Lähettäjä: Loppu 
Päivämäärä:   8.10.24 10:54:55

Olen jo vuosia taistellut työuupumuksen ja masennuksen kanssa, en ole uskaltanut hakea apua ja sairaslomaa. Nyt olen vihdoin saanut itseni terapiaan ja seuraava askel olisi hakea sitä sairaslomaa. Ystävät ja terapeutti ovat sitä mieltä että kunnon sairasloma on nyt tarpeen, siis vaikka vuosi, ei kaksi päivää. Olen aivan loppu henkisesti ja fyysisesti ja romahduksen partaalla.

Aion mennä nyt pyytämään sairaslomaa lääkäriltä. Pelottaa etten saa sitä vaikka pyydän. Mutta vielä enemmän pelottaa, miten läheiset suhtautuvat. Minulla ei ole omaa perhettä, mutta olen läheinen vanhempieni kanssa ja tiedän jo nyt että he tuomitsevat ankarasti sairasloman pitämisen, koska se on laiskuutta. Se on suurin syy miksi en ole sitä aiemmin uskaltanut hakea.

En tiedä mitä tällä hain, ehkä vertaistukea ja tukea ylipäänsä. Varmasti saan haukkujakin täällä, mutta siihen olen tottunut elämässä. Kiitos kun sain purkaa oloani.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   8.10.24 10:57:48

Miksi sinun pitäisi raportoida sairaslomastasi vamhemmille? Asutko kotona? Älä kerro jos eivät osaa pitää päätänsä kiinni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 10:59:30

Olen myös vaativasta perheestä. Eka burn out sai aikaan sen että perheenjäsenen sairastuminen ym salattiin. No, nyt he ovat kuolleet mutta vieläkin koen painetta suorittaa heidän takiaan. Pidä lomaa ja käy terapiassa niin kauan että auttaa. Mulla ei ole varaa terapiaan enkä voi pitää lomaa ollenkaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   8.10.24 10:59:55

Keksi jokin fyysinen vaiva, vaikka selkäkivut, ja käytä sitä. Ota myös etäisyyttä tuollaisiin vanhempiin.

Lähettäjä: Riga 
Päivämäärä:   8.10.24 10:59:56

Olet aikuinen ihminen. Sinun ei tarvitse välittää siitä mitä vanhempasi tuossa asiassa ajattelevat, kyse on SINUN omasta terveydestäsi. Tuossa vaiheessa elämää on tervettä jo ottaa pieni irtiotto vanhemmista ja olla välittämättä heidän mielipiteistään. Tsemppiä ja lepoa <3

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   8.10.24 11:01:13

Valehtele että tuli yt:t ja otit vapaaehtoista lomautusta, sait potkut kun kämmäsit tms mikä nyt alaasi sopii.

Lähettäjä: tuu 
Päivämäärä:   8.10.24 11:18:16

Nyt olisi korkea aika sinun vetää terveet rajat sinun ja vanhempiesi välille, se on paras teko mitä voit itsellesi tehdä. Ja jos et halua heille asiasta sanoa, niin se on tosi ok. Olet aikuinen ihminen, joten vanhempasi eivät edes tiedä että haet apua tai olet sairaslomalla jos et heille itse kerro. Elät tällä pallolla omaa elämääsi, nyt kuule pidät huolen itsestäsi, se on ihan sama mitä muut sanoo tai mitä pelkäät heidän ajattelevan. Halaus <3

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   8.10.24 11:24:16

Miten ihmeessä vuoden totaali loma auttaa työuupumukseen? Miten sen ajattelit edes rahoittaa? Eikö tehokkainta olisi ottaa salkkua sen verran, että saat työkuviot järjesteltyä uudestaan? Ihan sama kuinka pitkä salkku on, jos palaat samaan työhön takaisin. Parissa kuukaudessa saa kyllä väsymyksen levättyä pois. Sen jälkeen pitäiskö enemmän miettiä miten jatkossa selviää normi elämästä. Mitä nopeammin pääsee käsiksi uusiin rutiineihin, niin sitä parempi. On ne sitten uusi työpaikka, osa-aikainen työ tai jokin muu vastaava järjestely. Vuoden saikun jälkeen Ihan mikä tahansa työ tuntuu todella raskaalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 11:25:12

Olisko aika lopettaa pelkäämästä kaikkea elämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 11:25:13

Totuus edellä, tämä on hyvä kasvun paikka myös vanhemmillesi. Älä ota vastuullesi heidän reaktioitaan jotka kumpuavat jostain kaukaa heidän omasta haavoittuvaisuudestaan jonka lähteitä he eivät tiedosta. He eivät kieltäisi sinulta lomaa jos olisit fyysisesti loukkaantunut. Kerrot miten asia on, toimit kuten hyväksi olet nähnyt ja vanhempiesi suhtautuminen on jotain johon sinun ei tarvitse ottaa kantaa sen enempää. Hyvä, että havahdut itse ulos työkeskeisestä ajattelumallista.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   8.10.24 11:27:37

Se on jännä, että vanhempi sukupolvi (ja etenkin ne jotka on tehneet fyysistä työtä) tuomitsee burnoutin. Exän vanhemmat pitivät mua aikanaan laiskana, kun tuli eka burnout. Eivät voineet käsittää, miten olen niin laiska! ”Sähän vaan vähän naputtelet tietokonetta!”.

Kokemuksella voin sanoa, että se koneen naputtelu oli raskaampaa henkisesti kuin hevosala. Kun vaatimukset oli kovat eikä saanut nukuttua. Aivot eivät olleet koskaan lepotilassa. Hevosala oli fyysisesti raskas ja siitä tuli ihan fyysisiä vaivoja. Sellaisia ei luettukaan yllättäen laiskuudeksi vaan ”oot ollu tosi reipas ja ahkera!”.

Tuon kokemuksen jälkeen olen todennut, että ulkopuolisen on helppo vaatia, varsinkin jos ei tiedä yhtään toisen elämästä. Mun sairasloman syyt ei muille kuulu.

Lähettäjä: Macadamia 
Päivämäärä:   8.10.24 11:34:58

Lähettäjätuu
Päivämäärä8.10.24 11:18:16

Nyt olisi korkea aika sinun vetää terveet rajat sinun ja vanhempiesi välille, se on paras teko mitä voit itsellesi tehdä. Ja jos et halua heille asiasta sanoa, niin se on tosi ok. Olet aikuinen ihminen, joten vanhempasi eivät edes tiedä että haet apua tai olet sairaslomalla jos et heille itse kerro. Elät tällä pallolla omaa elämääsi, nyt kuule pidät huolen itsestäsi, se on ihan sama mitä muut sanoo tai mitä pelkäät heidän ajattelevan. Halaus <3

Tämä!

Lähettäjä: quu 
Päivämäärä:   8.10.24 11:43:08

Sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta ei ole KOSKAAN mitään väliä. Meditoi, rauhoitu, älä ajattele vanhempiasi ollenkaan silloin, kun se on mahdollista.

Näin otat oman elämäsi haltuun ja alat nauttia elämästäsi.

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta edes selittää heille mitään. Todellisuus on aina oman mielemme peili eli saamme mitä itse tilaamme.

Aidosti rohkeaa ihmistä ei tuomitse eikä uhkaa kukaan eikä mikään.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   8.10.24 11:46:22

Olet aikuinen ihminen. Sinun ei tarvitse välittää siitä mitä vanhempasi tuossa asiassa ajattelevat, kyse on SINUN omasta terveydestäsi. Tuossa vaiheessa elämää on tervettä jo ottaa pieni irtiotto vanhemmista ja olla välittämättä heidän mielipiteistään. Tsemppiä ja lepoa <3

Tätä mieltä olen minäkin!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 11:53:37

Toivottavasti saat terapiassa käsiteltyä myös tuota suhdettasi vanhempiisi. Eiköhän yksi osasyyllinen burnoutiin ja masennukseen löydy sieltä tuosta suorituskeskeisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta (=ei voi myöntää että on heikko eikä jaksa).

Lähettäjä: Mea 
Päivämäärä:   8.10.24 12:06:25

Kyllä sinä sitä sairauslomaa saat, kun vain kerrot rehellisesti tilanteestasi kaunistelematta. Itse olen neljättä viikkoa nyt uupumuksen, masennuksen ja unettomuuden takia. Ahdistaa todella paljon, koska työsuhteeni on määräaikainen ja pelkään ettei sitä jatketa tämän vuoksi. Olen yh ja talouden ainoa aikuinen, asunto- ja opintolainaa vielä paljon jäljellä. Päätin kuitenkin vuosia sinniteltyäni, että minä olen elämäni tärkein henkilö, jonka hyvinvoinnista minun pitää itse huolehtia. Sitä ei tee kukaan muu. Jos työsuhdetta ei jatketa, niin sitten keksin jotakin muuta. Uupumukseni ei johdu ainoastaan töistä, vaan vuosia kertyneestä kokonaiskuormituksesta. Terapiassa käsittelen näitä asioita ja terapeutti oli sitä mieltä, ettei 4vk sairausloma vielä riitä toipumiseen. Itse olen niin tottunut olemaan jatkuvasti uuvuksissa, väsynyt, uneton, juuri ja juuri pinnalla pinnistellen pysyvä, etten edes osaa sanoa, millainen olotilan tulisi olla, jotta olisin työkykyinen.

Ei sinun tarvitse kertoa vanhemmillesi yhtään mitään, jollet halua. Itse kerroin isälleni viime viikolla vasta ja hän oli yllättävän ymmärtäväinen, vaikka on jo 74v entinen yrittäjä, kovissa vesissä keitetty eikä koskaan sairauslomia tällaisen takia ole ottanut. Ylempänä jo hyviä ehdotuksia, mitä voisit vanhemmillesi kertoa.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   8.10.24 12:30:27

Kamala tilanne :( Mutta ihan oikeasti nyt on kyse SINUN elämästäsi ja jaksamisestasi. Vanhemmillasi ei ole mitään sanomista sinun sairauslomaasi. Ovat varmasti sitä sukupolvea, joka jaksaa ihmetellä miten nykyään ollaan niin heikkoja, he itse eivät ikinä olleet poissa töistä ja niin edelleen...

Minunkin toinen vanhempani on sellainen, että ihmettelee jos joku on kauemmin pois töistä. Kun ei ole itse koskaan ollut burnoutissa eikä masentunut niin ei osaa kuvitella miksi kukaan muukaan olisi. Parempi kuitenkin ottaa kunnon tauko siinä vaiheessa kun on vielä jotenkuten tolpillaan! Tilanne tulee nimittäin menemään aina vain pahemmaksi.