|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 5.10.24 01:20:28
Itsetutkiskelu ja terapia auttaa.
Mikä sen tarpeen taustalla on? Miksi se on niin pakottava? Mitä pelkäät?
Syiden tiedostaminen ei varsinaisesti vie niitä tuntemuksia pois, mutta on paljon helpompi suhtautua niihin järkevästi kun tajuaa että on täysin normaalia että koet noin koska <syy>.
Esimerkiksi omalla kohdallani tuo lähes pakkomielteinen tarve tulla rakastetuksi on lähtöisin siitä, että lapsena minulla ei ollut ketään. Vanhemmilta ei saanut välittämistä, saati rakkautta, eivätkä he toisistaankaan pitäneet joten en edes nähnyt sellaista lapsena. Siten en osannut lapsena tai nuorena hankkia läheisiä ihmissuhteita, kun en tiennyt mitään sellaisista ja se tuntui vaan joltain hollywoodkeksinnöltä. Ensikosketukseni mihinkään välittämiseen tai rakkauteen oli teini-iän romanttisissa suhteissa, ja se tietysti mullisti täysin maailmani hyvin ongelmallisella tavalla. Nyt on vaikea olla ilman, koska se on ainoa tapa millä opin kokemaan oloni sellaiseksi että joku välittää minusta.
Ihan ymmärrettävä tapahtumien ketju, eikö? Sinulla on varmaan omasi, ja kun keksit sen, voit todennäköisesti suhtautua noihin tunteisiin ja tarpeisiin paljon paremmin. Ne sattuu edelleen, mutta se on tylpempää kipua ja voit antaa itsellesi sitä ymmärrystä ja myötätuntoa jota tarvitset, sen sijaan että piiskaat itseäsi siitä että järjenvastaisesti haikailet varatun perään.
|