Lähettäjä: hvitserk
Päivämäärä: 15.10.24 15:47:34
Piste: Itsekin vielä sarjan katseltuani olin kokolailla skeptinen sen suhteen, mikä mahtoi olla totuus poikien lapsuudesta. Mutta dokumentin nähtyä tuli kyllä vahva tunne että he puhuivat totta hyväksikäytöstä.
Kun katsoi oikeudenkäyntiä, siinähän ei nimenomaa käytykään oikeutta siitä, oliko rikos tapahtunut, vaan miksi se oli tapahtunut. Kun Lyle oli todistajanaitiossa, sanottiin, ettei hänelle oltu kerrottu kysymyksiä etukäteen. Näin ollen, Erikin reaktiot hänen vastauksiinsa olivat spontaaneja ja selvästikin hyvin aitoja kun hän itki kuin pieni lapsi. En ymmärrä, miten kukaan valamiehistä huomannut tätä vai eivätkö vaan välittäneet.
Kun eri ihmisiä nyt haastateltiin, jopa syyttäjä joutui myöntämään ettei silloin löytänyt kuin tasan yhden ihmisen (sihteeri) jolla oli mitään hyvää sanottavaa poikien isästä ja että kaikesta päätellen hän oli täysi hirviö.
Minusta sitä ei lasketa suunnitelmaksi jos johonkin varautuu. Tässä päästään juurikin siihen "battered woman syndrome"- kiistaan. Voidaanko sitä soveltaa poikiin vai ei. Sen soveltaminen kiellettiin jälkimmäisessä oikeudenkäynnissä, mikä oli äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus. Koska juuri siitä näkökulmasta tätä minun mielestäni olisi kuulunut tarkistella.
Jos nyt lähdetään miettimään sitä rahalla mälläämistä, niin itselläni vain tulee mieleen se että ainoastaan täydessä shokissa oleva ihminen voi toimia niin typerästi että vanhempansa tapettuaan ryhtyy tuhlaamaan rahaa hullun lailla. Jotainhan silloin on päässä naksahtanut, ei kylmän viileän suunnitelmallinen murhaaja voisi menetellä niin typerästi.
Olen vakaasti sitä mieltä, että pojat toimivat hädissään ja ajattelemattomasti. Ja että olivat kokeneet isän hyväksikäyttöä mitä julmimmalla tavalla, sekä tunsivat äitinsä olevan täysin isänsä käskyvallassa. Todellakin tuomioksi olisi riittänyt elinkautista lievempi vankeus ja kaikkein kamalinta oli erottaa pojat toisistaan, en ymmärrä miksi vielä kaiken lisäksi sekin rangaistus täytyi heille langettaa.
|