Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.10.24 11:26:22

Olen kasvanut ja elänyt koko elämäni todella konservatiivisissa ja uskonnollisissa ympyröissä, ja päällepäin vaikutan itsekin sellaiselta. Olen elänyt esim. suhteellisen "kilttiä" ja konservatiivista elämää. Löysin nykyisen aviopuolisoni nuorena ja olemme olleet siitä asti yhdessä, enkä ole juurikaan harrastanut mitään sosiaalisten piirieni mielestä "paheellista", kuten irtosuhteita tai rajua biletystä. Pukeutuminen ja ulkonäkö myös hyvin hillittyä ja perinteitä kunnioittavaa: peittäviä asuja, meikkiä vain maltilla, perinteisen naiselliset vaatteet.

Oikeasti minua kuitenkin jossakin sisimmässäni kiehtoo kaikki sellainen ns. vapaampi meininki. Uskon olevani esim. vähintäänkin bi-utelias, mutta pysynyt tiukasti kaapissa asian suhteen, etten menetä "kiltin ja konservatiivisen" heteronaisen imagoa. Mies toki tietää asiasta, mutta kukaan muu ei. Paheksun myös ääneen esim. onlyfansia, mutta joskus salaa leikittelen ajatuksella, että paljonkohan itse saisin rahaa jos tilin sinne perustaisin ja sitten hihittelen mielessäni. Näistä ajatuksistani ei tiedä edes mieheni. En kuitenkaan tätä käytännössä toteuta, fantasioin vain.

En tiedä onko nyt liberaali oikea sana, mutta olen oikeasti paljon avomielisempi ja "rennompi" ja suvaitsevaisempi kuin mitä annan ulospäin ymmärtää. Mutta sosiaalinen ympäristö ei juuri rohkaise tuomaan tätä puolta itsestäni esiin.

Samaistuuko kukaan?

Lähettäjä: Pistepistepiste 
Päivämäärä:   11.10.24 11:55:20

Jos se sosiaalinen ympäristö on tosiaan noin ahdasmielinen niin en itse tuossa tilanteessa lähtisi sitä kauheasti ärsyttämään. Sen sijaan lähtisin silloin tällöin puolison kanssa lomailemaan (lähinnä ulkomaille) paikkoihin jossa ei tuttuihin törmää ja voisi yhdessä puolison kanssa 'villintyä'. Pukeutua kuten haluaa, käydä puolisyntisissä ravintoloissa ja klubeissa.. ihan vaikka vaan saksalaisessa saunassa/kylpylässä jossa ollaan nakuna.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.10.24 15:13:24

Miksi se ympäristö vaatii ja vaatiiko oikeasti?

Mäkin olen varmaan ulkoisesti kaikkea tuota, mutta sisäisesti en ajattele niin konservatiivisesti (en silti ole bi). Enkä välitä, mitä ympäristö tai kaverit ajattelevat. Tytär on lesbo, se on ok, eikä maailmaani hetkauta. Poika hetero. Tuttavapiirissä on muutama ei-hetero, lähinnä työkavereissa. En koe, että ympäristö, kaverit tai ystävät vaatisivat minulta yhtään mitään suuntaan tai toiseen. Miki he niin tekisivät?

Mä pukeudun niin kuin pukeudun, en enää melkein viisikymppisenä kaipaa mitään ihmeellistä revittelyä, mukavuus ennen kaikkea. Meikkaan juhliin, arkena en jaksa. Elän "kilttiä" elämään, mutta se ei tarkoita sitä, että ajattelisin, että kaikkien pitää elää näin. Kukin tavallaan. Lapsista toivon, että ajattelevat omilla aivoillaan. Aina ajatellaan, että tällaiset viisikymppiset tädit kovasti paheksuisivat boheemimpaa elämää viettäviä, mutta ei. Miksi ihmeessä?

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.10.24 15:16:47

Mua on alkanut viime aikoina pelottaa, että olen piilokonservatiivi.

Olen aina pitänyt itseäni liberaalina tasa-arvon kannattajana, mutta välillä ajatuksiin hiipii yllättävän konservatiivista settiä. Apua.