|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 14.10.24 09:11:15
Kymmenen vuotta alalla oli ihan liikaa. Hevosihmisistä päätyy tallia pitämään sellaista porukkaa, jolla ei ole mitään suhteellisuudentajua. Joskus oletetaan, että kaksi tuntia riittää tekemään 30 hevosen tallin, eli riittää hevosten ruokintaan, loimitukseen, ulosvientiin (koska voihan näitä potkiviakin nyt viedä viisi kerrallaan), vesien vaihtoon, karsinoiden siivoamiseen, käytävien laukaisuun ja tallipihan haravoitiin. Ei jouduta koskaan tekemään itse sitä tallia, niin kuvitellaan, että täytyyhän tuon riittää, mutta silti omistaja jättää viikonloppuna kaiken muun kuin ruokinnan tekemättä, koska itsellään ei ole aikaa. Onpa tullut vastaan niitäkin, jotka eivät edes ruoki hevosia tallityöntekijän vapaapäivinä.
Mutta tää nyt oli näitä aika tavallisia kokemuksia. Alla näktä oikeasti pahimpia kokemuksiani:
Lopetettava hevonen jätettiin kerran mulle käteen niin, että tallista muut häipyivät bilettämään (oli perjantai) ja jäin yksin sen hevosen kanssa odottamaan eläinlääkäriä. Olin vielä alaikäinen ja aivan liian kiltti. Nykyään sanoisin vähintään omistajalle, että hän saa jäädä tai voi odottaa elsua peräänsä. Mutta kun porukka on jo pienessä hiprakassa aloitelleet, niin eivät ajatelleet muuta kuin ulos menemistä. Aikalailla itkin silmät päästäni tuona yönä. Fiksummat olisivat vaihtaneet alaa jo tuossa kohtaa.
Koska en vaihtanut alaa, päädyin lopulta sitten töihin ihmiselle, jonka taas oli ihan mahdotonta lopettaa hevosiaan. Eräs hevonen jäi elävästi mieleen, sillä sen jalat olivat niin vääntyneet, että se näytti joltain heinäsirkalta. Hevonen käveli aina sivuluisua eikä se kävelykään ollut oikein kävelyä, vaan sellaista epärytmistä ponnahtelua yrittäessään saada edes jalkoja irti maasta. Puoli vuotta omistaja uskoi hanakasti kaikkien homeopaattisten lääkkeiden voimaan, kunnes luovutti ja vei hevosen laitumelle jonnekin. Lopettaa ei raaskinut ja joka päivä satutti katsoa sitä hevosta, kun se yritettiin viedä tarhaan ja saada sieltä pois kaatumatta.
Sitten on vielä vika mieleen jäänyt tapaus, sellainen hulluksi leimattu ori, jota ei silti voinut ruunata, vaikka hyökki kaikkien päälle ja meni tammoista aivan sekaisin. Tämä onneton raukka teljettiin vaan karsinaan eikä sitäkään sieltä otettu ulos ennen kuin päädyttiin viemään sekin laitumelle. Lastaus oli aivan järkyttävää. Hevonen huitoi jokaiseen suuntaan ja yritti hampailla päälle kuonokopasta huolimatta. Tämän kohdalla olin kuitenkin tyytyväinen, että omistaja päätti vain siirtää hevosen laitumelle ja antaa olla siellä. Ainakaan ei tarvinnut olla pimeässä karsinassa lopun elämäänsä. En tiedä, tiesikö omistaja, että ei tätä hevosta yritetty lopulta ratsuttaa, vaikka maksoi ratsutuksesta. Pari epätoivoista yritystä riitti ja sen jälkeen hevosta ei uskallettu enää lähestyä. Ei käynyt mielessäkään, että hevosen pitäisi päästä vaikka ulos purkamaan energiaansa, vaan yritettiin päinvastaista, eli rauhoittaa pitkällä eristyksellä..
|