Lähettäjä: Haikeus 
Päivämäärä:   10.10.24 16:37:15

Meillä on kaksi lasta, 4-v. ja 8 kk. Kuopuksen vauvavuosi on ollut tosi raskas. Ihan erilainen kuin esikoisen kanssa. Ehkä siinä on syy, miksi nyt tuntuu niin haikealta. En muista kunnolla ensimmäisiä kuukausia, lapset sairasti vuoronperään ja esikoinen kipuili paikkansa menettämistä perheen ainokaisena. Tuntuu, että itsellä ei ollut tarpeeksi aikaa olla vauvan kanssa.

Nyt olen laittanut vauvan tarvikkeita myyntiin ja lahjoittanut vaatteita naapurille, jonne syntyy vauva ihan just. Tunnen puristava haikeutta ja kyyneleet pyrkii silmiin. Olen kateellinen. Ei koskaan enää sitä kutkuttavaa ja ärsyttävää odotusta koska synnytys alkaa. Ei koskaan sitä hetkeä sairaalassa kun vauvan näkee ekan kerran. Ei ekaa imetystä jne. Harmittaa, että vauva-aika menee liian nopeasti. Salaa haaveilen vielä lapsesta, mutta mies on sanonut ei. Onhan meillä jo ikää. Hän jo yli 40. Toki järjellä ymmärrän, että varmasti jokaisen vauvan jälkeen tulee se luopumisen tuska, eikä sitä voi paikata uudella vauvalla. Miten nopeasti tästä tunteesta pääsee yli?

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   10.10.24 17:01:32

Kyllä siitä pikkuhiljaa, ihan normaalia. Ei kannata jäädä vatvomaan vaan katsella kuvia ja muistella vaikka sitä kautta ja nauttia nykyhetkestä.

Tunnistan ja muistan tunteen hyvin. Olin.myös iham rättipoikkiväsynyt tuossa kohtaa enkä oikeasti kyllä muista paljon mitään nuoremman vauva-ajata vaikka oli se "helpompi" lapsi. Onneksi on paljon kuvia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.10.24 20:27:05

Minullakin oli tuota haikeutta, vaikka oli päätetty ja oikeasti itsekin halusin, että vain yksi lapsi perheeseen. Nyt isomman lapsen kanssa olen niin onnellinen, ettei enää tarvitse kestää vauva-aikaa eikä uhmaikää. Teini-ikää odotellessa. :D

Minulla siis meni kyllä ajan kanssa ohitse, mutta meni siinä oma aikansa. Varmaan hyvin yksilöllistä miten kukakin sen ottaa ja siirtyy eteenpäin.

Lähettäjä: Pieni vielä 
Päivämäärä:   10.10.24 20:33:52

No se 8 kk on ihan oikeasti vielä vauva joten jospa keskittyisit nyt tuohon hetkeen etkä harmitteluun. Ymmärtäisin jos puhuisit jostain 2 v taaperosta.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   10.10.24 20:41:01

Näin on, 8 kk on vielä tosi pieni.

Lähettäjä: Hops 
Päivämäärä:   11.10.24 21:50:03

Tiedän tunteen! Minulla pienet lapset tosi pienellä ikäerolla ja toinen vauva-aika oli todella raskas ja aiheutti kauhean kriisin parisuhteeseenkin. Siltikin me molemmat miehen kanssa haikaillaan vielä yhtä vauvaa. Todella hankala jotenkin päästää irti vauva-ajasta. Lapset kasvaa niin hirveän nopeaa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   11.10.24 21:55:42

Nauti nyt tåstå vauva ajasta vielä se menee niin pian ohi

Lähettäjä: Hj 
Päivämäärä:   11.10.24 22:11:50

Vauvahan se vielä on, ehdit hyvin vielä nauttia :)

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.10.24 23:56:13

Just mietin tänään samoja asioita. Meillä lapset 7, 5 ja 1 ja tää vauvan kaipuu on aivan karmeeta.

Just ne hetket kun lähtee synnyttämään, ensimmäiset imetykset ja se pikkuinen käärö joka käpertyy syliin parhaimmillaan/pahimmillaan tuntikausiksi..
Se on harmi kun ne kasvaa ja muuttuu välillä aivan hirviöiksi. Kukaan ei nuku edes vieressä enää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.10.24 00:01:49

^ No mutta tuo loppuhan riippuu ihan perheestä. Meillä lapset 11, 9 ja 7. Kaikki edelleen ovat lähellä, kainalossa tai sylissä, esim. leffaa katsoessa tai muuten vaan. Joskus haluavat myös nukkua vieressä. Läheisyyttä saa kyllä isommiltakin lapsilta, ei se pois mene :) Mummolaan mennessä nukutaan joskus kaikki perhepedissä, minä, äiti ja lapset.

Toki vauva-ajassa on oma ihanuutensa, mutta läheisyyteen kannattaa panostaa myös isompien kanssa, ihan tietoisesti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   12.10.24 00:23:13

Juu, meillä 7 v muutti kokonaan omaan petiin puoli vuotta sitten :D Ja esim iltasatu luetaan sohvalla kylki kyljessä isompien kanssa. 1 v on semmonen viipottaja, ettei kestä sylissä kolmeakymmentä sekuntia kauempaa..

Nyt on esim parasta, kun 7 ja 5 v tekevät yhdessä ekaluokkalaisen läksyjä.

Ei tämäkään ole ollenkaan huonoa, päinvastoin, mutta se tieto, että sitä vauva-ajan taikaa ei vaan koskaan enää koe.. Ehkä tätä on turha yrittää selittää. Ne tietää ketkä tietää.