Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.10.24 17:25:57

...melkein aina henkinen yksinäisyys. Jos ihminen kokee henkistä yhteyttä toiseen, hän pyytää apua, mutta jos hän kokee seurassakin yksinäisyyttä, toivo katoaa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   3.10.24 17:47:58

Enpä usko tuohon. Ihminen vaan jostain syystä ei jaksa . Joillekin ihmisille on paljon vaikeuksia elämässä ja jaksavat silti eteenpäin- joillakin taas esim tyttöystävä jättää ja poika päättää päivänsä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.10.24 18:03:29

Voitaisiin ehkä sanoa että tukiverkkojen olemassaolo. Traumassahan on paljon samaa juttua, todella pahoistakin asioista voi päästä yli traumatisoitumatta pysyvästi jos vaan saa tukea, ymmärrystä ja tietää että voi puhua asioista. Jos taas on ihan yksin, vaikka täysin heitteillä oleva lapsi, niin pienetkin asiat traumatisoi.

Mutta toisaalta en usko että näitä asioita voi yksinkertaistaa kovin pitkälle, tai yleistää, koska ihmismieli on niin monimutkainen lopulta.

Lähettäjä: kdd 
Päivämäärä:   3.10.24 18:18:10

Moni tekee itsarin, koska terveydenhoito ja varsinkin saattohoito on niin huonoa. Moni siksi, että hoito on kallista. Ei siinä auta, vaikka olisi miljoona ihmistä ympärillä, jos ei vain halua kokea miten paskaa saattohoito vielä nykypäivänäkin on. Eikä eutanasiaakaan saada laillistettua.

Lähettäjä: rilla 
Päivämäärä:   3.10.24 18:43:13

Omasta puolesta voin sanoa että kun lähtö oli lähellä, en halunnut varsinaisesti kuolla, halusin vain sen sietämättömän pitkään jatkuneen kivun loppuvan. Ajattelin että en ole tuntenut koskaan itseäni rakastetuksi ja halutuksi mutta ehkä kuoleman hetkellä saisin tuntea hetken jotain sellaista, tai vähintään rauhaa (vaikka en kuoleman jälkeiseen elämään uskokaan)
Synkkiä aikoja

Lähettäjä: Bopo 
Päivämäärä:   3.10.24 18:47:35

Itse näen tähän monta yleistä syytä:
1. Mielenterveyshoidon huono tola, varsinkin ennaltaehkäisyssä
2. Ihmisten kiire ja minäkeskeisyys, elämä on suorittamista
3. Milleniaalit on kasvaneet vielä aika erilaisessa ympäristössä mitä nykylapset, esim. neuroepätyypillisiä lapsia, varsinkin tyttöjä, on ymmärretty todella huonosti ja kun ympäristö ei ole tajunnut riittävää tukea ja ymmärrystä lapsena/ nuorena, vaikutukset kumuloituu aikuisuudessa.
4. Meidän yhteiskunnassa arvotetaan valtavasti maallista pääomaa henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.
5. Monella ei ole riittävää tukiverkkoa.

Ihminen selviytyy monenlaisesta, jos on kunnon tukiverkko olemassa ja moni joutuu sinnittelemään yksin vastoinkäymisestä toiseen. Perimmäisenä ajatuksena itsemurhan takana lienee yleensä oma uupuminen sekä kokemus, ettei itselle ole ns. paikkaa maailmassa.

Osa mainituista asioista ehkä kuulostaa marginaaliongelmilta, mutta mielestäni on aika huolestuttavaa että heti kun puhutaan jostain vähemmistöryhmästä, joka poikkea valtaväestä - esim. mainitut neuroepätyypilliset kuten autistit, tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, tilastollisesti itsemurhatilastotkin pomppaa monta pykälää ylöspäin. Mitä tämä kertoo siitä miten meidän yhteiskunnassa reagoidaan erilaisuuteen?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.10.24 19:00:49

Käytännöllinenkin yksinäisyys. Hyvin harva on valmis auttamaan esimerkiksi mielenterveysongelmaista tuttavaansa käytännöllisesti.

Lähettäjä: Gju 
Päivämäärä:   3.10.24 19:18:59

Tuttu teki itsemurhan, koska ei enää jaksanut parantumatonta sairauttaan. Siihen sairauteen ei kuitenkaan kuole, mutta vaikutti merkittävästi elämään. Ei paljon auttanut vaimo ja lapset vaikka parhaansa tekivät.