Lähettäjä: Mamma 
Päivämäärä:   12.10.24 09:04:39

Kuinka te menettelette flunssan kanssa. Tavallisen flunssan siis ilman kuumetta. Teettekö ja elättekö ihan normaalisti vai lepäättekö taudin pois? Entäs työt? Jäättekö sairaslomalle vai menettekö flunssaisena? Mites harrastusten kanssa esimerkiksi kuntosali ja lenkkeily? Ratsastus? Milloin palaatte takaisin harrastamaan?

Pienten lasten äitinä ja vielä kouluympäristössä työskennellessä tuntuu, että sairastetaan joku perheestä jatkuvasti jotain. Onko muilla ollut samaa nyt koronan jälkeen?

Vinkkejä saa antaa myös vastustuskyvyn parantamiseen ja tautejen selättämiseen

Lähettäjä: Perus 
Päivämäärä:   12.10.24 09:12:05

Riippuu ihan flunssasta. Jos oireet on voimakkaat ja sen vuoksi olen puolikuntoinen niin jään kotiin lepäämään ilman kuumettakin. Jos taas hyvin lievät oireet niin menen töihin, mutta mitään salitreenejä yms. En tee vaan liikunnan suhteen otan hyvin kevyesti.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   12.10.24 09:59:23

Jos jaksan tehdä asioita normaalissti niin sitten teen. Kuntoilua/suurempaa rasitusta yritän välttää.

Lähettäjä: Hoppo 
Päivämäärä:   12.10.24 10:26:05

Lepään ja jään saikullekin jos olo on semmoinen. Voi siis tehdä etätyötä myös. Varsinkin taudin alussa kun on tosi kökkö olo ja kurkku kipeä kunnolla yms niin saatan olla saikulla. Yleensä tulee jopa parin viikon tauko urheilusta. Koiraa nyt vähän käytän ja enemmän sitten kun olo semmonen. Ei ole omaa hevosta, mutta olishan se hankala olla pari viikkoa ratsastamatta. Viime taudissa menin viikon päästä ratsastamaan pari päivää peräkkäin ja nuha oli vielä aika kova. Ei ehkä olis kannattanut ja varmasti hidasti parantumista.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   12.10.24 10:52:27

Olen sairastanut 3 keuhkokuumetta, joista eka tuli kun olin flunssaisena (erittäin lämpimästi puettuna ja vilttien alla) katsomassa kisoja maneesissa teininä. Toinen tuli kun olin pienessä nuhassa bändin keikalla. Kolmas kerta oli paskin, silloin ei ollut mitään edeltävää tautia, mutta sairastuin silloin me/cfs ja POTSiin, ja elin 2,5 vuotta sängyssä. Nyt sentään vähän parempi kunto lääkityksen ansiosta ja pystyn jo vähän elämäänkin. Normaalista kuitenkin kaukana vielä.

Eli toisin sanoen, olen nykyään tosi varovainen jos saan flunssan, etten vaan rasita itseäni liikaa ja liian äkkiä. Pelkkää lepoa kun on kipeänä.

Lähettäjä: Hoppo 
Päivämäärä:   12.10.24 11:18:13

Kyllä itse yritän just ajatella, että mieluummin hissutellen pari viikkoa kuin sit jonku jälkitaudin takia pari kuukautta.
Vastustuskyky onkin toinen juttu. Uskon että joihinkin tarttuu paremmin ku toisiin. Mutta voi siihen varmasti myös vaikuttaa. Vitamiinit ja muutenkin syöminen kunnossa. Paljon marjoja ja muutenkin kasvikunnan tuotteita. Hyvin ja tarpeeksi nukkuminen ja liikuntaa mutta ei liikaa. Palautuminen tärkeää.

Lähettäjä: lenssu 
Päivämäärä:   12.10.24 11:28:29

Sairaana pysytään kotona eikä lähdetä työpaikoille ja harrastuksiin tartuttamaan toisia. Käsittämätöntä että jotkut idiootit pitää itsensä niin korvaamattomina että tunkevat työmaalle puolikuntoisena muiden riesaksi. Harva teistä perii sen firman.

Miten suojautua parhaiten? Etäisyyttä toisiin, sormet pois suusta ja käsien pesu saippualla ja vedellä.

En ole sairastanut koronaa eikä kunnon flunssaakaan ole yli kuuteen vuoteen ollut.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   12.10.24 11:49:27

Mun työ on fyysistä, joten ns. akuutin vaiheen (yleensä n. 3 ekaa päivää) olen aina saikulla. Jatko riippuu sitten oireiden kehittymisestä, ja joka tapauksessa varmaan viikko menee enemmän tai vähemmän hissutellen. Sairastan flunssan kerran vuodessa tai kahdessa.

Mun elintavat on surkeat, joten sanoisin vastustuskyvyn tulevan runsaasta ulkoilmasta (ulkotyö) ja suhteellisen vähäisistä ihmiskontakteista. :D Mahdollisesti myös ihan geeneistä, ei mun vanhemmatkaan ole juuri koskaan kipeinä ja elintavat on vielä huonomat kuin mulla...

Lähettäjä: Tuutti 
Päivämäärä:   12.10.24 13:37:43

Meillä on työpaikalla tiukka linja, että vähänkin flunssaisena jäädään kotiin eikä leikitä mitään oman elämän sankaria ja tulla kipeänä tartuttamaan muita. Ja se on kyllä hyvä, koska aina on ne tietyt tyypit jotka pyrkii kipeänä töihin. Esimies käännyttää saman tien nuo kotiin huomatessaan.
Itse yleensä jos sairastan, niin sairastan sitten kunnolla. Eli en lähes koskaan saa mitään pikkukuumetta tai nuhaa, vaan jos tauti tulee niin se kaataa petiin ilman epäröintejä. Urheilun kanssa olen tarkka nykyään muutaman ikävämmän jälkitaudin kärsineenä, että treeniin palaan vasta terveenä.

Lähettäjä: Mamma 
Päivämäärä:   12.10.24 17:05:59

Kiitos, eli muutkin taitavat lepäillä enimmäkseen flunssan pois :)

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   12.10.24 17:43:48

Sairaana kotona mutta pieni flunssa ei omaa tekemistä estä. Sali ja reenit jää mutta hevosen liikurn normaalisti. Aniharvoin olen sairas niin että töistä joutuu pois oleen. Ei läheskään joka vuosi. Pieniä flunssia yrittää mutta jätän urheilun pois muutamaksi päivää niin ei pääse päälle. Hyvä vastustuskyky eikä perheessä kiertävät tartu minuun.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   13.10.24 15:38:04

Meikäläinen taas saa kaikki pöpöt työpaikalta päikystä ei kiva

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   13.10.24 15:50:05

Itselle olen Koronan jälkeen ollut kerran vuodessa sellaisen kuumetaudin kourissa, että oksat pois.
1-2 vko sairaslomaa.
Omille hevosille on onneksi toinen liikuttaja ja hoitaja.

Pienestä flunssasta en jää pois töistä. Teen vaan vähän himmaillen.
Teen fyysistä työtä.

Lähettäjä: Bää 
Päivämäärä:   13.10.24 16:09:07

Minulla on tapana ajatella että jos kykenen hoitamaan hevoset (puolihoitopaikka) niin kykenen menemään töihinkin.
Hevoset on yleensä pakko hoitaa joten töihinkin menen.

Vain tosi kipeänä jään kotiin ja muut perheenjäsenet hoitaa hevoset. Niin kipeä en ole ollut aikoihin.

Lähettäjä: -_ 
Päivämäärä:   13.10.24 18:25:11

Teen etänä työt, poikkeuksena että lepään ja saikutan jos on oireita jotka vaikuttavat työkykyyn (päänsärky, ihan äärimmäinen väsymys, kuume). Nykyinen työpaikka on joustava. Käyn kävelemässä mutta en harrasta muuta liikuntaa kunnes olo on kohentunut enkä muutenkaan ole lähikontaktissa muiden kanssa. Kaupassa käyn. Pelkään jälkitauteja ja otan ne vakavasti.

Mutta valehtelisin jos sanoisin etten olisi erityisesti ennen koronaa ja muutenkin tällainen "oman elämän sankari" joka on käynyt lähitöissä ties minkä sairauksien riivaamana. Edelleenkin toisinaan teen työt vaikka ääntä ei pihisisi ollenkaan ja kamala kurkkukipu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.10.24 18:59:07

"Sairaana pysytään kotona eikä lähdetä työpaikoille ja harrastuksiin tartuttamaan toisia. Käsittämätöntä että jotkut idiootit pitää itsensä niin korvaamattomina että tunkevat työmaalle puolikuntoisena muiden riesaksi. Harva teistä perii sen firman."

Tämäkin on silti hieman kaksipiippuinen juttu. Näinhän sen tavallaan tulisi olla, mutta on kaikenlaisia tilanteita.

Ymmärrettävää esimerkiksi, jos on oikeasti kipeänä vaikka 1-2 kertaa vuodessa. Mutta entäs jos on jossakin nuhassa vaikka kuusi kertaa vuodessa? Vai missä menee se raja, millä oireilla ollaan pois?

Sitten on tosiaan tilanteita, joissa tiimi oikeasti joutuu pulaan kun yksi sairastaa. Ei se sairastavan vika ole, mutta välillä vaan on näitä "minkäs teet" -tilanteita. Esimiehenhän se tuuraaja pitäisi hoitaa, mutta jos tuuraajaa ei saa, niin on se vähän inhottava olla nuhan takia pois ja jättää muu tiimi pulaan, vaikka kuinka ei olisikaan itse korvaamaton...