Lähettäjä: Coconut
Päivämäärä: 1.10.24 12:33:16
Olen ollut suljetulla psykiatrisella. Jouduin sinne, koska paino oli vaarallisen matala ja henkinen vointi huono (anoreksia, johon olin aivan loppu). En pyytänyt, mutta minulle esitetyt vaihtoehdot käytännössä oli ns vapaaehtoisesti meneminen tai pakotettuna. Valitsin vapaa-ehtoisen, koska siten ei tarvinnut olla pitkää aikaa. Minulla päivät ja aikataulut pyöri ruokailujen ympärillä (niiden jälkeen myös pakolliset valvotut lepohetket jne) + hoitajien kanssa jutteluja oli + fyysiseen terveyteen liittyviä tutkimuksia. Mitään ulkoilulupia minulla ei ollut, joten olin vain sisällä. Kulutin aikaa täyttämällä tyyliin ristikoita ja juttelemalla muiden potilaiden kanssa, mutta samaan aikaan olin niin väsynyt ja loppu henkisesti sekä fyysisesti, etten olisi jaksanut muuta. Jälkeen päin ajatellen tuo hetki siellä pelasti henkeni, sain sen sysäyksen ylös suosta ja voimia jatkaa taistelua.
|