|
Lähettäjä: xx
Päivämäärä: 11.10.24 10:44:21
Ja vielä tuosta nopeasta yhteenmuutosta.
Itse uskon, että ero on tasan niin vaikea kuin vanhemmat sen tekee. Lapset sopeutuu kyllä yllättävän moneen, jos vaan vanhemmat osaa asiat asiallisesti heille esittää. Suurin ongelma näissä erotraumaisissa lapsissa on ne vanhemmat, jotka ovat ne traumat aiheuttaneet.
Omat vanhempani erosivat kun olin 10v. ja muutin äitini kanssa lähes suoraan äidin uuden miehen kanssa samaan asuntoon. Ehkä puoli vuotta meni, kun asuin isällä (joka jäi vanhaan taloon) ja äiti etsi uutta asuntoa miehen kanssa. En kokenut tätä ongelmana, en silloin enkä nykyäänkään.
Totta kai se vaati tottumista, mutta siinähän sitä sitten uuteen mieheen tutustui. En tiedä miksi olisin tarvinnut jonkin kahden keskeisen ajan äidin kanssa uudessa asunnossa. Pikemminkin se olisi pahentanut asiaa, jos olisi tullut ylimääräisiä muuttoja. Lisäksi nyt opin heti elämään uutta elämää uusperheessä. Jos olisin ensin asunut äidin kanssa jopa vuosia kahdestaan, olisi ollut todennäköisesti paljon vaikeampi, kun olisi tullut uusi mies "kolmanneksi pyöräksi".
Vanhemmillani oli asialliset välit, olivat varsin vähnä tekemisissä, mutta sen mitä olivat, yhteydenpito oli hyvin asiallista. Tämänkin koen, että vanhempani hoitivat oikein.
En itse usko siihen, että eron jälkeen vanhemmat jää jonkinlaisiksi kavereiksi, jotka jatkuvasti kahvittelee toistensa luona ja käydään jopa lomamatkoilla yhdessä. Sellaisen olisin kokenut vain sekavaksi, koska olisi vaikea erottaa, onko ne vanhemmat oikeasti eronneet vai ei.
Minulle asia tuli kerralla selväksi ja se oli hyvä. Vanhemmat erosivat, mutta hoitivat lapsen asiallisesti. Ei tarvinnut haaveilla vanhempien yhteenpaluusta tms. koska oli alusta asti selvää, ettei sellaista tapahdu. Näin ollen asia surtiin kerralla ja sitten opeteltiin elämään uudenlaista elämää, sen sijaan että asiaa olisi roikuteltu jopa vuosia.
--
Pahinta mitä voi tehdä on just tuo mitä aloittaja tekee. Eli kyräilee toisen vanhemman valintoja (yhteenmuutto nopeasti), harkitsee käräjille lähtöä ja tappelua hoitovuoroista ja vielä yrittää estää miestä hoitamasta omia lapsiaan (eli ei suostu vuoroviikkoihin).
JOS alkoholi on oikeasti ongelma, silloin asia on toinen. Mutta koska aloittaja ei heti tuonut sitä ilmi, epäilen vahvasti että alkoholia käytetään vain tekosyynä oman harmistuksensa oikeutukseen.
|