Lähettäjä: Voihjahuoh 
Päivämäärä:   9.10.24 16:27:52

Miksi hävettää vielä kotona se että oma remmirähjä haukkui takana tulevaa toista remmirähjää joka meinasi tulla meihin kiinni kun valoissa odoteltiin. Toinen ei siis hidastanut ollenkaan vaan tuli kuin juna joten en jäänytkää I odottamaan vihreitä vaan jatkoin tietä eteenpäin jolloin oma koira haukkui takana tulevaa ( joka kääntyi onneksi puistoon). Tiedän tehneeni parhaani mutta huoh, miksi näiden pitää silti nolottaa näin! Tunnen itseni aina syylliseksi kaikkiin tilanteisiin vaikka monessa toimin oikeinkin eikä kaikkea voi välttää. Lähden silti aina mielelläni ulos, kannustan ja koulutan koiraa parhaani mukaan mutta kotiin päästyä alkaa se vatvominen; mitä tein väärin, miltä tilanne näytti ulkopuolisille, mitä minusta ajatellaan, pelkääkö kaikki koiraani..

Muita joilla vasta kotona tulee se voi hemmetti?

Lähettäjä: Voihjahuoh 
Päivämäärä:   9.10.24 16:29:46

Ja otsikossa tarkoitus olla että remmirähjän häpeäminen vasta kotona. Enkä häpeä koiraani, olen tosi ylpeä maailman parhaasta tättähäärästä, häpeän itseäni ja muiden suhtautumista minuun!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.10.24 16:33:19

Tuskin kukaan pohtii sinua enää minuutti haukkumisepisodin jälkeen. Itseä ei ainakaan kiinnosta. Kun koira pysyy omistajalla hallinnassa niin laulakoon vaikka oopperaa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   9.10.24 16:40:23

Remmirähjän omistajat sentään pitää koirat erossa muista. Enemmän hävettäisi olla senmoinen joka laskee sen Fifin kaikkien ihmisten luokse kun se on niin kiltti!!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.24 16:41:31

Kyllä, kotona iskee valtava tunnevyöry. Ei siinä kumminkaan auta kun laittaa leuka rintaan ja mennä kohti uusia pettymyksiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.24 17:11:39

Mun oivallus: jos haluat kouluttaa koiraasi, sun pitää ensin kouluttaa itseäsi. Jos haluat että lenkkeily on kiva juttu ja vastaantulevat kiva juttu, kouluta itsesi ensin siihen. Jos haluat että koira palautuu stressaavista tilanteista nopeasti, kouluta itsesi palautumaan.

Eli nyt vähän herkkuja, kehuja ja rapsutuksia omistajalle! Henkiset sähköpannat voi heittää roskiin myös omistajan koulutuksessa.

Lähettäjä: Muffini 
Päivämäärä:   9.10.24 17:18:58

Mä olen törmännyt aika ylimielisiin kommentteihin koskien rähjääviä koiria ja niiden kädettömiä ohjaajia. Itse ajattelen, että suurin osa niistä ylivoimaisen taitavista kouluttajista, joilla on varaa arvostella muita, ei ole oikeasti haastavaa koiraa omistaneet. Helppohan se on leijua, jos on omistanut vain kilttejä, lunkeja ja aika taipuvaisia koiria.

Mua ei kiinnosta, jos toisten koirat rähjää, kunhan pysyvät kiinni. Kerran joku pyysi kadulla, että voisinko mennä ohi vielä uudestaan, kun omat koirani eivät piitanneet rähinästä ja autoin ilomielin toista koulutuksessa.

Itselläni on ollut seitsemän koiraa. Joukossa on ollut terrierejä ja perinteisiä palveluskoiria, joten viettiä ja kiihkoakin on löytynyt. Näistä yksi oli sellainen, jota en koskaan saanut kokonaan asialliseksi toisten koirien kohtaajaksi. Nuorena se rähisi ihan tosissaan ja kaukaakin, mutta vanhempana enää vain tietyissä tilanteissa. Viimeistään se opetti ymmärtämään, kuinka herkillä joillakin koirilla reaktiot voivat olla ja kuinka voimakkaita ne voivat olla.

Sitten, kun on muutaman tuollaisen tosissaan rähisijän kouluttanut siistiksi ohittajaksi, voi ehkä vähän sanoa tietävänsä, mistä puhuu. Muuten suhtautuisin aika nöyrästi ja ymmärtäväisesti rähjääviin koiriin, enkä näe syytä, miksi jotakin yksittäistä tilannetta pitäisi jäädä häpeämään.