Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:23:30

Olisitko parisuhteessa, jossa mielipidettäsi ei kysytä tai noteerata?

Olisiko sinulle esimerkiksi ok, että puoliso maalaa seinät mustiksi tai hankkii sohvan, jota et voi sietää?

Lähettäjä: HP 
Päivämäärä:   20.9.24 18:28:35

Tapasin kesällä miehen jonka kanssa nyt seurustelen. Hän on muuttamassa uuteen asuntoon ja tarkoituksena on remontoida sitä mieleiseksi. Emme asu yhdessä eikä yhteen muuttaminen ole vielä pitkään aikaan ajankohtaista mutta mies on jo nyt kysellyt mielipiteitäni värimaailmasta, huonekalujen järjestyksestä, lattiasta ja kaikesta mahdollisesta sillä haluaa tehdä asunnosta sellaisen että minäkin pidän siitä jos ja kun muutan hänen luokseen.

En tyytyisi suhteeseen missä tuijotetaan itsekkäästi omaan napaan ja toteutetaan vain omia haluja.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 18:33:30

Ei olisi. Ja tiedän, ettei kaikilla ole lapsia eikä eläimiä, mutta pitäähän niidenkin asiat huolehtia, jos niitä on. Tai joku vaikka talon lämmittäminen tai sairaan anopin kauppa-asiat. Jos näitä asioita on hoidettavana, niin molemmat eivät esimerkiksi vain voi lähteä ilmoittamatta reissuun omilla rahoillaan.

En voi noin vain hajoittaa omistamaani kaappia, joka on täynnä puolisoni harrastustarvikkeita. Se olisi minusta julmaa. Voisimme kuitenkin puhua, että pitää ostaa uusi kaappi. Voisin antaa luvan että mies saa sen ostaa, koska osaisi varmasti ostaa hyvän. Miestä ei kiinnosta kodin sisustusasiat (tarkoittaen sellaista viimeistä silausta kuten värejä, tekstiilejä...) joten minulla on lupa tehdä ratkaisut näissä.

Mies saa luvan myös ostaa minulle talvirenkaat. Saa alennusta niistä ja osaa ostaa hyvät.

Lupa kysytään myös jos kotoa poistutaan pidemmäksi aikaa, esimerkiksi jos menee kaverin luokse yöksi. Työmatkat voi vain ilmoittaa, mutta senkin voi tehdä kohteliaasti ja vaikka kysymysmuodossa jos siltä tuntuu. Harvoin meistä kumpikaan on yksin yötä poissa, mutta joskus olen varuilta kieltänyt tällaisen jo ennakkoon.

Lähettäjä: /-/ 
Päivämäärä:   20.9.24 18:33:39

"En kai minä sanele kenellekään, mitä hän saa omistamassaan asunnossa ja omistamalleen asunnolle tehdä."

Tuossa vastaus keskusteluun, jossa pidettiin normaalina kysyä puolisolta lupaa omien rahojen käyttöön.

Jos asunto on yhteisesti ostettu ja omistettu, silloin on otettava huomioon molempien mielipide, koska asuntokin on molempien, Jos asunto on vain minun tai vain puolison, silloin se kenen se on, päättää miten remontoi tai maalaa. Jos ostan sohvan itse, ostan millaisen haluan ja jos puoliso ostaa, hän ostaa millaisen haluaa. Todennäköisesti sohva ei olisi sellainen mitä en voi sietää, koska puolisoksi yleensä valikoituu ns. samantyylinen ihminen kuin itsekin on, joten olisi hyvin epätodennäköistä että puolisoni ostaisi valkoista keinonahasta valmistettua muovisohvaa.

Lähettäjä: ehheh 
Päivämäärä:   20.9.24 18:36:24

HP:n mies sitten remontoi kämppänsä uudelleen jos homma ei ns. natsaakaan kuin vähän aikaa ja seuraava emäntäehdokas haluaakin toisenlaista :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:36:29

/-/, aivan sama, kuka asunnon omistaa, jos siinä asutaan yhdessä. Kunnioituksesta toista kohtaan neuvotellaan asioista.

Olisi hyvin äkkiä entinen mies, jos yhdessä asuessa tekisi molempiin vaikuttavia päätöksiä kysymättä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:39:25

Ja asunto voi olla myös vuokra-asunto - ei sinnekään sopimatta tuoda mitään, josta ei sujteen toisen osapuolen kanssa olla sovittu.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.9.24 18:41:32

"Harvoin meistä kumpikaan on yksin yötä poissa, mutta joskus olen varuilta kieltänyt tällaisen jo ennakkoon."

Miksi? Ajattelitko, että päivällä tai illalla ei voi pettää, että vehkeet toimii vain yöllä?

Meillä mies ei voisi koskaan käydä kotiseudullaan kavereidensa luona tai mennä niiden kanssa ulkomaanreissulle tuolla logiikalla. No, ei se kyllä olisikaan kauaa mun mies jos alkaisin sitä kohtelemaan kuin koulupoikaa kotiintuloaikoineen ja kieltelemään, että et sitten jää yöksi Arskan mökille.

Lähettäjä: HP 
Päivämäärä:   20.9.24 18:42:08

"HP:n mies sitten remontoi kämppänsä uudelleen jos homma ei ns. natsaakaan kuin vähän aikaa ja seuraava emäntäehdokas haluaakin toisenlaista :D"

Niin no, sama tilanne miehellä olisi ilman minuakin. Lähtökohtaisesti kaikki ratkaisut mitä asuntoon on mietitty miellyttävät tietysti myös miestä, ei se asunto pelkästään minun makuni mukainen ole.

Lähettäjä: /-/ 
Päivämäärä:   20.9.24 18:44:13

"Ja asunto voi olla myös vuokra-asunto - ei sinnekään sopimatta tuoda mitään, josta ei sujteen toisen osapuolen kanssa olla sovittu."

Niin, sinne ei tehdä mitään ilman omistajan suostumusta. Vuokra-asuntoa ei omista kumpikaan, joten sen maalaamisesta päättää tietenkin vuokraisäntä=omistaja, kuinka ollakaan :D

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 18:44:15

Olisi ollut kiusallista, jos yllätysjuhlien juhlakalu olisikin ollut Arskan mökillä synttäreitään viettämässä. Häntä olisi harmittanut itseäänkin. Tosin hänen läheisimmät ystävänsä (ja koko suku) olivat mukana juonessa joten olisivat raahanneet hänet paikalle. Mutta helpointa oli kieltää suunnittelemasta mitään.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 18:46:32

Surullista miten monelle tulee mieleen vain pettäminen kun on kyse iloisistakin asioista.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:50:47

/-/, sohvansa saa vuokra-asuntoon valita ihan asukas. Sitähän alkuperäisessä topicissa pidettiin esimerkkinä, eli huonekalua. Minä en olisi suhteessa, jossa toinen osapuoli tekee isoja, omaan elämääni vaikuttavia hankintoja yksinään.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   20.9.24 19:03:17

Sohvako on iso, elämään vaikuttava valinta?

Jos oltaisiin ostamassa yhteistä asuntoa niin että molemmat laittavat siihen rahaa, pitäisi tietenkin asunnon olla sellainen, että se olisi molemmille ok. Jos puoliso olisi hankkimassa kesämökkiä kokonaan itse maksaen, minun mielipiteelläni ei olisi merkitystä, koska enhän minä sitä olisi hankkimassakaan (koska en ole mökki-ihmisiä, joten en siellä käytännössä edes olisikaan). Autot, harrastusvehkeet, hevoset sun muut jokainen hankkii oman mielensä mukaan jos omilla rahoillaan hankkii ja kulut maksaa. Tietysti sitten jos minun pitäisi maksaa hevosen kuluja eikä hevostelu olisi yhtään ns. minun juttuni, asia olisi eri enkä siis maksaisi. Jos ei itsellä ole varaa harrastaa, silloin ei harrasta. Mutta ei kai kukaan normimoraalin omaava edes oleta, että toinen maksaa hänen harrastuskulujaan tai -välineitään.

Lähettäjä: Dodo 
Päivämäärä:   20.9.24 19:03:25

En katselisi. Mieheni rakensi taloa, kun tavattiin ja sen jälkeen, kun tapailu muuttui seurusteluksi niin aika äkkiä mies halusi minut mukaan valitsemaan keittiötä, seinien väriä, lattioiden materiaalia ja väriä jne. Vaikka mies ihan itse maksoi kaikki ja omisti ja edelleen omistaa talon.

Meillä on asioita joista ei kysellä mielipidettä, koska toinen päätti asian suhteen mitä hyvänsä on ok. Mutta sitten on myös asioita joista keskustellaan ja halutaan toisen mielipide. Esim. Omin päin sohvan hankkiminen ei olisi ok. Kaikki sohvat valittu yhdessä, vaikka maksaja vaihdellut. Sen sijaan miehelle on ok, että ostan verhot, matot yms. Tekstiilit kyselemättä, koska tietää minulla olevan silmää sistumaisen suhteen ja minun tietävän missä menee miehen raja eli mitään pinkkejä verhoja ei tule.

Lähettäjä: HP 
Päivämäärä:   20.9.24 19:06:47

"Sohvako on iso, elämään vaikuttava valinta?"
Kyllä se vaikuttaa jonkin verran elämään jos keskellä olohuonetta röhnöttää pinkeillä palloilla kuvioitu neonvihreä rotisko.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 19:07:20

Kyllä se sohva vaikuttaa asunnon sisustukseen ja jokapäiväiseen elämään aika paljonkin, jos yhteisessä olohuoneessa möllöttää.

Hevonen vaikuttaa myös yhteiseen arkeen valtavasti.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 19:13:11

Yhteisessä asunnossa ei ole ok, että se on mukava vain toiselle. Joskus on vaikeaa tosin tehdä kompromisseja. Mun miehen oma kämppä näyttää aivan liian valkoiselta ja mä tykkään enemmän värikkäästä sisustuksesta yhdistettynä tummiin pintoihin. Hän voi tehdä mitä ikinä haluaa kodissaan, mutta tiedän, että haluaa munkin viihtyvän siellä. Jos muutettaisiin yhteen, tää dilemma pitäisi jotenkin ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla.

Ainoa mitä oon tehnyt kysymättä, niin on hankkinut lemmikin, mutta se on ollut samalla positiivinen yllätys ja asia, josta oli vakavasti keskusteltu aikaisemminkin.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   20.9.24 19:15:12

"Hevonen vaikuttaa myös yhteiseen arkeen valtavasti."

Hevonen on harrastus. Jos se olisi puolisoni harrastus (ja ollut sitä mahdollisesti jo ennen meidän suhdettamme), niin mikä minä olen hänen harrastuksiaan kieltämään. Jos hän maksaisi hevosensa kulut, ei se vaikuttaisi arkeen kuin sen mitä joku muukin harrastus kuten vaikka muutamana iltana salilla ja paristi viikossa pelaamassa padelia (jotka hän myös tietenkin maksaisi itse). Vai pitäisikö suhteen tarkoittaa, että toisesta tulee koko maailman keskipiste eikä enää tarvita harrastuksia tai kavereita? Ehkä jollain parikymppisellä, mutta kuulostaa aikuisesta ihmisestä kamalalta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 19:17:51

"Jos muutettaisiin yhteen, tää dilemma pitäisi jotenkin ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla."

Helppoa. Tyylikäs = valkoinen olkkari, koska vieraatkin näkee sen. Makkari värikäs. Kumpikin saa oman makunsa mukaista.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 19:20:10

Minulla on kyllä omia harrastuksia, mutta hevonen sitoo ja vie rahaa ja aikaa päivittäin vähän eri tavoin kuin lenkkeily, joka on käytännössä ilmaista. Siksi tuollaiset asiat on hyvä sopia. Eri asia sitten, jos tulee suhteeseen, jossa hevonen jo on, kuin se, että hevonen otetaan suhteen aikana. Harva hevosia harrastamaton ymmärtää siihen kuluvaa aikaa ja rahaa. Vai oikeastiko sinusta hevosen omistaminen on verrannollinen lenkkeilyyn, lukemiseen tai vaikka ruoanlaittoon?

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   20.9.24 19:20:14

Olin parisuhteessa jossa mies ei siivonnut, pyykänny tai hoitanut lapsia. Ero tuli ja pärjäsin paljon paremmin ja sain vielä lapsivapaitakin. Uus piika sillä on siellä ja sekin on vaan plussaa, tiedän että lapset siellä huolehditaan.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 19:26:19

Joo, ei mitään eläimiä keskustelematta ensin. Eri asia, jos on jo tallillinen hevosia, siinä on aikalailla sama, jos yhden vaihtaa toiseen, jos ne hoitaa kerta itse. Samalla tavalla myös lasten suhteen: tämä on minun kehoni, mutta en voi hankkia lapsia kysymättä miehen mielipidettä. En myöskään voi ottaa tänne ketään asumaan ilman "lupaa", hyvänen aika sentään. Mutta esimerkiksi vieraita voi kutsua vaikka yökylään.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   20.9.24 19:31:55

"Vai oikeastiko sinusta hevosen omistaminen on verrannollinen lenkkeilyyn, lukemiseen tai vaikka ruoanlaittoon?"

Harrastaa ruoanlaittoa? Meillä tehdään ruokaa, koska sitä syödään, ei harrasteta syömistä.

Ja miksi hevosen omistamista pitäisi verrata johonkin lenkkeilyyn ja lukemiseen? Juurihan kirjoitin, että jos ei ole varaa harrastukseensa, silloin ei harrasta. Oletus tietenkin on, että se joka hankkii hevosen, voi sen ostaa ja ylläpitää omilla rahoillaan. Ei se silloin vaikuta yhteiseen arkeen. Ei hevosen kulut lisää yhteisen talouden kuluja, koska ne ovat hevosen omistajan kuluja. Jos ei ole varaa kuin lenkkeillä, niin silloin ei osteta hevosta ja kuvitella kumppanin maksavan. Mutta jos on varaa niin ostakoon vaikka tallin ja sen täyteen hevosia omilla rahoillaan.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 19:37:43

Joku harrastaa ruuanlaittoa, toinen tekee työkseen, kolmannelle pakollinen juttu, neljäs ei laita koko ruokaa. Joku harrastaa hevosia (kerran kuussa tunnilla, valokuvaamalla... tai kolmella omalla kilpaillen) toinen hevostelee työkseen, kolmannelle ovat pakollinen juttu esim. lastensa kautta, neljäs ei ole tekemisissä.

Lähettäjä: Dodo 
Päivämäärä:   20.9.24 19:37:50

^//Se, että omistat hevosen on ihan eri asia kuin köydä kaksi kertaa viikossa ratsastamassa. Jälkimmäinen on harrastus. Ensimmäisessä taas omistat hevosen ja olet siitä vastuussa. Harrastuksen voi lopettaa koska vaan huvittaa. Hevosen omistamista et voi tuosta vain lopettaa vaan edelleen olet vastuussa elävästä olennosta johon sisältyy paljon kuluja ja monet kulut voi myös olla yllättäviä kuten hevosen sairastuminen, tallipaikka lopettaa jne. Joku hevosen sairastuminen voi esim. Vaikuttaa yhteiseen talouteen. Sitten jos haluaa esim. Lapsen hankkia niin edelleen ratsatuksen voi lopettaa tai valita oman jaksamisen ja perheen jaksamisen suhteen. Oman hevosen kanssa tilanne ei ole ihan noin yksinkertainen.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.9.24 19:44:59

En osaa edes kuvitella suhdetta, jossa kysyisin mieheltä että sopiiko hänelle että alan harrastaa lajia x tai hankin oman hevosen, jos nämä aion tehdä omalla kustannuksellani. Koska se ei vaikuttaisi talouteen, miksi se haittaisi miestäni? Siksi että emme voi olla jokaista vapaahetkeä yhdessä? Olisi parempi erota, koska mies olisi selvästi jotenkin läheisriippuvainen takertuja.

Sama tietenkin myös toisinpäin, mies hommasi aikoinaan moottoripyörän, jolla ajeli itsekseen ja kaverinsa kanssa Suomessa ja ulkomaillakin kesäisin. Miksi se minua olisi haitannut.

Lähettäjä: Dodo 
Päivämäärä:   20.9.24 19:49:31

L//No mikäs siinä on jos on rahaa laittaa mihin huvittaa. Silloin varmasti voikin tehdä mitä huvittaa varsinkin, jos kumpikin on introverttejä jotka haluaa olla paljon yksin jne. Harvalla kuitenkaan on rahaa mällättä miten huvittaa ja jos aikoo esim. Ostaa isomman talon, perustaa perheen yms. Niin ne elämisen kulut kasvaa ja se itseensä käytettävä raha vähenee joten luonnollisesti, jos haluaa elää jonkun kanssa yhdessä joutuu isoista hankinnoista keskustelemaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 19:52:33

^, kyllä, harrastan ruoanlaittoa. Suhtaudun siihen intohimoisesti, käytän paljolti aikaa luoden reseptiikkaa, kuvaten annoksia, kirjoittaen niitä ylös, tekemällä ruokablogia + päivittämällä instaa jne. Kyllä luen tämän tason tekemisen harrastukseksi, en pakolliseksi asiaksi arjessa.

Dodo, juuri näin. Pari kertaa viikossa on harrastus, joka päivä on elämäntapa. En itse ottaisi ketään, joka käyttäisi päivittäin yhteistä arkea tunteja vaikkapa hevosteluun. 8 h töissä, työmatkat ja siitä tallille, hoito ja liikutukset = päivittäin menee helposti miltei koko valveillaoloaika. Siinähän hoidat taloutta, mahdollisia lapsia tms, kun toinen harrastaa. Kerran pari ratsastustunnilla käyminen ei vertaudu omistamiseen.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 19:56:00

L, olisiko sinulle ok, jos miehesi käyttäisi joka päivä useamman tunnin harrastukseensa, sinä hoitaisit lapset ja talouden? Yhteistä aikaa ei juuri jäisi ja rahat, joita voisitte käyttää yhteisen asian edistämiseen (esim remontti, isompi asunto, lomamatka) kuluisi aina sinun omaan juttuusi ja et olisi valmis joustamaan yhteisten asioiden puolesta? Minusta parisuhteessa eletään yhdessä ja isot päätökset tehdään yhdessä. Väistämättä hevosen omistaminen vaikuttaa toiseen osapuoleen parisuhteessa, vaikkei maksaisi penniäkään sen kuluja.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 19:57:22

Ja kyllä, meillä on yhteiset rahat, mutta ei tulisi mieleenkään, että tekisin hankintoja, jotka voisivat vaikuttaa meidän yhteiseen elämään kysymättä.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 20:06:34

Jos minulla ei olisi ollut hevosia jo kun tavattiin, niin olisin kyllä kysynyt miehen mielipidettä ennen kuin ostan sellaista. Jos hän olisi sanonut ei (nyt) ja perustellut hyvin niin olisin ainakin kuunnellut ja miettinyt, voisiko vaikka vuokra- tai ylläpitohepo olla parempi ratkaisu. En ainakaan olisi ostanut hevosta, ruvennut viettämään kaikkea aikaani tallilla ja jättänyt miestä yksin vetovastuuseen kaikesta muusta. Tai sitten olisin ostanut ja katsellut kun mies pakkaa mitään sanomatta kamansa.. ehkä ei kuitenkaan, vaan siitäkin olisi varmasti puhuttu ensin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 20:08:02

Ällö, siis ajatusvirhe, on omat rahat, mutta tietyt asiat kustannetaan yhdessä ja lopuista neuvotellaan.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   20.9.24 20:29:46

"^//Se, että omistat hevosen on ihan eri asia kuin köydä kaksi kertaa viikossa ratsastamassa. Jälkimmäinen on harrastus. Ensimmäisessä taas omistat hevosen ja olet siitä vastuussa. Harrastuksen voi lopettaa koska vaan huvittaa. Hevosen omistamista et voi tuosta vain lopettaa vaan edelleen olet vastuussa elävästä olennosta johon sisältyy paljon kuluja ja monet kulut voi myös olla yllättäviä kuten hevosen sairastuminen, tallipaikka lopettaa jne. Joku hevosen sairastuminen voi esim. Vaikuttaa yhteiseen talouteen"

Niin, kirjoitin "jos ei ole varaa harrastukseensa, silloin ei harrasta. Oletus tietenkin on, että se joka hankkii hevosen, voi sen ostaa ja ylläpitää omilla rahoillaan. Ei se silloin vaikuta yhteiseen arkeen. Ei hevosen kulut lisää yhteisen talouden kuluja, koska ne ovat hevosen omistajan kuluja."

Silloin ei ole varaa harrastukseensa, tässä tapauksessa hevoseen, jos jokin "epätavallinen" asia joka lisää kustannuksia, ei olekaan mahdollinen itse maksaa. Silloin ei ole varaa harrastaa mitä sitten harrastaakin, jos kulut on laskettu sen mukaan, että mitään ylimääräistä maksua ei voi tulla.

Käsittämätöntä, jos joku laskee kulunsa (on ne sitten asuntolainaa, autolainaa tai vaikka harrastuskuluja), että jos eurokin menee "yli", ei ole varaa. Silloin ei ole alkujaankaan ollut varaa kyseiseen asiaan.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.9.24 20:38:35

"L, olisiko sinulle ok, jos miehesi käyttäisi joka päivä useamman tunnin harrastukseensa, sinä hoitaisit lapset ja talouden? Yhteistä aikaa ei juuri jäisi ja rahat, joita voisitte käyttää yhteisen asian edistämiseen (esim remontti, isompi asunto, lomamatka) kuluisi aina sinun omaan juttuusi ja et olisi valmis joustamaan yhteisten asioiden puolesta? Minusta parisuhteessa eletään yhdessä ja isot päätökset tehdään yhdessä. Väistämättä hevosen omistaminen vaikuttaa toiseen osapuoleen parisuhteessa, vaikkei maksaisi penniäkään sen kuluja."

Jos mies harrastaisi päivittäin useamman tunnin omilla rahoillaan, olisi todellakin ok että minä ostaisin hevosen omilla rahoillani ja harrastaisin sen kanssa. Miksei olisi siinä missä miehenkin harrastus? Samanlainen oikeus minullakin olisi omaan harrastukseeni.

"rahat, joita voisitte käyttää yhteisen asian edistämiseen (esim remontti, isompi asunto, lomamatka) kuluisi aina sinun omaan juttuusi ja et olisi valmis joustamaan yhteisten asioiden puolesta?"

En ymmärtänyt. Miten minun rahani olisi tarkoitettu "yhteisen asian edistämiseen"? Minun rahani olisi tarkoitettu minulle, kuten miehen olisi tarkoitettu hänelle. Vai tarkoititko, että minä en hankkisi hevosta vaan käyttäisin omat rahani "yhteisen asian edistämiseen" miehen kuitenkin harrastaessa? Että minä "joustaisin" olemalla harrastamatta ja käyttäisin omia rahojani johonkin "yhteiseen asiaan" ja mies ei käyttäisi vaan harrastaisi?

Miksi minä noin tyhmä olisin että suostuisin tuollaiseen tavallaan taloudelliseen hyväksikäyttöön? En tietenkään "joustaisi" vaan harrastaisin itsekin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 20:45:48

L, oletetaan, että summa x menee yhteisen talouden pyörittämiseen ja loput voi kumpainenkin käyttää haluamallaan tavalla. Välillä pitää silti tehdä isompia hankintoja, ehkä lomamatka tms, joita ei lueta arkibudjettiin. Sitä tarkoitan, että oletko valmis joustamaan omista jutuista, kun hankitaan molempiin vaikuttava yhteisasia.

Lähettäjä: dee 
Päivämäärä:   20.9.24 20:50:57

"Ja kyllä, meillä on yhteiset rahat, mutta ei tulisi mieleenkään, että tekisin hankintoja, jotka voisivat vaikuttaa meidän yhteiseen elämään kysymättä."

No ethän sinä silloin voikaan tehdä. Mutta kun on omat rahat, joka on aina ollut itsestään selvää, se tarkoittaa että yhteiset kulut maksetaan yhdessä, mutta muuten kummallakin on täysin omat rahat ja täysi oikeus käyttää ne miten haluaa. Miehellä on aina ollut hintava premiumautomaku, mutta saa olla koska itse se autonsa, vakuutuksensa, huoltonsa ja käyttönsä maksaa. Jos isompi osuus yhteisistä kuluista tulisi minun maksettavakseni uuden Mersunsa takia, niin se ei olisi ok, koska silloin rahoittaisin hänen asioitaan, joihin hänellä ei ole varaa ja se olisi hankinta, joka vaikuttaisi yhteiseen talouteen. Niin kauan kuin ei vaikuta, ihan sama.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 20:52:13

Pariskunta asuu yhteisessä, yhdessä valitussa vuokra-asunnossa. Toinen haluaa ostaa asunnon. Eikö toisen mielipidettä tarvitse kysyä, sen kun ostaa ja sanoo oman vuokrasopimuksessa irti ja muuttaa? Siinä se seurustelu jatkuu vaan normaalisti.

Vai voisiko toiseltakin kysyä, haluaako tämä muuttaa, ja minne. Ja haluaako ostaa asunnon yhdessä vai ostaako toinen sen omilla rahoillaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 20:53:46

Dee, luepa seuraava viesti, oli ajatusvirhe.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.9.24 20:57:12

"Sitä tarkoitan, että oletko valmis joustamaan omista jutuista, kun hankitaan molempiin vaikuttava yhteisasia."

Kyllä, edellyttäen että mieskin joustaisi. Muuten en. Miksi joustaisin jos ei toinenkaan? Jos en olisi miehelle niin tärkeä että hän joustaisi myös, vaan kehtaisi esim. matkustaa minun kustannuksellani, miksi minäkään hänelle matkoja makselisin?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 21:03:55

L, joustaisitko myös, jos mies ostaa sohvan tai maalaa weinät pinkiksi?

Meillä nuo matkat sovitaan yhdessä ja joo, niistä keskustellaan. Minua olisi kiinnostanut Kolumbia, miestä ei, häntä Intia, minua ei, niin valittiin kohde, joka molemmista tuntui kivalta (kohteet keksittyjä). Ja yhdessä matkustaessa rahatkin on yhteisiä, vaikkei normi talousrahoihin kuuluisikaan.

Lähettäjä: ei 
Päivämäärä:   20.9.24 21:04:30

"Eikö toisen mielipidettä tarvitse kysyä, sen kun ostaa ja sanoo oman vuokrasopimuksessa irti ja muuttaa?"

Ei tarvitse. Ei siihen mikään laki velvoita. Jokainen saa vapaasti ostaa mitä haluaa kyselemättä keneltäkään mielipiteitä tai lupia. Vaikka oltaisiin naimisissakin.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.9.24 21:07:49

"L, joustaisitko myös, jos mies ostaa sohvan tai maalaa weinät pinkiksi?"

Jos asuttaisiin yhteisesti ostetussa tai vain minun omistamassani asunnossa, asia olisi olennaisesti eri kuin jos asuttaisiin vain miehen omistamassa asunnossa. Pakkohan minun olisi joustaa jos "vain" asuisin, koska tietenkin omistaja tekee omaisuudellaan mitä haluaa, mutta (osa)omistajana asia olisikin eri.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 21:11:04

L, minä taas kunnioitan itseäni ja parisuhteen toista osapuolta sen verran, etten tekisi isoja muutoksia keskustelematta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 21:15:51

En. Mutta se mielipide on joissain asioissa vain mielipide jonka toinen voi ottaa huomioon. Vaikka minä tuuliviirinä voin kysyä, että mitä mies haluaisi syödä ja teen sitten kuitenkin usein ihan oman pääni mukaan.... :D

Kaikesta mikä vie tilaa puhutaan etukäteen. Huonekaluista varsinkin. Kyllä minä saattaisin vitsailla, että sain luvan ostaa uuden sohvan jos niin olisi asia.

Isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä kun on sen verran yhteinen talous, että toisen isommat hankinnat vaikuttavat toki siihen että mitä tehdään yhdessä. Jos toinen ostaa monen tonnin harrastusvälineen niin voipi olla, ettei ole varaa lähteä samalla tavalla reissuun tai syömään hetkeen. Ja se on toki ok, mutta kyllä niistä asioista pitää ensin puhua.

Minä kysyn mieheltäni välillä reissusta ollessani ihan oikeasti lupaa jatkaa reissua vielä ajan x. Hän hoitaa lemmikkini poissaollessani sovitun ajan, jos haluan olla pidempään poissa on se minulle oltava ok että toinen sanoo, että ei käy. Ei mies sitä ole ikinä vaatinut että kyselen lupia, vaan minusta tämä on ihan toisen kunnioittamista että kysyy, että sopiiko että jään vielä kun ei se lemmikkien hoitovastuu ole mikään itsestäänselvyys. Olen pari kertaa tullutkin kotiin kun mies ei halua eläimiä hoitaa enempää ja se on ollut ihan täysin ok. Miksi ei olisi, ne ovat minun vastuullani enkä niille vastentahtoista hoitajaa halua kuormittumaan.

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   20.9.24 21:38:21

"Sohvako on iso, elämään vaikuttava valinta?"

-No onhan se yleensä aika näkyvä ja hallitseva elementti keskeisellä paikalla kodissa ja siinä myös vietetään usein juuri sitä rentouttavaksi ja palauttavaksi tarkoitettua vapaa-aikaa. Että joo-o, kyllä se vaikuttaa ihan päivittäiseen kotona viihtymiseen.

Hevoskeskustelussa raha on täysin epäolennainen näkökulma. Kukin harrastakoon mihin on varaa. Hevosen omistaminen on kuitenkin ajankäytöllisesti todella sitova harrastus, joka väistämättä vaikuttaa yhteiseen arkeen ja mahdollisiin yhteisiin velvollisuuksiin, kuten lasten hoitoon. Hevosen ostavan tai minkä tahansa muun yhtä sitovan harrastuksen valitsevan pitäisi pystyä repimään jostain ylimääräisiä tunteja vuorokauteen ehtiäkseen hoitaa harrastuksensa lisäksi oman osansa kotiin ja perheeseen liittyvistä velvoitteista. Varsinkin miehet on tyypillisesti luikertelemassa irti omasta osuudestaan harrastamalla ylitöitä, auton rassausta tai muuta vastaavaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 21:53:00

Kysyin mieheltä, olisiko hälle ok, jos olisin hänen töissä ollessaan maalannut seinät kysymättä pinkeiksi, uusinut sohvan ja hankkinut meille uusia lemmikkejä. Ei kuulemma olisi ja kutsuisi valkotakkiset, jos olisin yhtäkkiä seonnut noin. :D

En edelleenkään tajua, miksi asioista neuvotteleminen ja päättäminen yhdessä olisi paha asia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 22:01:50

"En kai minä sanele kenellekään, mitä hän saa omistamassaan asunnossa ja omistamalleen asunnolle tehdä."

Mutta muuttaisitko kumppanisi asuntoon sillä diilillä, että saat tuoda sinne lähinnä vaatteesi ja olet valmis lähtemään millä hetkellä hyvänsä jos kumppani tekee jotain mistä et pidä, vai haluatko jonkinlaista yhteen hiileen puhaltamista? Odotatko suhteidesi yleensä jatkuvan vai kaatuvan ensimmäiseen erimielisyyteen, josta ei luonnollisesti keskustella vaan havaitset yhtenä iltana että avain ei sovi lukkoon?

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   20.9.24 22:04:53

Voin huomioida mielipiteen, mutta jos kyse on asiasta, joka on minulle tärkeä ja jonka rahoitan kokonaan itse hankintahetkellä ja jatkossa, minun mielipiteeni on kuitenkin ratkaiseva. Parisuhde ei tarkoita, että omat asiat ei enää olisi tärkeitä jos ne ei toiselle sovi, toisen mielipide olisi aina ja kaikessa otettava huomioon oman haluamisen ohitse tai toisella olisi oikeus sanella mitä minä omilla rahoillani ja ajallani teen. Jos se on toiselle osapuolelle ongelma, hän voi mennä etsimään josko jostakin löytyisi joojoo-nainen, jolle parisuhde on niin ihmeellinen ja harvinainen asia että antaa tahtonsa miehen taskuun, varmaan sellaisiakin on.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 22:11:38

"Helppoa. Tyylikäs = valkoinen olkkari, koska vieraatkin näkee sen. Makkari värikäs. Kumpikin saa oman makunsa mukaista."

Oispa noin helppoa, mutta en varmaan koskaan haluaisi oleilla siinä olkkarissa, jos en saisi tuoda mitään värikästä sinne, edes pieniä yksityiskohtia..! Koti tuntuisi todella ristiriitaiselta. Pitää tarvittaessa miettiä, onko tähän joku välimaasto olemassa.. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 22:12:06

Joidenkin vastaukset tässä ketjussa saavat kyllä miettimään, että miksi ihmeessä jotkut edes ovat parisuhteessa? tai miksi he ovat ajautuneet parisuhteeseen? Jotenkin ehdottoman kuuloista tuollainen minulle ei sanella, mitä teen omilla rahoillani ja ajallani. Itse en ajattele, että se on sanelemista, jos otan toisenkin ihmisen mielipiteen huomioon tai pyydän, että toinen huomioi minutkin.

Lähettäjä: Maustetyttö 
Päivämäärä:   20.9.24 22:14:46

Olisin ostanut omilla rahoillani uuden poran hajonneen tilalle. Mies ei antanut lupaa. Oli ostanut sellaisen minulle lahjaksi.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 22:19:11

... , pakko myöntää, että mietin ihan samaa. Ilmankos täälläkin jatkuvasti valitellaan sinkkuutta, kaverittomuutta jne, kun mistään asiasta ei olle valmiita joustamaan.

Lähettäjä: /-/ 
Päivämäärä:   20.9.24 22:24:23

"En kai minä sanele kenellekään, mitä hän saa omistamassaan asunnossa ja omistamalleen asunnolle tehdä."

Mutta muuttaisitko kumppanisi asuntoon sillä diilillä, että saat tuoda sinne lähinnä vaatteesi ja olet valmis lähtemään millä hetkellä hyvänsä jos kumppani tekee jotain mistä et pidä, vai haluatko jonkinlaista yhteen hiileen puhaltamista? Odotatko suhteidesi yleensä jatkuvan vai kaatuvan ensimmäiseen erimielisyyteen, josta ei luonnollisesti keskustella vaan havaitset yhtenä iltana että avain ei sovi lukkoon?"

Jos muuttaisin asuntoon, jonka kumppanini omistaa, en kai minä niin tyhmä olisi että kuvittelisin minulla olevan asuntoon muuta oikeutta kuin asuminen niin kauan kuin suhde jatkuu. Jos kumppani haluaisi laittaa asuntoonsa mielestäni ruman keittiön, voisin tietenkin kertoa mielipiteeni, mutta en minä voisi vaatia mieleistäni keittiötä. Olen aikanaan asunut entisen mieheni kanssa asunnossa, joka oli vain minun. Tietenkin hän sai kertoa mielipiteensä esim. kalustukseen, mutta asuntoon sinänsä vaikuttavat asiat kuuluivat vain minulle, koska hän ei asunnosta mitään omistanut.

Samoin toimisin jos muuttaisin miehen omistamaan asuntoon. Koska mahdollisen eron tullen minä olisin tietenkin se, joka muuttaisi, niin olisi aika ankeaa että olisin vaatinut miestä remppaamaan omaan asuntoonsa keittiön, jollaista hän ei olisi edes halunnut.

Miehen omistama talo ei ole "meidän talo" eikä minun omistamani kesämökki ole "meidän mökki". Silloin ne ovat, kun ne todella ovat meidän molempien omistamia.

Lähettäjä: Haski 
Päivämäärä:   20.9.24 22:26:25

Niin ei ehkä "meidän talo" mutta "meidän koti ".

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 22:33:54

Jaa, kyllä tämä mieheni omistama asunto on minunkin koti. Samoin kuin minun omistamani mökki on meidän mökki. Ihan yhtälailla mieheni tekee siellä hommia, ehdottaa juttuja kuin minäkin kaupungissa. Olisi todella kummallista, jos parisuhteen toisella osapuolella ei ole sanavaltaa mihinkään ja sellainen "parisuhde" saisi puolestani jäädä. Yhteinen koti se on, omistussuhteilla ei ole väliä.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   20.9.24 22:34:30

"miksi ihmeessä jotkut edes ovat parisuhteessa? tai miksi he ovat ajautuneet parisuhteeseen? Jotenkin ehdottoman kuuloista tuollainen minulle ei sanella, mitä teen omilla rahoillani ja ajallani."

Jos ollaan parikymppisiä, halutaan miellyttää enemmän toista, kyllähän jotkut muokkaavat jopa ulkonäköään miehen mieliksi. Silloin monella on varmaan vielä paineita siitä, että pitää pariutua ja pitää hommata penskoja ja pitää olla niin kuin muut ja kaverit ja somessakin. Mutta keski-iässä ei enää kiinnosta miellyttää toista omalla kustannuksella ja olla joka käänteessä myötäilemässä ettei se vaan ole tyytymätön ja jätä.

Ja minkään ikäisen ei pitäisi kuunnella kenenkään sanelevan, mitä hän omilla rahoillaan saa tai pitäisi tehdä. Taloudellinen riippumattomuus on aina oltava ettei joudu olemaan suhteessa vastentahtoisesti siksi, ettei ole varaa olla olematta. Vaikka sehän on sanelun tarkoituskin, saada aikaan taloudellinen riippuvuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 22:34:30

En ymmärrä miten tuo saanostaaomillarahoillanimillaisiahuonekalujahaluan oikein toimii? Siis Pekka ostaa ensin mustan nahkasohvan, seuraavalla viikolla Marja ostaa kukkakuvioisen kangassohvan, joka vaihtuu Pekan moottoroituihin nojatuoleihin, jotka vaihtuvat Marjan rokokoosohvan, joka vaihtuu... Siis jos kumpikin saa ostaa millaisia sohvia tai parisänkyjä haluaa, niin mihin ne kaikki edelliset laitetaan?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 22:43:35

Memyseöfi, onpa outo näkemys. Sekä miehelläni, että minulla on omat asunnot, omani on vuolralla ja asumme miehen omistamassa asunnossa. Yhdessä asioista neuvottelu ja niistä sopiminen ei todellakaan tee toisesta toista myötäilevää.

Etkö kunnioita puolisoasi ja hänen ajatuksiaan sen vertaa, että neuvottelisit asioista? Vai ihanko pää etukenossa menet vaikka läpi harmaan kiven, jos toinen ei ole yhtä mieltä? Todella outo ajatusmaailma. Joko hankit puolison, jonka kanssa ollaan yhtä mieltä kaikesta, neuvottelet tai olet yksin.

Ja ei, en katsoisi puolisoa, joka haluaa päättää kaikki ja ei ole valmis kompromisseihin. En edelleenkään usko, että kaltaisellasi ihmistyypillä on kovinkaan pysyviä ihmissuhteita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 22:44:59

"Ja minkään ikäisen ei pitäisi kuunnella kenenkään sanelevan, mitä hän omilla rahoillaan saa tai pitäisi tehdä"

Ei niin, tässä olen samaa mieltä. Mutta toisen mielipiteen kysyminen, mielipiteen kuuntelu tai huomiointi ei ole sanelua. Vaikka olisikin ihan omat rahat, niin kyllä silti olisi hyvä käydä keskustelua ja ajatusten vaihtoa siitä, tarviiko sitä omaa sohvaa ostaa, kun se toisenkin asukkaan silmiin sattuu ja huonetta on täyttämässä. Eikä se ole sanelua, jos sanotaan että hei, sä olet joka ilta kolme tuntia harrastuksissa ja viikonloppuna kavereiden kanssa pelimatkoilla, voisitko joskus olla minunkin kanssa? Ihan oikeasti, miksi olla parisuhteessa, jos omat harrastukset, menot ja kaverit ovat aina ykkösenä? ja turha ulista jostain 24/7 perskärpäsistä, jos viikolla ei ole liikene yhtään iltaa puolisolle ja viikonloputkin menee jossain muualla, niin mihin sitä puolisoa tarvitsee? Kun se muukin elämä vielä soljuu ilman että toiselta tarvii mitään kysellä tai huomioida, niin miksi edes on se puoliso?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 22:45:30

"Tietenkin hän sai kertoa mielipiteensä esim. kalustukseen"

No niin, siinähän se tuli. Tätähän tässä kysyttiin.

Ei sitä, että voiko pakottaa jonkun toisen tekemään omaisuudelleen jotain konkreettisia muutoksia, vaan että otetaanko mielipide huomioon ylipäätään.

Lähettäjä: Poni 
Päivämäärä:   20.9.24 22:56:07

Eihän kompromissien teko ole toisen väkisin miellyttämistä menettämisen pelossa. Se on ainoa tapa saada toimiva parisuhde.
Se, että neuvotellaan sohvan ostosta ei ole taloudellista väkivaltaa vaan normaalia elämää.
Mulla ja miehellä on vähän eri käsitys siitä mikä on esim.kiva tapa viettää lomareissu. Itse tykkään kierrellä paljon museoita,nähtävyyksiä yms...mies viihtyisi paremmin rannalla tai altaalla. Mun mieliksi osa lomasta kierrellään ja mä kykenen hänen mieliksi makaamaan rannalla. Kohde valitaan sen mukaan jossa molempien toiveet saadaan toteutettua.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 23:02:06

Poni, juuri näin.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   20.9.24 23:02:23

"Etkö kunnioita puolisoasi ja hänen ajatuksiaan sen vertaa, että neuvottelisit asioista?"

Jos kyse on vaikka kesämökistä, jota minä haluan ja jonka minä ostan kokonaan itse, voin kysyä puolisolta kahdesta mieleisestäni mökistä, kummasta hän pitää enemmän ja jos se on sama kuin minun mieleiseni, niin selvä. Minä kuitenkin olen se, jonka mieleisen mökin ostan, koska minä sen ostan.

"Joko hankit puolison, jonka kanssa ollaan yhtä mieltä kaikesta, neuvottelet tai olet yksin."

Edelleen, jos kyse on yhteisestä asiasta, voidaan neuvotella, mutta jos minä ostan mökkiä tai mies ostaa tehdasuutta maasturia, ostaja/maksaja ostaa minkä itse haluaa.

Ei tässä ole mitään epäselvää. Mielipiteen saa kertoa ja sitä voi kysyä, mutta maksaja ratkaisee antaako sille merkitystä vai ei. En todellakaan katselisi jotain "toisen lompakolla ostelijaa" vaatimassa mieleisiään asioita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 23:09:34

Mutta eikö kesämökin ostoon myös liity se aika mitä siellä vietetään? Jos puolisoa ei pätkääkään kiinnosta olla mökillä, niin se mökki on pois teidän yhteisestä ajasta ja teidän yhteisistä lomista. Mutta tehän toki että vietäkään lomianne yhdessä, vaan teette ihan mitä haluatte ilman, että toinen sanelee miten loma pitää viettää :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 23:12:54

... , tätä minäkin olen koettanut tässä sanoa. Kesämökki tai hevonen on vähän eri juttu kuin yksittäinen ratsastusviikonloppu tai mökkivuokra.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   20.9.24 23:20:52

"tehän toki että vietäkään lomianne yhdessä, vaan teette ihan mitä haluatte ilman, että toinen sanelee miten loma pitää viettää :D"

Miksi se on väärin, että minä mökin haluavan ja ostavana osapuolena ostan sen mökin = "sanelen" asian, mutta se ei ole väärin, että mökkiä haluamaton puoliso "sanelisi" minulle, etten saa hankkia mökkiä koska se on yhteisestä ajasta pois?
Miksi on enemmän väärin minun ostaa haluamani mökki omilla rahoillani kuin puolison ns. kieltää minua ostamasta mökkiä omilla rahoillani?

"Kesämökki tai hevonen on vähän eri juttu kuin yksittäinen ratsastusviikonloppu tai mökkivuokra."

Jaa miten niin? Edelleen puhutaan omilla rahoilla ostamisesta, ei mistään yhteisten talousrahojen käytöstä. Ja miten vuokramökki poikkeaa ajankäytön suhteen omasta mökistä? Jos puoliso ei mökille halua tulla, hän ei sinne tule on se sitten vuokrattu tai oma, joten lomaa ei vietetä yhdessä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 23:29:51

Memyselfi, koska omien, huoltoa/hoitoa vaativien asioiden tekeminen/pitäminen on poissa muusta, kuten jo kymmenesti täälläkin kerrottu. Mm se mainittu hevoneb vie rutosti aikaa ja rahaa eikä esim ole mahdollista tehdä yhteisiä juttuja, kun on se hevonen. Kuinka paljon väännetään rautalankaa?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.9.24 23:32:09

Memyselfi (on muuten hyvin kuvaa nimimerkki), se on sinänsä ”väärin” että sinä menet muuttamaan teidän parisuhteen toimintaa. Jos aikaisemmin on vietetty lomat vaikkapa matkustelen, niin sinun mökkiostoksille jälkeen yhteisiä matkoja ei välttämättä enää tule. Sinä muutit myös puolisosi tapaa lomailla, koska ihan omilla rahoillasi ostit mökin, etkä jatkossa välttämättä ole kiinnostunut viettämään lomia kuten ne on ennen vietetty.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   20.9.24 23:49:02

"Mm se mainittu hevoneb vie rutosti aikaa ja rahaa eikä esim ole mahdollista tehdä yhteisiä juttuja, kun on se hevonen. Kuinka paljon väännetään rautalankaa?"

Siis kysehän on omista rahoista, ei yhteisistä, joten jos hankkisin hevosen itselleni, hankkisin sen tietenkin omilla rahoillani ja tietenkin maksaisin sen kulutkin itse. Ei hevoseen menevät rahat olisi pois mistään yhteisistä jutuista, koska yhteiset jutut tehdään kummankin omilla rahoilla oma osa maksaen.

"Memyselfi (on muuten hyvin kuvaa nimimerkki), se on sinänsä ”väärin” että sinä menet muuttamaan teidän parisuhteen toimintaa."

Toistan aikaisemman kysymykseni; miksi on "väärin, että minä ostamalla mökin muutan parisuhteen toimintaa koska haluan viettää aikaa mökillä, mutta ei ole "väärin" vaatia minua olemaan ostamatta mökkiä koska puoliso haluaa matkustella? Edelleen, mökkiä en olisi maksattamassa puolisolla, joten miksi hänen matkusteluhalunsa on tärkeämpi kuin minun mökkeilyhaluni?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 23:56:58

Memyselfi, no jos arkeen on varattu molemmilta summa x ja muut ostetaan harkinnan varaisesti (esim vaikka se lomateissu, remontti, sohva tms), niin joo, arjesta poikkeavia juttuja saatetaan maksaa omaan piikkiin.

Lisäksi hevonen, sen hoito yms vie myös yhteistä aikaa täysin eri tavoin, kuin jokin muu harrastus. Se on pois yhteisistä resursseista ja joo, niistä on kiva keskustella ennen hankintaa. Mulle esim on täysin ok, että mies lenkkeilee tai käy salilla, mutta jos hän ostaisi hevosen, niin se olisi sen koko luokan asia, että ei olisi minulle ok. Tätä tässä on sinullekin väännetty jo pitkään.

Ja ei, en olisi parisuhteessa, jossa mies ilmottaisi, että lähteekin kuukauden työmatkalle tänään, kyllä näistä neuvotellaan aina ennakkoon. Kuukauden työmatka on ok, muttei ennakkoon keskustelematta, jotta voi järjestää asioita. Samoin vaikka se seinien maalaaminen pinkiksi, avoauton hankkiminen perheauton tilalle kysymättä jne.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   21.9.24 00:10:07

"mutta jos hän ostaisi hevosen, niin se olisi sen koko luokan asia, että ei olisi minulle ok. Tätä tässä on sinullekin väännetty jo pitkään."

Ja minä olen selittänyt, että vaikka toinen ostaisi hevosen tai purjeveneen omilla rahoillaan, se olisi ok, koska omat rahat. Jos osto vaikuttaisi yhteisiin menoihin niin että puoliso joutuisi maksamaan enemmän, tavallaan toisen "osuutta" koska hevonen tai purjevene, niin se ei olisi ok eikä hevosen tai purjeveneen ostajalla silloin olisi ollut varaa hankintaansa ja sen ylläpitoon.

"avoauton hankkiminen perheauton tilalle kysymättä jne."

Jos taloudessa on vain yksi auto, sen on silloin oltava ns. kaikkeen soveltuva, mutta itsellä kun on ollut oma auto ja puolisolla oma, niin kyllä kumpikin on omat autonsa saanut ostaa ihan mielensä mukaan. Välttämättä ei merkki tai malli ole ollut toisen mieleen, mutta niin kauan kuin ei ole senttiäkään itsellä siinä kiinni niin ei pitäisi asian haitata.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.9.24 00:15:19

Edelleen, kun se hevonen vaikuttaa ajankäyttöön, mikä parisuhteessa myös merkitsee. Aivan sama, ostaako viiden tonnin käsilaukun, se käsilaukku ei ole mistään pois. Hevonen on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 00:26:52

Se combo lapsen kanssa + jomman kumman harrastaminen monta tuntia päivässä useasti viikossa niin se on oikeasti aika paljon pois sekä lapselta että puolisolta. Etkö sinäkin haluaisi kutoa, lenkkeillä , käydä yksik kaupassa, mutta et voi, koska jonkun on oltava lapsen kanssa , jos puoliso harrastaa. Vaikka sitä tekisi kuinka omilla rahoillaan, ennen pitkää se alkaisi ärsyttää että ai taas tänään tyon harrastus, no olen lapsen kanssa yksin. Ja se ei tarkoita tyyliin 1-2 kertaa viikossa, toki joku harrastus pitää olla, mutta jos toinen olisi vaikka 5 iltaa pois niin siinä ei itselle jää aikaa mitään lapsi combolla.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   21.9.24 00:28:11

Niin, samoin on purjevenekin, ei sitäkään varmaan koristeeksi ole hommattu. Vai naisen hommako se vain on joustaa ja järjestää aikaa tinkimällä itselleen tärkeistä asioista?

Ja miksi jokainen vapaa hetki on oltava yhdessä? Jossakin pariterapialehtijutussakin sanottiin, että parisuhteessakin on kummallakin oltava omia harrastuksia ja menoja, ei ole hyväksi olla koko ajan vain keskenään. Mikä siinä erikseen vietetyssä ajassa ahdistaa, jos toinen menee viikoksi matkalle ja toinen on mökillä? En sitten tiedä, ovatko ihmiset kuinka mustasukkaisia ja epäileviä, mutta en ole koskaan kokenut ongelmaksi sitä, jos kumppani on käynyt jossakin itsekseen tai kavereidensa kanssa tai itse tehnyt samoin. On varmaan tosi p ska suhde hooteenetin mukaan :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.9.24 00:34:14

En ole tippaakaan mustasukkainen, mutta silti mulle ei olisi ok että mies olisi joka ilta yli 3 h omissa menoissaan. Ja nimenomaan JOKA ilta. Jos olen parisuhteessa, haluan myös viettää toisen kanssa aikaa. Ja vertailun vuoksi - mies käy joka päivä tunnin lenkillä, eikä se häiritse, kun jää yhteistä aikaakin.

Lähettäjä: piste 
Päivämäärä:   21.9.24 00:34:30

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 21.9.24 00:26:52

Se combo lapsen kanssa + jomman kumman harrastaminen monta tuntia päivässä useasti viikossa niin se on oikeasti aika paljon pois sekä lapselta että puolisolta. Etkö sinäkin haluaisi kutoa, lenkkeillä , käydä yksik kaupassa, mutta et voi, koska jonkun on oltava lapsen kanssa , jos puoliso harrastaa. Vaikka sitä tekisi kuinka omilla rahoillaan, ennen pitkää se alkaisi ärsyttää että ai taas tänään tyon harrastus, no olen lapsen kanssa yksin. Ja se ei tarkoita tyyliin 1-2 kertaa viikossa, toki joku harrastus pitää olla, mutta jos toinen olisi vaikka 5 iltaa pois niin siinä ei itselle jää aikaa mitään lapsi combolla.

Lapsenvahti auttaa jos sellaiseen mahdollisuutta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 00:38:43

No harvemmilla on varmasti 5 päivää viikossa rahaa palkata vahti ja se aika on joka tapauksessa lapselta pois. Eli jos lapselle jää viikossa 2 iltaa kannatti miettiä miksi edes hankittiin lapsia, jos niiden kanssa ei olla.

Lähettäjä: Memyselfi 
Päivämäärä:   21.9.24 00:42:11

"haluan myös viettää toisen kanssa aikaa"

Tietenkin, jos on jotakin suunniteltu tai muuten tekemistä. Mutta jos ajan viettäminen tarkoittaa tyyliin sohvalla toinen räplää luuria ja toinen katsoo televisiota niin sama se on vaikka olisi harrastamassa jotakin järkevää. Jos toinen haluaa katsoa jotakin ohjelmaa, joka minua ei kiinnosta, niin en todellakaan ymmärrä miksi myös minun pitäisi katsella sitä kun voisin siksi ajaksi mennä vaikka kaverin luona käymään tai tehdä jotain muuta itselleni mieluisaa puuhaa sillä aikaa kun kumppanikin tekee itselleen mieluisaa puuhaa katsoessaan mieleistään ohjelmaa. Huomaatteko, samat oikeudet.

Lähettäjä: piste 
Päivämäärä:   21.9.24 00:48:41

Lapsenvahti voi olla vaikka sen 2 iltaa viikossa. Jos kaipasi omaa aikaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.24 00:57:55

Turha tästä on jankata. Tapoja on monia, ja ettehän te toistenne kanssa seurustele niin mitä väliä sillä on miten täällä joku toinen toimii:D

Itse kyllä aika lailla samoilla linjoilla Memyselfin kanssa. En kyllä itse varmasti olisi ostamatta hevosta siksi, ettei puoliso haluaisi. Hän on vapaa lähtemään, en pidä ketään panttivankina. Samoin ärsyttäisi jos puoliso kyselisi että saako ostaa moottoripyörän tai purjeveneen. Tietty jos on vaikka koira tai lapsia jotka asuu kotona, niin niiden hoito täytyy sopia tasan tai muuten reilusti, ettei ole niin että toinen on kaikki illat kotona ja siivoaa, kokkaa, hoitaa lapset ja ulkoiluttaa koiran, ja toinen taas on kaikki illat harrastuksessa.

Elämä menee aika äkkiä ohi ja suurin osa parisuhteista päättyy eroon, niin jos on unelmoinut siitä hevosesta tai purjeveneestä niin jos on mahdollista hankkia niin kyllä kannattaa tarttua tilaisuuteen, ettei ole sitten vanhana katkera että en minä sitä hevostakaan voinut hankkia kun ei Pertti tykännyt, ja sitten Pertti meni ja petti niin nyt ollaan tässä sekä sinkkuja että hevosettomia.

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   21.9.24 07:39:06

Keskustelu pyörii käsittämättömän paljon rahan ja omistajuuden ympärillä. Jos yhdessä on todettu, että yhdessä halutaan olla ja varsinkin asua, niin se yhteinen koti on molempien KOTI riippumatta omistussuhteista. Sinne ei tuoda narkkaria lämpimään nukkumaan hyväntahtoisuuttaan, sinne ei kutsuta ketätahansa, hankita eläimiä, eikä sinne ahdeta ylimääräisiä sohvia kysymättä toisen osapuolen mielipidettä.

" Mikä siinä erikseen vietetyssä ajassa ahdistaa, jos toinen menee viikoksi matkalle ja toinen on mökillä?"

-Se oma lomakokemus on ihan eri riippuen siitä kokeeko sen yksin vai yhdessä jonkun kanssa ja seurasta riippuen. On täysin erilainen reissu ja täysin erilainen mökkeily jos sen tekee yksin, puolison kanssa, lasten kanssa, vanhempien kanssa tai kavereitten kanssa. Kyse ei ole siitä, että erillään oleminen ahdistaisi, vaan siitä että vähäisen vapaa-aikansa saattaisi haluta nauttia juuri tietyllä tavalla ja itsensä kokee väistämättä torjutuksi, jos toinen sanelee yksipuolisesti, että hänpä nyt viettääkin aikansa jatkossa näin.

"Ja minkään ikäisen ei pitäisi kuunnella kenenkään sanelevan, mitä hän omilla rahoillaan saa tai pitäisi tehdä. "

-Olen tästä täysin samaa mieltä. Mutta ihan yhtälailla kenenkään ei pitäisi omassa kodissaan joutua katsomaan ylimääräistä rumaa sohvaa. Jos haluaa arkensa jakaa toisen ihmisen kanssa, niin hyvin olennaista on olla siinä määrin kiinnostunut sen toisen hyvinvoinnista, että huomioi myös hänen suhtautumisen niihin asioihin, jotka häneenkin vaikuttaa.

"Jos muuttaisin asuntoon, jonka kumppanini omistaa, en kai minä niin tyhmä olisi että kuvittelisin minulla olevan asuntoon muuta oikeutta kuin asuminen niin kauan kuin suhde jatkuu. Jos kumppani haluaisi laittaa asuntoonsa mielestäni ruman keittiön, voisin tietenkin kertoa mielipiteeni, mutta en minä voisi vaatia mieleistäni keittiötä."

-Se ruman keittiön valitseminen toisen mielipiteestä piittaamatta on aika selvä merkki siitä, ettei sen toisen viipymisen pituudesta piitata. Mielipide huomioidaan ja etsitään molempia(!) miellyttävä ratkaisu, jos sen ratkaisun kanssa halutaan elää yhdessä mahdollisimman pitkään. Seurustelukumppanin rooli pelkkänä huonekaluna/kodinkoneena/koristeena/patjana tulee aika hyvin esille, jos kodin ei ole koskaan tarkoituskaan olla myös hänen kotinsa. Luontevimmat ja taloudellisesti järkevimmät omistussuhteet ja yhteisen kodin viihtyisyys on kaksi täysin eri asiaa. Jos toinen sattuu jo omistamaan yhteiseksi kodiksi halutun asunnon, niin ihan turha siitä on ylimääräisiä varainsiirtoveroja maksella omaisuuden jakamiseksi, kun jossain kohtaa suhde tulee kuitenkin päättymään ja omaisuus on pakko erotella, olipa kyse sitten erosta tai kuolemasta. Puoliksi ostaminen on järkevää vain, jos kumpikaan ei kykene ostamaan haluttua kotia yksin ja omistussuhteet on ratkaistavissa myös yhteiselämän päättyessä.

Lähettäjä: Dodo 
Päivämäärä:   21.9.24 08:01:12

piste//2 kertaa viikossa on todella paljon. Se aika on lapselta pois. Kuten yllä jo todettiin, jos vanhemmat eivät halua viettää lapsen kanssa aikaa vaan harrastukset ja oma-aika menee lapsen edelle niin silloin lapsia ei kannata hankkia.

Ja Memyselfin kohdalla epäilen onko edes missään parisuhteessa, kun on noin itsekästä ajattelua ja yhdessä oleminen tuntuu enemmän ahdistavan kun pitää jatkuvasti saada vain sitä omaa aikaa. Tai sitten on, mutta ei ole mikään perinteinen parisuhde muoto vaan yhdessä näköjään ollaan vain silloin, kun ei huvita yksin tehdä jotain ja kaipaa seksiä. Aika moni kuitenkin kaipaa perinteisempää parisuhdetta jossa eletään yhdessä ja jopa se yhdessä sohvalla istuminen ilman sen kummempaa tekemistäkin on mukavaa sen sijaan, että se on kuoleman tuomio, pitää säntäillä jatkuvasti johonkin ja ahdistustaan toisen läsnäolosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 08:21:56

Memyselfillä tuskin on parisuhdetta, koska normaali puolison huomioon ottaminen tai vapaa-ajan viettäminen puolison kanssa on niin vieras asia.
Tässä oli joltain hyvä toteamus:
"ettei ole sitten vanhana katkera että en minä sitä hevostakaan voinut hankkia kun ei Pertti tykännyt, ja sitten Pertti meni ja petti niin nyt ollaan tässä sekä sinkkuja että hevosettomia"

Tosi moni nainen tekee suuriakin ratkaisuja opiskelualan, työpaikan vastaanottamisen, harrastuksen jne suhteen vain näiden perttien tykkäämisen mukaan. Jos pertti ei tykkää, niin nainen ei ota vastaan työpaikkaa miesvaltaiselta alalta tai osta sitä hevosta tai vaihda ammattia, ja sitten ollaan keski-ikäisenä eronneena katkeria. Omat tärkeät haaveet ja toiveet pitäisi aina olla tärkeämpiä kuin jonkun pertin mielipide, vaikka se pertti vielä siinä hetkessä nukkuisikin samassa sängyssä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 08:33:12

On se hevonen rahankäytönkin kannalta ratkaiseva. Vaikka omistaja kaiken maksaisi ei hällä olisi keskimäärin sitten rahaa muuhun, jää ravintolat ja matkat väliin vaikka aikaakin olisi, no tuskin sitäkään olisi.

Lähettäjä: Kö 
Päivämäärä:   21.9.24 09:07:02

Joku luulee ettei työmatkalla voi pettää tai päivällä jos yötä ei saa olla pois kotoa jja lähtdä kaveriden kanssa reissuun.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.9.24 10:23:10

Joo minäkään en ymmärrä miksi omistajuus ja raha on ainoa asia mikä tässä ketjussa määrää, mutta kai se on tarpeeksi konkreettinen ja helposti hallittava asia.

Kunnioitus, arvostus ja jopa aika ovat liian abstrakteja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 10:24:26

Kö: kuka?

Lähettäjä: tjaah 
Päivämäärä:   21.9.24 11:49:39

Tässä jankkauksessanne on se ongelma, että suuri osa ajattelee a) parisuhdetta "tuoreena", ei pitempänä ja vakiintuneena kuten 10v->, koska koko ajan halutaan olla yhdessä ja television katselukin on ihmeellistä, b) että parisuhteessa olevat ovat nuoria/nuorehkoja ja ilman omaisuutta c) että parisuhteeseen liittyy lapsiperheellisyys ja d) pienituloisuutta, koska esim. hevosen kulujen jälkeen ei olisi enää varaa matkustella tai syödä ravintolassa.

Suhtautuminen on kokonaan eri jos suhde on pidempi kuin muutama vuosi. 10 vuoden jälkeen televisiosta pitää tulla jo hyvää ohjelmaa jos vaihtoehtona on hevostelu, pelkkä Pertin vieressä istuminen ei riitä. Jos ollaan jo varttuneempia ja varsinkin varttuneempina menty yhteen, on todennäköistä että molemmilla on omaa omaisuutta ja omanlaiset kuviot elämässä, joita ei haluta vaihtaa aina kulloisenkin suhteen mukaiseksi kuten monet nuoret tekevät; toki parikymppisellä vuokra-asujalla ilman työuraa tilanne onkin eri muutella milloin kenenkäkin perässä. Kaikissa parisuhteissa ei koskaan haluta hankkia lapsia ja varttuneissa taas on niitä, joilla lapset on jo hankittu ja lisää ei haluta tai ei ole koskaan haluttukaan lapsia. Tulot taas ovat hyvin erilaisia, siinä missä nuoremmat voivat olla pienituloisia tai suurituloisetkin velkaisia asunto- ja muiden lainojen vuoksi ja käyttövaraa vähän, varttuneemmilla on usein isoimmat velat maksettu ja ylimääräistä on siksi enemmän, jolloin voi olla esim. se hevonen ja silti rahaa tehdä vaikka mitä muutakin.

Näissä keskusteluissa ihmiset alkavat ajatella aina liikaa omalta kannaltaan niin kuin kaikki olisivat samanlaisia kuin itse. Jos jonkun parisuhde on sellainen, että siinä ei istuta kylki kyljessä sohvalla kaikkea vapaa-aikaa niin heille sellainen suhde varmaan sopii eikä sen pitäisi olla pois kyljessä nyhjöttäjältä. Ei parisuhteella ole yhtä ainoaa "oikeaa" muotoa, jossa kaikki yhteistä, ei ole enää minua vaan vain me, kumppani on maailman keskipiste ja kyljessä nyhjötetään jatkuvasti. Se mikä on toiselle ihanaa, on toiselle kamalaa, olennaista onkin että nyhjöttäjät päätyvät yhteen ja itsenäiset puolestaan yhteen, eihän homma toimi jos nyhjöttäjä yrittää vääntää erilaisesta ihmisestä kaltaistaan nyhjöttäjää. Samoin on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla on hintavaa harrastusta ja sadantonnin autoa eivätkä he silti joudu istumaan kotona makaronia syöden kun ei ole varaa muuhun.

On todella paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja tehdä asioita. Oma ei ole muita parempi vain siksi että se on oma, se on vain itselle sitä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.9.24 12:04:58

Tjaah, tuohan ei oikeastaan vastannut lainkaan aluperäiseen topiciin. Kysymys oli se, olisitko parisuhteessa, jossa mielipiteesi ei merkitsisi mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.24 12:07:25

Aika moni on alkanut vastaukseksi rakentamaan parisuhdetta, jossa osapuolten mielipiteillä ei jotenkin olosuhteiden pakosta voikaan olla mitään merkitystä missään tilanteessa. Melko epärealistista minusta, ettei suhteessa ole mitään sillä tavalla yhteistä, että saattaisi tulla tilanne, josta ollaan eri mieltä.

Lähettäjä: Niin? 
Päivämäärä:   21.9.24 12:17:35

Jos joku on parisuhteessa, jossa "mielipidettä ei huomioida", hän on varmaan siinä omasta tahdostaan ja se hänelle sopii, koska hänsiinä on. Ei siis pitäisi olla muiden ongelma.

Lähettäjä: Dodo 
Päivämäärä:   21.9.24 12:19:41

tjaah//Löytyy omaakin elämää eikä nyhjötetä kyljessä kiinni 24/7, mutta esim.Memyselfin suhde kuulostaa jo siltä ettei sitä yhteistä aikaa ja tekemistä ole yhtään. Mitenkä suhde pysyy muka pidemmän päälle kasassa, jos lomat toinen mökkeilee ja hevostelee, toisen reissatessa ulkomailla ja pyörimällä ympäri Suomea prätkällä ja arkenakin ollaan yhdessä vain sillon, jos yhdessä on sovittu jotain tekemistä eli edes sohvalla vierekkäin ei jakseta istua, kun toinen katsoo niin tylsiä ohjelmia joten parempi olla kaveria näkemässä. Minusta tuo ei kuulosta suhteelta joka kannattele yhtään pidemmälle, koska selkeästi kumpikin haluaa elää vain omaa elämää ja toinen on siinä vain joku pakollinen paha jonka kanssa tehdään jotain jos jotain on sovittu. Miksi siis edes ovat yhdessä jos yhtään mitään yhteistä ei ole.

Miehen kanssa ollaan oltu 10 vuotta yhdessä joista 7 naimisissa. Joo elättää lapsiarkea eikä kaikki sitä elä, mutta elämän muutoksia on tapahtunut paljonkin tähän 10 vuoteen ja niistä luonnollisesti puhuttu sen sijaan, että kumpikin tekee mitä lystää toisesta välittämättä. Tarkoitus nyt onkin olla loppuelämä yhdessä ja kumppani valittu sen mukaan, että arvot, elämän tavat yms. Kohtaa. Kyllä sen oman ajan ja elämän lisäksi pitää myös olla jotai yhteistä kumppanin kanssa ja halua viettää myös yhdessä aikaa jotta se suhde pysyy kassa.

Minusta monilla suurin ongelma nimenomaan on se, että alun alkaen on ryhdytty ihan liian erilaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja sitten kun ne vaalean punaiset lasit tippuu päästä niin on vain se oma elämä ja kumppanin kanssa ei sitten tehdä muuta kuin istutaan sohvalla ja nukutaan vierekkäin kaikki muu sitten on irrallaan siitä parisuhteesta.

Lähettäjä: tjaah 
Päivämäärä:   21.9.24 13:08:26

"esim.Memyselfin suhde kuulostaa jo siltä ettei sitä yhteistä aikaa ja tekemistä ole yhtään. Mitenkä suhde pysyy muka pidemmän päälle kasassa, jos lomat toinen mökkeilee ja hevostelee, toisen reissatessa ulkomailla ja pyörimällä ympäri Suomea prätkällä ja arkenakin ollaan yhdessä vain sillon, jos yhdessä on sovittu jotain tekemistä eli edes sohvalla vierekkäin ei jakseta istua, kun toinen katsoo niin tylsiä ohjelmia joten parempi olla kaveria näkemässä. Minusta tuo ei kuulosta suhteelta joka kannattele yhtään pidemmälle, koska selkeästi kumpikin haluaa elää vain omaa elämää ja toinen on siinä vain joku pakollinen paha jonka kanssa tehdään jotain jos jotain on sovittu."

Täydellinen esimerkki siitä, mistä kirjoitin. Sinusta jonkun toisen suhde ei kuulosta sellaiselta, kuin sinun mielestäsi suhteen kuuluisi olla jotta se olisi "hyvä" tai edes suhde. Sinä arvioit toisten suhteita omalta kannaltasi, vaikka et ole ne toiset ihmiset. Jos sinun suhteesi olisi Memyselfin ja puolisonsa kaltainen, et olisi sellaisessa, koska oltaisiin liikaa omissa jutuissa. Mutta ei olisi Memyselfikaan varmasti sinun ihannesuhteesi kaltaisessa, koska oltaisiin liikaa yhdessä. Jos ja kun suhde on olemassa, silloin se on pysynyt kasassa ja ilmeisesti toimii.

"Miksi siis edes ovat yhdessä jos yhtään mitään yhteistä ei ole."

Mitä itse olen parisuhteissani huomannut, niin ihan sama paljonko on yhteistä tekemistä ja paljonko hinkataan toisen kyljessä, jos ei ole yhteisiä arvoja ja näkemyksiä, ei tekemisillä ja hinkkaamisilla mitään kunnollista suhdetta rakenneta. Jos oman itsenäisyyden, oman ajan ja oman taloudellisen määräysvallan säilyttäminen on itselle "arvo", silloin suhde toimii sellaisen kanssa, jolla on samanlaiset "arvot". Ei tietenkään sellaisen kanssa, jonka mielestä parisuhde on koko maailma ja riittää korvaamaan harrastukset ja ystävät joten muuta ja muita ei tarvita kun tehdään kaikki vain yhdessä, omaa aikaa ei tarvitse olla ja sinun omat rahasikaan ja niiden käyttö eivät saa olla sinun asioitasi. Mutta jos kumppani on samanlainen, jolla on (ja on ollut) elämässä muutakin kuin parisuhde ja parisuhde täydentää sitä muuta mutta ei ole kaikki ja koko maailma, niin silloinhan suhde toimii, erillisinä mutta yhdessä. Sillä ei ole merkitystä, mitä nettikeskustelijat tai naapurin Irma asiasta on mieltä, vain sillä on mitä suhteen osapuolet ovat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.24 13:11:59

"yhteisiä arvoja ja näkemyksiä"

Okei, ja entäs jos tulee erimielisyys jostain arvosta tai näkemyksestä? Siitähän tässä ketjussa on kyse. Kenen mielipide otetaan huomioon? Vai kuljetaanko eri kaistaa eri suuntiin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 13:24:05

Tjaah: kun ne kaikki parisuhteet eivät ole niitä kypsien lapsettomien suhteita, joissa asutaan erillään. Tätähän me yritämme teille kertoa.
--
Minusta kuulostaa äärimmäiseltä sitoutumiskammolta, jos pitää olla ihan ok, että toinen muuttaa ilmoittamatta pois. Noin toki tapahtuu joskus ja siitä selviää, mutta eihän tuollainen ole ok.

Lähettäjä: tjaah 
Päivämäärä:   21.9.24 13:36:09

"Okei, ja entäs jos tulee erimielisyys jostain arvosta tai näkemyksestä? Siitähän tässä ketjussa on kyse. Kenen mielipide otetaan huomioon? Vai kuljetaanko eri kaistaa eri suuntiin?"

No omalta kohdaltani voin sanoa, että jo parisuhteen alussa haluan käydä läpi arvot ja näkemykset, mitkä ovat samoja ja mitkä erilaisia ja sen perusteella, kuinka tärkeä kyseinen arvo ja sen jakaminen minulle on, ratkaisen suhteen jatkumisen. Edellyttäen, että toinen ei ole ollut epärehellinen alussa (esim. siksi, että haluaa miellyttää minua saadakseen minut suhteeseen tai tietää, että oikea mielipiteensä on sellainen että sitä ei kannata sanoa), ei pitäisi tulla tuollaista tilannetta. Omalla kohdallani nykyisessä suhteessa olen aikanaan sanonut, että talous voi olla yhteinen, mutta rahat eivät ja alkoholia harrastava puoliso ei minulle käy ja näistä olimme samaa mieltä. Jos puoliso alkaisi nyt haluta yhteistä tiliä omien sijaan tai kännätä joka viikonloppu, ihmettelisin miksi hän aikanaan valehteli ja jos hän pysyisi kannassaan, se olisi eri kaista.

Se nyt on ihan vain tyhmyyttä, jos mennään suhteeseen, ostetaan yhteinen asunto ja ehkä perustetaan perhekin ilman että on keskusteltu siitä, mitä ajatellaan mistäkin asiasta, mitkä ovat itselle ehdottomia ja mitkä taas sellaisia, joissa voidaan joustaa. Siinä ongelmia just tulee, kun ollaan oletettu toisen ajattelevan niin ja toimivan noin kun ajatellaan asiat omalta kannalta, mitä mieltä minä olen. Sama kuin tuo mainitsemani muiden suhteiden arviointi sen perusteella, mikä on oma käsitys siitä, millainen parisuhteen kuuluu olla. Sinun arvot on sinun arvot, jonkun toisen arvot on erilaiset, siksi niistä pitää keskustella olettamisen sijaan. Niin "parisuhdepakkoinen" ei saa olla, että siksi ei keskustelu kun voi olla että suhde ei sitten jatku. Ero siitä kuitenkin jossakin vaiheessa tulee jos arvot ovat liian erilaiset.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.24 13:37:44

Onko oikeasti siis sinusta sula mahdottomuus, että toimivassa parisuhteessa saattaisi olla erimielisyys, joka jotenkin ratkaistaan? Vai mitä tässä oikein väität? Että ero on ainoa mahdollisuus?

Lähettäjä: tjaah 
Päivämäärä:   21.9.24 13:46:55

"Onko oikeasti siis sinusta sula mahdottomuus, että toimivassa parisuhteessa saattaisi olla erimielisyys, joka jotenkin ratkaistaan? Vai mitä tässä oikein väität? Että ero on ainoa mahdollisuus?"

Etkö ymmärrä lukemaasi vai etkö ymmärrä, mitä eroa on mielipiteillä ja arvoilla?

Otetaan oikein huonot, mutta helposti ymmärrettävät esimerkit. Jos minä haluan vinyylilankkulattian ja puoliso parketin, se on erimielisyys, joka voidaan ratkaista. Mutta jos puoliso haluaa lapsen, vaikka olen aikanaan sanonut että en tule koskaan hankkimaan lapsia ja ollut silloin samaa mieltä, se on erilainen arvo, jota ei voi ratkaista. Joten ero on käytännössä ainoa vaihtoehto. Lattian vuoksi eroaminen olisi outoa, lapsenhankinnan vuoksi järkevää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 13:48:22

Tjaah: mutta eikös tän koko keskustelun pointti ole se, että jokaisella on oikeus tehdä omalleen mitä lystää ja toinen voi laitattaa parketin ja toinen seuraavalla viikolla vinyylilankun siihen päälle.

Lähettäjä: tjaah 
Päivämäärä:   21.9.24 13:58:42

Tietenkin, paitsi että jos asutaan vain toisen omistamassa asunnossa, ei omistamaton osapuoli voi asennella asuntoon yhtään mitään omin luvin. Yhdessä ostettuun kyllä.

Mutta tämäkin asia pitää keskustella ennen kuin siinä ollaan. Sopiiko se, että asutaan vain toisen omistamassa asunnossa kun ehdot ovat nämä. Sitähän tuossa selitin, että on typerää mennä suhteeseen olettamalla asioita tai kuvittelemalla, että tämä sopii toiselle koska se on minulle ok. Lattiamateriaalista ei tarvitse keskustella etukäteen, mutta siitä kyllä kenen lattialla asutaan ja millä ehdoilla.