|
Lähettäjä: Helmi
Päivämäärä: 27.9.24 10:23:59
Mikä tämä uusi huoli-ilmoitus on ja vaikuttaako oikeasti johonkin?
Itsellä sellainen tilanne, että äitini alle 60v ihminen on alkanut käytyä oudosti koronan jälkeen. Sairasti ennen koronaa keuhkonkuumeen ja sai siitä jonkun kammon ja stressitilan. Koronapandemia sai hänet luonnollisesti pois tolaltaan ja varoi viimeiseen asti, ettei sairastu ja mene uudelleen huonoon kuntoon, koska edellisestä palautui normaaliin juuri ja juuri, keuhkot eivät meinanneet enää palautua urheiluun ja työhön. Tämä on ymmärrettävää ja kait normaalia huolehtia terveydestä ja ihmiset suhtautui koronaan eri tavoin, mutta nyt tulee sitten se mutta...
Hän kyttää uutisia ja etsii katastrofin aineksia ihan kaikesta. Lähettää perheenjäsenilleen viestejä, että mikä tauti milloinkin hyökkää päälle ja hän ei saa öisin unta, kun lapsen lapset kuolee millon koronaan, jänisruttoon yms. Ei käy missään kaupassa tai julkisissa paikoissa, koska ne pystyy välttämään ja aina on jotain tautia liikkeellä. Käy kuitenkin halutessaan sukulaisilla, tansseissa yms, koska ne kuuluvat sellaisiin asioihin, joista ei tingi. Mutta tämä sairauksista peloittelu vaikuttaa hänen arkeen ja meidän lapsien kanssa välit ovat kiristyneet, kun emme reagoi yhtä voimakkaasti noihin hänen peloitteluviesteihin. Välillä keksii että jollain sukulaisellamme on varmasti syöpä, kun on sitä ja tätä oiretta.
Muuten käytös on normaalia ja hyvin fiksu ihminen ja mitään muuta stressiä ei hänellä ole laisinkaan elämässä, kaikki sujuu hyvin. Itse ajattelen, että hän on kyllä jollain tavoin jumiutunut ja vinkstahtanut, mutta kun yritän sanoa, että lopettaa sen jankuttamisen noista huolistaan, että ei tuossa ole mitään järkeä enää, niin hän menee ihan tiloihinsa ja alkaa valittaa ettei oteta huomioon noita kaikkia riskejä!!! Että kaikki koronat sun muut on ihan totta, eikä me voida väittää vastaan kun on tieteellisesti todettu!! Ollaan muutaman kerran riidelty asiasta kunnolla ja hän menee ihan tiloihin ja keskustelu on päättynyt siihen, että hän panikoi ja minä hermostun ja sanon, että varmaan minä sitten kuolen noihin tauteihin, että ei paljoa kiinnosta kun ei niitä voi välttää, että kuolen kuitenkin.
Olen tullut siihen pisteeseen, että itse en enää katso sormien läpi ja häntä tyynnyttele ja mielistele, vaan sanon suoraan että tuo homma ei ole enää normaalia. Tämähän ei toki saa häntä hakemaan apua tai tulemaan järkiinsä, että mitä tässä nyt voi enää tehdä. Antaa hänen sekoilla vai tehdä huoli-ilmoitus.
|