Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   6.10.24 13:03:35

Sanottakoon heti että itselläni ei lapsia ole.

Ystävälläni on kouluikäinen lapsi jolta löytyy kirjainyhdistelmädg monenlaista ja tämä alkaa vaikuttamaan meidän väleihimme.

Ymmärrän että ystävän arki on raskasta kun on yksin lapsen kanssa ja varmasti kaipaisi "aikuista seuraa". MUTTA. Minä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella lapsen älytöntä mölyämistä, tic-oireita enkä haluaisi olla silmät selässäkin siltä varalta että lapsi saa raivokohtauksen ja alkaa hakkaamaan itseään tai muita tai yrittää juosta auton alle tai automatkalla irroittaa itsensä 60 kertaa vöistä ja siis tilanteita on satoja ja ne ovat oikeasti VAARALLISIA, eivät vain ärsyttäviä.

Eilenkin tunnin automatka oli yhtä sirkusta. Olen nyt alkanut miettimään että olisiko pieni etäisyys hyväksi, nämä tapaamiset kuormittavat itseäni ihan hirveästi ja tuntuu että alan inhoamaan tuota lastakin. Kyllä, olen kamala ihminen ja ystävälläni on raskaampaa ja jnejne mutta tältä minusta alkaa tuntua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.10.24 13:06:13

Valitettavasti minäkään en jaksa kaverini lapsia. Diagnooseja ei ole mutta se järjetön karjuminen, tottelemattomuus, keskeyttäminen jne ottaa aivoon. Minä olen ottanut etäisyyttä (tähän on toki muitakin syitä) ja etsinyt seurani muualta.

Olen äiti itsekin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.10.24 13:14:35

Tietenkään ei ole pakko tavata, jos ei jaksa lasta. Mutta oletteko kokeilleet tehdä jotain, mikä olisi lapsellekin mieleistä? Menkää esim. puistoon, Hoploppiin tms, niin lapsi saa touhota ja aikuiset voivat jutella. Jos on noin suuria käytöshaasteita, niin ehkä tunnin automatka ei ole paras ja rentouttavin ajatus.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 13:14:37

Miksi te tapaatte niin että lapsikin on mukana? Minä tapaan ystäviäni ilman lapsia. Saadaan puhua mistä halutaan, syödään mitä halutaan, ei tarvitse katsoa kenenkään perään. Meillä kaikilla on lapsia, yhteensä niitä on viisi ja kaikille tämä järjestely sopii.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.10.24 13:20:28

-: Ehkäpä sitä mummoa tai ukkia tarvitaan jo apuun niin useinn, ettei apua viitsitä pyytää enää jonkun kahvittelun takia.

Lähettäjä: Mielipide 
Päivämäärä:   6.10.24 13:32:49

Ystäväsi ei osaa kasvattaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 13:53:21

Lukiko joku aloitusta: ystävä on yksin lapsen kanssa, ja arvattavasti mummit ja ukit ei pärjää erityislapsen kanssa. Tuskin löytyy hoitajaa joka nurkalta. Ja hoplopiin vienti, kertokaa lisää…

Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   6.10.24 15:36:48

Ollaankin tehty paljon "lasten juttuja", juuri tuota hoploppia ja leikkipuistoa yms mutta lasta ei voi päästää yksin juoksentelemaan kun teloo itsensä ja muut. Ja tosiaan ystävälläni ei ole tukiverkkoa, on oikeasti yksin lapsen kanssa.

Lähettäjä: Aappo 
Päivämäärä:   6.10.24 15:39:43

-: niin että jätätte vammaiset pikkulapset ilman valvontaa?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   6.10.24 15:57:31

Aika harva pieni lapsi (alle kouluikäinen) viihdyttää itse itseään paria minuuttia pidempään vaikka olisi minkälainen leluarsenaliini edessä. Eli ihan turhaan aloittaja pahoittaa mielensä siitä, että lapselle on pakko pitää seuraa ja vahtia. Hiukan nyt myötätuntoa yksinhuoltaja äidille vaikean lapsen kanssa. Pakko ei tietenkään ole nähdä, mutta ei sitten kannata pahoittaa mieltään, jos kaveri etsii uusia kavereita. Aikuisen, joka ärsyyntyy lapsen tarpeista ja kilpailee pienen lapsen kanssa huomiosta, on yksinkertaisesti säälittävä. Lapset on pieniä vain pienen hetken ja se ikävä kyllä vaikuttaa vanhempien elämään merkittävästi. Jos alat asettamaan ehtoja näkemisille, niin voit olla varma, että äiti valitsee joka kerta oman lapsensa tarpeet ensin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 17:40:09

Mitä jos esim. jatkossa vain soittelette? Eikö noin erityistarpeinen lapsi saa jo jotain avustajapalveluita käyttöönsä?

Ymmärrän hyvin että tuo rasittaa ystävyyttä eikä kyse ole mistään huomiosta kilpailemisesta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 17:50:27

Täällä loppui ystävyys ihan normilapsen synnyttyä. En vain enää jaksanut sitä, että näkemiset olivat pelkkää lapsen ihastelua, lapsen perään katsomista ja isä istuu sohvalla kuuntelemassa. Sitten vähän päivitellään säätä ja juttelen lapselle hänen pehmoapinastaan. Kuuntelen imetyksestä, päivähoidosta, herkkyyskausista.... ja minun elämäni tai asiani ei enää kiinnostakaan eikä toiselta enää herukaan tukea kun tarvitsen.

Siinä ei ole mitään vikaa, jos se on OSA ystävyyttä ja ystävyys edelleen on myös kahden aikuisen luottamuksellisia keskusteluja, tukea ja jakamista vastavuoroisesti. Mutta jos se häviääkin eikä enää ole kuin lapsi, niin ei siitä valitettavasti vain saa mitään.

Ja en usko mihinkään kausiin. On itsekeskeisiä ihmisiä, jotka elämänmuutoksen myötä unohtavat muut ja tuijottavat vain omaa napaa. Ja on ihmisiä, jotka aina osaavat vastavuoroisuuden.

Parhaimmillaan lapset ovat ihana lisä ystävyyteen ja suhde ystävien lapsiin on ainutlaatuinen. On ihana elää rinnalla eri elämänvaiheissa ja saada ja antaa.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   6.10.24 22:14:55

Lähettäjä....

Päivämäärä6.10.24 15:57:31

Aika harva pieni lapsi (alle kouluikäinen) viihdyttää itse itseään paria minuuttia pidempään vaikka olisi minkälainen leluarsenaliini edessä. Eli ihan turhaan aloittaja pahoittaa mielensä siitä, että lapselle on pakko pitää seuraa ja vahtia. Hiukan nyt myötätuntoa yksinhuoltaja äidille vaikean lapsen kanssa. Pakko ei tietenkään ole nähdä, mutta ei sitten kannata pahoittaa mieltään, jos kaveri etsii uusia kavereita. Aikuisen, joka ärsyyntyy lapsen tarpeista ja kilpailee pienen lapsen kanssa huomiosta, on yksinkertaisesti säälittävä. Lapset on pieniä vain pienen hetken ja se ikävä kyllä vaikuttaa vanhempien elämään merkittävästi. Jos alat asettamaan ehtoja näkemisille, niin voit olla varma, että äiti valitsee joka kerta oman lapsensa tarpeet ensin.

Oikein äitylilasit silmillä luettu aloittajan kirjoitus, itse en siitä löytänyt mitään mainitsemiasi asioita :DD

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   6.10.24 22:16:22

Joo, sun äitylisi on tainnut tuijotella liikaan lasinpohjia raskausaikana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 23:35:38

" eikä toiselta enää herukaan tukea kun tarvitsen."

Red flag. Ihan karvat nousi pystyyn. Onneksi kaverisi on päässyt sinusta eroon.

Ymmärrän kyllä aloittajaa, lapsi taitaa loukata sinun omaa koskemattomuuttasi? Kuka haluaisi olla väkivallan uhan alla tai stressata toisen hengen ja turvallisuuden puolesta?

Ota asia esiin ystäväsi kanssa, että et enää jaksa olla lapsen seurassa niin usein. Ei sen takia tarvitse väliä katkoa vaan antaa ensin tilaa keskustelulle ja aikaa teille kaikille. Ikävä kyllä se lapsi tuosta ei välttämättä ikinä tule rauhoittumaan, kasvaessaan tulee vain vahvemmaksi. Sinulla on ihan täysi oikeus suojella itseäsi sekä henkiseltä kuormitukselta että väkivallalta. <3 Asian kuitenkin voi hoitaa monella tavalla, en itse ainakaan ihan ensimmäisenä vain katkaisisi välejä vaan ottaisin asian puheeksi. Jos toinen suuttuu eikä halua nähdä niin sitten on voivoi, mutta ainakin olet yrittänyt keskustella asiasta.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   6.10.24 23:35:55

Ei sulla ole mitään velvollisuutta jaksaa ystävän lasta ja sulla on täysi oikeus ottaa etäisyyttä, jos siltä tuntuu. Tosin jos välisi ystävään etääntyvät sen myötä, niin siitä ei pidä loukkaantua. Tilanteet on varmasti raskaita ystävällekin ja tottakai lapselle itselleen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 23:39:05

"ja sulla on täysi oikeus ottaa etäisyyttä, jos siltä tuntuu. Tosin jos välisi ystävään etääntyvät sen myötä, niin siitä ei pidä loukkaantua."

Jos aloittaja ottaa vapaaehtoisesti etäisyyttä, niin miten ihmeessä häntä haittaisi tai hän loukkaantuisi siitä etäisyydestä?