Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   7.10.24 23:04:10

Etsin seuraavaa koiraa jatkajaksi nykyiselle koiralleni, ja tarvitsisin ehdotuksia roduista joita voisin lähteä kartoittamaan. Suosituimmista koiraroduista ei ole löytynyt ykkössuosikkia. Koira tulisi kaveriksi agilitykentille ja muihin harrastuksiin, mutta sen olisi ehdottomasti oltava myös ihan vain mukava kotikoira joka ei hätkähdä päivästä tai parista vähemmällä aktivoinnilla. Etsin koiraa seuraksi sohvalle, metsään, mökille, hiihtoon, agilityyn, piknikille, kahvilaan, lenkille, muihin koiraharrastuslajeihin, mahdollisesti rodun omaisiin tehtäviin esim. spanielijutut, you name it. Mikäli koiran fysiikka tai pää ei kestä agilityä, niin laji lopetetaan ja thats it. Rodulla tulisi kuitenkin olla hyvät lähtökohdat kestää tällaista harrastamista. Arvokilpailuihin ei tarvitse päästä, mutta kisakentille kuitenkin.

Nykyinen koirani on sekarotuinen 5v kodinvaihtaja. Koira on hyvin spanielityyppinen ja samanmoinen ystävä olisi etsinnässä seuraajaksikin. Koirani on varsinainen jokapaikanhöylä ja agilitykenttien partaveitsi. Muuten koirakokemusta on monenlaisista koirista, mutta erityisesti kodin noutajista, ajokoirista ja bretonista.

Rodulle minulla on tiettyjä kriteereitä. Rodun tulisi olla:

-ehdottoman liioittelemattoman rakenteinen, hyvät liikkeet
-perusterve
-n. 20kg painava
-lyhytkarvainen tai puolipitkäkarvainen, luokkaa bretonin karvoitus. Ei missään nimessä valtavaa pohjavillapuuhkaa eikä nakua koiraa. Ei mielellään myöskään karkeaa nypittävää. Pukeminen ei ole ongelma
- Tyypillisen rodun edustajan tulisi olla luonteeltaan avoin, ystävällinen, n. kaikkien kaveri. Yksilöihin ei kukaan voi vaikuttaa ja tiedostan sen.
- Aktiivinen, energinen ja hyvällä työmoraalilla varustettu. Osattava rauhoittua esimerkiksi sisällä ja opittava kunnon kansalaisen tavoille.

Onko tällaista rotua olemassakaan? Olen valmis tekemään taustatyötä tämän asian kanssa vaikka vielä parinkin vuoden päivät, kun olisi joku suunta, mistä lähteä etsimään.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.10.24 23:08:15

Pinseri

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.10.24 23:30:01

Fieldspanieli? Pont-audemerinspanieli? Springerspanielit?

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   7.10.24 23:38:25

?: Oon pallotellut ikaisemmin tuota pinseriä, mutta joku siinä saa mut ajattelemaan että ei ihan mun pala kakkua. Vaikka tunnenkin yhden ihan kivan!
...: No nää spanielit on kyllä mun mieleen. Pont-audemerinspanieli ilmeisesti suomessa harvinainen? Enkkusprinkkua oon miettinyt ja eritoten käyttöpuolen. Vaatis vielä tarkempaa tutustumista!

Lähettäjä: Rie 
Päivämäärä:   8.10.24 05:16:46

Australiankarjakoira?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 06:26:02

Käyttösprinkut myydään ensisijaisesti metsästäviin koteihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.10.24 07:07:22

Karjakoira ei kyllä ole kaikkien kaveri :D

Paimenpuolelta tähän voisi kerrankin heittää sen kelpien. Spanielipuolelta tiedän paljon kivoja stabyja, mutta ilmeisesti hyväluonteista on vaikea löytää.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   8.10.24 08:18:24

Springer !

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   8.10.24 09:01:15

Ota joku seropi tai keskikokoinen villis. Villikset on äärimmäisen tottelevaisia. Mun tutulla pinseri, joka on kyllä kamala vilukissa talvisin. Pitää pukea päästä varpaisiin ja sellainen tärisevä hienohelma. Ei todellakaan ole mikään hiihtokaveri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 09:05:04

Whippet! Ihania jokapaikan höyliä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.10.24 09:11:29

Sileäkarvainen collie, hollanninpaimenkoira.
Näitä miettisin itse noilla kriteereillä.

Varsinkin harrastusten osalta jos tavoitteet on kilpakentillä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 09:33:00

Kyllähän tuohon joku paimen sopisi, miksei bortsu tai kelpie. Sheltti taitaa olla liian karvainen ja pieni?

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.10.24 09:45:31

Venäjänspanieli sopii kuvailuun oikein hyvin.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   8.10.24 09:54:58

Ei ehkä ole ollenkaan mitä sinulla on mielessä, mutta noihin kriteereihin sopii isovillakoira.
-järkevä rakenne, kauniit luonnolliset liikkeet, terve
-painoa 20 kg, mutta selkeästi korkeampi kuin useimmat 20 kg painavat koirat. Keskari matalampi, mutta painaa puolet vähemmän.
-lyhyessä trimmissä helppo turkki, mutta toki ne pesut ja trimmit pitää olla valmis tekemään tai teettämään. Lyhyessä trimmissä myös ulkonäkö luonnollisestikin vastaa lyhytkarvaista koiraa
-ystävällinen kaikkien kaveri
-energinen mutta osaa rauhoittua
-sopii mihin tahansa harrastuksiin, hyvin agilityyn
-Voi ottaa mukaan mihin vain: on yhtä kotonaan kahvilassa kuin mökillä mudasa remuamassa

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   8.10.24 09:56:41

Käyttösprinkun saaminen ei-metsästävään kotiin ei taida olla järin todennäköistä. Käyttöcockeri ja varsinkin sekalinjainen cockeri voisi olla helpompi löytää, mutta cockeri jää selvästi alle 20-kiloiseksi. Näyttelysprinkku turkki taas ylittää varmasti niin määrässään kuin työmäärässääkin bretonin.

Tutustuisin venäjänspanieleihin, vaikka nekään eivät vissiin ihan sprinkun kokoisia ole. Stabijhouneissa on tosiaan myös erittäin kivoja koiria, mutta avoimen ja hyvähermoisen saadakseen yhdistelmän valinnassa joutuu olemaan tarkka - tarkempi kuin suosituimmissa spanieleissa tai noutajissa.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.10.24 10:03:15

Sekä venäjänspanieli että käyttöcockeri voivat olla jopa 18 kg, mutta yleisempää varsinkin treenatulle koiralle taitaa olla sellainen noin 15 kg.

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 10:09:02

Tässä on tullut monta hyvää ehdotusta! Kiitos!
Karjakoirat on ihania, ja olen perehtynyt niihin. Uskon kuitenkin että tämän koiran kaveriksi ja tähän elämäntilanteeseen on niiden luonne liian voimakas. Villakoiran turkin koen liian haastavaksi, sillä onhan se konetettava usein pysyäkseen lyhyenä. Ja pesut päälle.
Kelpieillä ilmeisesti saisi olla aika tarkkana linjan kanssa, koska niillä on paljon spondyloosia? Luulen että joku bortsu voisi olla vähän too much mulle. Ja ilmeisesti hyvistä suvuista niitä on hankala saada ilman suosituksia.
Venäjänspanieli on mulle ihan täysin uusi rotu, täytyypä perehtyä siihen! Ja tiedän, että käyttösprinkun saaminen ei metsästävään kotiin on melkein mahdottomuus. Metsästyskokeissa ei tarvi kuitenkaan itse ampua riistaa, ja metsästäjiä löytyy useita lähipiiristä. Ainahan voi heittää verkkoja vesille mikäli ne muuten vaikuittaisi sopivalta.
Seropin ottaisin anyday, jos löytyisi toinen yhtä sopiva kuin tämä oma on. Harmi vaan, että ei taida löytyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 10:44:42

Jos haluaa avoimen, ystävällisenä ja kaikkien kaveri koiran, niin stabi ei vaan millään muotoa istu tuohon. Kapea geenipooli on sen osalta siinä rodussa tehnyt tehtävänsä. Mitään erisukukuisia stabeja ei ole, kaikki on samaa sukuhaaraa.

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 11:16:51

.: toi oli tärkeä tieto noista stabeista. Tiesin kyllä jo valmiiksi niiden olevan aika sisäsiittoisia, mutta jotkut niitä tässäkin kovasti suosittelee. Unohdan siis tämän rodun kokonaan, ellei tule jotain roturisteytyksiä lähivuosina. Kuvittelisin, että stabeille olisi montakin potentiaalista rotueisteytysvaihtoehtoa. Harmi, kun asialle ei tehdä mitään.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.10.24 11:33:24

Bortsua minäkin suosittelisin, tai sitten vähän pienempi pampai?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.10.24 11:34:18

Käyttölinjaisia australianpaimenkoiria on tuollaisessa käytössä/kodeissa vaikka millä mitalla.

Suurin osa niistä menee sopivaan kokoluokkaan, karvoitus on maltillista, osaavat ja tykkäävät maata sohvalla kotona harrastusten ohella eivätkä keskimäärin ole arkoja (vrt. sheltit ja colliet). Ei niin ferrareita kuin bortsu, mali tms., mutta oikein päteviä harrastuskoiria. Niissäkin toki on huonoja yksilöitä jonkun verran, eli taustatyöt on tehtävä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 11:35:51

” Kelpieillä ilmeisesti saisi olla aika tarkkana linjan kanssa, koska niillä on paljon spondyloosia? Luulen että joku bortsu voisi olla vähän too much mulle. Ja ilmeisesti hyvistä suvuista niitä on hankala saada ilman suosituksia.”

Ei kelpieillä ole spondyloosia paljoa, tämä on väärä käsitys. Mutta toki jos bortsu on liikaa niin sitten varmaan myös kelpie.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   8.10.24 11:46:58

Venäjänspanieli on Suomessa tosi uusi ja pieni rotu. Terveystutkimukset ja muut tulokset valovuosia perässä cockereista, siis ihan niin, että koiria ei juuri ole tutkittu, testattu tai testeihin/kokeisiin viety. Cockeriyhdistyksen sivuilta kannattaa lukea selkäongelmille altistavasta retrogeenistä ja huomioida kyynärnivelen inkongruenssiongelmat, jotka eivät välttämättä lainkaan näy tavallisessa kyynär-röntgenkuvassa. Ennen kuin toisin todistetaan, ei ole mitään syytä olettaa, että nämä samat asiat eivät koskisi esimerkiksi venäjänspanielia. Tutkimaton ei ole = terve. On monin tavoin huolestuttavaa, miten näinkin suurilukuinen rotu kuin enkkucockeri on siinä tilanteessa, että roturisteytyksiä tarvitaan. Niistä on jo monta vuotta puhuttu (käyttiskasvattajien toimesta, näyttelykasvattajathan ovat pitkälti vastaan ideologisista syistä), mutta ainakaan omaan tietooni ei ole tullut vielä mitään konkreettisia suunnitelmia. En tosin ole muutamaan vuoteen ollut niin sanotusti piireissä kun tajusin, etten tule enää kyseistä rotua ottamaan.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   8.10.24 12:09:01

Seiskarinkoira 

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 12:09:25

Paimenet on kaikki aika vieraita mulle, mutta harrastuskentillähän niitä näkee paljon. On kivoja ja söpöjä, ja sitten on sitä toista ääripäätä. Ne vaatii ehkä vähän lisää tutustumista, että tiedän oisko sellainen meille sopiva. Hyviä ehdotuksia kuitenkin!

HH: Joo juuri tuossa tarkastelin pintapuolisesti noita venäjänspanieleita, ja tietoa näytti olevan saatavilla hyvin vähän. Nuo cockerien ongelmat ovat kyllä todella hyvä huomio tähän väliin. Hankala on lähteä hakemaan tietoa venäjänspanielista, kun sitä ei ole saatavilla. Mielipiteitä kasvattajilta varmasti löytyy, mutta se faktatieto ja tulokset puuttuvat.

Lähettäjä: Hilppa 
Päivämäärä:   8.10.24 12:11:17

Mihin perustuu tämä, että sheltit ja colliet arkoja?
Näitä on meidänkin harrastuspiireissä vaikka kuinka paljon eikä ole arkoja tullut yhtäkään vastaan.

Pitkäkarvaisia collieita olen tavannut arkoja, mutta yhen yhtäkään nahkaa en, päinvastoin. Todella työmotivoituneita ja ihan kaikki käy mikä mieleen juolahtaa vaan kokeilla.

Agilityssa välillä kadehdin kun kaverin nahka tekee 110% kaiken heti ekalla yrittämällä täydellisesti ja itse tahkoan oman kanssa samaa asiaa viikkotolkulla :D
Sama rallytokossa, jotenkin todella nopeasti oppivat ja sen jälkeen asia on selvä.

Että jos harrastuksiin miettii niin ehdottomasti kannattaa tsekata sileäkarvainen collie!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.10.24 12:12:26

Kelpie on oikeastaan jopa aktiivisempi kuin (näyttö)bortsu, mutta eivät nämäkään mitään superihmistä omistajakseen vaadi. Toki helpommalla pääsee monien muiden rotujen kanssa varmasti :D toisaalta tyytyväinen ja hyväpäinen aikuinen kelpie on arjessa ihan älyttömän helppo, haasteet ovat sitten enemmän niissä harrastuksissa kun vauhtia ja kiihkeyttä löytyy. Terveimpien rotujen joukkoon kuuluu, mutta toki omat ongelmansa on näilläkin.

Hankala kyllä spanieleihin lähteä kirjallisesti vertaamaan. Mutta tiedän kyllä etenkin springereistä kelpiehin vaihtaneita koiraharrastajia. Mutta jos kelppari vähänkin kiinnostaa niin kannattaa käydä tutustumassa koiriin ihan livenä, moni antaa kokeilla koiraansa treeneissäkin jos rotu kiinnostaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   8.10.24 12:15:38

Hilppa, ne arat nahat eivät päädy sinne harrastuskentille. Ei kai niitä siellä näy, kun eivät ne pärjää siellä.

Hyvä collie on kummassakin karvanlaadussa hyvä koira. Ottaisin ihan koska vaan. Mutta koska todennäköisyys saada hyvä collie on niin pieni, niin itse en enää collieta uskalla ottaa.

Lähettäjä: Hilppa 
Päivämäärä:   8.10.24 12:32:09

"Hilppa, ne arat nahat eivät päädy sinne harrastuskentille. Ei kai niitä siellä näy, kun eivät ne pärjää siellä."

Jos olisivat pääsääntöisesti arkoja (kuten annetaan ymmärtää) niin ei niitä todellakaan olisi siellä harrastuksissa noin paljon.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   8.10.24 12:37:11

"?: Oon pallotellut ikaisemmin tuota pinseriä, mutta joku siinä saa mut ajattelemaan että ei ihan mun pala kakkua. Vaikka tunnenkin yhden ihan kivan!"

Pinseri istuu aloituksessa listattuihin kohtiin joten pakko kysyä mikä pinserissä on "ei ihan sun pala kakkua"? :) Ymmärrän toki ettei kaikille sovi, meillä on 15v jonka kanssa on koettu kaikenlaista mutta helpompi ehdottaa muuta jos tietää mikä pinsereissä ns. tökkii :D

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.10.24 13:01:17

"Venäjänspanieli on Suomessa tosi uusi ja pieni rotu."

Näinhän asia tietysti on, mutta Venäjällä rotu on yksi suosituimpia metsästyskoiria ja siksi geenipoolikin on laaja. Rotua on jalostettu käyttö edellä, mikä on aina parempi kuin ulkonäkö edellä. Jos nyt vaikka vertaa näy ja käy cockeria, niin hyvä jos voidaan puhua enää samasta rodusta. Käyttölinjoilla on liioittelemattomat piirteet ja enemmän draivia kuin näyttelylinjaisilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 13:32:54

Eipä se venäjän laajempi geenipooli suomen suppeita geenipooleja lohduta nyt kun Venäjältä ei koiria saisi tuoda eikä rekisteröidä suomen Kennelliittoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 13:34:46

Pinserit eivät ole harrastuskoirana kovinkaan kummoisia, niillä ei pahemmin miellyttämisenhalua löydä ja ovat itsenäisiä rottakoiria ilman suurempia haluja yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Salakavalia pelkopurijoita on rodussa erittäin paljon, mutta toki kivojakin yksilöitä voi löytyä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.10.24 14:05:31

En myöskään ymmärrä, että miksi pinsereitä tullaan aina ehdottamaan näihin keskusteluihin. Ihan hirveitä koiria ilman minkäänlaista miellyttämisenhalua tai työmoraalia.

Aloittajan tarjoama elämä vaikuttaa ihan aktiiviselta ja siihen voisi hyvinkin istua esim. se bordercollie. Spanieleista lähinnä käyttöcockerit loistavat agikentillä, mutta kyllä muistakin ihan kivan harrastelukaverin voi saada. Olen nähnyt kisoissa muutamia tosi kivoja walesinspringereitä ja sitten ihan näyttöcockereitakin. Noutajista tolleri on ehkä kooltaan agilityyn parhaiten sopiva, joitain ihan näppäriä käyttölabbiksiakin olen nähnyt. Se nahkacolliekin voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, niissäkin on (agilitykentillä nähtynä) aika paljon hajontaa, on tosi hienoja ja nopeita ja sitten myös sellaisia vähän leppoisampiakin menijöitä. Näistä myös osa alkaa olla ainakin omaan makuun turhan raskaita kropaltaan noin agilitya ajatellen.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.10.24 14:12:12

"Eipä se venäjän laajempi geenipooli suomen suppeita geenipooleja lohduta nyt kun Venäjältä ei koiria saisi tuoda eikä rekisteröidä suomen Kennelliittoon."

Rodun geenipooli ja suosio on laaja Venäjällä, mutta myös Baltiassa. Suomessa rotua on vähän, mutta iso osa koirista on tuontikoiria Virosta. Suomen oma jalostus on vähäistä ja lyhytaikaista, eli se ei siis ole vaikuttanut milläänlailla geenipooliin ja Venäjän tuonnit ovat muutenkin käsittääkseni olleet vähäisiä (joku paremmin tietävä voi korjata jos näin ei ole). Käytännössä Suomessa rotu ei liene eristynyt tuosta isosta geenipoolista.

Tämä on siis rotu, jota olen itselleni seuraavaksi harkinnut, sillä tapamani koirat ovat olleet tosi kivoja ja rodun terveystilanne vaikuttaa hyvältä. Venäjäspanieleilla on omat pentuvälityksen sivut. Suomessa rodulta vaaditaan samat tarkastukset kuin cockereille. Ulkomailla on ainakin kova usko rodun olevan terve:

"Yhdistyksellä on tiedossa Baltian-maiden venäjänspanielikasvattajia eli Eesti, Latvia ja Liettua.

Hyvä huomioida että näissä maissa ei vaadita virallisia terveystarkastuksia rodulta, virallinen taho esimerkiksi Latvian kennelliiton mukaan, rotu on niin terve että ei tällaisia tarkastuksia tarvita."

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   8.10.24 14:12:33

”Sekä venäjänspanieli että käyttöcockeri voivat olla jopa 18 kg, mutta yleisempää varsinkin treenatulle koiralle taitaa olla sellainen noin 15 kg.”

Mitä olen käyttösprinkkuja nähnyt, niin ne ovat myös usein melko pieniä. Joskus näin käycockeriuroksen ja käysprinkkunartun, joista cockeri vaikutti jopa isommalta. :D

Olen etsinyt samanmoisilla kriteereillä rotua ja vaihtoehdot on aika vähissä. Venäjänspanielista tosiaan on vielä rajallisesti tietoa saatavilla, mutta harrastajakunta Suomessa vaikuttaa suhteellisen avoimelta eli ainakin meillä tietoa kertynee ajan kanssa. Olennaista toki on, että millaista väkeä rodun pariin kertyy, jos suosio alkaa kasvaa. Osaa spanieliroduista (varsinkaan näyttelylinjoja) ei voi oikein kehua avoimuudesta tai edes jalostuksen prioriteeteista.

Lähettäjä: pinserillinen 
Päivämäärä:   8.10.24 14:48:56

"En myöskään ymmärrä, että miksi pinsereitä tullaan aina ehdottamaan näihin keskusteluihin. Ihan hirveitä koiria ilman minkäänlaista miellyttämisenhalua tai työmoraalia"

No onneksi niillekin löytyy faneja :D Ei mustakaan olisi ikinä pikkukoiran hankkijaksi tai sellaisen jolla on hervoton karva. Ja siitä huolimatta että pinserin omistan, en sellaista kelle tahansa suosittele.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 14:55:00

Tollereillakaan terveys ei ole hurraamisen eikä kehumisen arvoinen. Nämäkin koirat kaikki polveutuu muutamasta kantayksilöstä. Jippikayjee, suljetut kantakirjat..

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 15:33:40

Pinseri ei mun mielestä vaikuta rotuna sellaiselta, joka innostuisi esimerkiksi talvella vetämään apuna tavarapulkkaa autolta mökille. Olen seurannut treeneissä niitä, ja ne kyllä tekevät mutta niiltä puuttuu mielestäni jonkinlainen draivi siihen hommaan. Siksi ne ei ehkä mua niin miellytä.

Colliet ovat aika haukkuherkkiä ja myös melko raskaita osa tuota aksaa ajatellen.
Tässä on tullut hyvin keskustelua ja tietoa nuista venäjänspanieleista, kiitos! Varmasti monelle hyödyllistä tietoa.
Tollerin terveydellä ei tosiaankaan hihkuta.

Olin haaveillut hieman isommast koirasta kuin nykyinen seropi (18kg), Mutta muutama kilo alakanttiin ei haittaa. Bretonista tykkään muuten, mutta niillä on mielestäni liikaa seisojamaista jääräpäisyyttä. Ja niidenkään terveydellä ei hihkuta. Vaikeita asioita, mutta onneksi tällä ei ole kiire xD

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 15:39:23

Mulla on ollut kesän rally-toko kursseilla bretoneilla ja niillä on paljon seisojan käytöstä sielläkin. No tietysti, kun ovat seisojia. Omistajat ovat metsästäjiä (kauden ulkopuolella puuhastelevat muuta koirien kanssa), joten eiköhän nämäkin mene vain metsästäviin koteihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 15:43:36

Käyttölinjaisia englanninspringerspanieleita on Suomessa todella vähän. Sellaisen saaminen ei metsästävään kotiin saattaa olla haastavaa. Käycockereita on enemmän ja niitä näkyykin esim. agilitykisoissa aika paljonkin.

Entä vesikoirat ja lagotto, onko niiden turkki liikaa? Näissäkin on paljon hajontaa, mutta paljon myös tosi kivoja koiria.

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 15:44:55

.: Joo kyllä bretoni on ehdottomasti seisoja. Mun lapsuuden koirani on juurikin tuo äidin omistama pappakoira bretoni, joka on eläköitynyt metsästyskäytöstä viimevuosina. Ja tuossa seropissakin on (kuulemma) bretonia. Mutta sellaista en kyllä itse ottaisi, koska seisojan luonne ja terveystilanne

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.10.24 15:51:27

Bortsu ja noutajat (labbis / kultsu) tuli ainakin mieleen. Muistakin paimenista (mm. gronttu, auspai, holskut, colliet) voi löytyä aloittajan kuvailema kaveri.

Lähettäjä: Norkko 
Päivämäärä:   8.10.24 15:57:30

Viiriäiskoira osuisi ihan nappiin tuohon kuvaukseen (myös koon puolesta) mutta niitäkin taidetaan myydä lähinnä metsästäviin koteihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 16:07:30

Jos agility on tähtäimessä, niin tuskin kannattaa noutajia katsella. Niitä ei pahemmin aksakentillä yleisyydestä huolimatta näe - ja ihan syystäkin.

Lähettäjä: Milla 
Päivämäärä:   8.10.24 16:12:03

Lapinporokoira istuisi kyllä kuvaukseen aika täydellisesti. Oma parivuotiaani osaa olla rauhassa sisällä, aktiivinen ulkona ja oppii supernopeasti. Tykkää kaikenlaisesta yhdessä tekemisestä ja on ystävällinen kaikille, ketkä ovat ystävällisiä sille riippumatta siitä puhutaanko ihmisistä vai eläimistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 16:15:13

Aloittajahan kertoi ettei koiran huipulle tai arvokisoihin tarvitse agilityssä yltää. Terve ja sutjakka noudin menee perusharrastamisessa ihan hyvin.

Lähettäjä: Poju 
Päivämäärä:   8.10.24 16:18:40

Jos haluaa draivia, pitää myös osata käsitellä sitä.
Esimerkiksi yllä mainittu koiran äänen käyttö, 99% koirista jotka haukkuu ovat oppineet purkamaan turhautumistaan sillä tavoin.
Draivia on, mutta sitä ei osata hallita = turhautuminen ja ylikierroksilla käyminen = äänentuotto.

Agilitykoira jolla riittää draivia eikä hauku, on täysin koulutuskysymys.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   8.10.24 16:21:22

Käyttölabradori menisi tuossa kaikessa tekemisessä, mutta koko menee vähän yli ellei ole pienestä nartusta kyse. Niitä ei myöskään välttämättä myydä kotiin, joka ei metsästä tai ole kiinnostunut rodunomaisista. Tarjontaa alkaa tosin olla paljon ja siinä mielessä mahdollista, mutta sen myötä myös esim arkuus lisääntynyt paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 16:30:54

” Aloittajahan kertoi ettei koiran huipulle tai arvokisoihin tarvitse agilityssä yltää. Terve ja sutjakka noudin menee perusharrastamisessa ihan hyvin.”

Niin, tarkoitin juuri sitä, että näitä Suomen yleisimpiä koirarotuja ei näe siellä perusharrastamisessa, epiksissä tai kyläkisoissa. Olen harrastanut 10 vuotta, talkoillut, seurannut kisoja ja kisannut, mutta näiden satojen koirien joukossa en ole ikinä nähnyt labbista tai kultsua. Todennäköisesti siihen on joku syy? Tollereita näkee kyllä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   8.10.24 16:32:59

Kromfohrländer, vaikka onkin hippusen pienempi

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 16:45:07

Eihän se sitä tarkoita että jos rotua x yksi ihminen ei ole nähnyt kisoissa, että kyseisellä rodulla ei voisi harrastaa. Itse olen juurikin kisannut ja menestynyt aikoinaan juuri tällaisella yleisellä perusrotuisella koiralla. Ei se haitannut että listalla ei muita saman rotuisia ollut. Hölmö ajattelutapa tuo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 16:55:44

No siis voihan sitä ottaa vaikka shiban ja lähteä aksakurssille. Usein se harrastusura sitten ajan tuppaa loppumaan lyhyeen, kun hyvin harvoin sitä neliönmuotoista palikkaa saa työnnettyä pyöreään reikään. Ja siis tarkoitan sitä, että jos haluaa jotain lajia harrastaa, niin lähtökohtaisesti silloin kannattaa hankkia siihen sopiva rotu. Ja noutajat ei minun nähdäkseni näitä oikein ole, vaikka joku yksilö olisi kolmosiin joskus päässytkin. Se harrastaminen on vaan niin paljon mielekkäämpää, kun se aihio on jo lupaava, enkä tarkoita että kaikilla pitäisi olla joku tykki alla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 17:12:35

Eli sinusta vaikka labradorinnoutaja ja shiba ovat koulutuksellisesti vertailtavissa keskenään samanlaisiksi? Kuinka paljon edes tiedät koirista, noin niinkuin oikeasti?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 17:15:44

En puhunut koulutuksellisuudesta mitään, vaan aksaan sopivuudesta. Tiedän kyllä koirista mielestäni aika paljon, ammattikin löytyy sieltä (eläintenkouluttaja). Itsellä ollut elämän aikana 12 koiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 17:19:23

No et kyllä vaikuta yhtään siltä :D

Eläintenkouluttajan tutkinto ei kerro mitään ihmisen osaamisesta. Täälläkin yksi eläintenkouluttaja vetää koiratreenejä ja omistaa hamsterin :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 17:22:30

Pointtini nyt varmaan meni kuitenkin ohi, eli jos labbikset ja kultsut olisivat hyviä agilitykoiria ja lajiin yleisesti sopivia, niin niitä todennäköisesti olisi kentillä paljon. Nyt niin ei ole. Mutta osaako kukaan sanoa, mistä tämä johtuu?

Lähettäjä: söpis 
Päivämäärä:   8.10.24 17:45:32

Labbikset ja kultsut ovat rakenteeltaan usein aika raskaita. Perheenjäsenelläni on iso,hoikka, käyttölabbis, joka on labbikseksi siro, mutta en kuvittelisi sitä agilitykentille. En usko että tämä sirokaan yksilö sitä kestäisi pidemmän päälle. Veikkaan että noutajilla on luustoterveys ja juurikin tuo massakkuus jotka tekevät sen, että ne ei ole kovin suosittuja agilitykoiria. Täällä pohjoisessa niitä on kuitenkin pari.

Porokoira ei taida olla okein sitä mitä haen. Usein aika paksuturkkisia, ainakin pohjavillaisia ja äänekkäitä. Viiriäiskoira on tuntemattomampi itselle, mutta taitaa olla aika karvainen sekin, sekä lisäksi metsästyskoira. Onkohan niitä harrastuskentillä ainuttakaan kilpailevaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 20:07:53

Harrastan agilityä ja mejää, ja spanielit on lähellä sydäntä. Kotona kaksi stabia, maailman ihanimpia perhekoiria ja harrastuskavereita, mutta tosissaan rodun kapea geenipooli näkyy lähinnä arkuutena joka saattaa tulla puskista reippaidenkin koirien jälkeläisille (p.s. roturisteytykset on kyllä suunnitelmissa).

Jos haluaa pysyä spanielityyppisissä koirissa, suosittelisin kooikkerhondjea (jos ei haittaa mahd koira-agressiivisuus ja pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan ja koko) tai käyttölinjaista cockeria (koko toivetta pienempi). Muuten pitää lähteä sitten vesikoira/paimenlinjalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 20:13:57

Koikkeritkin on ollut kapean geenipoolin ja arkuuden takia mukana roturisteytysprojektissa.

Kiva kuulla että stabeilla on herätty tilanteeseen ja roturisteytysprojektia suunnitellaan! Haluatko paljastaa, millaisia rotuja on pohdittu/heitelty ilmoille? Itse alle 10 vuotta sitten stabiin tutustuin, mutta kohtasin liian monta sulkeutunutta/arkaa koiraa niin jäi pois laskuista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.10.24 20:31:00

"Tyypillisen rodun edustajan tulisi olla luonteeltaan avoin, ystävällinen, n. kaikkien kaveri. "

Ja joku ehdottaa kelpietä? Ihan oikeasti.... Vaikka rodussa voi olla sosiaalisia yksilöitä, niin tyypillinen kelpie ei ole kaikkien kaveri.

Käyttölinjaisia labbiksia näkee agilityssä ja ne ovat yllättävän päteviä siinä. Labbiksia on kisannut ihan valioksi asti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.10.24 20:53:32

Miksei kelpie olisi kaikkien kaveri? Sehän on sosiaalinen rotu, työskentelee laumassa. Ei ne varsinaisesti mistään painileikeistä välitä, mutta kyllä kaikki tuntemani yksilöt tulevat toimeen muiden kanssa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   8.10.24 21:12:21

”Agilitykoira jolla riittää draivia eikä hauku, on täysin koulutuskysymys.”

Pötyä. Toiset nyt vaan haukkuu/huutaa mennessään ja se ei liity koiran koulutustasoon mitenkään. Minulla on ollut neljä agissa kisaavat koiraa (valioita kaikki), näistä kaksi on ollut käytännössä äänettömiä ja kaksi on taas haukkunut tauotta agilitya tehdessään. Ihan samalla tapaa on koulutettu kaikki.

Ja useimmat noutajat on vähän isoja agilityyn. Ei tee koiran fysiikalle hyvää. Ei mitään järkeä hankkia sellaista koiraa agikoiraksi, vaikka tavoitteet ei kauhean korkealla olisikaan, paljon paremminkin lajiin sopivia rotuja löytyy.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.10.24 21:22:50

Ehdotin noutajia. Omissa piireissä on muutama käyttölabukka ja -kultsu, jotka voisin hyvin nähdä myös agikentillä. Narttuja, jotka menee hyvinkin tuohon aloittajan toivomaan painoluokkaankin ja on nopeita ja näpsäköitä. Jos kerran rodunomaiset harrastuslajitkin vois kiinnostaa, niin mielestäni sellainen vois sopia tosi hyvin.

Mutta jos noutajat ei aloittajalle iske, niin sitten sinne spanieli- tai paimenpuolelle.