Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 20.9.24 19:01:48
Olen siis oikeasti kuin kauneusihanteiden vastakohta. Minulla on pahan aknen runtelema kuiva iho, alipainoa mutta pömppövatsa, vinot hampaat ja iso nenä. Alakoulussa ja seiskaluokalla sain suoranaista kiusaamista osakseni, tosin lähinnä aknesta. Vanhemmiten se loppui, mutta edelleen aikuisiällä silloin tällöin törmää ihmisiin esim. työpaikoilla, jotka ovat tympeitä ilman erityisempää syytä, eli toisin sanoen vaikka eivät edes tietäisi minusta juuri muuta kuin sen ulkonäön. Jotkut taas antavat positiivista erityiskohtelua ja pitelevät kuin kukkaa kämmenellä. Herätän joissakin siis jonkinnäköistä sympatiaa, mutta toisaalta taas joitakin naamani (mitä luultavammin) ärsyttää. Ei kukaan ole sitä toki enää yläasteen jälkeen suoraan sanonut, mutta joissakin vain aistii sellaisen saman inhon kuin niissä yläasteen luokkatovereissa.
Minua ärsyttää, kun ihmiset sanovat, ettei ulkonäöllä ole merkitystä. Eipä kai silloin, jos oma ulkonäkö ei herätä muissa ei-toivottuja reaktioita. En toki haluaisi olla poikkeuksellisen kauniskaan, koska silloin ihmiset kadehtisivat. Parasta olisi, jos olisi sellainen massaan hukkuvat tavis, jota ei nähtäisi uhkana, eikä toisaalta myöskään säälittäisi ja katsottaisi nokanvartta pitkin. Heillä lienee helpointa.
|