Lähettäjä: .
Päivämäärä: 6.10.24 23:03:51
Ihan jatkuvaan. Elämä on ihmeellistä. Ja hyvin brutaalia, mutta niitä pieniä ihmeitä on arki täynnä.
Varsinkin se minua kiehtoo, kun tulee välillä olo, että nyt on jäätävä bussista ja sitten jalat vievät päämäärätietoisesti pari katua sivummalle ja kirppikselle jonka en tiennyt olevan olemassakaan, siellä suoraan tietylle paikalle hakemaan vain sen yhden ainoan esineen jota olen kaivannut. Useimmiten olen tiennyt mitä menen hakemaan, on vain seurata johdatusta. Välillä tuo johdatus vie muuten vain upeisiin seikkailuihin, välillä, tai inhottavan usein vältän sillä kolareita tai muita ikävyyksiä. On kieltämättä välillä myös tosi rankkaa olla niin yhtä universumin virtausten kanssa, se tuo minulle myös kuolinviestit ennen kuin muut tietävät. Joudun itsekseni kärvistelemään ja odottamaan virallista tietoa.
Hauskimpia minusta on etiäiset joita pari läheisintä tuttua lähettävät tarkoittamattaan. Olen monta kertaa kattanutkin pöydän kahdelle yhden sijaan ja aina siihen on joku istahtanut vastapäätä. Siis niin, että eivät ole ilmoittaneet tulostaan vaan soittavat pihasta/koputtelevat ovella. Nämä ovat niin läheisiä ihmisiä että heille voin kertoakin etiäisistä tai muista ennakkoaavistuksistani.
Ne pienet ihmeet ovat sellaisia ettei niihin aina kiinnitä huomiotakaan. Syksyllä lehtien väriloistoa maassa tarkastellessa sanon ääneen, että saisipa tammenlehden ja seuraavalla askeleella sellainen on edessäni, vaikka missään lähistölläkään ei kasva tammia. Tai jotain hajoaa ja seuraavana päivänä, tai samanakin joku kantaa minulle vastaavan esineen kotiin tai sellainen tulee jossain ilmaiseksi/halvalla vastaan.
|