Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   13.10.24 17:08:09

Oletko koskaan ollut tilanteessa/ suhteessa, missä menee tosi hyvin, olette todella rakastuneita ja yht' äkkiä huomaat TAAS että olette riidoissa jostain näennäisen pienestä asiasta. Riita pitkittyy, huomaat olevasi tilanteessa missä punnitset eron ja yhdessä jatkamisen välillä
Mutta kun et yksinkertaisesti tiedä, mitä tehdä??

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   13.10.24 17:14:32

Kun ei tiedä mistä on kyse isommassa mittakaavassa...

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   13.10.24 17:37:49

Miksi pienistä asioista pitää riidellä eikä asioista keskustella ?

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   13.10.24 18:40:14

Niinpä...

Lähettäjä: Öööööö 
Päivämäärä:   13.10.24 19:32:37

Kyllä olen. Erottiin ja nyt 5kk jälkeen ei mene käytännössä minuuttiakaan etten ajattelisi ja ikävöisi exää. Toisaalta tajuan järjellä kuinka kuluttava ja surullinen tuo suhde oli. En tiedä, voi olla että päädymme vielä kokeilemaan...

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   13.10.24 19:44:55

Öööööö en ehkä suosittele... Me erottiin ja palattiin muutaman kk kuluttua. Mies oli sinnikäs ja mulla oli loppujen lopuksi kait ikävä... Ja aika kultasi muistot.
Meni tuossa melkein vuoden verran tosi hyvin ja nyt tuntuu että samassa tilanteessa kuin alkujaankin...

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   13.10.24 19:47:17

Minusta nämä ei oikein mätsää, että "menee tosi hyvin, olette niin rakastuneita" mutta sitten kuitenkin "huomaat TAAS riiteleväsi pikkuasioista" ja riita vielä pitkittyy, vaikka on kyse vain pikkuasioista. Ei tuollainen ole toimiva ja hyvä suhde, vähintäänkin isoja kommunikointiongelmia. Jossain vaiheessa sitä vaan pitää päättää, haluaako tällaista suhdetta elämäänsä ja sitten tehdä sen mukaan. Erittäin hyödyllistä on myös mennä peilin eteen ja reflektoida sitä omaa osuuttaan ja käytöstään riitojen synnyssä. Riitaan kun tarvitaan aina kaksi. Se ei tarkoita, että pitää silti suostua riitaisaan suhteeseen. Jonkun toisen kanssa elämä voi olla helpompaa tai sitten jopa vaikeampaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.10.24 19:52:14

"Riitaan kun tarvitaan aina kaksi."
Ei kyllä tarvita .. mies alkoi kerran tai itse asiassa parikin, riitelemään viesteillä, kännissä. En lähtenyt mukaan mutta jatkoi vaan.
Yks exä lähti parit kerrat menemään enkä oikein tiedä mikä tuli. :D Hällä olikin tyyliä 9 avioliittoa takana, selittänee jotain.

Lähettäjä: ninni 
Päivämäärä:   13.10.24 19:56:55

Ei varmasti auta ketään :D mutta minä olen valinnut yllä mainitun kaltaisen suhteen, halusin sitä jopa. Onko järkevää, no tuskin!

Elämä ja parisuhde on melkoista vuoristorataa tunnepuolella ja siksi kuluttavaakin välillä. Rakastetaan täysillä kun kaikki on hyvin, riidellään täysillä kun ei (silloin sitä eroakin usein mietin). Ja olemme jo reilusti yli nelikymppisiä ihmisiä. Lapsikin löytyy mutta hänen nähden toki pyritään käyttäytymään.

Olen aiemmissa parisuhteissa ns. kuollut pystyyn eli vuosien saatossa suhde on muuttunut alkuhuumasta tasaiseen, vakaasta ja arkipäiväisestä tylsään, sitten kaverilliseksi. Halut kuoli. Kuin olisi sängyssä veljensä kanssa. Eli meikäläisen pahin pelko on se, että sukat ei enää pyöri jaloissa eikä vahvoja tunteita ole. Siksi mielummin elän näin - halut tallella ja kaikki tunteet tuntien.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   13.10.24 20:07:44

Ninni, kiitos tästäkin näkökulmasta! Ehdottomasti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.10.24 13:20:03

"Riitaan kun tarvitaan aina kaksi."

Periaatteessa joo, mutta riittää että toinen riitelee.

Mun exä oli usein tosi riidanhaluinen ilman syytä. Aamulla heti huomasi sen käytöksestä ja ilmeestä, että tänään se haluaa riidellä. Homma meni esim. tälleen; liikennevaloissa oli vieressä jokin random auto, josta mies kysyi minulta, onko hieno. Jos vastasin, että ei minun mieleiseni, alkoi riitely "hommaa itse sitten parempi niin ei tarvitse toisten autoja haukkua, en paljon sinuna puhuis tojotas kanssa". Jos vastasin, että on tosi hieno "pitäiskö mullakin olla tollanen, kato onko toi äijäkin susta komea, ota se niin saat hienon autonkin samalla".

Saattoi myös kysyä mielipidettä esim. laulajasta televisio-ohjelmassa (nämä oli jostakin syystä aina naisia, joista halusi mun mielipiteen), että oliko A hyvä. Jos sanoin, että ei vaan B oli minusta parempi esiintyjä "oot sä kyllä kateellinen, mene ite tonne laulamaan kun kerran oot kaikkia muita parempi" ja jos sanoin, että oli A tosi hyvä "ootko tosissas, kamalan näköinen ja äänikin kamala, tietenkin se oli susta hyvä eikä B kun B on hyvännäköinen".

En kommentoinut sen enempää enkä sanonut enää mitään, mutta tämä jatkoi raivoamista ja minun nimittelemistä milloin mitenkin. Kun en vastannut kysymyksiinsä sitä enkä tätä, siitäkin alkoi riidellä "kun ei sun kanssa voi puhua mistään" ja "on se kumma kun et voi sanoa mielidettäsi" ja kun sanoin, että parempi etten vastaa, koska kaikki vastaukset on sulle "vääriä", niin ilmoitti, että se johtuu siitä kun MINÄ (siis minä) haluan aina riidellä. Kerro kysyttäessä mielipiteesi, jonka kysyjä on jo päättänyt olevan väärä on se mikä tahansa = SINÄ olet riidanhaluinen :D

Ihan sujuvasti ainakin tuo aikuinen mies riiteli itsekseen.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   14.10.24 13:33:28

Ei todellakaan riitaan tarvita kahta! :D Ensimmäinen poikaytäväni osasi ainakin huutaa sylki roiskuen ja heitellä tavaroita seiniin ihan itsekseen. Keksi riidan aiheita ihan mistä tahansa ja meni nollasta sataan sekunnissa. Jos halusinkin joskus puheenvuoron, niin en todellakaan sitä saanut.

En enää ikinä halua elää "vuoristoratasuhteessa". Pelkkä intohimoinen rakkaus ei vielä tee suhteesta hyvää! Tarvitaan myös tahtoa, samanlaisia arvoja, yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, jne.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.10.24 13:50:39

"Pelkkä intohimoinen rakkaus ei vielä tee suhteesta hyvää! Tarvitaan myös tahtoa, samanlaisia arvoja, yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, jne."

Kyllä se intohimo rakkaudesta puhumattakaan tehokkaasti haihtuu kun on aikansa kävellyt munankuorilla, todennut että sekä kyllä, ei tai en kommentoi on kaikki yhtä "vääriä" vastauksia ja kun silloin kun menee hyvin odotat vain seuraavaa riitaa, joka on kehitelty jostakin tyhjästä, jotta sinua päästään moittimaan. Myös se on melko tehokas keskinäisen kemian vähentäjä, että kun kysyttäessä kerrot suosikkisi uudeksi missiksi ja se ei ole "oikea" mielipide, saat kuulla että kun luulet olevasi niin erikoinen niin ihan vinkkinä vaan että kannattaisi käydä salilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.10.24 14:02:45

Jos teillä on rahaa, menkää terapiaan sekä yhdessä että erikseen. Julkisella ei pääse.

On meilläkin riitoja pikkuasioista ja niiden äärellä ihan kohtuuttoman suuria tunteita, mutta tiedetään mistä oma (ja toisen) käytös johtuu ja osataan auttaa toista palautumaan pois sieltä kierroksilta. Ja PUHUTAAN siitä miksi reagoidaan niinkuin reagoidaan. Eikä oteta itseen sitä että toisella keittää yli joidenkin vanhojen traumojen takia.

Pahinta oli alkuaikoina se, että mies ei sanonut niistä pienistä asioista jotka häiritsevät vasta kun niitä kertyy liikaa. En minäkään sen parempi ollut kun motkotin kaikesta pienestä koko ajan, nyt on joku keskitie löytynyt ja myöskin helpottaa se, että ylipäätään tietää mistä toinen ärsyyntyy, vaikkapa niistä sukista lattialla jos joku sellaista harrastaa. Kohtuuttomia ei voi toiselta vaatia tai että koko ajan jaksaisi tehdä asioita toisen tavalla, mutta ei siitä tarvitse ruvetä ärisemään vaan jos ei kohtuullisessa ajassa tapahdu siin pyytää nätisti, että siivoaisitko jälkesi.

Lähettäjä: JooEi 
Päivämäärä:   14.10.24 14:25:47

"Ja PUHUTAAN siitä miksi reagoidaan niinkuin reagoidaan. Eikä oteta itseen sitä että toisella keittää yli joidenkin vanhojen traumojen takia."

Minä en vaivautuisi. En ole kenenkään terapeutti, parisuhteessa molempien pitää myös saada ja jos omat mitkälieovatkaan-ongelmat on niin suuria, että parisuhteessa minun hommani on puhua, ymmärtää ja myötäillä tekemällä asioita niin ettei toinen taas ota kierroksia jostakin mitättömästä niin ei ole minun suhde. Joko reagoinnilleen ja omalle toiminnalleen tekee jotakin, jotta ei reagoi tai sitten reagoi jollekulle toiselle. Ongelmahan on sen reagoijan, ei reagoinnin kohteen.

Jokainen tietenkin toimii tavallaan ja jos itselläkin on ongelmia ja draamailutaipumusta niin silloinhan ollaan ihan eri tavalla ns. samalla viivalla. Onhan sellaisiakin pareja, mutta niissä useimmiten molemmat on samanlaisia.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   14.10.24 14:58:59

"Pahinta oli alkuaikoina se, että mies ei sanonut niistä pienistä asioista jotka häiritsevät vasta kun niitä kertyy liikaa."
Mä luulen että tästä on ainakin välillä meilläkin kyse.
Mutta se ei puhumalla paranr kun loppujen lopuksi kaikkihan on aina mun syytä.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   14.10.24 15:03:19

"Kyllä se intohimo rakkaudesta puhumattakaan tehokkaasti haihtuu kun on aikansa kävellyt munankuorilla, todennut että sekä kyllä, ei tai en kommentoi on kaikki yhtä "vääriä" vastauksia ja kun silloin kun menee hyvin odotat vain seuraavaa riitaa, joka on kehitelty jostakin tyhjästä, jotta sinua päästään moittimaan. Myös se on melko tehokas keskinäisen kemian vähentäjä, että kun kysyttäessä kerrot suosikkisi uudeksi missiksi ja se ei ole "oikea" mielipide, saat kuulla että kun luulet olevasi niin erikoinen niin ihan vinkkinä vaan että kannattaisi käydä salilla."

En ihan ymmärtänyt tätä kommenttia. Mielestäni ei voi edes puhua mistään rakkaudesta, jos joutuu jatkuvasti "kävelemään munankuorilla". Ja sitähän minä juuri sanoin, että se intohimo ei riitä eikä yksistään vielä tee suhteesta hyvää (vaikka sitäkin pitää mielestäni olla). Monella on varmasti nuoruudessaan ollut suhteita, jossa on intohimoa ja "huippuja", mutta riidat ovat myös olleet myrskyisiä. Itse en näe tällaista vuoristorataa hyvänä suhteena. Hyvässä suhteessa toista kunnioitetaan ja toiselle halutaan hyvää, eli toista ei arvostella ikävästi, riitoja ei keksitä tyhjästä eikä omaa pahaa oloa pureta toiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.10.24 15:05:32

Vihaan sanontaa "riitaan tarvitaan aina kaksi". Siihen ei todellakaan tarvita. Sitten ärsytetään toista niin kauan että se reagoi, ja voidaan sanoa että no kyllähän sinäkin huudat. Vittttu mitä paskaa. Tuolla yllä pari jo kertoikin ihan samat kokemukset kuin mitä minullakin on. Tyhjästä nyhjäistään joku ihan naurettava asia, vaikka siitä että menin kävelemällä töihin enkä autolla. Nyt olen päättänyt että saa riittää ja jatkamme eri teille. Sen päätöksen kun tein niin tajusin ettei tässä ole ollut mitään järkeä enää pitkään aikaan.

Lähettäjä: Habna 
Päivämäärä:   14.10.24 15:20:00

Mä heräsin / huomasin tässä että olen ollut tietynlaisen sumutuksen kohteena.

Muutamat riidat mitä meillä on ollu (ikävä kyllä muutaman oluen jälkeen) niin mies aina seuraavana päivänä totes että ihan ei mistään mulla kilahti ja aloin huutaa.
Ja siis mähän en huuda riidellessänikään.
En tiedä miten alkuun olin sitten itsekseni että miten minä nyt silleen tyhjästä niin hermostuin mutta sitten heräsin tidellisuuteen, että sehän meni just toisin päin. Mies siinä tilanteessa "kilahti", huusi ja lähti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.10.24 17:20:27

Ja jatkona vielä nämä millä itse sain päätöksen tehtyä:
- mieti elämääsi viiden vuoden päästä. Jos se olisi samanlaista kuin nyt, jaksaisitko? Mitä ajattelisit?
- sietäisitkö samanlaista käytöstä joltain muulta läheiseltäsi?
- ne toisen sanomiset kertoo vaan siitä itsestään. Mutta mitä tunteita ne sanomiset sinussa herättää? Ahdistusta, pelkoa, vihaa, surua, epävarmuutta? Oletko valmis kestämään näitä tunteita?
- Sinä olet itse vastuussa onnellisuudestasi. Sinä suostut siihen, että toinen käyttäytyy sinua kohtaan miten käyttäytyy. Voitko silti olla onnellinen?
- kuinka paljon sinulta vaaditaan, että asiat parisuhteessa menevät hyvin? Jaksaisitko panostaa niin paljon myös vuoden päästä? Entä viiden vuoden?

Näillä muun muassa tein päätöksen, että lähden. Pitkä prosessi se oli, ainakin parin vuoden mittainen. Toivottavasti tulet päätökseen nopeampaa eikä tarvitse elää päivä kerrallaan vuosikausia niin kuin minä.