Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   12.10.24 16:38:29

Kukaan ei ole koskaan ilmaissut epäilevänsä minussa mitään poikkeavaa. Kukaan ei koskaan ole ollut huolissaan minusta. Olen 55+ nainen ja naimisissa. Lapset pois kotoa iältään 30v, 29v ja 20v. Olen vakituisessa työssä, ei työttömyysjaksoja.
Kasvoin ydinperheessä maalla ja meitä lapsia oli 3. Olen nuorin. Koulussa olin kiltti, iloinen, ujo ja hoidin hommani. Kavereita oli, mutta ei parasta kaveria, vaan olimme porukoissa. Harrastimme heppoja. Olin myös partiossa ja vartionjohtajana. Kävin lukion, kauppiksen ja terviksen. Olen suorittanut laskuvarjohyppylupakirjan, mutta hevoset veivät voiton.
Ongelma on se, että perhepiirissäni riidellään ja olen jo alkanut miettiä, että aiheutanko ne itse. Äitini riiteli vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Äidinäiti oli psyykkisesti sairas ihmisraunio ja äitini oli narsistinen persoona. Äiti ei ollut perheensä kanssa tekemisissä. Minä olin nuorin ja ei-toivottu. En ole katkera äidille, koska minkäs hän sille voi. En pidä juurikaan yhteyttä.
Parikymppisenä sitten aloin toimia oman pääni mukaan, enkä enää tehnyt mieliksi äidille ja siskolle. Tuli riitoja ja lisää riitoja. En ole sisarusten kanssa paljoa jutuissa, mutten riidoissakaan. Olen kuullut kunniani heiltä. Lapsena minua lyötiin ja hakattiin heidän toimestaan.
Nyt nuoremmat lapseni ovat alkaneet käyttäytyä vihamielisesti minua kohtaan. Sama kaava: syytellään epämääräisesti jostain käytökseen liittyvästä, mistä en millään saa kiinni, että mitä se on. Kiukutellaan ja ollaan puhumattomia. Ymmärrän itsenäistymisen tarpeen, mutta ka-moon.
Olen elätellyt koko ikäni toivoa happy family -tyyppisestä elämästä, jossa keskustellaan, tuetaan toisia, autetaan, tehdään toinen toisillemme ruokaa ja hyväksytään toinen toisemme sellaisina kuin olemme, virheinemme. Minkäköhän takia tämä ei ikinä onnistu vaan sukupolvi toisensa jälkeen samaa riitelyä? Olen tosiaan miettinyt, että missä kohtaa munasin itse, kun tuo vihamielisyys taas on nostanut päätään ja kohdistuu minuun.
Vaikea varmaan tämän perusteella mitään sanoa, mutta onko kohtalotovereita? Onkohan tämä joku pohjoinen piirre ihmisissä? Etelässähän perhe on ihmisille tärkeä, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Mitä tämän kirjoituksen perusteella ajattelette minusta?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.10.24 16:44:48

Osaan vain sanoa että jos suvussa on persoonallisuushäiriöitä niin sukua ei saa riidattomaksi.

Suku=samaa geenistöä=geneettiset mielenterveyshaasteet ilmenee aina uudelleen

Ei sitä oikein voi katkaista varmuudella mikään muu, kuin se että enää ei tehdä lapsia siihen sukuun.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.10.24 16:48:04

Mitä mieltä aloittajan puoliso on asiasta?

Lähettäjä: Peikko 
Päivämäärä:   12.10.24 16:57:15

Kirjoituksen perusteella sinusta ei oikein saa mitään käsitystä. Mutta jos koko sukusi riitelee, niin voiko olla, että joku on puhunut sinusta pahaa lapsillesi? Joko tarkoituksella tai jotenkin aina sivuheittona. Isäni ja hänen äitinsä yrittivät meille moittia omaa äitimme, mutta eivät onnistuneet saamaan meitä kääntymään äitiä vastaan. Jos olet muutenkin suvun musta lammas, niin voiko joku haluta tuhota välisi muihin?

Lähettäjä: Lapsuustraumat 
Päivämäärä:   12.10.24 17:23:40

Eihän sitä omaa käytöstään itse osaa aina arvioida.
Jos koet lastesi arvostelevan epämääräisesti niin et näköjään tunnista ongelmaa itsessäsi.Lapsuutesi on ollut niin traumaattinen että ei ihme jos on ongelmia omien lasten kasvatuksessasi.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   12.10.24 17:38:57

Minä en ole missään tekemisissä sukulaisten kans. Eikä ole yhtään ystävääkään. Kaikki toimii tasan tarkkaan niin kauan kun kuuntelen muita eikä mitään omia mielipiteitä ole.

Lähettäjä: ei omal 
Päivämäärä:   12.10.24 17:42:32

Lapset ovat paras peili itsellemme ja käytöksellemme. Päätä, että katkaiset sukupolvien kierteen ja käsitele omat traumasi ettet siirrä niitä lapsiin.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   12.10.24 23:28:59

Persoonallisuushäiriöitä ei ole todettu suvussa niin, että minä tietäisin asiasta. Isoäidilläni oli ja yhdellä pikkuserkullani on skitsofrenia. Alkoholismia ei ole kellään lähisuvussa. Sisarkateutta on hyvinkin voimakkaana suvussa, mutta meidän lapsemme eivät ole kateellisia toisilleen niin, että sen huomaisi. Pikemminkin päinvastoin näiden nuorimpien kohdalla. He ovat molemmat nyt vihaisia minulle sen sijaan. Ovat kyllä sivusta seuranneet nuorempana, kun sisareni haukkui minua. Hän mm. on sanonut minulle: "Vielä sinun lapsesikin tajuavat millainen sinä olet!" Olen ehkä sitä joskus miehelleni ihmetellyt ja he ovat saattaneet kyllä kuulla. En tiedä mitä sisko tarkoitti, mutta ymmärsin sen niin, että halusi loukata äärimmäisen pahasti. Riidat sisarusten kanssa olivat melkein aina jostain pikkuasioista alkaneita ja sitten ne paisuivat hirveiksi. Oli pakko ottaa etäisyyttä ja pitää se.
Kun lapset alkoivat kiukuttelun, mieheni ensin syytti siitä minua, että riitelen heidän kanssaan. Sitten hän tajusi, etten se minä ole joka riitelee. Mutta hän pelkää niin hirveästi, että lapset suuttuvat hänellekin ja hylkäävät, ettei pistä tikkua ristiin asioiden selvittämiseksi.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   12.10.24 23:42:36

Kuulostaa valitettavasti siltä, että joko perheesi sisällä on ikävä ihminen joka haluaa perheen hqjoavan, tai sitten sinulla on lapsuudestasi vakavia traumoja, joita et ole itsellesikään myöntänyt, mutta jotka myrkyttävät välejänne niin kauan kunnes käsittelet ne. Tai joku näiden yhdistelmä.

Pari kysymystä. Oletko itse käynyt koskaan ammattiauttajalla lapsuuteesi liittyen? Onko joku lapsistanne tarvinnut erityistä tukea? Onko joku lapsista sinulle rakkaampi kuin muut, ja sen myötä olet kohdellut heitä eri tavalla? Onko joku lapsistasi pitänyt enemmän yhteyttä äitiisi tai sisareesi?

Vastaa rehellisesti. Jos et tänne, niin itsellesi.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   12.10.24 23:44:49

Vanhin lapseni oli erityislapsi, mutta pärjää jo itsenäisesti, mutta silloinkin tehtiin

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   12.10.24 23:47:31

"Kun lapset alkoivat kiukuttelun, mieheni ensin syytti siitä minua, että riitelen heidän kanssaan. Sitten hän tajusi, etten se minä ole joka riitelee."

Mistä miehesi keksi, että sinä olisit riidanhaastaja ja millä tavalla sait hänet muuttamaan mielensä?

Lähettäjä: Pohdittavaksi 
Päivämäärä:   12.10.24 23:49:29

Millä tavoiin osoitat rakkautta ja hyväksyntää lapsillesi? Oletko tunnekylmä?
Kritisoitko muiden valintoja?

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   12.10.24 23:52:18

Hups karkasi... Hänen lapsuudessaan tehtiin psykiatrialla sukukartat ja olimme suurennuslasin alla ja tutkimuksissa, mutta ei näistä sen ihmeempiä selvinnyt. Löytyi ihan konkreettinen vamma häneltä. Tämän lasten vihoittelun yhteydessä olen hankkinut keskusteluapua.
Nuorin on ollut minulle läheisin, koska minulla on ollut eniten aikaa hänelle, mutta kukaan ei ole rakkaampi. Nuorimmat enemmän isänsä luonteisia ja vanhin eniten minun luonteinen. Äitiini ja siskooni kukaan heistä ei ole yhteydessä.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 00:09:24

Mies keksi sen siitä, kun hän ei ole pitänyt yhteyttä lapsiin juurikaan, vaan minä pidän. Hän kysyi minulta aina mitä heille kuuluu. Minä olen tempperamenttisempi kuin mieheni, joka ei juuri tunteita ilmaise ja näytä.
Minä ilmaisen rakkautta ja hyväksyntää sanallisesti ja fyysisesti: halaukset, syli, silittelyt, kuunteleminen ja kannustaminen.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.10.24 00:14:11

Okei. Kuulostaa joka tapauksessa siltä, että tarvitsisit sitä keskusteluapua myös lapsuutesi traumojen selvittelyyn. Kertomasi perusteella niitä on. Millainen suhde sinulla on mieheesi? Ei hyvältä kuulosta tuo, että hän on valmis syyttämään sinua perheenne ongelmista.

Siksi näitä kyselen, että omassa lapsuudenperheessäni on narsisti. Onnistui piilottamaan oikean luontonsa todella kauan, mutta aina sitä ihmettelin, että mikä kumma perheväleissä aina hankaa. Kunnes lopulta paljastui ja moni asia loksahti kohdalleen.

Neuvona sanoisin, että pyri pitämään keskusteluyhteys auki. Jos et itse, niin miehesi kautta. Ja pyri tekemään selväksi se, että haluat kuunnella ja tietää ongelmista, mitä lapsillasi on teidän väleihinne liittyen. Ja jos/kun ne lapset kertovat, niin todellakin kuuntele, äläkä uhriudu tai ala puolustella. Lapsesi ovat kalleinta mitä sinulla on. Toimi sen mukaan.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 00:43:26

Kukaan suvussa tai perheessämme ei tietääkseni ole uskonut, että äitimme/isoäiti on narsistinen henkilö, koska hän ei varsinaisesti ole tehnyt pahaa, jonka he myöntäisivät. Hän on kuitenkin aika klassinen esimerkki. Vanhemmat sisarukseni olivat lempilapsia ja minä ylimääräinen lapsi, jätesanko. Erityisesti sisareni on hänelle yhä läheinen. Joskus otin asian esiin sisarusten kanssa ja siitä tuli taas lisää nauloja arkkuuni.
Mutta joo, nuo vihanpurkaukset molemmilta sisaruksiltani ja sittemmin myös lapsiltani ovat olleet tosi voimakkaita ja ovat saaneet jopa pelkäämään henkeni puolesta. Veli on huutanut naamatuksin. Silloin jättäydyin pois hänen autonsa kyydistä ja pyydin mieheni hakemaan. Sisko on raivonnut puhelimessa ja viesteillä, ei koskaan naamatuksin nyt aikuisena. Lasteni kanssa kyse on ollut viesteistä.
Kiitos neuvoista. Olisipa ylimääräistä rahaa laittaa terapiahetkiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.10.24 00:46:45

Millaiset asiat, keskustelunaiheet tai tilanteet ovat laukaisseet näitä huutokohtauksia?

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.10.24 00:59:17

”Millaiset asiat, keskustelunaiheet tai tilanteet ovat laukaisseet näitä huutokohtauksia?”

Ja lisäksi, oletko koskaan kysynyt lapsiltasi, mikä heidän mielestään on se ongelma? Oletko koskaan ajatellut, että se voisi olla niinkin yksinkertaista, että lapsesi ovat nähneet noita sisarustesi huutokohtauksia? Ovatko ne joutuneet pelkäämään puolestasi? Vai, ovatko nähneet, että alistut kynnysmatoksi sisaruksillesi niin ovat itsekin aitä mieltä, että sinut saa polkea maan rakoon?

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 01:02:18

Veli suuttui, kun sanoin jotain siskosta. Arvostelin varmaan. En muista mitä koski, mutta tulimme isän perunkirjoituksesta kimppakyydillä. Perinnöstä ei riidelty kuitenkaan.
En myöskään muista tarkkaan mikä siskossa laukaisi sen huutoraivarin puhelimessa, mutta ainakin selvisi silloin, että olin antanut hänelle vajaa 10 vuotta aikaisemmin joululahjaksi kirjan, jonka aihe ei ollut miellyttänyt ja jota ei ollut lukenut. Silloin vielä pyytelin heitä käymään meillä ja kyselin varmaan, miksi kävivät niin harvoin. Sittemmin lopetin pyytelyt ja ajelut ja jätin heidät rauhaan.
Tällainenkin episodi oli, jolloin houkuttelin äitiä muuttamaan samalle paikkakunnalle, jossa minä ja veljeni asumme, jotta ei olisi jäänyt niin yksin 100 km:n päähän. Hän kävi jopa katsomassa asuntoa, jolloin sisko soitti hänelle ja puhelun loputtua äiti karjui, ettei hän mitään muuta minnekään. Jäi siis sinne 100 km:n päähän yksin, jonne siskolla on melkein 200 km matkaa. Jos olisi kannustanut äitiä muuttamaan, heidän välimatkansa olisi lyhentynyt puoleen.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 01:12:36

Eivät he ole olleet paikalla yhdessäkään konfliktitilanteessa, mutta ei näitä ole salattu ja yhdessä on varmaan näitä ihmetelty.
Eivät ole joutuneet pelkäämään, mutta varmasti ovat nähneet mielipahan kyyneleitä.
Sisko perusti kyllä suvun whatsapp-ryhmän, jonne liitti ilman lupaa lapsenikin, tietysti myös omansa. Nuorin lapsi oli vielä alaikäinen ja poisti hänet asta kun pyysin. Mutta siellä kyllä mustamaalasi minua aika rankasti. En tiedä paljonko lapseni lukivat sitä viestittelyä. Jotain kuitenkin. Poistuin sieltä lopulta. Nyt on vain meidän sisarusten ryhmä, jos tulee jotain tärkeää. Meillä on suvun yhteinen mökki, jota sisko organisoi. Siitä viestitellään nyt neutraalisti.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.10.24 01:15:40

Ok. Et kuitenkaan ole kertonut, miten nuo tapahtumat ovat vaikuttaneet lapsiisi. Koska aivan varmasti ne ovat. Ja sekin kiinnostaa, miten miehesi on näihin asioihin suhtautunut? Paitsi ollut valmis syyttämään sinua kaikista ongelmista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   13.10.24 01:22:23

Millä tavalla äitisi narsistinen luonne on näkynyt?

Lähettäjä: mielenkiintoista 
Päivämäärä:   13.10.24 09:29:46

Tulee vähän sellainen fiilis, että aloittajankin käytöksessä on kuitenkin jotain. Kerroit että pikkuasioista paisui kunnon riitoja ja "Vielä sinun lapsesikin tajuavat millainen sinä olet!" . Jäätkö jankkaamaan riitatilanteessa?

Älä käsitä väärin tätä, minusta sisaruksesi kuulostavat enemmän oudoilta mutta pistää miettimään että miksi he aina loppujen lopuksi sitten huutavat sinulle päin naamaa ym.
"Vanhemmat sisarukseni olivat lempilapsia ja minä ylimääräinen lapsi, jätesanko. Erityisesti sisareni on hänelle yhä läheinen. Joskus otin asian esiin sisarusten kanssa ja siitä tuli taas lisää nauloja arkkuuni." Et kerro miten otit tämän asian esiin. Ja kokevatko he mitään asioita samalla tavoin vai oletko heille sisar " joka valittaa joka asiasta ja väittää että muut ovat vaan polkeneet koko ajan, mahdollisesti syyttänyt muita omista ongelmistaan " ? Millainen tilanne on ollut kun olet pelännyt henkesi edestä - onko uhkailtu väkivallalla??

Tämä on vähän sellainen epäselvä kuvio. Voi olla, että ne muut ovat yksinomaan nyt niitä ikäviä ihmisiä, voi olla myös että et ole itsekään ihan helppo persoona - et vaan tunnista itsestäsi sitä. Tätä voisi puoltaa se, että aikuiset lapsesi ottavat etäisyyttä. Mainitsit että ymmärrät heidän itsenäistymisen tarpeensa "mutta ka-moon" . Mitä "ka-moon"? Ethän puutu heidän asioihinsa liikaa?

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   13.10.24 10:11:05

Mitä lapsesi ovat siis tarkalleen ottaen sanoneet? Kyllä sinä varmasti tiedät, tai miehesi.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   13.10.24 10:12:38

"Päätä, että katkaiset sukupolvien kierteen ja käsitele omat traumasi ettet siirrä niitä lapsiin."

Tämä. Ihmistä ohjaa muukin kuin pelkät geenit.

Ammattiauttajalle vaikka koko perhe. Sinä ja lapset siis. Äidillä ja sisaruksilla ei ole niin väliä, mutta hyvät välit lapsiin olisivat tärkeät.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   13.10.24 11:46:09

Teillä periytyy käytöshäiriöt emälinjassa. Eikä tuo isälinjakaan kovin hyvältä jalostusmateriaalilta kuulosta.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   13.10.24 12:28:57

Onhan tuo nyt vallan kummallista jos lapset käyttäytyvät sinua kohtaan vihamielisesti mutta eivät kerro miksi? Miten kuvittelet että nuo solmut ikinä aukeavat jos asioista ei puhuta niin että kaikki ymmärtävät mistä kiikastaa, tai että miten itse voisit yrittää edes parantaa tilannetta jos et tiedä mistä on kyse? Kissa pöydälle ja keskustelu asiasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.10.24 12:31:15

Yksi mielenterveyspotilas riittää pistämään sukulaisten välit sekaisin. Jos vielä vaikka narsisti.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 12:59:20

Tavis: tietyllä tavalla olen samaa mieltä, mutta jos tuntisit sukua/perhettäni, pitäisit meitä mukavina ja huumorintajuisina, ihan tavallisina ihmisinä. Mikään ei juurikaan paista uskoakseni ulospäin. Olen hurjasti saanut tukea ja empatiaa tuttavilta, terapeutilta ja nuorisotyöntekijältä tähän kriisiin nuorten kanssa.
Tällä hetkellä en pysty raahaamaan lapsiani minkään terapeutin vastaanotolle, koska he eivät sitä halua. Perheen sisäinen keskusteluyhteys on heidän puoleltaan poikki tai lähes poikki. Parempia aikoja odotellessa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.10.24 13:04:56

"En myöskään muista tarkkaan mikä siskossa laukaisi sen huutoraivarin puhelimessa, mutta ainakin selvisi silloin, että olin antanut hänelle vajaa 10 vuotta aikaisemmin joululahjaksi kirjan, jonka aihe ei ollut miellyttänyt ja jota ei ollut lukenut."

Mikä se kirja oli?

Lähettäjä: Omppu 
Päivämäärä:   13.10.24 22:02:06

Mielenkiintoista lukea samankaltaisesta tilanteesta kuin itsellä, mutta eri näkökulmasta. Olen kolmesta sisaresta keskimmäinen ja minulla ja pikkusiskolla on välit jäissä 6-kymppisen äitimme kanssa, jolla on erittäin pahoja käsittelemättömiä traumoja, joiden takia raivoaa meille suu vaahdossa esim. viime aikoina siitä kun erehdyin kertomaan omista mt-oireistani niin otti sen syyllistämisenä itseään kohtaan jne. Mikään järkevä keskustelu ei onnistu kun uhriutuu ja tuntuu että triggeröityneenä ei mikään järkevä sanoma yksinkertaisesti mene hänelle perille. En olen edes arvostellut häntä saatika haukkunut tms asiatonta, mutta silti on itse halunnut lopettaa kaiken keskustelun, koska ”on niin väsynyt syytöksiini”. Terapiaan ei suostu.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 23:06:56

Se kirja oli sellainen käytöskulttuuriin liittyvä teos, jota suositeltiin lahjaksi esim. ylioppilaille, mutta en halua kertoa sen nimeä tässä, kun minut voisi siitä ehkä joku tuttu tunnistaa, kun olen tästä joskus jutellut ihmisille.

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   13.10.24 23:09:51

Voi Omppu, tosi kurja tilanne äitisi kanssa. Minusta olisi jopa hyvä kuulla jotain konkreettisia syytöksiä, niin niistä voisi sitten keskustella kaikessa rauhassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.10.24 07:24:20

Oliko kirja siis lakkiaislahja? Kommentoitko usein siskosi käytöstapoja?

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   14.10.24 09:41:37

Minun perhe oli läheinen mutta konfliktitilanteissa ei sitten kuitenkaan selvitetty asioita tai puhuttu niistä avoimesti.

Itse olen aika reaktiivinen ja opettelin pyytämään anteeksi. Eli kun lapset oli pieniä ja minulla meni väsyneenä hermo, niin pyysin myöhemmin anteeksi ja juteltiin asia läpi.
Nyt kun lapset ovat teinejä ja välillä räjähtelee puolin ja toisin pystymme kuitenkin selvittämään asiat ja huomaan miten lapseni uskaltavat kertoa minulle asioitaan, myös niitä mitä on vaikeampi hyväksyä.

Mutta puhukaa ja puhukaa kun tilanne ei ole ns "päällä", eli energia on rauhallinen.
Voit jutella lapsillesi miten olet kokenut oman lapsuutesi, he ovat jo aikuisia ja kyllä heille voi kertoa asioita. Mutta muista että ne on sinun puolesi ja kokemus asioista, ei koko totuus.
Ja tämäkin olisi hyvä tehdä rauhallisessa tilanteessa.
Olisi myös hyvä kysyä miten lapset kokevat nuo ristiriitatilanteet? ja miltä heistä on tuntunut jne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.10.24 20:09:17

up

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   15.10.24 00:14:57

Ei ollut lakkiaislahja, vaan joululahja, kuten mainitsin jo. Ei, en kommentoi kenenkään käytöstapoja.
Keskusteluyhteyttä ei ole, niin nyt ei voi kysellä eikä keskustella.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.10.24 00:27:32

Minkä takia juuri käytöskirja oli sinusta hyvä joululahja siskolle?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.10.24 07:57:51

Kertoo kyllä paljon aloittajan ongelmasta, että antoi siskolle käytöskirjan joululahjaksi, eikä ymmärrä, miksi toinen suuttui. :D

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   15.10.24 08:01:43

Se oli humoristinen käyttäytymiskulttuurin historiaan liittyvä opas hänen omaan uraansakin liittyvä. Ei mikään käytösopas.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.10.24 09:52:27

En nyt väitä, että tämä koskee juuri aloittajaa, mutta yleensä tilanteissa, joissa joku katkaisee täysin välit johonkin läheiseen ihmiseen, yleensä hankala osapuoli on se, joka ei pysty erittelemään mitään käytöksensä yksityiskohtia, ei muista, ei tiedä, ei ymmärrä, ja kärsivä osapuoli osaa eritellä yksityiskohtaisesti syyt ja käytökset, joiden takia yhteydenpito ei enää onnistu, ja pystyy myös erittelemään omat reaktionsa ja syyt niihin.

Sen huomaa tälläkin palstalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.10.24 11:03:17

Mistä aiheista ne lapsesi sinulle kilahtelevat?

Lähettäjä: Terhikki 
Päivämäärä:   17.10.24 14:20:29

En tiedä. Ei ole kerrottu. Pidetään mykkäkoulua.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.10.24 14:24:42

Tämä taitaa nyt osua:
"yleensä tilanteissa, joissa joku katkaisee täysin välit johonkin läheiseen ihmiseen, yleensä hankala osapuoli on se, joka ei pysty erittelemään mitään käytöksensä yksityiskohtia, ei muista, ei tiedä, ei ymmärrä"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.10.24 14:32:16

Aloittaja kuulostaa ihan anopiltani, johon jouduin katkaisemaan välit. 10 vuotta yritin sietää. Sain myös joululahjaksi minulle ja lapselleni osoitetun "hyvän käytöksen tarrataulun" välien katkaisun jälkeen seuraavana jouluna. Anoppi on itse riidoissa sukunsa, naapureidensa ja silloin kun oli vielä työelämässä, myös työkavereidensa kanssa. Itselleni taas anoppi on ainoa ihminen, johon olen joutunut välit katkaisemaan. Keskustelut ei auta, kun toiminnassaan hän ei näe mitään väärää.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   17.10.24 14:44:42

Jotenkin musta tuntuu että aloittaja on ongelma. Ja että kantsis oikeesti mennä terapiaan ja hankkimaan se diagnoosi. Voi olla että aloittajalla itselläänkin on narsistisuutta tai jotain muuta.