkilaukkaa karkuun pelottavaa tilannetta. Me harjoiteltiin pelottavien asioiden lähestymistä aina idealla että minä päätän mitä kohdetta lähestytään mutta hevonen saa päättää millaista vauhtia. Ekoilla kerroilla toki meni aikaa mutta joka kerran jälkeen hevosen itseluottamus kasvoi silmissä ja prosessi kävi kerta kerralta nopeammaksi. Nykyään ei meinata löytää enää oikein mitään jännää maastoreissuilla.

Kuten Just sanoi, kyse ei ole siitä että selviytyykö jostain tilanteesta läpi vaan siitä miten itse kokee tilanteen ja sen hallinnan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.24 17:21:59

"Pitkäaikainen stressi minusta pitäisi olla myös laissa kiellettyä, jos stressi on sellaista mihin ihminen voi vaikuttaa. "

Tätähän on juuri tuo äärimmilleen jalostuksella viritetty paimenkoira kaupungissa. Ja on kyllä totta, että hyvin harva koiratyyppi menestyy kaupunkiolosuhteissa.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   15.10.24 18:56:03

"Kun resilienssitilillä on paljon valuuttaa, yksittäinen korkean stressin tilanne, vaikkapa eläinlääkärikäynti jossa tehdään epämiellyttäviä asioita väkisin, ei vie tiliä tyhjäksi ja palautuminen on helpompaa."

Just näin! Mulla on (ihan suomesta) elsujen aiemmasta kodista huostaanottama koira, jota ei aiemmassa elämässä juuri ole muuten käsitelty, mutta on tietysti kaltoinkohdeltu. Me ollaan käytetty ihan hurjasti aikaa käsittelyharjoituksiin ja kaikki tehdään aina omaehtoisesti. Huomattavaa on, että kun asiat on saatu treenattua niin ei mikään jää tekemättä, saadaan ihan ilman painimista turkki harjattua, kynnet leikattua, korvat putsattua ja hampaat harjattua.

Nyt sillä yksi päivä oli pieni haava varpaiden välissä ja en tiedä mikä tuli mutta karvojen ajelu/haavan tutkiminen oli aiiivan hirvittävää ja jouduttiin miehen kanssa ihan kunnolla pitelemään ja laittamaan koppa että tämä onnistui. Pelkäsin, että nyt on kaikki menetetty mutta ei! Ihan yhtä hienosti antaa hoitaa kuin aikaisemminkin ja varpaaseenkin saa taas koskea.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   17.10.24 21:51:40

Kyseisen tiktokkaajan tyyli on kyllä vähintäänkin erikoinen. Ihan hetki sitten julkaissut videon, jossa salakuvaa jotain ihmistä vanhan huonosti liikkuvan koiran kanssa ja tämä tiktokkaaja menee kysymään kysymään jotain "voiks sun koiras ihan hyvin, kun se kävelee niin huonosti?". Ja ei mihinkään ystävälliseen sävyyn. Vaikka ajatus ja tarkoitus olisi kaunis, niin kyllä, tämä tyyppi vetää asiat turhan pitkälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.10.24 22:23:06

No kyllä tuo trimmaaminen on aivan turhaa stressiä ylipäätään....

Turhaa stressiä on syytä välttää. Mutta ei eläimelle voi opettaa että aina voi poistua paikalta jos huvittaa. Varsinkin hevosen kokoisen kanssa ollaan aivan lirissä viimeistään siinä vaiheessa kun se on sairas ja pitäisi hoitaa. Tai vain madottaa tai kengittää. Ei toimi ei.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   17.10.24 22:58:20

"No kyllä tuo trimmaaminen on aivan turhaa stressiä ylipäätään...."

Ainakin tuo mainitsemani Vanessa (kanava on Girl with the dogs) huolehtii melko usein koirista, joiden turkki on mennyt tosi huonoon kuntoon. Kyllähän niitä turkkeja pitää huoltaa, huopunut turkki voi aiheuttaa kipua ja tulehduksia ihoon. Ja tietysti koira tiputtaa kotona vähemmän karvaa kun sen irtoava pohjavilla on poistettu.

Yksi toinen trimmaaja tuli somessa vastaan, joka VÄRJÄÄ koiria. Siis tekee niistä esim. leopardin näköisiä :D Tämä alkaa mielestäni olla jo vähän turhaa. Koira ei ole mikään asuste.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   18.10.24 01:37:27

Piste: Hevosen voi aivan hyvin kouluttaa niin, että se vaikkapa kengityksen ajan seisoo paikallaan ilman minkäänlaista kiinnipitoa. Eläintarhoissa olevia ei-kesyjä eläimiäkin koulutetaan niin, että niille saa tehtyä vaikka mitä kivuliaitakin toimenpiteitä ilman, että niitä pakotetaan mitenkään.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   18.10.24 07:29:29

Koirankouluttaja Michael Ellis, on kertonut hurahtaneensa positiiviseen koulutukseen sen alkuaikoina n. 40 vuotta sitten. Jo silloin hän pyrki tekemään koirien kanssa KAIKEN positiivisesti vahvistamalla. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, millaisia koirista kasvoi, koska ne mm. stressaantuivat arkisissa tilanteissa.

Hän alkoi opettaa pennuille hihnapaineeseen vastaamisen (kun hihna kiristyy, paine loppuu, kun pentu antaa myöden) ja sanoi, että jo sillä oli pentujen arkikäytökseen valtava ero ja ne oppivat säätelemään myös negatiivisia tunteitaan.

Sittemmin Ellis siirtyi koulutuksessa takaisin keskelle ja yhdisteli nelikentän keinoja mielestäni varsin taitavasti (en ole enää vuosiin hänen tekemistään seurannut, joten siksi imperfekti).

Tämä R+-koulutus ja koiran omaehtoinen tekeminen ei ole millään tavalla uusi juttu, mutta mä en ole vakuuttunut, että sillä saadaan ihmisarjessa toimivia koiria. Ihmisarjessa tulee tilanteita, joissa uusi asia x, vaan pitää hoitaa ajassa y (hoitotoimenpiteet eläinlääkärissä tms.). Silloin on helpointa, jos koira on opetettu sietämään tuollaisia tilanteita -vaikka väkisin kiinni pitämistä. Eihän se edes poissulje sitä, että kotona hoitotoimenpiteissä toteutettaisiin omaehtoisuutta. Esim. opetan pennuille, että on ihan ok, jos pidän vaikka tassusta/kuonosta napakasti kiinni ja se loppuu, kun on rauhassa.