Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   23.9.24 10:12:58

Olisiko innostusta tämmöiselle? Kerro taustasi, työnhakutilanteesi ja saa vertaistukea?

Aloitan.
AMK-tutkinto ja työkokemusta suorittavasta työstä ja alasta +4v. Opiskelin tähän päälle maisteritutkinnon, että pääsisin mielenkiintoisempiin tehtäviin ja etenemään uralla. Valmistuin KTM:ksi nyt keväällä eli onnekkaasti tähän talouden taantumaan. Olen hakenut töitä nyt vuoden, hakemuksia ~100 kpl, haastatteluja kymmenkunta ja hyviä 2.sijoja kaksi. Wuhuu.

Trainee/harkkapaikkoihin olen liian kokenut, managerin paikkoihin liian kokematon ja spesialistin tehtäviin löytyy aina joku jolla on enemmän kokemusta. Lisäksi tietenkin olen noin 30v nainen eli se kaikkein karsastetuin työnhakija.

Ei kai se auta kuin hammasta purra ja odottaa, että suhdanteet kääntyy.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.9.24 11:01:52

Täällä 51- vuotias nainen, jolla takana ura taidealalla ja nelikymppisenä suoritetun alanvaihdon jälkeen kaksi ammattikoulututkintoa. Työkokemusta on kymmenisen vuotta, mutta vakipaikkaa on ollut vaikea saada, ja nyt hommaa vaikeuttaa lisää sekin, että tähän asti melko hyvin toimineet vuokratyömarkkinat ovat hiljenneet. Hallituksen leikkureiden myötä yrityksetkin kiristävät vöitään ja ensimmäiset säästöt tietysti osuvat sijaisiin. Ne vähät työt ovat siis hyvin kilpailtuja. Ja siihen päälle se, että minulle kuuluvat kaikki kokekuslisät ja sitä myöten olen yrittäjälle kallispalkkainen työntekijä. Arvatkaapa kaksi kertaa, kumpaan se valinta osuu, kun tarjolla olen minä ja nuori ja kokematon (halpa) työntekijä?

Periksi en minäkään anna. Ja onneksi jokunen vanha TA sentään joskus kaipaa ihmistä, jota ei tarvitse perehdyttää eikä neuvoa jokaista asiaa sataan eri kertaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.9.24 11:09:37

Voi kurja, kun lukee teidän kahden tarinat, kun molemmilla selkeästi on koulutusta ja kiinnostusta saada töitä.

Toivottavasti teillä nappaa jatkossa. Akateemisten työttömyydestä puhutaan liian vähän.

Lähettäjä: pb 
Päivämäärä:   23.9.24 14:20:08

Minä oon ollut vuoden verran työttömänä loppuunpalamisen jälkeen, pl. 4 kk kokeilu järkyttävimmässä paskalafkassa mitä kuvitella saattaa. Sitä ennen viitisentoista vuotta ensin ravintola-alalla (jolle en palaa) ja muissa elintarvikehommissa. Hakenut oon osaamisen mukaista suorittavaa duunia, mutta moniin niistä ehkä epäilyttävän kokenut (mikä kielii sitten juuri burnoutista tms "viasta") ja kaikkiin muiden alojen ns. entry level-töihin hakijoita on helposti 400 kerrallaan.

Kun koko vuoden aikana ainoa työhaastattelu oli tuohon kirjaimelliseen paskaduuniin, voi iloisesti todeta että työelämä on ihan oikeasti rikki. Onneksi löysin aivan käsittämättömän edullisen asumismuodon eikä työkkäri liikoja kiusaa, joten nautin nyt vaan joutenolosta - siis niistä lukuisista harrasteista ja mielenkiinnon kohteista joille nyt on aikaa. Keskityn kulujen minimointiin ja teen juuri niitä juttuja joihin työttömiä aina kehotetaan: kerään sieniä, marjoja ja roskia. Säälin tosissani niitä, joilla on suita ruokittavana ja lainoja makseltavana, itselleni tämä on just nyt aika ihanaa :)