Lähettäjä: YY
Päivämäärä: 8.10.24 12:07:47
””Miten se on vaikeaa ymmärtää?
Painavia mineriittilevyjä jonkinlaisessa rullakossa naapurin pihalla omakotitaloalueella, remppa kesken.
Poikia kiinnostaa kaikki, ja ovat menneet kiipeilemään, ehkä kokeilleet liikuttaa painavaa viritystä, pyörät alla.
Koko rakennelma kaatuu, pojat jäivät satojen kilojen alle.
Jos nyt ajelee missä tahansa vähän ” maalaisemmalla” vanhalla omakotitaloalueella, näkyy kaikenlaisia virityksiä pitkin pihoja ja ainakin meillä oli periaatteena, että kyllä kuusivuotias sai viipottaa aika vapaasti kavereiden kanssa. Kiipesivät puihin, rakensivat majoja, mitä milloinkin.
Kaikelta ei voi suojautua. Lapsea ei voi kääriä pumpuliin. Joskus käy todella huono tuuri.
Ihan tiukasti ajatellen koen kuitenkin, että mieluummin vapaampi touhuilu lähtökohtaisesti turvallisessa naapurustossa kuin sisällä pelaamassa kauniina syyspäivänä.””
AAMEN!!
Kaikkea voi sattua, valitettavasti. Omaa poikaakin aina valistan ties mistä vaaroista, suurimmaksi osaksi ottaa onneksi näistä neuvoista jonkinnäköisen vaarin, kun taas välillä kuuntelen suu selällään kun kertoo mitä itse tai kaverit tehneet. Tähän asti meidän suurin vahinko käynyt omalla pihalla, potkin itse taaperoikäisen poikani kanssa palloa pihalla, hän astui vahingossa paljon päälle ja jalka muljahti, reisiluu puolivälistä poikki. Ja pointti ei nyt ollut ettei kuolemaa ja luun murtumista voisi verrata, vaan se että vaikka kuinka on varovainen siellä ja täällä, se vahinko voi käydä ihan missä vain, miten typerässä tilanteessa tahansa.
Toki jälkikäteen on hyvä jeesustella, että 5- ja 6-vuotiaita lapsia olisi ollut hyvä etukäteen vannottaa koskemasta mihinkään remppatarvikkeisiin pihalla ja ehkä vahtiakin, mutta toisaalta, käsi pystyyn rehellisesti kuinka moni vahtii tuon ikäisiä leikeissään, aina, omalla pihalla?
|