Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.24 21:41:35

Ymmärrän, että vakava sairastuminen käy mielen päälle, mutta silti pitäisi ymmärtää, että kukaan toinen ihminen ei ole ajatusten lukija. Lähipiirissäni on viime vuosina ollut monta syöpään sairastunutta, joista jokainen tahtoo omanlaistaan kohtelua ja loukkaantuu vääränlaisesta.

Eikö tärkeintä ole se, että yrittää olla läsnä ja huomioida tai vain kuunnella, eikä se, että arvaa muiden vaatimat vuorosanat juuri oikein?

Lähettäjä: Qi 
Päivämäärä:   9.10.24 21:47:09

Älä ota henkilökohtaisesti.
Sairastuminen on iso kriisi, elämänmullistus.
Mutta ei töykeyksiä tarvitse sietää ja niistä saa huomauttaakin, mutta tee se neutraalisti. Tämä voi herättää sairastuneen huomaamaan, että omissa ajattelumalleissa voi olla parannettavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.24 23:20:39

Ihmisiä on erilaisia; niitä jotka jyräävät sairaudellakin ja niitä, jotka elävät sairauden kanssa.

Lähettäjä: Sivusta 
Päivämäärä:   9.10.24 23:26:57

Yhdellä kaverilla todettiin parantumaton, mutta lääkitykseelä ja elämäntavoilla käsissä pysyvä sairaus ja kaikki joutuu kävelemään kananmunankuorilla sen ympärillä, koska todennäköinen kuolema.
Toinen sai samantyyppisen diagnoosin ilman mahdollisuutta vaikuttaa ja se pörrää mukana mahdollisuuksien mukana elämässä niin kauan kun ehtii (omien sanojensa mukaan).

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   11.10.24 12:04:03

Kysymysmerkki, kyllä ne sairaatkin osaa olla mulkkuja

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   11.10.24 14:06:54

Missä asuu suomalainen sydämen viisaus? Inhimillinen myötätunto?

Sairaan ihmisen tunneskaalakin on kiellettyä, epänormaalia, ei-kunnollista. Siinä missä muidenkin...