Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.10.24 11:44:51

Minulla ei ole lähipiirissä kavereita joilla olisi samanikäisiä lapsia, joten katsotaan saanko täältä ajatuksia tai vertaistukea.
Minulla on mieheni kanssa 8v ja 6v lapset. Riitelemme harmillisen usein mieheni kanssa heidän kasvatuksestaan. Yritä kirjoittaa mahdollisimman lyheysti ja ytimekkäästi.

Lähes jokaikinen ilta kun iltatoimet alkavat, alkaa lapset tappelemaan kumpi menee suihkuun ensin, kuka on mennyt useammin ensin jne jne. Mieheni alkaa huutamaan heille jo ensimmäisesti poikkisanasta ja sitten lapset itkee ja huutaa ja mies huutaa. Viime aikoina mies on alkanut pitämään siinä samalla saarnaa kuinka ei jaksa tätä ainaista samaa showta illasta toiseen jne jne. Itse annan lasten venkoilun mennä läpi korvien ja saan kyllä lapset tottelemaan ilman huutamistakin.

Ja sama aamuisin, kun miehen pitäisi viedä lapset kouluun ja eskariin. Hän alkaa huutamaan jo valmiiksi tai viimeistään ensimmäisestä lapsen "ei vielä/en jaksa" kommentista.

Onko lapsemme jotenkin poikkeuksellisen tottelemattomia näissä tilanteissa vai miten? Tekeekö kaikkien muiden lapset kaikki toimet ekasta kehotuksesta tai jopa ihan oma-aloittesesti tässä iässä? Erityisesti vanhempi lapsi pistää usein hanttiin monessa asiassa.

Ja kyllä, lapset on keränneet tarroja, on uhattu, kiristetty ja lahjottu ja aina päädytään tähän samaan kierteeseen: Mies ja lapset huutaa, minä yritän rauhoitella kaikkia kolmea ja lopulta riitelen miehen kanssa ja hän alkaa murjottaa ja kokee että pidän häntä huonona isänä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 11:47:11

Ei ole omenat kauaksi puusta pudonneet. Varmaan mies on se, jota pitäisi tuossa tukea ja ”korjata” ensisijaisesti.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   6.10.24 11:51:41

Sinä annat laaten venkoilla, joten ne venkoilee. Teillä on eri säännöt ja lapset käyttää sitä hyväksi.

Miksi ne edes käy suihkussa eri aikaan? Miksi ei samaan aikaan, olisi jo yksi ongelma ratkaistu.

Olet toki ennekin tästä täällä avautunut kun muistan tuon omituisen suihkuepisodin.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.10.24 11:56:57

En ole tästä ennen kirjoitellut. :D
Lapset eivät käy samaan aikaan suihkussa, koska eivät halua ja ovat eri sukupuolta. Joskus kävivätkin yhdessä.

Niin miehenikin ajattelee tosiaan, että annan lasten venkoilla. Mutta en ymmärrä miksi huutaisin ja karjuisin, kun minä saan heidät tottelemaan ilmankin.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.10.24 11:57:12

Onko miehellä stressiä?
Vaikuttaa olevan pinna melko lyhyt, stressi on yleensä siihen syy. Mieli ja keho kaipaa rauhaa ja kun ympärillä vallitsee kaaos niin ei kykene enää säilyttää malttiaan kun voimavarat on loppu.

Miksi että tee vuorolistaa suihkuun jos siitä aiheutuu aina tuollainen älämölö? Maanantaina Pekka ensin, tiistaina Paavo, keskiviikkona Pekka jne. Silloin ei tarvitse riidellä siitä kenen vuoro kun se on jo sovittu.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   6.10.24 11:58:36

Ihan normaalia, että tuossa tilanteessa venkoilevat. Sitten kun vielä pelkäävät, että milloin isä alkaa huutaa niin kierre on valmis. Jännitys ja pelko lisää perseilyä, kokemusta on, ja itse olen ollut se huutaja.

Onnistuisiko lisäselkeys rutiineihin? Ihan taulukko, että kumpi menee ensin suihkuun?

Ja tieto lapsille ajoissa, että kun tämä asia on tehty tai x määrä aikaa kulunut, alkavat iltatoimet.

Meillä esikoinen 7 v tekee aika hyvin kehotuksesta, mutta 5 v tarvii Ihan fyysistä ohjailua tyyliin olkapäistä että nyt tuohon suuntaan pesulle. Pelkillä käskyillä juoksee vaan ympyrää pitkin seiniä.

Ennakointi ja hyvät hermot on kasvatuksessa tärkeät. Itsekin sorrun huutamaan, kun kehotukset ei mene perille, ja ai että toivoisin ettei tarvisi.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   6.10.24 11:58:42

Minusta isoin ongelma on, että ette vedä yhtä köyttä. Mies komentaa lapsia ehkä turhan ikävästi jos alkaa huutamaan, mutta sinä ehdottomasti pahennat tilannetta jos alat rauhoittelemaan ja sitren vielä suutut miehelle lasten nähden.

Eli ekana sanoisin että lopeta se tilanteeseen puuttuminen. Älä koskaan ala komentaa miestä lasten nähden. Miehen kanssa on kyllä hyvä jutella tuosta huutamisesta, mutta se tehdään kahden kesken.

Ehdottaisin, että hoidatte ilta/aamutoimet vuorotellen ettekä puutu toisen vuorolla asioihin, ellei toinen erileeen pyydä apua. Ehkä helpointa jos toinen teistä poistuu kokonaan paikalta ”äidin pitää mennä ajoissa töihin aamulla”/ ”isän pitää lähteä illalla käymään vielä kaupassa” tai mikä vaan tekosyy.

Voi olla että isälöä homma lähtee sujumaan paremmin, jos sinä et ole luomassa paineita. Ja tällöin huutaminenkin vähenee.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   6.10.24 11:59:36

Ja totta kai asioita kannattaa tosian ennakoida, vuorolistat suihkussa käymiseen, selkeät aikataulut yms

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 12:04:41

Oletteko pitäneet miehen kanssa palaveria asiassa, jossa oikeasti kävisitte asiat läpi ja kuulisit myös miestä?

Lapsia saa vaatia käyttäytymään ja heille saa myös suuttua. Se tekee ihan hyvääkin että lapsi tajuaa ettei aina ole kyse heissä eikä ympäristö aina jaksa heidän perseilyään.

Eikö suihkuasiassa aikuiset ole luoneet sääntöjä? Te luotte vuorot ja säännöt ja mutinat pois.

Jossain lähtövinkumisissa jutelkaa mikä on ok ja mikä ei. Miten mies antaa lapselle varoituksen ja aikaa toimia ja muuttaa kurssi. Esim. lapsi ei ole pukeutunut herätyksen jälkeen vaikka herättäessä sanottu, että ylös ja vaatteet päälle. Tässä vaiheessa vanhempi voi tuohtuneesti sanoa, että nyt ne vaatteet päälle ja sassiin ja laittaa pöydälle visuaalisen munakellon ja siihen esim. 5min. Vanhempi lähtee huoneesta. Lapsella on 5min aikaa korjata käytös, pukeutua ja tulla aamupalalle. Javanhemmalla aikaa rauhoittua tuohtumuksestaan. Jos hän tekee sen, vastassa on hyväntuulinen vanhempi aamupalapöydässä. Jos hän ei tee vaan alkaa esim. leikkiä yöpuvussa on ok, että vanhempi suuttuu kunnolla. Lapsella on selkeä ikätasoinen tehtävä ja hän tietää mitä tehdä. Sitä on ok vaatia. Sen sijaan voi olla ahdistavaa pukeutua turhautuneen ja huonotuulisen vanhemman silmien alla, tietämättä miten voi vaikuttaa vanhemman mielialaan.

Ja HUOM. Esimerkki on pelkistys ja esimerkki. Tilanteissa tulee ottaa huomioon myös muut asiat kuten mahdolliset univaikeudet tai koulukiusaaminen.

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   6.10.24 12:05:10

No vaikea sanoa kun ei tilannetta ole nähnyt, mutta siis joo, lapsille ei kuulu huutaa, mutta toisaalta mitään pitkäkestoista venkoilua ja usein toistamistakaan ei kuulu hyväksyä. Kerran sanotaan ja ellei totella niin maks kerran tpsitetaan ja sitten ohjataan se toiminta tapahtumaan. Ei niin että toistetaan kuin papukaija sitä samaa ja lapset ei tottele.

Tuo suihkuongelma on helposti ratkaistu. Toinen menee ensin parittomina päivinä ja toinen menee ensin parillisina päivinä. Ja sillä mennään.

Lähettäjä: Raskasta 
Päivämäärä:   6.10.24 12:07:07

---Sen sanoikin. Itse kaipaan myös omaa aikaa ja hiljaisuutta ja kun valitettavasti lapset ovat tulleet mieheen ja miehen sukuun eli kaikilla kova kantava ääni niin välillä en vaan ihan jaksa sitä älämölöä ja pinna siksi kireällä. Tästä olen kyknö miehelle sanonut, mutta ei vaan tunnu hänelläkään menevän perille eli sitten kun lapset on hiljaa niin mies mölisee. Tuo jatkuva mölinä menee vaan joskus yli ärsytys kynnykseni ja kun lapset kinastelleet keskenään niin saatan karjaista. Tämä on totta kai väärin, mutta välillä vaan tuntuu ettei noihin tehoa mikään muu kuin se karjaiseminen.

Meillä lapset 5 v ja 7v ja välillä ovat niin paita ja peppu ja välillä sitten koko päivä on yhtä tappelua. Tosin ei näiden kanssa ole sellaista päivää, kun eivät jossain vaiheessa tappele keskenään.

Koska lapset tottelee aloittajaa herkemmin ja mies kuitenkin aamulla sitten hoitaa lasten kuskaamiset yms. Niin aloittajana hoitaisin nuo lasten iltapesut. Ja jos selkeästi asiasta tulee vänkäämistä niin tehkää tuo vuorolista joka selkeyttää ja helpottaa arkea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 12:10:59

"Eli ekana sanoisin että lopeta se tilanteeseen puuttuminen. Älä koskaan ala komentaa miestä lasten nähden. Miehen kanssa on kyllä hyvä jutella tuosta huutamisesta, mutta se tehdään kahden kesken."

Tämö! Tämä on ehkä pahinta mitä voit tehdä. Mies ei ehkä hoida tilanteita aina tyylipuhtaasti, mutta mitä sitten? Ei se nyt niin vakavaa ole, että tarvitsisi mennä puuttumaan. Puuttuisin asiaan vain jos mies kävisi fyysisesti väkivaltaiseksi tai esimerkiksi haukkuisi tai halventaisi lapsia.

Lähettäjä: Valo 
Päivämäärä:   6.10.24 12:11:07

Minulla oli lapsena juuri tuollaiset vanhemmat. Äiti oli kärsivällinen ja lempeä, mutta sillälailla jämäkkä että sai meidät lapset tekemään halutut asiat ilman tappelua. Isä taas alkoi huutaa ja muuttui kovakouraiseksi heti, jos me lapset yhtään vikisimme poikkipuolisesti. Äiti ymmärsi, että lapset nyt vaan venkoilevat enempi vähempi, se kuuluu kasvamiseen ja joka asiasta ei tarvitse tehdä tappelua. Kyllä hän joskus joutui ärähtämäänkin, mutta ei ikinä kajoamaan meihin fyysisesti. Tasan yhden kerran hän suuttui meille niin, että kutsui meitä "hemmotelluiksi mukavuudenhaluisiksi penskoiksi". Ja silloin tajusimme oikeasti hävetä käytöstämme. Hetken päästä äiti pyysi kovasanaisuuttaan anteeksi, muistutti että rakastaa meitä ja juttelimme asian vielä läpi niin, ettei siitä jäänyt hampaankoloon mitään.

Isä taas kuvitteli, että lasten pitää totella aina heti nöyrästi ja mieluusti tietää jo vähän etukäteen, mitä isällä on mielessä. Hänen vaatimuksensa olivat epärealistisia, koska lapset eivät vain kertakaikkiaan pysty sellaiseen itsehallintaan ja oma-aloitteisuuteen kuin aikuiset. Lisäksi on helkkarin vahingollista, että lapset oppivat pelkäämään, kun "iskä aina huutaa ja suuttuu".

Teidän pitää puhua kasvatusperiaatteistanne ja miettiä, voisiko jotain tehdä toisin, että tappelutilanteita saataisiin vähemmäksi. Tuon ikäisillä tuo "minä ensin, minäpäs" -vääntö on aika normaalia. Mitä jos alatte ohjata, että "tänään Onni menee ensin suihkuun ja huomenna Eikka pääsee ensin"? Tai laitatte lapsille seinälle lapun, johon merkitään aina illalla se, kumpi sai tänään mennä ensin. Tuon ikäisille selkeät säännöt ja tasapuolisuus ovat tärkeitä ja helpottavat toimimista.

Mieskin kyllä tarvitsee asennemuutosta. Hänelle on varmasti arka paikka, jos hän tuntee itsensä huonommaksi vanhemmaksi. MUTTA se ei ratkea suuttumalla ja syyttämällä lapsia ja sinua, vaan sillä että mies opettelee oikeasti ymmärtämään lapsia ja muuttamaan tapojaan. Se, että lapset pelkäävät isää tai äitiä, vain lisää huutoa ja venkoilua. Moni mies on ehkä saanut omassa lapsuudessaan sen mallin, että Oikean Isän lapset tottelevat aina ja heti ja Oikea Isä on kova ja käskevä, eikä mikään "neuvotteleva nössö". Se ei vain toimi niin, koska lapset tarvitsevat niin paljon muutakin kuin kuria ja rajoja.

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   6.10.24 12:15:14

Miksi tuon ikäiset edeskäy joka päivä suihkussa ? Eiks riitä käsien, naaman, niskan ja hampaiden pesu.
Suihkujärjestyksestä lukujärjestys, jonka mukaan mennään. Huutaminen ei asiaa auta, monesti parempi kun todetaan kumman vuoro ja sen päättää vanhemmat ja sitten ollaan hiljaa.

Joku kunnioitus vanhempia kohtaan lapsilta.

Lähettäjä: Raskasta 
Päivämäärä:   6.10.24 12:16:14

Juu ja jos meillä toinen komentaa lapsia niin meillä kyllä sitten toinen toteaa lapsille, että nyt on sitten parempi kuunnella äitiä/isää eli tuo on iham totta että ennemmin sanot niille lapsille, että isä on nyt sitten ihan tosissaan joten parempi uskoa ja kuunnella mitä isä sanoo sen sijaan että pahentaa tilannetta sättimällä miestä lasten kuullen yms.

Mutta se myös pakko todeta, että lapset käyttäytyy meillä paremmin, kun vain toinen vanhempi on paikalla. Jostain syystä jos itse olen paikalla ja mies niin lapsilla menee ihan överiksi isän huomion saamisen suhteen ja häsläävät ihan jatkuvasti. Jos mies ei ole paikalla käyttäytyy lapset paljon rauhallisemmin. Sama tosin pätee siihenkin, kun ovat miehen kanssa ja minä poissa. Kai tuohonkin sitten joku syy on.

Lähettäjä: Valo 
Päivämäärä:   6.10.24 12:16:59

"Eli ekana sanoisin että lopeta se tilanteeseen puuttuminen. Älä koskaan ala komentaa miestä lasten nähden. Miehen kanssa on kyllä hyvä jutella tuosta huutamisesta, mutta se tehdään kahden kesken."

Tästä olen vähän eri mieltä. Itse lapsena olin aina äärimmäisen helpottunut, kun äiti tuli "pelastamaan" minut isältä eli keskeyttämään riitatilanteen. Tietenkään vanhemmat eivät saa haukkua tai arvostella toisiaan lasten kuullen, mutta ainakin itselleni oli tärkeää, että tiesin äidin olevan minun puolellani. Isästä kun ei turvaa saanut. Jos äiti olisi vaan antanut isän huutaa meille ja olla kovakourainen, niin minähän olisin oppinut että se on normaalia ja niin kuuluukin tehdä.

"Voi olla että isälöä homma lähtee sujumaan paremmin, jos sinä et ole luomassa paineita. Ja tällöin huutaminenkin vähenee."

Mutta tästä olen kyllä samaa mieltä, kannattaa ainakin kokeilla.

Lähettäjä: Raskasta 
Päivämäärä:   6.10.24 12:23:50

Valo//Minä en aloittajan tekstista saa kuitenkaan sitä kuvaa, että mies olisi lapsille kovakourainen ja ihan aina kaikessa pitää mennä isän pillin mukaan ja jos ei mene niin huudetaan. Mies ei ole selkeästi aina ollut noin äkkipikainen vaan tuo käytös on lisääntynyt sitä myötä, kun mies kokee olevansa loppu lasten kanssa. Sitä ei helpota se, että aloittaja ei tue miestä vaan osoittaa lastenkin nähden ettei miestä tarvitse totella ja kuunnella. Mies on itse todennut ettei jaksa tuota ainaista säätämistä ja tätä totemusta kannattaa kuunnella. Se kertoo miehen olevan loppu ja kyllästynyt noihin tilanteisiin ja siksi käyttäytyy noin, kun ärsytys menee yli. Siksi itse katsoisin että aloittajan kannattaa ottaa enemmän koppia, koska pystyy käsittelemään lapsia paremmin. Totta kai miehenkin pitää osallistua, mutta siinä vaiheessa kun miehellä alkaa pinna kiristyä voi aloittaja todeta rauhallisesti ja napakasti lapsille, että nyt sitten kannattaa kuunnella isää.

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   6.10.24 12:40:04

Me ei ollu juuri koskaan huudettu meidän lapsille. Joskus yhden lauseen kova äänisiä komennuksia. Meilläkin kyllä tapellaankin, mutta ei kiinnitetä mitään huomiota jos ei tarvetta niin menee tosi nopeasti ohi. Nyt lapset jo teinejä, ja samalla linjalla jatketaan.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   6.10.24 12:41:45

Miksi ihmeessä lapset jätetään keskenään kinastelemaan suihkuvuoroista. Vanhemmat voi aivan hyvin sanoa, että Matti suihkuun ja Maija hamapaanpesulle ja sitten vaihdetaan. Ei tuonikäisten voi olettaa keskenään hoitavan asioita. Selkeämmät ohjeet lapsille ja jos teitä on siellä kaksi, niin voitte vaikka vastata molemmat yhden lapsen iltatoimista niin. Ei lapset (tuossa iässä) ole mikään yksikkö, jolle annetaan yhteinen tehtävä ja oletetaan, että saavat sen keskenään suoritettua.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   6.10.24 12:46:29

Selkeä vuorottelu kenen vuoro mennä ensin suihkuun. Maija oli eilen eka niin tänään Matin vuoro.
Huutamalla ei asiat parane vaan auktoriteetti. Ikävää köytöstä isällä.

Lähettäjä: whh 
Päivämäärä:   6.10.24 12:52:14

Määrätkää, että kumpi lapsi menee ensin suihkuun. Tänään vanhempi lapsi, huomenna nuorempi lapsi. Vuoropäivin. Sillä selvä. Ei tarvitse kitistä samasta asiasta joka päivä.

Ymmärrän miestä. En itsekään jaksaisi samaa showta joka päivä ja ilta. Miksi ihmeessä sinä annat lasten kiukutella ja venkoilla?

Sama tuon aamuisen lähtemisen kanssa. Tiettyyn kellonaikaan pitää lähteä ovesta ulos, iha sama jaksaako vai ei. Miksi tässäkin asiassa annetaan venkoilla?

Miten näistä asioista tehdään ongelma?

Kun olin lapsi, niin meillä ei tarvinnut tapella ja huutaa joka asiasta. Oli selvät säännöt ja niitä noudatettiin. Ei tarvinnut tapella koko aikaa.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   6.10.24 12:54:05

Vuorolista suihkuun ja jos edelleen venkoiluttaa, niin suihkuun ei mene kumpikaan vaan suoraan nukkumaan.

Aamuvenkoiluun ja kitinään ei parane lähteä sitä ensimmäistäkään kertaa mukaan. Jännästi alkaa pukeutuminen ja syöminen kiinnostaa, kun vaihtoehto yöpukuisena tyynyn kuva poskessa lähdöstä lähenee. Kello xx:xx lähdetään, oli asu mikä tahansa.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.10.24 13:17:00

Ihan ensiksi tarkennus: En koskaan suutu isälle lasten nähden, vaan komppaan aina. Olemme keskustelleet kahden kesken asioista kymmeniä kertoja ja joka kerta mies suuttuu ja loukkaantuu. Sitten alkaa murjotus.
Toiseksi: mies ei fyysisesti satuta lapsia vaikka tyttö on pari kertaa sanonut, että "isä tönii" kun hän olkapäästä saattelee tätä toimimaan.

Tuo voisi auttaa, että sovitaan että kun toinen hoitaa touhun, niin toinen ei puutu lainkaan. Minun on vaan tosi vaikea kuunnella sivusta aivan turhaa rähjäämistä ja sitä "te ette ikinä" - tyyppistä mouhoamista. Olen itse elänyt lapsuuteni kodissa jossa karjuttiin koko ajan ja omatkin traumat jo nousee pintaan. Toisen vanhemman poistuminen paikalta auttaa joskus.

Vuorolistatkin on ollut käytössä mutta en muista miksi niistäkin luovuttiin.

Ua minkäkin suutun joskus ja korotan ääntäni ja toisinaan korotan myös tietoisesti ääntäni ja saatan jopa huutaa jos on joku aivan älytön meno ja haluan että ko. asia loppuu välittömästi.

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   6.10.24 13:27:10

Jos vanhemmat alkaisivat käyttäytymään aikuisina. Sovitte miehen kanssa pelisäännöt ja sen mukaan menette. Isä iltalenkille vaikka roskia viemään ja käymään kioskilla.

Lapset laitetaan tottelemaan. Tätä se kaverivanhemmuus ja "ei saa tulla pettymyksiä" aiheuttaa lapsille - pihallakun lumiukot. Ei tuon ikäiset voi määrätä mitä tehdään ja mitä ei.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.10.24 13:36:00

Älä anna niiden muksujen venkoilla.

Meillä osaa 5v ja 2v tehdä kuten pyydetään ilman venkoiluja kun siihen ei kukaan anna mahdollisuutta.
2v sanoo joskus ei, mutta kun muistuttaa että iltapala jää syömättä tai suihku käymättä jos ei tee kuten pyydetään niin tekee kyllä saman tien.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.10.24 13:59:31

Ei riitä tarrat.
Lupaa parempia palkintoja, kuten hampurilaisia, sipsejä, karkkia, suklaata, limua, uusi pleikka...
Eikä se nyt niin justiinsa ole, vaikka ei joka ilta suihkussa käy.
Tehkää vielä pari muksua lisää, kyllä yksi kylppäri riittää kaksiossa kymenhenkiselle perheelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 14:16:19

Puuttuu fyysinen ohjaus. Huuto ei auta. Sitten lapsi otetaan kiinni ja talutetaan suihkuun. Huudetaanko näissä tilanteissa pelkästään vai tehdäänkö ohjaamalla ?

Lähettäjä: Lena 
Päivämäärä:   6.10.24 14:26:29

Tuollainen ukko pihalle ihan ensimmäiseksi. Yhdenkään lapsen ei pidä joutua kestämään huutamista omassa kodissaan!

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   6.10.24 15:39:39

Lapsia ei lahjota tekemään asioita! Vaan heille sanotaan mitä pitää tehdä ja valvotaan että se toteutuu huutamatta ja kiemurtelematta! Jos suihkuun menosta ei päästä yksimielisyyteen niin vuorolista jonka mukaan mennään!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 15:44:50

Huutava mies lentäisi ulos.

Lähettäjä: Sori mut 
Päivämäärä:   6.10.24 16:17:05

Ymmärrän että suihkujärjestys oli esimerkki mutta eikö tuohon nyt maailman yksinkertaisin ratkaisu ole että vuorotellen toinen menee ensin. Ei siihen mitään taulukoita tarvita. Kyllä ne lapset kai ennen pitkää kyllästyy vääntämään jos se järjestys on joka tapauksessa aina sama?

Lähettäjä: Haski 
Päivämäärä:   6.10.24 16:28:05

En nyt täysin ymmärrä, miksi suihkun jättäminen väliin olisi vaihtoehto? Pienille lapsillehan se usein (ei aina) voi olla jopa palkinto vänkäämisestä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.10.24 22:26:48

Tottakai me aikuiset sanomme lapsille kumpi menee suihkuun milloinkin, mutta nämä tappelevat ja vänkäävät silti. Mitään lahjuksia meillä ei sen enempää harrasteta, korkeintaan niitä tarroja.
Vanhempaa lasta ei myöskään kiinnosta jos iltapala tms. jää väliin, sitten hän on tyytyväisenä syömättä.

Ja ovat tosiaan menneet vuorotellen, mutta tappelevat silti.
Ja siis tämä suihku ei ole se ainoa asia. Sama koskee esim. huoneen siivousta ja lelujen lattialta keräämistä. Näin nuorempi taipuu kyllä helpommin ja on jopa oma-aloitteinen välillä.
Minusta emme ole olleet lepsuja vanhempia vaan päinvastoin paremminkin. Ja kodin ulkopuolella nämä kaksi ovat varsinaisia herran terttuja. Opettajien ja tarhatätien suosikkilapsia.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   6.10.24 22:35:15

Ainakin kolme kommenttia aloittajalle (äidille), että miksi antaa lasten venkoilla :D Breaking news, se isäkin on vanhempi ja ihan tasapuolinen kasvattaja.

Lähettäjä: neuvo 
Päivämäärä:   6.10.24 22:40:22

Lapikas auttaisi taas tähänkin. Kahden lapsen yh:na tilanteet olisi huomattavasti helpompi hoitaa, kun mies ei olisi siinä huutamassa ja sättäämässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 22:40:31

Isoin ongelmasi on mies joka ei osaa tehdä muuta kuin huutaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 23:01:12

Meillä ollut miehellä vähän samaa. Kärähtää turhan nopeasti hermot ja korottaa ääntään ja juuri tällasta "mä en jaksa tollasta! Sillon ku mä olin lapsi, niin todellakin laitoin vaatteet kiltisti enkä vinkunu ja huutanu."

Sitten, kun itse kuulen tällasta, niin kävin viimeksikin sanomassa sit miehelleni, että niin ja katso kuinka tasapainoisia aikuisia meistä tuli, kun ei uskallettu näyttää tunteitamme tai kertoa haluamisiamme lapsena.. Niinpä.

Pikkuhiljaa. Tässä on itselläkin paljon opittavaa, samoin mun puolisolla. Mutta molemmat halutaan oppia ja kehittää itseämme, se on se tärkein. Psykoterapiaan ollaan kumpainenkin matkalla. Vaatii itsetuntemusta ja vahvoja omia tunnetaitoja, jotta lasten kanssakin voi olla tunteiden kanssa tekemisissä - ja lasten kanssa tunteita riittää! Itse pärjään aika hyvin, koska olen sosiaalialalla. Olen opiskellut, osaan teoriaa ja osaan soveltaa sitä käytäntöön, pystyn kokeilemaan, erehtymään, onnistumaan ja näitä reflektoimaan (ja silti tulee itsellekin aivan järjettömän typeriä virheitä, raivoja, huutamista.. Koska takana on niin paljon ja suuria traumoja ja rikkinäinen lapsuus). Puolisoni ei ole mitään kouluja käynyt tällaiseen liittyen, vaan on aivan toisenlaisella alalla. Joten mitkä valmiudet hänellä voisikaan olla oman lapsuutensa pohjalta? Niinpä, ei hääppöiset.

Hän ottaa kuitenkin minusta paljon mallia ja haluaa oppia. Itse olen herännyt nyt kunnolla siihen, että olen itsekin niin rikkinäinen, että asialle on tehtävä jotain. Tuntuu pahalta kohdata omia lapsia näin.

Lapsenne ovat aivan normaaleita <3 Vanhempina teidän kannattaa jutella auki asioita. Puolisosi on ehkä todella uupunut, mikä lisää tällaista käytöstä. Ehdottomasti kannattaa lähteä juttelemaan vaikka yhdessä perheneuvolaan tai millainen tuki teillä päin olisi mahdollinen? Hakeutuminen terapiaan myös jokaisella näin käyttäytyvällä aikuisella olisi paikallaan. Meidän sukupolvessa on rikkinäisiä, traumatisoituneita ihmisiä. On täyttä haaskausta, kun ihmiset eivät suostu näkemään itsessään tätä, jolloin eivät hae apua itselleen. Miehet etenkin vähemmän. Ei ihme, että nykyajan naiset ovat uupuneita miehiinsä, kun yritämme kehittyä ja parantua, saada katkaistua sukupolvitraumoja. Mutta miehet ylläpitävät ja jopa pahentavat tilannetta. Jos halua miehellä ei moiseen ole, niin muutostakaan ei ole luvassa ja silloin itse en jatkaisi elämää yhdessä sellaisen kanssa.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.10.24 23:13:16

Kiitos viestistäsi viiva. Olet varmasti oikeassa. Itselläni on traumataustaa ja terpaiakin on tullut tutuksi.
Pyysin miestä ottamaan nämä asiat puheeksi työterveyshuollossa ja yllätyksekseni olikin tehnyt niin. Sai lähetteen psykologille, mutta ei ole varannut aikaa ja pelkään, että jänistää.

Lasten isä on hyvinä aikoina rakastava isä ja puoliso, enkä kyllä näytä ovea näiden tilanteiden takia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 23:40:49

Mies ON huono isä noissa hetkissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 23:41:10

Ja se huutaminen ja raivoaminen on henkistä väkivaltaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 23:42:27

Tosi hienoa, äiti! Tuosta minun puolisoni lähti myös liikenteeseen itse asiassa.

Mulla romahti oma mielenterveys enemmän tuossa jokin aika sitten ja hän joutui todella isosti vastuuseen perheestämme, lasten lisäksi myös minusta. Hän hakeutui juurikin työterveyden kautta psykologille ja sai sieltä hyvän kokemuksen. Ongelmaksi näyttäytyi kuitenkin nopeasti se, että sieltä saa apua vain muutaman käynnin verran. Puolisoni ei halunnut kuitenkaan terveydenhuoltoon juttelemaan sairaanhoitajille, koska kokee sen turhana. Suuressa osassa tapauksia se onkin juuri sitä, oikeassahan tuo on. Ajatus siis psykoterapiasta, mutta hinnan vuoksi lähti kunnan kautta hakemaan sitten kuitenkin sen avun. Käy siis muutaman kuukauden sairaanhoitajalla ja pari lri käyntiä, ja on luvattu jo että saa sen lausunnon kelaan psykoterapiaa varten. Sai ensin huonon sairaanhoitajan, joka ei tajunnut tätä hommaa ollenkaan, mutta ilmoitti reippaasti, että nyt vaihdetaan toiseen. Ja homma alkoi sujua! :)

Itselle terapia ei ole vielä ajankohtainen, on ensin saatava tilannetta vakautettua aika paljonkin. Mutta sitä kohden itsekin menossa.

Ja en siis tarkoittanutkaan, että pitäisi ovea nyt olla näyttämässä, ei missään nimessä! Oli ehkä hassu loppukaneetti. Tarkoitin sillä sitä, että silloin jos tällainen tila käy ikään kuin krooniseksi eikä toinen kerta kaikkiaan suostuisi myöntämään tai näkemään sitä tai näkisi omassa käytöksessään moitetta, niin silloin _minä itse_ jossain vaiheessa laittaisin lopun koko hommalle. Pitkäaikaisesti en voisi katsoa lapsille turhasta rähjäämistä ja nähdä mitä se tuottaa.

Teidän tilanteessa on selvästi toivoa, tulee mieleen vahvasti meidän tilanne. Toivottavasti miehesi menee sinne psykologille ja saisi hyvän kokemuksen ja ottaisi suunnan kohti terapiaa. Jossain vaiheessahan voi vähän kysäistä ja tuupata siihen suuntaan. Tilanteen kestää myös paremmin, kun näkee toisen yrittävän ja silloin väistämättä parempaa on luvassa.

Tämän sukupolven miehet terapiaan, se saisi olla suorastaan missio.

Niin ja yksi tärkein, jos ja kun niitä ylilyöntejä nyt tulee, niin anteeksipyyntö <3 meillä aikuiset pyytävät aina anteeksi, kun on tullut huudettua tai toimittua muuten epäreilusti tunnekuohussa. "Anteeksi se mitä tein, susta tuntui varmasti tosi epäreilulta että toimin niin" jne.

Tsemppiä kovasti sinne, toivottavasti mies löytäisi jo nyt pieniä työkaluja arkeen <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.10.24 23:57:49

"Ja se huutaminen ja raivoaminen on henkistä väkivaltaa"

No ei todellakaan ole huutaminen väkivaltaa. Tunteet kuuluu elämään! Se ei ole väkivaltaa että suuttuu ja korottaa ääntään, huutaa tai itkee. Ne ovat ihan normaaleja reaktioita.

On omituista että siinä missä lapsella ylisallitaan kaikki käytös ja riehuminen ja se on vain hyvä, että ilmaisee tunteita, ei sama yhtäkkiä pädekään aikuiseen, vaan aikuiselta odotetaan robottimaista tunteetonta käytöstä, jolla mikään ei satuta, mikään ei tunnu pahalta, mikään ei suututa. Tai jos suututtaakin, sitä ei saa näyttää vaan se pitää sanoa kuin robotti ilman tunteiden näkymistä. "Äiti on tosi vihainen" pitää sanoa samalla äänellä kuin "äiti menee töiden jälkeen kauppaan."

Jos haluaa opettaa lapselle terveen tunneilmaisun joka on vuorovaikutuksessa toisten tunteisiin, pitää se sallia myös itselleen.

Lähettäjä: Huooh 
Päivämäärä:   7.10.24 08:38:24

Aloittaja: sama juttu, nuoremmat lapset. Kyse ei siis ole lasten venkoilusta, vaan miten siihen suhtaudutaan . Eli ongelma on aikuinen, ei lapsi. Minä saan lapset tekemään asiat huutamatta. Kun mies tekee, alkaa miehen huuto ja lapsen pelleily. Eipä siinä autakuin ohjeistaa ja tukea sitä isää etmiten kannattaa reagoida. Periksi ei meillä anna kumpikaan, muttei sitä jatkuvaa huutoa jaksa kuunnella. Lapsi ymmärtää ja toimii huutamattakin.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   7.10.24 09:57:43

Viiva, lausahdus miehen ulos heittämisestä ei itseasiassa ollutkaan sinulle vaan yleisesti tarkoitettuna kun täällä oli monta kommenttia eronkin puolesta! Väsyneenä itse kirjoitin sen enempää ajattelematta erittelemättä kenelle vastasin.

Tota anteeksipyyntöä olen aina koittanut muistutella, mutta se on miehelle vaikeaa.

Huooh: Niin mäkin ajattelen, että aikuinen ratkaisee pulmat huutamatta. Tämän olen sanonut miehelle monta kertaa, mutta hän vain hokee kun koskaan mikään ei auta.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   7.10.24 16:48:40

Perheneuvolaan mars.

Lähettäjä: Jees 
Päivämäärä:   7.10.24 16:49:15

Siis kasvatus- ja perheneuvolaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.10.24 21:20:44

Äiti, ja mä en taas väsyneenä jaksanut lukea muiden kommentteja :D Ei hätiä!