Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 11:31:08

Miten te, joilla on paljon stressiä ja kiirettä pidätte päänne kasassa? Itsellä on menossa todella kiireinen ja stressaava vaihe, joka kestää vielä joitakin kuukausia. Tämä elämänvaihe tekee minusta hieman eristäytyvän, koska en yksinkertaisesti jaksa kuunnella muiden ongelmia ja turhaa jaarittelua. Aiemmin olin vaan hiljaa ja nyökyttelin, että joo joo koita vaan jaksaa ja kyllä se siitä iloksi muuttuu. Nyt en yksinkertaisesti jaksa tai edes viitsi kuunnella kun vedän jatkuvasti pitkää työpäivää ja en ehdi edes nukkua tarpeeksi.

Olen saanut tästä jo palautetta että vaikutan väsyneeltä ja ärtyneeltä, mikä on ihan totta, mutta en minäkään kuormita muita ihmisiä kertomalla jatkuvasti miten mulla on nyt kiire ja pitää tehdä x,y ja z. Olen sanonut suoraa muutamalle ihmiselle, että mulla ei ole aikaa tai jaksamista nyt kantaa muiden ihmisten murheita ja sitten saan muiden vihat niskaan.

Miten te muut kiireiset ja kovassa paineessa olevat ihmiset jaksatte pitää sosiaalisia suhteita yllä ja minkä verran jaksatte kuunnella muiden murheita?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 11:35:28

Onko sulla siis vain sellaisia ihmissuhteita, että kaikki valittaa sulle murheitaan? Vai näetkö vain asian niin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 11:40:24

Lähettäjä.

Päivämäärä6.10.24 11:35:28

Onko sulla siis vain sellaisia ihmissuhteita, että kaikki valittaa sulle murheitaan? Vai näetkö vain asian niin?
--
Ei, kyllä useimmat ihmissuhteet ovat vastavuoroisia mutta tällä hetkellä monella ihmisellä on paljon murheita eri syistä ja haluavat niitä jakaa. Lisäksi yksi ystävä kärsii mt ongelmista pitkäaikaisesti ja häneltä puuttuu vastavuoroisuus. Jos en laita mitään rajoja kaverisuhteille saan puheluita ja viestejä muutamalta ihmiseltä joka päivä ja näistä kertyy siis useampi puhelu ja kymmeniä viestejä jos vastailen kaikkeen. Itsellä ei ole nyt aikaa tai jaksamista vastailla jatkuvasti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.10.24 11:47:12

Nyt on selvästi aika oppia asettamaan rajoja.

Rajoja ystäville, rajoja työlle. Sinulla on vain yksi elämä, jonka keskipiste olet sinä. Jos sinä et pidä puoliasi, pidä huolta itsestäsi, riittävistä yöunista ja jaksamisesta, kuka sen tekee?

Ja jos jatkat pitkään näin, jossain vaiheessa tulee se totaalinen stoppi. Se voi olla mielen sairastuminen tai väsyminen, burn out. Ja siitä palautumiseen voikin sitten mennä vuosia.

Kun on stressaava vaihe, on entistä tärkeämpää pitää huolta elämäntavoista ja kaikesta, mikä palauttaa: hyvä yöuni, ravitseva ruoka, raitis ulkoilma, liikunta, hyvät sosiaaliset suhteet.

Ihan hyvin voi sanoa ystävälle, että et nyt jaksa tai pysty joka päivä olemaan yhteydessä. Voit rajata vaikka viiteen minuuttiin päivässä tai vaikka tuntiin kaksi kertaa viikossa. Oikea ystävä ymmärtää, että aina ei jaksa.

Lähettäjä: Khyl 
Päivämäärä:   6.10.24 11:53:19

Mulla on stressi päällä myös ja tämä vaihe tulee kestämään pitkään.
Enjaksa yhtään sosiaalista elämää! Viikonloput vietän yksin ulkoillen, saunoen… menee tippuessa edellisestä viikosta.

Ihmissuhteet eivät tätä kestä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 11:54:13

Työn puolesta tämä projekti mennään loppuun näin ja se ei ole ongelma. Pidän työstäni ja olen hyvin ylpeä kaikesta siitä miten menen töiden puolesta eteenpäin. Mikä minua kuormittaa on nämä "vapaa ajan" ihmissuhteet. Mielelläni pistäisin puhelimen kiinni töiden jälkeen, enkä puhuisi kenellekkään mitään, mutta sekään ei varmaan ole ihan normaalia.

Syön terveellisesti ja urheilen, joten se ei ongelma. Nukun huonosti tai liian vähän sen takia että ihmissuhteet stressaavat ja esim jos joku soittaa jonkun negatiivisen itku puhelun juuri ennen kun menen nukkumaan niin se vie minulta ainakin osittain yöunet.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   6.10.24 11:59:23

” Nukun huonosti tai liian vähän sen takia että ihmissuhteet stressaavat ja esim jos joku soittaa jonkun negatiivisen itku puhelun juuri ennen kun menen nukkumaan niin se vie minulta ainakin osittain yöunet.”

No niin, sitten laitat rajat sille, mihin aikaan sinulle saa soittaa. Ilmoitat ajat, mihin mennessä voi soittaa ja sitten laitat puhelimen kiinni / äänettömälle. Sanot suoraan, että tarvitset nyt erityisesti tarpeeksi unta ja siksi rauhoitat illat ihan vaan rentoutumiselle ja olemiselle.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.10.24 12:03:07

Itse pyrkisin kyllä rajoittamaan stressiä sen sijaan että rajoittaisin ystävyyssuhteita...

Hullunkurinen maailma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 12:08:49

Jos haluaa päästä urallaan parempaan asemaan niin harvoin sitä stressiä voi välttää. Työ on minulle tärkeää ja se on intohimo vaikka stressiä nyt onkin. Kun tämä projekti tulee loppuun niin aikaa myös on enemmän.

Sepä tässä on ongelma kun arkena minulla on ns vapaa aikaa vaan muutama tunti ennen kun menen nukkumaan. Olen sanonut monesti että soitellaanko vaikka viikonloppuna kun minulla on enemmän aikaa, mutta tästä nousee aina jotain draamaa etten ole saatavilla kuin vain kerran viikossa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.10.24 12:12:11

Ei voi kokonaan välttää, mutta rajoittaa kyllä.
Intohimo työhön on ok, mutta arvoitus ystävyyssuhteiden yli? Surullista.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   6.10.24 12:14:13

"mutta tästä nousee aina jotain draamaa etten ole saatavilla kuin vain kerran viikossa."

Don't worry, ei kukaan kauaa jaksa anella toisen huomiota. Kohta unohtavat sinut eivätkä rasita enää yhteydenotoillaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 12:21:51

"Rajoja ystäville, rajoja työlle. Sinulla on vain yksi elämä, jonka keskipiste olet sinä. Jos sinä et pidä puoliasi, pidä huolta itsestäsi, riittävistä yöunista ja jaksamisesta, kuka sen tekee?"

Alkoi tämä lause hymyillyttää, kun on kasvatettu siten ettei omilla rajoilla ole merkitystä... Ja sitten se sieltä samasta suusta voidaan päästää tämänkaltaisia lauseita.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   6.10.24 12:23:50

Käyn töissä kokopäiväisesti ja opiskelen samanaikaisesti. Ainoan ja hyvin rajallisen vapaa-aikani käytän hevoseeni. Ei ole aikaa ja mielenterveys ei vain yksinkertaisesti nyt jaksa muuta. Stressin taso vaihtelee työtehtävien osalta paljon, esihenkilötyö kuormittaa ja opiskelut pyrin jakamaan tasaisesti ja ennakoiden, että saan hoidettua kaikki ajoissa. Tarkka aikatauluttaminen helpottaa hieman, mutta hetkittäin on kyllä todella raskasta. Tähän en kaipaa lisäksi nyt mitään ylimääräistä ja kenenkään huolia, itsekästä ehkä mutta joskus on lupa ajatella myös itseään.

Lähettäjä: ööö 
Päivämäärä:   6.10.24 12:26:42

Lähettäjä---

Päivämäärä6.10.24 12:12:11

Ei voi kokonaan välttää, mutta rajoittaa kyllä.
Intohimo työhön on ok, mutta arvoitus ystävyyssuhteiden yli? Surullista.

Kaikki ihmiset eivät ole mitään kaupan kassoja tai siivoojia vaan joillakin ihmisillä on oikeita ja mielekkäitä töitä, joiden tekeminen vaatii enemmän kuin paikalle saapumisen. Oikeat ystävät kyllä ymmärtää ja ne jotka eivät ymmärrä tekevät omat valintansa. Ehkä kannattaa pitää kiinni vaan niistä tärkeimmistä ihmisistä jos ei ole aikaa kaikille.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   6.10.24 12:27:24

Ai mitä sosiaalisia suhteita? :D
Puolisolla on yhtä stressaava ja paska työ, sen kanssa tuemme ja toisaalta masennamme toinen toisiamme elämän realiteeteillä. Suhde voi käsittämättömän hyvin, vaikka molemmat osapuolet vähän huonosti.

Samalla alalla olevia kavereita näen silloin tällöin lounaalla, riippuen miten kukainenkin sattuu ehtimään muilta kiireiltään.

Ystävät on kadonneet kuka muille paikkakunnille, kuka perhe-elämänsä tai harrastuksensa syövereihin. Ei kellään ole aikaa, eikä jaksamista. Jotain instameemejä lähetellään välillä ja kerrotaan ryhmächatissä ystäväporukoille tärkeimmät kuulumiset. Koitetaan nähdä joka vuosi livenäkin jossain, mutta sekin on vähän siinä ja siinä onnistuuko ihan niin usein.

"en minäkään kuormita muita ihmisiä kertomalla jatkuvasti miten mulla on nyt kiire ja pitää tehdä x,y ja z."
-Ala kertoa! Ihmiset suhtautuu käytökseesi todella paljon hyväksyvämmin ja ymmärtävämmin, kun kerrot mistä on kyse. Selittämätön katoaminen elämästä on epäkohteliasta ja loukkaavaa. Minulla on monia vanhoja tuttuja joista en kuule joka vuosi. Osan elämäntilanteen tiedän ja olemme hyvissä väleissä siitä huolimatta: sen mitä puhutaan, puhutaan positiivisessa hengessä ja omaa tilannetta avaten. Osan käytös taas näyttäytyy vihamielisenä perusteettomana mököttämisenä, enkä tiedä tuleeko kaveruudesta enää koskaan yhtään mitään äärimmäisen tylyn kohtelun jälkeen, vaikka syyt käytöksen taustalla voi olla ihan hyvät. Jos syitä ei tiedä, ei niillä voi pehmetää omaa kokemustaan epäreilusta kohtelusta ajoissa.

Lähettäjä: Sumutar 
Päivämäärä:   6.10.24 13:35:42

Hyvä että olet havahtunut pohtimaan jaksamista ja etsimään ratkaisuja.

Todelliset ystävät eivät varmasti halua vaarantaa hyvinvointiasi. He ymmärtävät ja kunnioittavat tarvettasi toipumiseen ja lepäämiseen.
Voit kertoa että laitat puhelimen äänettömälle kun menet lepäämään. Ja sitten teet niin tuntematta omantunnontuskia.
Kannattaa rauhoittaa ilta ajoissa ja hiljentää puhelin vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Jos ystävyys vaatii sinulta jatkuvia uhrauksia hyvinvointisi kustannuksella (vaikka olet ilmaissut tarvitsevasi lepoa) niin mieti toivooko tämä ystäväksi itseään kutsuva ihminen sinulle hyvää.

Ystävyyden on tarkoitus olla positiivinen asia molemmille. Itsekkään energiasyöpön yhteydenotot voi yrittää sovittaa viikonloppuihin (kuten olet yrittänytkin) ja jos se ei riitä hänelle niin se kertoo ettei hän välitä sinun hyvinvoinnistasi. Et ole mitään velkaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   6.10.24 13:58:51

"Kaikki ihmiset eivät ole mitään kaupan kassoja tai siivoojia vaan joillakin ihmisillä on oikeita ja mielekkäitä töitä, joiden tekeminen vaatii enemmän kuin paikalle saapumisen"

No olipas siinä typerä kommentti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   6.10.24 14:07:48

"Sepä tässä on ongelma kun arkena minulla on ns vapaa aikaa vaan muutama tunti ennen kun menen nukkumaan. Olen sanonut monesti että soitellaanko vaikka viikonloppuna kun minulla on enemmän aikaa, mutta tästä nousee aina jotain draamaa etten ole saatavilla kuin vain kerran viikossa."

Ilmeisesti tässä on kyse nyt lapsettomista nuorista ihmisistä? Vapaa-aikaa muutama _tunti_ päivässä ja joku draamailee, jos ei toinen ehdi nähdä/soitella kun kerran viikossa? :D

Tuohon lapset päälle, niin vapaa-aikaa on muutama minuutti päivässä ja aikaa jutskata kerran kuussa, tai vuodessa. ;)

Ei mutta oikeasti. Hyville ystäville voi sanoa, että nyt on todella stressaava aika töissä, etten pysty joka päivä soittelemaan ja draamailemaan. Hyvät ystävät ymmärtää ja kestää sen, ja homma pätee molempiin suuntiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.10.24 14:11:44

"mutta en minäkään kuormita muita ihmisiä kertomalla jatkuvasti miten mulla on nyt kiire ja pitää tehdä x,y ja z."

Eihän tuo.ole toisten kuormittamista. Jos ei ole aikaa, on aivan normaalia kertoa miksei ole, silloin se toinen osapuolikaan jää kuvitelmaan että jaa tuota nyt ei vaan kiinnosta mun seura tai ei halua nähdä.