Lähettäjä: Zoe 
Päivämäärä:   22.9.24 12:02:20

Heti alkuun: te, joilla EI ole omakohtaista kokemusta uupumisesta, voitte mennä muualle näsäilemään.

Mutta siis: sinä, joka olet kokenut vakavan/ison/toimintakyvyn vievän uupumuksen, kuinka kauan siitä kesti toipua? Kauanko olit pois työstä? Mitä toimenpiteitä teit itse toipuaksesi? Mitä apua sinulle tarjottiin ja mistä sitä hait?

Itse olen tilanteessa, jossa työterveyslääkäri kirjoitti 2vk sairauslomaa ja psykoterapeuttini sanoi, ettei se riitä alkuunkaan kun on tämän asteen asiat kyseessä (sain siis kesällä psykiatrilta dg PTDS, sekamuotoinen masennus/ahdistushäiriö ja ei-elimellinen unettomuus. Puhelinaika lääkärille lähestyy ja hän kyllä sanoi ekalla kerralla, että katsotaan sitten riittääkö tuo vai tarvitaanko lisää. Lääkitys on ehtinyt mennä soittoaikaan mennessä 2vk ajan ja saattaa kestää 2-4vkoa, että täysi vaikutus tulee, jos on tullakseen. Lyhytpsykoterapia menossa ja Kelan terapiaa haen sen päättyessä, traumaterapiaan kun menee vuosia. Sairausloman pidentäminen ahdistaa, koska työsuhteeni on määräaikainen, tuskin saan jatkoa jos olen pitkään sairauslomalla.

Mutta siis kaipaisin kokemuksia siitä, miten uupumuksesta on selviydytty, vertaistukea jne. Saa vinkata myös hyödyllisiä vertaistukiyhteisöjä aiheeseen liittyen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 12:17:42

Vuosia mennyt eikä toimintakyky ole palannut kokonaan, pari tuntia päivässä pystyn toimimaan. Ilmeisesti koskaan ei palaa täysin ennalleen mutta nyt siis yli viisi vuotta mennyt. Olen elänyt säästöillä eli en saa yhteiskunnalta rahaa. Omat rahat on nyt loppu enkä tiedä miten selviän tästä eteenpäin. Kalliiksi kävi olla ahkera ja yrittää luoda uraa, jota ei sitten saanutkaan. Pahimmillaan työmäärä oli aivan sairas ja palkkaa tuli sen verran kuin koulutuksella pitäisi saada yhdestä päivätyöstä. Mutta mä ainakin yritin ja tein parhaani.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.9.24 12:17:58

Miksi kysyt kokemuksia uupumuksesta jos sinulla on mt-ongelmia, masennus/ahdistushäiriö ei ole uupumus.
Uupumus tarkoittaa sitä ettei mielenterveydessä ole selittävää tekijää, sinulle on diagnosoitu selittävät tekijät.
Täysin eri tilanne ja täysin eri hoito.

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   22.9.24 13:05:31

Olin 5 viikkoa saikulla ja tunsin itseni pirteeksi sen jälkeen. Palasin töihin ja kahden viikon jälkeen olin täysin taas uupunut. Nyt tilanne on sama kuin ennen saikkua.
Uupumusta takana kuitenkin vuosia, en usko paranevani ennen kuin jään kokonaan pois töistä

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   22.9.24 13:11:14

Kolmipiste: yleensä aina työterveys kirjoittaa ahdistuneisuus/masennus tms. lausuntoon sillä uupumus ei ole kelan mielestä sairaus eli sillä ei voi kirjoittaa saikkulappua jota kela hyväksyisi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.9.24 13:23:25

Uupumusta menossa kolmas vuosi. Töihinkin on palattu. Uupumuksen aiheutti kotiäitiys. Nyt edes vähän parempi.

Lähettäjä: huutomerkki 
Päivämäärä:   22.9.24 14:30:46

Pahin jumitus kesti 4-5kk, sitten alkoi helpottaa. Sen jälkeen olen huolehtinut siitä, että en aja itseäni piippuun, ja että teen mielekkäitä asioita enemmän kuin niitä, jotka eivät ruoki hyvinvointiani.

Lähettäjä: Vaihtaja 
Päivämäärä:   22.9.24 14:36:43

Uupumuksen syy pitäisi selvittää. Jos työt aiheuttaa vaikean uupumuksen niin silloin ei valitettavasti auta kuin alan vaihtaminen.

Minulla uupumuksen aiheutti työ. Kroppa hajosi, töihin meneminen ahdisti, kun jokainen työpäivä oli pelkkää selviytymistä miehistövajeen vuoksi. Vapaalla ei saanut olla rauhassa, kun jatkuvasti kyseltiin venymään eikä sairastaakaan saanut rauhassa. Jos lapsi oli kipeänä niin olisi pitänyt omia vuoroja vaihtaa ja käyttää vapaa päiviään sairaan lapsen hoitamiseen jne.

Vuoden ole nyt opiskellut rennosti monimuotona uutta alaa ja voin sanoa etten muista, koska olen viimeksi voinut niin hyvin kuin nyt voi. Mutta melkein se vuosi tässä meni, että kaikesta palauduin.

Joten aloittajana pohtisin tarkkaan uupumuksen syitä. Jos syynä on työ niin valitettavasti siinä harvemmin auttaa mikään muu kuin alan tai työpaikan vaihto.

Lähettäjä: Naenen 
Päivämäärä:   22.9.24 15:11:33

1,5 vuotta kesti toipua työuupumuksesta, se vaati työpaikan ja alanvaihdon täysin stressittömään työhön.

Edelleen olen erittäin tarkka riittävästä vapaa-ajasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 15:21:41

Uupumuksen taustalla voi olla monia sille altistavia asioita, myös niitä "aitoja" mt-ongelmia.

Itse paloin ensimmäisen kerran loppuun joskus 20v sitten, aikana kun opiskelin täysipäiväisesti, olin osa-aikatöissä, niissäkin välillä täysipäiväisesti ja olihan siihen aikaan elämässä todella paljon kaikkea muutenkin. Olin muistaakseni ehkä puoli vuotta sairauslomalla. Pakko sanoa, ettei minusta ihan entisenlaista tullut, ja tällä hetkellä alkaa taas tuntumaan, että alamäki jyrkkenee hälyttävällä nopeudella. Itsellä on taustalla aikoinaan diagnosoitu masennus, mutta todennäköisesti olen ollut masentunut ensimmäisen kerran jo lapsena. Lisänä ahdistuneisuutta (ei diagnoosia) ja todennäköisesti myös ptsd. Psykologia olen tavannut viimeksi neuvolan kautta lasten ollessa pieniä, siellä suositeltiin traumaterapiaa. Psykologi jäi kuitenkin täysin varoittamatta pois tehtävistään, uuden kanssa ei enää asiakassuhdetta tullut, eikä minulla ole voimia alkaa itse tuota terapia-asiaa järjestämään. Lausunnon siihen kuitenkin tarvitsisi, ja tie sen saamiseen alkaen täysin tukossa olevalta tk-puolelta tuntuu jo ajatuksena ihan mahdottomalta. Siispä koitan nyt vaan selvitä jotenkin ja toivon, etten ihan romahda. Jotkut päivät ovat onneksi kuitenkin hyviä, ja jaksan vielä innostua edes joistain asioista, esimerkiksi nyt palstan hengen mukaisesti hevosista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 15:35:00

Uupumuksesta ei parane jossei korjaa asiaa joka sen tekee. Masennukseen ja traumoihin auttaa terapia ja lääkkeet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 15:39:23

Ei parantanut minua 10 vuoden lääkkeiden popsiminen. Eikä niitä nykytietämyksen mukaan pitäisikään syödä kuin lyhyehköinä jaksoina.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   22.9.24 15:43:29

Minulla on työstä johtuva kesto puoliuupunus ja lievä masennus kokoajan ja jaksaminen vaihtelee.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   22.9.24 15:43:55

Aika isolla todennäköisyydellä määräaikaisuutta ei jatketa, jos olet viikkoja tai ehkä kuukausiakin töistä pois siksi, että masentaa ja ahdistaa. Palkka juoksee sinulle mutta töihin joudutaan hankkimaan sijainen, jolle myös maksetaan täysi palkka. Isoissa firmoissa nämä eivät niin tunnu, mutta pk-yrityksissä ne käyvät todella kalliiksi ja siksi ei yleensä haluta ottaa riskiä, että tiedetysti työkyvyttömäksi ahdistuva työntekijä saisi jatkoa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.24 15:46:08

Vuoden olin poissa työelämästä. Stressinsietokyky pysyvästi alentunut, stressisignaalit puuttuvat kokonaan ja jossain vaiheessa romahdan ilman varoitusta. Akuutista uupumuksesta nyt viitisen vuotta. En odota tilanteen paranevan suuremmin.

Lähettäjä: Halo 
Päivämäärä:   22.9.24 16:13:42

Uuvuin parisenkymmentä vuotta sitten. Olen yrittänyt palata töihin aina silloin tällöin, tuloksetta. En kauaa jaksa. Ei ainakaan mulla ole lääkkeet ja terapia auttaneet masennukseen ja ahdistukseen. Lääkkeet pikemminkin päinvastoin, niistä on ollut pelkkää haittaa.

Lähettäjä: Zoe 
Päivämäärä:   23.9.24 08:55:29

Kiitos vastauksista. Lisää kaipailisin, kuulostaa toivottoman pitkältä prosessilla. Itse toivoisin pääseväni kyllä nopeammin takaisin töihin, mutta en niin että sitten parissa viikossa olisin samassa kunnossa taas. Eli en liian aikaisinkaan. Onko yhtään lyhempää aikaa kellään mennyt? Työ on minulla kyllä kuormittavaa, mutta myös mielenkiintoista, merkityksellistä ja antaa elämääni sisältöä. Kokonaiskuormitus nyt vain on vuosia ollut kestämätön ja siksi ilmeisesti tämä romahdus nyt on tapahtunut. Dissosiatiivinen amnesia ei helpota hommaa myöskään.

Lähettäjä: hikka 
Päivämäärä:   23.9.24 09:00:50

Itsellä uupumuksesta ulospääsyyn auttoi vain työpaikan vaihto

Lähettäjä: migge 
Päivämäärä:   23.9.24 09:13:00

Itse uuvuin opiskeluaikana, kun halusin yhtaikaa pitää hevosta, opiskella yliopistossa täyspäiväisesti ja olla töissä melkein täysillä tunneilla, jotta sain sen hevosen maneesitallilla pidettyä, valmentauduttua ja kisattua... Kolme vuotta jaksoin ja sitten romahdin, kun sain kandin palautettua kolmosvuoden keväällä.

Opinnoista pidin yhden lukuvuoden (9kk) taukoa kokonaan ja kaksi kesää perättäin olin vain osa-aikatöissä enkä tehnyt kesäopintoja eli "saikkua" tuli n. vuosi ja 3kk. Hevoshommia oli pakko keventää ja hevonen siirtyi halvemmalle maneesittomalle tallille. Vähensin myös työntekoa, mutta en voinut ihan jättäytyä saikulle ja työttömäksi, kun oli se hevonen elätettävänä. Tein lähinnä viikonloppuja (koska lisät), mikä mahdollisti sen, että 4-5 päivää viikosta sain levättyä. Minulla tämä riitti toipumiseen.

Pakko oli tehdä myös pysyvämpiä muutoksia taukovuoden jälkeen, koska muuten olisin uupunut heti uudelleen.

Uupumuksesta on jo 10 vuotta. En tiedä johtuuko aikaisemmasta uupumuksesta vai olenko vain tälläinen persoona, mutta tarvitsen selvästi paljon aikaa palautumiseen ja esim. työviikon päälle vaikka viikonlopun kestävä kisareissu olisi liikaa. Viikonloput on pakko käyttää ihan oikeasti siihen palautumiseen, mukaviin asioihin eikä aikatauluttaa viikonloppuja täyteen. Lomalla jaksaa sitten paremmin. Olen haaveillut 80%-työajasta, koska nyt täysillä tunneilla elämä on vain töitä ja niistä palautumista. Töissä myös herkästi "jumiudun", jos kuormitun liikaa. Koen kuitenkin toipuneeni uupumuksesta ja olen ihan hyvä työntekijä alallani.

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että uupumus on otettava vakavasti. Ei kannata myöskään vain "hoitaa uupumusta pois" ja jatkaa sitten samaan malliin edelleen, vaan oikeasti miettiä sitä elämäänsä niin, että uupumusta ei enää tulisi.

Lähettäjä: migge 
Päivämäärä:   23.9.24 09:18:35

Niin ja siitä toipumisesta, että eka kesä oli yhtä sumua. Ainoa, mitä jaksoin (ja halusin) tehdä, oli käydä tallilla, mutta usein en jaksanut sielläkään kuin harjailla ja tehdä tallihommat. Hävettää myöntää, mutta äitini kävi silloin tällöin auttamassa kotitöissä, kun itse en vain jaksanut ja suihkussa käyminen oli suurin piirtein koko päivän voimat vievä operaatio. Syksyllä alkoi helpottaa ja seuraavana alkuvuonna tunsin oloni jo kohtuullisen normaaliksi. Kesäksi olisin ehkä jo voinut ottaa kesäopintoja, mutta pelasin varman päälle ja palasin opintojen pariin vasta seuraavana syksynä. Voisi siis ehkä sanoa, että toipumiseen meni ehkä noin 7-8 kk.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   23.9.24 09:51:33

Uupumuksen syy täytyy ensin saada hoidettua, vasta sitten voi alkaa uupumuksesta toipuminen.

Vuonna 2010 sairastuin fibromyalgiaan ja sen liitämmäisenä väsymysoireyhtymään, lisäksi on mt sairaus. Vuonna 13 jäin pois työelämästä, sitä ennen olin osa-aikaisella kuntoutustuella vuoden. Siitä on hitaasti ja aaltoillen noustu. Nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa tuon jälkeen olen palkkatöissä, osa-aikainen mutta töissä. Täyttä työviikkoa ei vieläkään pysty tekemään.

Sairaudet on saatu melko hyvään tasapainoon lääkityksillä, mutta kyllä ne fibro kivut muistuttaa olemassa olostaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.24 09:54:43

2019 sairastuin enkä ole varma, olenko vieläkään täysin toipunut. Sen laukaisi silloinen huono parisuhteen tila, olot kotona ja 3 vuotta tauotonta 4-vuorotyötä. Erosin, lähin kauas ja vaihdoin päivätyöhön. Helpotti kummasti. Mutta täyspäivätyötä en pysty tekemään, uupumuksen oireet tulee herkästi esiin. Teen 5 päivänä viikossa osapäivätyötä sitten.

Lähettäjä: .. .. 
Päivämäärä:   23.9.24 10:22:47

Uupumus tuli rajusta kiusaamisesta. Apua en saa enkä osaa hakea, mutta nyt muutama vuosi tapahtumien jälkeen alkaa helpottaa. En usko toipuvani koskaan ennalleen tai kestäväni normaalia kuormitusta enää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.24 10:37:26

En ole toipunut, mutta innolla tulen tänne lukemaan muisen tarinoita. 2 vuotta sitten alkoi uupumusoireet, tein järjettömän kuormittavaa kesätyötä opintojen loppuvaiheessa. Sain kuitenkin opiskeltua loppuun ja valmistuin vuosi sitten. Olen tehnyt sen jälkeen työpätkiä omalla alalla, 1-6 kk mittaisina, mutta en meinaa jaksaa. Nukun käytännössä kaiken vapaa-ajan, puoliso hoitaa kodin, minä en pysty. Työpätkien välissä olen omalla kustannuksella pitänyt 2 vko - 2 kk taukoja työelämästä, mutta edes tuossa 2 kk lomalla en palautunut normaaliksi, alkoi kyllä vähän helpottaa kuitenkin. Nyt on 80% työaika, ja silti tuntuu, että en selviä kuormituksesta. En usko, että pystyn täysipäiväiseen työelämään, mikä tuntuu ihan hirveältä näin vastavalmistuneena.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.9.24 10:40:07

Noin 6-7 vuotta ollut enkä ole toipunut. Syynä elämäntilanne jolle en voi mitään.

Lähettäjä: OK 
Päivämäärä:   23.9.24 10:54:31

Sairaslomalla olin 5 viikkoa, sen jälkeen tein 2 vuotta 80% työaikaa. Neljässä vuodessa olin kutakuinkin "normaali", joskaan edelleenkään en kestä stressiä juuri lainkaan, mutta kykenen käymään töissä jos elämässä ei ole mitään muuta kuormittavaa asiaa.

Lähettäjä: 5 
Päivämäärä:   23.9.24 11:03:14

Minulla oli lievä uupumus muutama vuosi sitten johtuen monesta asiasta. Tilanne lähti korjaantumaan kun vaihdoin työpaikkaa ja asuinpaikkaa, silloin poistuivat suurimmat uupumusta aiheuttavat ongelmat. Oman pään sisällä olevat ongelmat olivat vielä jäljellä (suorittajaluonne ja yksin pärjäämisen ajatus). Työterveyden kautta sain sitten näihinkin apua, ja suurena tekijänä oli myös mielenterveystalo.fi:n uupumuksen omahoito-ohjelma ja psykologin antamat harjoitukset ja tehtävät sekä lukemisvinkit. Sairaslomalla olin pari kuukautta ja sen jälkeen jonkin aikaa osasairauslomalla jolloin töihin palaamista kokeiltiin kevyemmällä. Nyt pari vuotta pahimman vaiheen jälkeen olen ihan toimintakuntoinen, mutta elämäntapoja ja työn tekemisen tapoja on ollut pakko muuttaa, ja sen kanssa saa olla tarkkana ettei luisu vanhoihin vahingollisiin rutiineihin.

Lähettäjä: Zoe 
Päivämäärä:   23.9.24 19:56:10

Nostellaanpas.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   23.9.24 20:35:52

Töistä olin pois 2 kk. Lääkäri koitti toppuutella, mutta halusin itse takaisin. Oli virhe koska esimiehestä tuli saikun jälkeen ilkeä ulossavustaja. Pari kk tein siinä lafkassa hommia, kunnes vaihdoin muualle.

Nykyinen työ on vähän turhan yksitoikkoista ja tylsää, mutta vasta nyt 10 kk saikun alkamisesta alkaa olla normaali olo ja kaivata muuta kun tylsyyttä. Nyt opiskelen yhtä avoimen kurssia tylsän työn ohessa.