Lähettäjä: Persoona peliin
Päivämäärä: 12.10.24 15:10:59
Se vanha, kliseinen ”työhakemuksesta pitää näkyä persoona” on hyvän työhakemuksen merkki. Vaikeinta on ymmärtää, miten oma persoona pitäisi hakemuksessa tuoda esiin.
Työskentelen asiantuntija-alalla, jossa monissa työpaikkahakemuksissa haetaan ”hyvää tyyppiä”. Jos viimeisellä kierroksella on kokenut, mutta ei hyvä tyyppi ja kokematon, mutta hyvä tyyppi, niin mieluummin palkataan se hyvä tyyppi ja järjestetään lisäkoulutusta.
CV on minulla ollut aina samanlainen, olen sitten hakenut kesätöitä tai vakituista työtä. Vuosien mittaan CV:ssä työpaikat ja -kokemus lisääntynyt ja harrastuspuolen (esim. rats.seuran tai agilityseuran hallituksessa toimiminen) olen poistanut kokonaan. Kuva löytyy (olen nainen). Työssä on plussaa, kun on ”konservatiivisen näkönen” ja kuvasta näkee heti, ettei minulla ole kasvoissa tatuointeja eikä lävistyksiä.
Aiemmin hakemukseni olivat asiallisia (olin lukenut ohjeita hyvästä hakemuksesta ja esim. opo-kursseilla sai palautetta hakemuksesta ja CV:stä). Sain kaikki työpaikat suhteilla. Yhden kerran taisin päästä haastatteluun hakemuksen ja CV:n perustellaa ja silloinkin haastattelukutsun syy taisi olla eräs osaamani kieli, joka CV:ssä oli mainittu. Työpaikkaa en kuitenkaan saanut.
Olin kuullut monesti ohjeen ”persoona esiin hakemuksessa”, mutta en ollut ymmärtänyt, mitä se tarkoitti.
2010-luvun alussa, kun ei vielä ollut älypuhelimia, mutta Nokian puhelimiin tuli sähköposti ja puhelimissa oli näppäimistö, jossa joka kirjaimelle oli oma näppäin, pidettiin kaverin kanssa yhteyttä lähettelemällä lyhyitä sähköposteja toisillemme. Se kun oli ”ilmaista” verrattuna tekstiviesteihin. Olin ollut koiran kanssa lenkillä ja siellä oli käynyt yksi hauska tapahtuma. Nauroin sille itsekseni. Päätin kertoa tapahtumasta myös kaverilleni, kirjoitin sähköpostin, jossa kerroin tapahtumasta ja kuvailin kaiken hyvin elävästi. Kaverilta tuli vastaus, että oli ollut juuri postissa kamalassa ruuhkassa jonotusnumero kädessä ja oli sitten ajankuluksi alkanut lukea lähettämääni spostia. Kertoi, että oli nauranut ääneen, kun tekstiäni lukemalla oli pystynyt näkemään tilanteen edessään ja myös hän näki tilanteen koomisuuden. Tuon kaverin vastauksen perusteella ymmärsin, miten voi kirjoittaa hauskaa tekstiä ja usein sitten jatkossa viestit kaverille olivat samalla lailla hauskoja. Pystyin viesteissä harjoittelemaan hauskaa kirjoitustyyliä.
Kun tuli taas aika hakea töitä, ajattelin kokeilla, saisinko kirjoitettua asiallisen työhakemuksen tuolla hauskalla kirjoitustyylilläni. Onnistuin ja siitä lähtien olen aina saanut kutsun haastatteluun. Olin sitten hakenut omalle alalle tai jollekin ihan toiselle alalle. Omalle alalle hakiessani olen aina saanut myös työtarjouksen. Toiselle alalle hakiessa on haastattelussa käynyt ilmi, että työ vaatii ominaisuuksia ja osaamista, joita minulla ei ole eikä niitä helposti hankita.
|