Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 14:34:42

Työkaveri oli "saanut luvan" mieheltään ostaa haluamansa huonekalun, josta innoissaan kertoi. Että nyt hän sen hankkii kun mies oli "antanut luvan".

Siis mitä v tua? Onko kovinkin yleistä ja jos on niin missä ikäryhmässä, että työssäkäyvä aikuinen ihminen joutuu kyselemään lupia puolisoltaan, saako hän omilla rahoillaan ostaa haluamansa huonekalun, veskan, auton tai vaikka hevosen? Ei tulisi edes mieleen kysyä, tai olettaa että mies kysyisi, saako hän omilla rahoillaan ostaa moottoripyörän. Siis OMIEN rahojensa käyttöön pitäisi kysellä lupia.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 14:37:24

Kysyn ehdottomasti ennen kuin ostan yhteiseen kotiimme jonkun oikeasti ison jutun.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 14:37:28

Jotkut on niin erikoisia että on yhteiset rahat ja kaikkeen pitää pyytää lupa. Ja on se tietty toisenkin koti. En mäkään haluaisi kotiini vaikka jotain käytöstä poistettuja hautakiviä koristeeksi vaikka mies tykkäisikin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 14:38:36

Jos se huonekalu tulee yhteiseen asuntoon, niin kyllä se tarvitsee kummankin hyväksynnän. Tosiasiassa tuo työkaverisi varmaan osti huonekalun yhteisillä tai miehen tienaamilla rahoilla, joten siksi lupa...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 14:38:39

Niin, parisuhteessa yleensä keskustellaan isommista hankinnoista jotka vaikuttavat siihen yhteiseen elämään eikä tehdä suin päin mitä lystää sanomatta toiselle mitään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 14:39:09

Yhdessä asuessa nyt on kohteliasta kysyä toisenkin osapuolen mielipidettä yhteisen tilan sisustamisesta ja neuvotella esimerkiksi aikaavievistä tai kalliista harrastuksista kuten moottoripyöristä ja hevosista, etenkin jos kuvioissa on lapsia.

Rahat voi olla omat, mutta jos haluaa elää 100 % vain oman mielensä mukaan, se yleensä onnistuu paremmin yksin asuessa.

Se on tietysti väärin jos toinen sanelee, miten eletään, mutta ei se ole yhtään vähemmän oikein jos sanelija on nainen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 14:39:56

En kyllä kehtaisi sanoa tuollaista. Kuulostaa joltakin kotona asuvan koululaisen meiningiltä, vanhemmat antoi luvan ostaa uuden hilavitkuttimen. Aikuisella ihmisellä todella omituista, siis sekä vaatia luvan kysymistä (tai edes kertomista mitä aikoo hankkia) että kysyä lupaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 14:41:47

Vaikka se hevonen ei kotona asuisikaan, niin onhan se ajallisesti ja rahallisesti niin iso panostus, että kyllä mua vtuttais, jos sellainen mitään kertomatta ilmestyisi. Samoin yhteisen kodin sisustuspäätökset ovat sellaisia, että en halua yhtään mattoa tai nojatuolia ilman, että minäkin olen siitä mielipiteeni sanonut. Tiedän, että puolisoni ei tykkäisin, jos meille joku päivä ilmestyisi koira, vaikka sen olisin ihan itse omilla rahoillani ostanut ja itse sen hoitaisin. Kyllä se minun koira vaikuttaa myös hänen elämäänsä, rajoittaa menoja ja koira olisi velvollisuus, joka pitää huomioida.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 14:41:58

Minulla ei ollut lupaa ostaa edes uusia laattoja vessaan ennen kuin käytiin katsomassa mitä veljelläni on.

Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 14:46:03

"Niin, parisuhteessa yleensä keskustellaan isommista hankinnoista jotka vaikuttavat siihen yhteiseen elämään eikä tehdä suin päin mitä lystää sanomatta toiselle mitään."

Niin, YHTEISISTÄ hankinnoista kuten asunto, jos tarkoitus on että molemmat osallistuvat kuluihin ja mahdolliseen lainaan. Mutta jos haluamaansa asiaan ja sen ylläpitoon, on se sitten sohva, moottoripyörä tai hevonen, on sen hankkijalla itsellään varaa eikä se vaikuta yhteiseen talouteen, niin en todellakaan kyselisi/kysele mitään "lupia". Eri asia jos on peeaa ja elelee toisen rahoilla, silloin tietenkin on pakko kysyä, mutta jos molemmat ansaitsee palkkaa tai on omaa varallisuutta esim. pääomatulojen muodossa niin huhhuh.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 14:47:46

Eli ei kompromisseja vaan ostetaan viisi sohvaa ja pinotaan ne päällekkäin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 14:49:56

Kyllä mäkim haluaisin tietää etukäteem mikäli mun kotiin ostettaisiin tilaavievä sohvakalusto enkä mahtuisi enää joogaamaan olohuoneessa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 14:50:48

No mutta eihän vaikkapa hevosessa kyse ole pelkästään rahasta, sehän vie myös ihan älyttömän paljon aikaa. Jos mun puoliso kertoisi, että nyt hänellä on harrastus, joka sitoo joka ilta pari tuntia ja viikonloputkin menee tähän, niin saahan hän toki sitä rauhassa harrastella. Minä en jää sitä katselemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 14:51:43

"Mutta jos haluamaansa asiaan ja sen ylläpitoon, on se sitten sohva, moottoripyörä tai hevonen, on sen hankkijalla itsellään varaa eikä se vaikuta yhteiseen talouteen, niin en todellakaan kyselisi/kysele mitään "lupia"."

Eli sulle on ihan ok että mies ostaa keskustelematta yhteiseen kotiin olohuoneeseen sysiruman sohvan joka on aivan pa'ska istua? Kunhan ostaa sen omilla rahoillaan.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   20.9.24 14:51:45

Sellaisia ne on ne kontrolloivat parisuhteet, joissa toinen osapuoli kontrolloi ja toinen on miellyttämishaluinen läheisriippuvainen. Tuollaiset usein löytää toisensa, ei normaalilla itsetunnolla oleva aikuinen ihminen ole määräiltävänä ja lupia kyselemässä.

Lähettäjä: Riippuu 
Päivämäärä:   20.9.24 14:52:06

Riippuu huonekalusta. Jos ostan omaan työhuoneeseeni vaikka sähköpöydän tai uuden työtuolin, en kysy puolisolta lupaa. Hänellä on oma työhuone, joten hänen ei tarvitse viettää aikaa minun työhuoneessani ja katsella tai käyttää huonekaluja, joista hän ei välttämättä pidä.

Sen sijaan esimerkiksi uusi sohva olohuoneeseen vaatii molempien suostumuksen. Sohvan tulee miellyttää molempien silmää (joku räikeä pinkki sohva olisi minulle ehdoton ei, vaikka puoliso sellaisen haluaisi) ja tietenkin olla sellainen, jossa moöemmat tykkäävät istua. Kun olen ollut kylässä eri paikoissa ja istunut sohvalla, osa sohvista on ollut mukavia istua, mutta osa on ollut sellaisia, etten ikinä haluaisi samanlaista sohvaa kotiini. Niin epämukavia istua.

Lähettäjä: lol 
Päivämäärä:   20.9.24 14:57:44

Mun mielestä on täysin normaalia että tuollaisissa asioissa keskustellaan kun koti kuitenkin oletettavasti on yhteinen.

Esimerkiksi mieheni on ihaillut auton moottorista tehtyjä sohvapöytiä :'D Ja sellaisia isoja mustia nahkasohvia missä mekanismit joka istuimella.

Jos se ostaisi jomman kumman noista meidän yhteiseen kotiin (tai vaikka molemmat) multa lupaa kysymättä, niin olisiko se teidän kontrolloinnista ulisevien mielestä täysin ok ja normaalia, mitä itse tykkäisitte jos kotiin mennessä teillä olisi auton moottori keskellä olohuonetta? Ja siis ne on tavallaan jopa ihan hienosti tehtyjä, mutta ne ei ole hienoja kodissa missä mä haluan asua ;D

Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 14:58:27

"Eli sulle on ihan ok että mies ostaa keskustelematta yhteiseen kotiin olohuoneeseen sysiruman sohvan joka on aivan pa'ska istua? Kunhan ostaa sen omilla rahoillaan."

Hän voi toki kysyä, olisiko tällainen sohva ok ja voisin sanoa, että ruma on, mutta en tietenkään voisi kieltää häntä ostamasta sohvaa, koska a) hänenkin kotinsa ja b) hänen rahansa. Eikä varsinaisesti ollut siitä kyse, vaan siitä että aikuinen ihminen kysyisi LUPAA omiin ostoksiinsa ja puoliso ANTAISI LUVAN. Kysyä lupaa on eri asia kuin kysyä, mitä olisit mieltä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 15:01:26

Nyt kyllä takerrut ihan lillukanvarsiin. Ei tietenkään kukaan voi estää toista tekemästä mitään jos ei laita käsiraudoilla kiinni patteriin, mutta onko sinusta siis ok tehdä mitä haluaa täysin ottamatta huomioon asuinkumppanin mielipidettä? Mitä sinä sillä mielipiteellä teet, jos sen kuuleminen ei vaikuta toimintaasi mitenkään? Elätkö oikeasti täysin kompromissitonta elämää parisuhteessa vai haluatko vain vängätä periaatteesta?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 15:02:24

Mielestäni on ihan normaalia keskustella puolison kanssa isoista hankinnoista. Sillä ei ole merkitystä, jos mies hankkii itselleen uuden kännykän tai tietokoneen, mutta en välttämättä ilahtuisi, jos kotiin tullessani täällä olisikin tanskandoggi tai sohva oliskini vaihtunut valkoiseen...

Joten kyllä, yhteisistä asioista, jotka vaikuttaa molempien asumiseen tai yleiseen käyttöön on syytä keskustella. Samoin lemmikkien kohdalla - ei toiselta kysymättä ostella mitään.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   20.9.24 15:08:19

Tiedän pariskunnan, joka yhteenmuuttaessaan ei päässyt yhteisymmärrykseen molempien mukanaan tuomista huonekaluista. Useimpia huonekaluja oli kaksin kappalein, olohuoneessa 2 sohvaa jne. Kovin oli ahdasta, mutta ilmeisesti neuvottelutaidot eivät riittäneet tilanteen ratkaisemiseen.
Ero tuli 2 vuodessa, ja siinä kohtaa oli tietenkin kätevää, että huonekalut olivat valmiina molemmilla.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 15:08:47

Ja omituisempana pidän aloittajan asennetta siitä, että toisen ajatuksista piittaamatta tehdään, mitä lystätään. Parisuhteessa tehdään jatkuvasti kompromisseja, suuria ja pieniä. Ehdottomuudella ei kovin pitkiä parisuhteita luoda.

Lol, voitko linkata tuon moottoripöydän? Jäi kiinnostamaan!

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   20.9.24 15:09:13

Samaa mieltä suurimman osan kanssa, että yhteisen käytön tavarat pitää todellakin kelvata molemmille, edes jollain tasolla.
Ja toinen mikä tuli mieleen, on se että itse ainakin oon vähän huono rahan käyttäjä, tuhlailen paljon, ja just joku sohva ois semmonen mistä voisin sanoa että kun mieskin antoi luvan ostaa sen, kun sillä on joku järki hankinnoissa. Vaikka en nyt mitään edunvalvontaa kaipaakaan, niin on se kiva kun on tuki hankinnoille, ja tietää että on tehnyt molempia miellyttävän ratkaisun.

Lähettäjä: Poukku 
Päivämäärä:   20.9.24 15:23:24

Kyllä tapaan keskustella puolison kanssa minkä tyylisiä isommat huonekalut on joita taloon tulee. Yhdessä katsotaan vaihtoehtoja, sillä se on meidän molempien mielestä hauskaa. En tosin usko, että mies pistäisi pahakseen vaikka ostaisin sohvan tai keittiönpöydän itsekseni koska meidän mieltymykset ei rajusti eroa toisistaan.

Parisuhde on kumppanuutta joka tarkoittaa sitä että asioista keskustellaan ja sovitaan kimpassa ottaen molempien mielipiteet huomioon. Olen itse jättänyt ostamatta huonekaluja josta mieheni ei pitänyt (jälkeenpäin tajusin itsekin että olisi ollut virhe) ja myös ostanut huonekalun miehen mielipiteestä huolimatta ja hän käyttää ko asiaa nykyään enemmän kuin minä. Asiat on kiinni siitä miten nr perustellaan. ”Mä haluan” tai ”mä en halua” ei ole riittäviä argumentteja. Sillä ei ole kontrolloinnin kanssa mitään tekemistä.

Lähettäjä: JooEi 
Päivämäärä:   20.9.24 15:26:09

"yhteisen käytön tavarat pitää todellakin kelvata molemmille, edes jollain tasolla."

Jos tavara on yhteisessä kodissa niin periaatteessa pitää olla ok molemmille. Mutta jos minä ostan auton itselleni, omilla rahoillani, minä ostan just sellaisen kuin haluan. Jos mies ostaa veneen itselleen, omilla rahoillaan, hän ostaa just sellaisen kuin haluaa. Nämä hankinnat eivät kuulu toiselle. Samoin ei se, jos minä ostan merkkiveskan ja mies merkkikellon. Jos toinen alkaisi vaatimaan jotakin selityksiä, perusteluja saati lupien kysymisiä niin saisi vapaasti mennä hommaamaan mieleisensä joojoo-miellyttäjän muualta.

Mitä harrastuksiin tulee, että moottoripyörä ja hevonen ovat "yhteisestä ajasta pois", niin normaaleilla ihmisillä on omiakin kavereita, omia menoja ja omia harrastuksia eikä kaikkialle paitsi töihin tarvitse mennä toinen toistaan vahtien. Jos pitäisi kulkea 24/7 nenä toisen perseessä (ja vielä lupia kysellen omien rahojensa käyttöön) niin olisi kyllä niin epänormaali parisuhdedynamiikka että ei olisi minun suhde.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   20.9.24 15:27:43

Sellaisen suhteen saa mihin tyytyy. Jos aloittajan työkaveri tyytyy tuohon niin siinähän tyytyy.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.24 15:31:01

Niin kuin jo todettu, niin isommat hankinnat, mitkä vaikuttavat molempien elämään ja asumiseen, todellakin vaativat kompromisseja ja "luvan".

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 15:35:07

"Mitä harrastuksiin tulee, että moottoripyörä ja hevonen ovat "yhteisestä ajasta pois", niin normaaleilla ihmisillä on omiakin kavereita, omia menoja ja omia harrastuksia eikä kaikkialle paitsi töihin tarvitse mennä toinen toistaan vahtien. Jos pitäisi kulkea 24/7 nenä toisen perseessä (ja vielä lupia kysellen omien rahojensa käyttöön) niin olisi kyllä niin epänormaali parisuhdedynamiikka että ei olisi minun suhde."

Näin me ollaan erilaisia. Jos joka ilta ja viikonloppu minun ohi menee omat kaverit, omat menot ja omat harrastukset, niin mihinpä tuohon enää tarvitse parisuhdetta jossa nähdään joskus ja jouluna.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 15:37:14

*, jep. Ehdottomat ihmiset huomaavat ennemmin tai myöhemmin, että saavat jatkaa ehdottomuuttaan ihan itsekseen.

Kompromissit kuuluvat parisuhteeseen. Oli sitten kyseessä huonekalu, yhteinen lomamatka tai vaikka ihan päivän yhteiseksi valittu ruoka.

Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 15:37:54

"onko sinusta siis ok tehdä mitä haluaa täysin ottamatta huomioon asuinkumppanin mielipidettä? Mitä sinä sillä mielipiteellä teet, jos sen kuuleminen ei vaikuta toimintaasi mitenkään?"

En kirjoittanut, että minä kysyn vaan että voi kysyä, passiivimuodossa. Ja kyllä, aikanaan suhteeseen mennessä olen sanonut, että se mitä kumpikin tekee omilla rahoillaan ja omalla omaisuudellaan, on vain hänen oma asiansa. Jos haluaa myydä vaikka moottoripyöränsä, sen kun myy, rahat ovat sen kenen pyöräkin. Jos haluaa ostaa hevosen, sen kun ostaa, omilla rahoillaan saa ostaa vaikka formulan. Kunhan yhteisen talouden kulut tulee maksettua sovitulla tavalla, omat varansa saa käyttää miten haluaa.

Ja nuo harrastukset, mistä on mainittu, ne ovat omia. Ei tarvitse käydä katsomassa jääkiekkoa jos ei kiinnosta, vaikka toinen kävisikin tai ei tarvitse harrastaa pilatesta, vaikka toinen harrastaa. Emme koe tarvetta hallita toisen kaikkia asioita ja tekemisiä koska parisuhde.

Lähettäjä: Minni 
Päivämäärä:   20.9.24 15:38:15

Kyllä yhteiseen kotiin hankitut yhteisessä käytössä olevat tavarat pitää hyväksyttää toisella. Muuten on yksi ja sama mitä kumpikin rahoillaan tekee.

Minä voin ostaa omilla rahoilla vaikka sen hevosen neuvottelematta asiasta mieheni kanssa ja niin olen tehnytkin. Eikä mieheni kysy minulta lupaa uuden kalliin pyörän ostoon. Sen sijaan meille kummallekaan ei tulisi mieleenkään ostaa uutta sohvaa tai edes mattoa tai pyykikonetta tms, niin ettei toinen osapuoli olisi sitä hyväksynyt.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 15:38:21

Myös autot ostetaan niin, että miellyttävät molempia. Harrasteauto erikseen.

Lupa kysytään jos halutaan mennä jollekin ei-pakolliselle myöhäiselle tai yön yli menolle.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   20.9.24 15:39:29

Aloittajalle tiedoksi että ilmeisesti kaveri on ostanut jutun yhteiseen kotiin ja tietty sovitaan yhdessä mitä huonekaluja yms sinne hankitaan. Esim tapetoinnit yms sovitaan yhdessä ja joskus tietty makuasioista voi joutua neuvottelemaan mitä sisustusta yms yhteiseen kotiin hankitaan.
Vaatteet ja henkilökohtaiset jutut eri asia.

Lähettäjä: 69 
Päivämäärä:   20.9.24 15:40:04

Ymmärrän, en minäkään osta hevosta keskustelematta miehen kanssa. Edellinen kuoli juuri ja uutta ei tule kun veisi liikaa rahaa ja vaikuttaisi myös maksukykyyni yhteisissä asioissa.

Ei meille ainakaan mieskään saisi edes omilla rahoillaan ostaa mitään vitunrumaa mustaa nahkasohvaa tai lepotuolia, eri asia jos olis niin valtava kämppä et molemmilla olis omat huoneet mitä sisustaa miten haluaa.

Ei meillä myöskään mies voi myydä autoaan ja ostaa moottoripyörää. En minä aio yksin hoitaa lapsien kuljetusta päiväkotiin ja takaisin.

Lähettäjä: sennu 
Päivämäärä:   20.9.24 15:41:47

"yhteinen lomamatka"

Ei onneksi tarvitse tehdä lomamatkoja yhdessä, mies istuisi jossain typerässä katukahvilassa ja rannalla, minä haluan käydä katsomassa nähtävyyksiä, historiaa ja kulttuuria. Joten lomaillaan enimmäkseen omien kavereiden kanssa niin saadaan tehdä mitä halutaan, koska kompromissi tarkoittaisi itselle epämieluista tekemistä. Juujuu, kohta joku kertoo, että sehän voi pettää kun en ole mukana vahtimassa, mutta ei se maailman ainoa mies ole.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 15:43:14

Ja on outoa, että joku ehkä leikkimielinenkin ilmaisu triggeröi ihmisiä noin pahasti. On nenää perseessä jne.

Lähettäjä: lol 
Päivämäärä:   20.9.24 15:45:50

"Lol, voitko linkata tuon moottoripöydän? Jäi kiinnostamaan!"

Niitä ei löydy mistään verkkokaupasta, jotkut niitä rakentelee ja myy, joten kaikki on yksilöitä. Googlesta löytyy joitain kuvia kun kirjoittaa "v8 sohvapöytä" että minkälaisia ne suunnilleen yleensä on

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 15:48:18

Kyllä meillä on tapana keskustella yhtään isommista hankinnoista yhdessä. En voisi kuvitella perhe-elämää, jossa toinen ostelee vaikkapa moottoripyöriä tai kesämökkejä ihan vaan toista kuuntelematta.

Lähettäjä: sivusta 
Päivämäärä:   20.9.24 15:48:49

"Myös autot ostetaan niin, että miellyttävät molempia."

En minäkään tuota ymmärrä. Jos minä ostan omaan käyttööni auton omilla rahoillani tai henkilökohtaisella velalla, niin miksi minun autoni pitäisi miellyttää miestäni, jolla on ihan oma autonsa käytössään? Eihän hän minun autoani pääsääntöisesti käytä vaan omaansa ja minä vastaavasti omaani enkä hänen.

Taannoin meillä oli tilanne, jossa mies ajoi 10 vuotta vanhalla romulla ja minä kyseisen vuoden mallisella autolla. Ei minua miellyttänyt miehen vanha kottero, mutta enpä minä sillä ajanutkaan. Mutta ei minun uusi autoni myöskään vaikuttanut yhteiseen talouteemme, koska minunhan se oli ja minä sen maksoin kuluineen. Se oli taas miehen asia, että halusi ajaa vanhalla autolla, ei minun. Omat rahat tarkoittaa omia valintoja ja niinhän sen pitää ollakin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 15:49:37

lol, kävin katsomassa. Noihan on vähän steampunk- henkisiä. Hienoja!

Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 15:50:59

"Ei meillä myöskään mies voi myydä autoaan ja ostaa moottoripyörää."

Niin, minä tarkoitin moottoripyörän ostamista harrastusvälineeksi. Miehellä on silti myös auto. Tosin jos haluaisi ajaa talvetkin moottoripyörällä niin siinähän ajaisi. Ei se minuun vaikuttaisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 15:52:24

”En minäkään tuota ymmärrä. Jos minä ostan omaan käyttööni auton omilla rahoillani tai henkilökohtaisella velalla, niin miksi minun autoni pitäisi miellyttää miestäni, jolla on ihan oma autonsa käytössään? Eihän hän minun autoani pääsääntöisesti käytä vaan omaansa ja minä vastaavasti omaani enkä hänen.”

No jospa kyseessä on perhe, jossa auton käytössä täytyy tehdä yhteisen sovun vuoksi jonkinlaisia kompromisseja? Viisilapsisessa perheessä ei liene fiksua ostaa kaksipaikkaista avoautoa itselle, vaikka se olisi kuinka kiva. Jos täytyy joskus varautua kuljettamaan pyörätuolia, rehupaaleja, ajamaan vaikeassa maastossa?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 15:54:21

"Ei se minuun vaikuttaisi."

Entäpä ne asiat, jotka vaikuttavat?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 15:55:54

Sivusta, tilanne muuttuukin siinä vaiheessa, kun se auto on hankittu perheelle, ei omaksi henkilökohtaiseksi kulkineeksi. Ellei miehen auto olisi ollut hänellä jo tutustuessamme, niin moista ei todellakaan olisi hankittu talouteen ainoaksi autoksi, vaan joku huomattavasti käytännöllisempi.

Parisuhteessa minä ainakin haluan kumppanin, joka ei osta vaikkapa hevosta tai moottoripyörää neuvottelematta aiheesta. Vaikka omat rahat olisikin, niin kyllähän hevosen ylläpito ja siihen käytetty aika vaikuttaa suhteeseen ja vaikkapa mökkiviikonlopun, matkan tai ihan lastenhaku tarhasta jne vaikeutuu, kun toisella on jatkuvasti pakollinen meno. Aika eri asia kuin se, että toinen käy tunnin lenkillä ja lähtö kotiovelta....

Lähettäjä: lol 
Päivämäärä:   20.9.24 15:56:34

"lol, kävin katsomassa. Noihan on vähän steampunk- henkisiä. Hienoja!"

Tavallaan ovat joo, mutta ei meidän olkkarissa :D

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   20.9.24 15:56:43

Yhteiseen kotiin hankittavista isoista huonekaluista on syytä keskustella myös toisen mahdollisen taloudessa asuvan aikuisen kanssa.

Kyllä meillä lapsiperhetaloudessa monet hankinnat, kuten autot, mietitään perheen kokonaisuuden kannalta.

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   20.9.24 15:58:57

"Jos pitäisi kulkea 24/7 nenä toisen perseessä (ja vielä lupia kysellen omien rahojensa käyttöön) niin olisi kyllä niin epänormaali parisuhdedynamiikka että ei olisi minun suhde."

Tuollaiset kontrollointisuhteet on yllättävän yleisiä. Toinen arvostelee, määräilee ja hallitsee ja toinen kyselee lupia, myöntyy ja suostuu ettei vaan jätetä. Vaikkapa töihin vienti ja haku ja aina kaupassa yhdessä käynti on niin ihanaa huolehtimista, ei yhtään vahtimista. Ja mitä sä nyt taas sinne kaverin luo olet menossa kun meillähän on tää meidän suhde, etkö halua viettää aikaa yhdessä. Ihanaa jep.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 15:58:57

Minä en nakkaa paskan vertaa siitä, mitä puoliso omilla rahoillaan tekee. Jos haluaa ostaa kellon, läppärin tai pyörän niin ostakoon.

Repisin kuitenkin pelihousuni, jos puoliso raahaisi yhteiseen kotiin, yhteisiin tiloihin ja yhteiseen käyttöön jotain huonekaluja hyväksyttämättä niitä ensin minulla. Minä olen meillä se enemmän sisustushenkinen ja puoliso ei niin paljoa välitä, mutta silti kaikki huonekalut, tärkeimmät tekstiilit, tapetit jne. on sellaisia, että niihin on kysytty hänenkin mielipidettään. Minulle on tärkeää, että sisustus on puolisonkin maun mukainen ja tuntuu hänelle omalta, vaikka itse olenkin meillä se, joka näistä asioista enemmän huolehtii.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:00:04

Lol, en viitti kertoa,millainen sohvapöytä meillä on. :D Ja joo, en todellakaan olisi valinnut samaa, mutta pöytä oli täällä ennen minua, joten en ihan hirveästi kalustuksiin ole vaikuttanut. Tässä asunnossa olis siis juuri sellainen meininki, että naista täällä ei todellakaan asunut. :D On siis juuri ylempänä parjattu musta nahkasohva, lehmäntalja mattona yms.

Lähettäjä: ihmettä?????? 
Päivämäärä:   20.9.24 16:02:08

"Ei se minuun vaikuttaisi."

Entäpä ne asiat, jotka vaikuttavat?"

Omien rahojen käytöstä on ollut puhe ja se ei vaikuttaisi, jos mies ostaisi omilla rahoillaan itselleen moottoripyörän. Tottakai hän saisi omilla rahoillaan ostaa mitä haluaa tai vaikka sijoittaa osakkeisiin tai asuntoon ja saisi pitää tuotot ja vuokratuotot itsellään. Ei sekään minuun vaikuttaisi, koska hänen tuottojaan ja rahojaan ne olisivat, eivät minun.

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   20.9.24 16:04:16

Älä tee aloittaja kärpäsestä härkästä. Tuo voi olla vain työkaverin tapa ilmaista asia. Hän olisi voinut sanoa myös, että "Neuvottelin puolisoni kanssa siitä, millainen sohva meille hankitaan ja päädyimme nyt tähän valitsemaani sohvaan". Mutta kaveri nyt vaan sattui ilmaisemaan asian että "sai luvan".

Vähän kuten minä voisin sanoa, että minun mieheni käski minua ostamaan uuden auton. Ei hän oikeasti minua käskenyt ja määrännyt, vaan pikemminkin suositteli vahvasti, koska ajoin melko huonolla autolla ja muuton jälkeen ajomatkat piteni huomattavasti, joten olisi järkevää vaihtaa autoon, jolla on turvallisempaa, mukavampaa ja luotettavampaa ajaa.

--

"Omat rahat tarkoittaa omia valintoja ja niinhän sen pitää ollakin."

Tämä riippuu minusat vähän tilanteesta. Jos on vahvasti omat rahat, ei lapsia eikä suurempaa yhteistä omaisuutta, tämä toimiikin.

Mutta jos on esim. lapsia, on pakko vähän suunnitella yhdessä. Esimerkiksi minä olen ajanut nyt pitkään kivalla pienellä sedan-mallisella autolla ja tykkään siitä. Mieheni ajaa farkulla, mutta haaveilee sporttisesta kaksiovisesta autosta. Koska meille tulee just toinen lapsi, olisi järkevää, että perheessä olisi ainakin yksi farkku-mallinen auto. Mieheni ei voi siis vain yhtäkkiä vaihtaa farkkuaan pois, koska silloin perheemme ei mahtuisi autoon kunnolla. Meidän on pakko keskustella siitä, millainen auto meillä kummallakin, vaikka autot onkin kummankin omat ja omalla rahalla hankittu.

Samoin jos vaikka minä päättäisin yhtäkkiä ostaa hevosen. Siihen menisi huomattavasti aikaa ja rahaa, mikä olisi pois perheeltä. En minä siis voi vain mennä ja ostaa hevosta, vaan on pakko sopia asioista yhdessä.
Enkä todellakaan halua, että mies vaikka yhtäkkiä päättäisi tuhlata 50te säästönsä moottoripyörään, koska olemme puhuneet, että ostamme jossain vaiheesa talon, koska nykyinen käy pieneksi ja toivon miehen pitävän nuo rahat säästössä talon hankintaa varten.

Lähettäjä: § 
Päivämäärä:   20.9.24 16:10:17

Kaikilla on oikeus sellaiseen rahankäyttöön ja omaisuutensa hallintaan kuin haluaa, niin miehillä kuin naisilla, niin seurustelu/avosuhteessa kuin avioliitossakin (avioliittolaki omaisuuden erillisyys). Jos ei ole niin se on taloudellista väkivaltaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:16:49

,,Lakioykälä vetää kyllä iloisesti mutkat suoriksi. Jos yhteisen kodin hankinnoista neuvotellaan yhdessä, ei se ole mitään taloudellista väkivaltaa. Taloudellista väkivaltaa on siinä kohdin, kun toinen kontrolloi täysin toisen rahan käyttöä. Jos minä ostan omilla rahoillani kännykän/tietokoneen tmv, mutta keskustellaan miehen kanssa, ostetaanko millainen sohva, niin ei siinä kukaan ketään kontrolloi. Parisuhteeseen liittyvä asia, jota kutsutaan kommunikaatioksi ja yhteisesti päädytään ratkaisuun tai jompikumpi tai molemmat kompromissiin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:20:19

Ja joku tuolla totesi, että onneksi ei tarvitse miehen kanssa matkustaa. Minä taas mielelläni matkustan - saatetaan pallotella eri kohteita ja vaikka minua olisi kiinnostanut kohde x ja miestä y, niin siitä huolimatta löytyy sopiva ja saatetaankin mennä kohteeseen z, mitä kumpikaan ei alkuun ollut ajatellut. Näitä voi tutkia ja miettiä järkevimmät vaihtoehdot.

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   20.9.24 16:20:28

"Kaikilla on oikeus sellaiseen rahankäyttöön ja omaisuutensa hallintaan kuin haluaa, niin miehillä kuin naisilla, niin seurustelu/avosuhteessa kuin avioliitossakin (avioliittolaki omaisuuden erillisyys). Jos ei ole niin se on taloudellista väkivaltaa."

joo oikeus on. Mutta jos aikoo elää parisuhteessa, ei voi vain huutaa "mulla on oikeus", vaan joutuu myös sopimaan asioista.
Oikeushan on tehdä paljon muutakin. Esimerkiksi molemmilla on täysi oikeus olla tekemättä kotitöitä tai lähteä kuukaudeksi reissuun Thaimaahan kertomatta siitä puolisolle etukäteen tai pelata 16 tuntia vuorokaudessa pleikkaa. Ei kenelläkään ole lain silmissä oikeutta määrätä näistä asioista.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   20.9.24 16:21:09

Kellekään ei tullut mieleen, että se ”sain luvan” voi olla ihan vaan heitto? Tapa ilmaista, että asiasta keskusteltiin? Ei KIRJAIMELLISESTI pyydetty ja annettu lupaa.

Mäkin saatan joskus sanoa, että mies lupasi jotain, vaikka se asia olisi ollut ennemminkin ilmoitusluontoinen. Tapa kertoa, että olen nyt tästä miehelle maininnut jne. Mut kun autistit täällä tarttuu kaikkeen kuin jumalan sanaan…

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:23:06

Xxc, juuri näin. Saa se pleikkaria 16h päivittäin hakkaava huomata, että pian ei ole parisuhdetta, jossa asioista voisi neuvotella. Sinkkuna saa vapaasti sitten toteuttaa elämäntapaansa vapaasti.

Lähettäjä: Häh 
Päivämäärä:   20.9.24 16:23:52

"Ehdottomat ihmiset huomaavat ennemmin tai myöhemmin, että saavat jatkaa ehdottomuuttaan ihan itsekseen.

Kompromissit kuuluvat parisuhteeseen."

Jos parisuhteeseen "kuuluu kompromissi", joka tarkoittaa puolison lupaa puuttua minun hlökohtaisiin varoihini ja niiden käyttöön, niin mielelläni jatkan ehdotonta hyväksikäyttämättömyyttä itsekseni.

On tämä hauska keskustelupalsta, täällä on ollut keskusteluja, joissa naiset ovat kertoneet saidoista miehistään tai siitä, että treffeillä ei tarjota edes kahvikupillista ja niihin on mouhottu, kuinka nykyään on tasa-arvo ja nainen voi maksaa ihan itse kahvinsa, ei miesten tarvitse lokeille mitään maksaa. Mihin se tasa-arvo nyt on jäänyt, kun miehellä on oikeus omien rahojensa käyttöön, mutta naisen pitää rahojensa kanssa ymmärtää tehdä kompromisseja ja kysyä lupa?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.9.24 16:26:28

Häh: kuka tässä on puhunut, että tuo koskisi vain naista. Kyllähän tuo koskee molempia, kummankin on parisuhteessa pystyttävä kompromisseihin jos aikoo parisuhteessa pysyä.

Ja on aika eri asia puhua alkusuhteen treffailusta, jolloin ei edes mitään parisuhdetta ole, kuin vakiintuneesta parisuhteesta jossa eletään yhdessä ja on yhteistä omaisuutta ja ehkä lapsiakin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 16:27:42

"Omien rahojen käytöstä on ollut puhe ja se ei vaikuttaisi, jos mies ostaisi omilla rahoillaan itselleen moottoripyörän. Tottakai hän saisi omilla rahoillaan ostaa mitä haluaa tai vaikka sijoittaa osakkeisiin tai asuntoon ja saisi pitää tuotot ja vuokratuotot itsellään. Ei sekään minuun vaikuttaisi, koska hänen tuottojaan ja rahojaan ne olisivat, eivät minun."

Entäs se rahalla ostettu huonekalu tai muu ostos? Älä nyt kiertele, itse aloitit ketjun huonekalulle luvan kysymisestä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.24 16:34:36

Lähettäjä### 

Päivämäärä20.9.24 16:21:09

Kellekään ei tullut mieleen, että se ”sain luvan” voi olla ihan vaan heitto? Tapa ilmaista, että asiasta keskusteltiin? Ei KIRJAIMELLISESTI pyydetty ja annettu lupaa.

Mäkin saatan joskus sanoa, että mies lupasi jotain, vaikka se asia olisi ollut ennemminkin ilmoitusluontoinen. Tapa kertoa, että olen nyt tästä miehelle maininnut jne. Mut kun autistit täällä tarttuu kaikkeen kuin jumalan sanaan…

Näin.

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   20.9.24 16:36:19

"Hän voi toki kysyä, olisiko tällainen sohva ok ja voisin sanoa, että ruma on, mutta en tietenkään voisi kieltää häntä ostamasta sohvaa, koska a) hänenkin kotinsa ja b) hänen rahansa."

Haluaako joku tosissaan suhteen jossa "voidaan" kysyä toisen mielipidettä mutta silti tehdään vain oman pään mukaan vaikkei toinen tykkää yhtään? Koska minäminäminä haluan ja mun rahat? Ok.

Lähettäjä: tuota 
Päivämäärä:   20.9.24 16:38:21

"Mutta jos aikoo elää parisuhteessa, ei voi vain huutaa "mulla on oikeus", vaan joutuu myös sopimaan asioista."

Jos pariskunnalla on molemmilla varallisuutta ja/tai hyvät tulot ja omat rahat joista maksetaan sovitun mukaisesti yhteiset kulut, ei tarvitse sopia minkä hintaisia autoja voi katsella tai onko varaa moottoripyörään tai uuteen luiskaan, koska sillä mitä jää yhteisten kulujen jälkeen saa kumpikin tehdä mitä haluaa. Kai te nyt sen ymmärrätte?

Jos minulle aikuisena ihmisenä tulisi puoliso esittämään vaatimuksia rahankäyttöni suhteen, siis että minun pitäisi käyttää tai olla käyttämättä omia rahojani jollakin tavalla, niin en todellakaan sopisi asioista, joihin toisella ei ole mitään osallisuutta. Jos hänen kulunsa eivät lisääntyisi siitä, että hankkisin hilavitkuttimen omilla rahoillani, miksi se hänelle kuuluisi? Jos en hankkisi hilavitkutinta, ei se tarkoittaisi että antaisin hilavitkuttimen arvosta rahaa hänelle, joten hilavitkuttimen hankintani tai hankkimatta jättämiseni ei vaikuttaisi häneen mitenkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 16:40:34

Aloittaja ei sanonut, onko kyse ainoan olohuoneen ainoasta sohvasta vai kenties jostain pienestä sivupöydästä tai vaikkapa kaverin oman toimiston sisustuksesta, eikä myöskään sanonut miten kalliista hankinnasta on kyse.

Voi siis olla, että kaverilla on kauhea komenteleva ja alistava rahanahne mies, jolta pitää kysyä lupa omien rahojen käyttöön, tai sitten pariskunta jutteli yhteisen kodin hankinnoista ihan normaalisti ja sopi keskenään sopivasta huonekalusta. Tai sitten kaveri heitti koko lupa-asian ihan läpällä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:42:01

Häh, edelleen: sinun itsellesi ostama tietokone tai polkupyörä ei vaikuta parisuhteeseen mitenkään. Se vaikuttaa, jos ostat sohvan yhteiseen kotiin tai vaikka koiran tai hevosen. Tällaisista asioista puhutaan yleensä yhdessä ennen hankintaa eikä vaan ilmoiteta, että ostin muuten tanskandogin. Se vaikuttaa myös toisen osapuolen elämään ja sellaisia päätöksiä ei tehdä yksin.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 16:42:38

Tuota: jos molemmilla on yksi käyttöauto, niin on ihan hyvä neuvotella, millaiset ostetaan (se harrasteauto on edelleen eri juttu, sellaisen voi laittaa jos raha ei ole pois perheeltä). Meillä pitää olla yksi vetoautoksi sopiva ja ainakin yksi, jossa on nastarenkaat. Molempiin pitää sopia tietty määrä ihmisiä ja tavaraa. Ja niiden on oltava suht turvallisia. Eli en voi ostaa pientä urheiluautoa käyttöautoksi. Voisin ostaa sellaisen harrasteautoksi, mutta minulla on jo kallis ja aikaavievä harrastus.

Lähettäjä: Häh 
Päivämäärä:   20.9.24 16:48:22

"kuin vakiintuneesta parisuhteesta jossa eletään yhdessä ja on yhteistä omaisuutta ja ehkä lapsiakin."

Tuossa taas syy siihen, miksi keskustelut on täällä aina samanlaisia ja tavallaan yksipuolisia. Oletetaan, että kaikilla pariskunnilla on yhteistä omaisuutta ja (jossakin vaiheessa) lapsia. Oletus on myös, että kaikki pariskunnat on nuoriapareja ja kaikki pariskunnat ovat vähävaraisia ja/tai pienituloisia ja tukia saadaan.

On olemassa aikuisia pariskuntia, joilla ei ole lapsia eikä tule tai lapset ovat jo aikuisia. Pariskuntia, joilla on varallisuutta ja omaa omaisuutta ja jotka ovat sopineet yhteisten kulujen jaosta heille sopivalla tavalla, joka voi olla 50-50 tai jotakin muuta. Pariskuntia, jotka asuvat toisen omistamassa asunnossa, puolison omistusasunnon ollessa vuokrattuna ja tämän asunnon omistava puoliso saa tuotot, tietenkin, omasta omaisuudestaan. Molemmat ajavat omilla, itse ostamillaan mieleisillään autoilla ja harrastavat omia harrastuksiaan, jotka heillä on ollut jo ennen kuin ovat tavanneet, olkoon ne vaikka golf ja ratsastus.

Tällaiset pariskunnat eivät väännä jostakin "luvista" käyttää omaa rahaa tai siitä, miellyttääkö matin auto maijaa vai ei, koska maija ostaa ihan itse mieleisensä auton. Ja tällaiset pariskunnat myös lakkaavat olemasta pariskunta siinä vaiheessa kun toinen alkaa sanella toiselle tämän oman rahansa käytöstä. Parisuhde ei ole pakko eikä velvollisuus ja jos se vie enemmän kuin antaa, siinä ei kannata jatkaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 16:49:46

Häh, aloittajan kaverilla on mies ja jonkunnäköinen yhteistalous, tai joku syy tälle "lupapuheelle". Aloittaja ja sinä tunnutte kuvittelevan, että hyväksikäyttö on ainoa syy. Muutama meistä muista keksii pari muutakin syytä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.9.24 16:51:19

Voihan se toinen puoliso ostaa mieleisensä sohvan sen ruman tilalle omilla rahoillaan. Eihän samaa sohvaa muutenkaan vuosikausia pidetä.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 16:52:56

Häh: aikuinen, omillaan elävä ihminen kykenee ymmärtämään, että lapsiperheessä pitää olla lapsiperheauto (jos autoa tarvitaan). Mutta nyt sekin pitää vääntää rautalangasta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.24 16:54:30

Häh, myös nämä aikuiset, hyvätuloiset ihmiset, joilla on yhteinen koti, neuvottelevat hankinnoista, mitä yhteiseen kotiin hankkivat.

Ei todellakaan ole ok ostaa vaikka sohvaa ilman puolison mielipidettä.
Omaan työhuoneeseen toki voi hankkia mitä vain, mutta muihin huoneisiin ei.

Miksi ihmeessä vänkäät asiasta?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 16:54:51

Häh, minä olen juuri osa sitä pariskuntaa, joista molemmila on omaa omaisuutta ja ei lapsia. Ja kyllä, luonnollisesti asioista neuvotellaan. Olisin todella vihainen, jos mies toisi tänne neuvottelematta uuden sohvan, flyygelin tai vaikka pari kissaa. Kun yhdessä asutaan, yhteisen kodin hankinnat kodkebat molempia. Vai olisiko sinulle ok, jos kaksioosi ilmeistyisi flyygeli tai toinen ilmottaisi aloittavansa minisikojen kasvatuksen?

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   20.9.24 16:56:12

"Niin, YHTEISISTÄ hankinnoista kuten asunto, jos tarkoitus on että molemmat osallistuvat kuluihin ja mahdolliseen lainaan. Mutta jos haluamaansa asiaan ja sen ylläpitoon, on se sitten sohva,..."

-Se sohva on todella yhteinen hankinta, jos kyse on yhteisestä olohuoneesta! Ihan sama kuka sen maksaa. Joku moottoripyörä on ihan yksi hailee, sitä tuskin tuodaan sisälle asuntoon. Koti kaikkine siihen liittyvine ja molempiin vaikuttavine asioineen on yhteinen ja yhdessä sovittavaa täysin riippumatta kumpi sen omistaa ja maksaa. Kyllä meilläkin kotiin liittyvistä asioista "kysytään lupa" vaikka itse maksaisi. Esim. meillä oli pitkään epäkäytännölllinen vesihana, jonka minä halusin, kun oli niin hyvän näköinen, tällaisissa asioissa mieheltä tarvitaan lupa. Kyse ei ole rahankäytöstä, vaan siitä että hankinnalla vaikutetaan toisen päivittäiseen arkeen. Rahansa saa hassata ihan miten haluaa niissä asioissa, jotka ei toiseen vaikuta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 16:56:31

"Voihan se toinen puoliso ostaa mieleisensä sohvan sen ruman tilalle omilla rahoillaan. Eihän samaa sohvaa muutenkaan vuosikausia pidetä."

Kuulostaapa terveeltä ja normaalilta...

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.9.24 17:00:29

"Kuulostaapa terveeltä ja normaalilta..."

Jaa mikä? Se että haluaa uusia sisustusta? Vai se, että ostaa uuden sohvan kun entinen ei miellytä? No ostihan se toinenkin sen ei-miellyttävän :D

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 17:01:13

Höh ja aloittaja taitaa olla sama henkilö. Ei kai kukaan normaalilla järjellä varustettu voi kuvitella, että isoja hankintoja tehdään kysymättä kanssaeläjältä. Maalaisiko Häh tai aloittaja seinät pinkiksi kysymättä puolison mielipidettä?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 17:01:30

Höh = Häh

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 17:01:50

"Mut kun autistit täällä tarttuu kaikkeen kuin jumalan sanaan…"

Turha autisteja syyttää aloittajan ongelmasta, luultavasti aloittaja on neuronormaali ennemmin kuin nepsy.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 17:10:45

Todellakin kysyn luvan puolisolta yhteiseen kotiin tuleviin tai muihin myös hänen elämäänsä vaikuttaviin hankintoihin ja niin kysyy puolisonikin minun lupaani. Ihan sama, vaikka joku haluaisi sitä nimittää "mielipiteen kysymiseksi" tai jollain muulla kiertoilmaisulla väittää, että kyse on ihan eri asiasta.

Lähettäjä: Häh 
Päivämäärä:   20.9.24 17:13:03

"Ei kai kukaan normaalilla järjellä varustettu voi kuvitella, että isoja hankintoja tehdään kysymättä kanssaeläjältä. Maalaisiko Häh tai aloittaja seinät pinkiksi kysymättä puolison mielipidettä?"

Jos asuisimme minun omistamassani asunnossa, kyllä. Jos yhteisessä tai puolison omistamassa, asiasta pitäisi keskustella, koska (myös) toisen omaisuus. Isoja hankintoja esim. sijoitusasunto, hevonen, uusi sähköauto; näitä tietenkin voi tehdä kumpikin omilla rahoillaan vapaasti, kysymättä toiselta, koska - tadaa - omat rahat. Eikö tämä nyt ole itsestäänselvää? Joku yhteistalous tai toisen ns. siivellä eläminen on asia erikseen, koska ethän sinä voi esim. naapurin rahoilla käydä autokaupassa, mutta jos sinulla on omat rahat, puolisolla omat ja jaatte yhteisen talouden kulut, yli jäävällä saa kumpikin tehdä mitä haluaa. Oman omaisuutensa suhteen voi maalata asuntonsa seinät pinkeiksi ja vaikka oman teslansakin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 17:15:50

Yhteinen koti on yhteinen, aivan sama, kuka sen omistaa. En todellakaan ilahtuisi, jos mies olisi maalannut asiasta keskustelematta seinät pinkeiksi, mustiksi tms. Jos omaa puolisoa/seurustelukumppania ei kunnioita sen vertaa, että kysyisi toisen mielipidettä YHTEISEN kodin ulkoasuun, on parempi olla yksin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.24 17:17:46

JOS omistaisin asuntomme yksin, ja sius puolisoni asuisi siinä myös, ja haluaisin puolisoni asuvan siinä myös jatkossa, niin todellakin kysyisin hänen mielipidettään pinkeistä seinistä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.24 17:21:56

Tässäpä hyvä aasinsilta näihin minä-minä-ihmisiin.
Kuvitteleeko joku, että Suomessa ylipäätään on parisuhteita 20 vuoden päästä.
Ja miksi ihmeessä syntyvyys on laskussa?
Ja miksi lapset voivat pahoin?
Miksi kaikilla nuorilla on mt-ongelma,ä ja kirjaindiagnoosi?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 17:24:04

"Kuvitteleeko joku, että Suomessa ylipäätään on parisuhteita 20 vuoden päästä."

Siis parisuhdehan ei tarkoita tai edellytä, että pitäisi asua yhdessä ja olla yhteinen talous......

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 17:44:21

*, kyllä! Yksin asuessaan voi tehdä mitä haluaa, parisuhteessa mietitään myös toisenkin henkilön ajatuksia ja mieltymyksiä. Ja näitä paria sankaria seuratessani tässä topicissa en yhtään ihmettele, että osa ihmisistä jää sinkuiksi, jos ei pätkääkään kiinnosta puoliso ja tämän mielipiteet.

Lähettäjä: Karma 
Päivämäärä:   20.9.24 17:45:56

"Jos asuisimme minun omistamassani asunnossa, kyllä. Jos yhteisessä tai puolison omistamassa, asiasta pitäisi keskustella, koska (myös) toisen omaisuus. Isoja hankintoja esim. sijoitusasunto, hevonen, uusi sähköauto; näitä tietenkin voi tehdä kumpikin omilla rahoillaan vapaasti, kysymättä toiselta, koska - tadaa - omat rahat."

Miksi elää parisuhteessa jos ei yhtään kiinnosta ottaa toista osapuolta ja hänen mielipiteitään huomioon?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 17:46:41

Mullakin särähtää aina korvaan tuo luvan saaminen tai pyytäminen, vaikka tiedän että puhekielestä on kysymys. En itse pystyisi sanomaan niin. Tulee tosiaan mieleen joku ala-astelainen joka sai luvan ostaa karkkia tai sitten joku 1800-luvun kotiorjavaimo.

Muutama vuosi sitten kun Disney+ tuli Suomen markkinoille, kerroin kaverille että olin tilannut sen ja katsonut yhtä sarjaa sieltä. Kaveri sanoi että ”pitää kysyä Pekalta voidaanko mekin tilata se”, ja olin ihan että häh, kai sä nyt oman pankkikorttis numeron osaat siihen kenttään syöttää, miks sun pitäis kysyä Pekalta mitään jos haluat sen tilata? Pekka voi sitten katsoa sitä sun kanssa tai olla katsomatta.

Toki isoista, molempia koskevia hankinnoista pitää keskustella ja löytää molemmille sopiva vaihtoehto, mutta just joku kympin tilauspalvelu tai muu pieni juttu jonka maksaa itse, niin aika surkeaa on jos sellaisiin pitää lupaa kysellä. Samoin on surkeaa se, että ukot jotka eivät tee kotona muuta kuin sotke, eivät ”anna lupaa” joulukoristeisiin. Niinku että jos ukkoa ei kiinnosta vaikka pyörittäis pölyssä ja leivänmuruissa, niin ei sillon pitäs myöskään olla varaa nillittää siitä tuleeko se joulukranssi milloin oveen.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   20.9.24 17:49:37

Ei se niin erikoista ole, kun kyse on jostakin yhteisestä , tässä tapauksessa yhteiseen kotiin tulevasta huonekalusta. Meille minä olen ostanut yhteisenä kotina olevaan miehen omistamaan asuntoon kaikki huonekalut, myös asekaapin. Ne ovat olleet ilmoitusasioita. Voin silti kuvitella, että mies olisi saattanut sanoa jostakin erikoisemmasta mööpelistä, että "tuota ei ainakaan meille tule". Silloin olisin joutunut sanomaan, että mies ei antanut lupaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 17:50:22

-, saada lupa on vaan termi. Yhtä hyvin voisi olla, että miehen kanssa sovittiin asia x. Murteetkin vaikuttaa.

Minusta esim termi käskeä kylään on aivan kammottava, itse käyttäisin pyytää kylään. Silti joissain murteissa käskeä kylään on normaalia puhekieltä.

Lähettäjä: Ade 
Päivämäärä:   20.9.24 17:54:12

Tässä "mies antoi luvan" jutussahan on kyse naisen mieheen kohdistuvasta manipulaatiosta.
Nainen on tyyliin puoli vuotta hokenut, että haluan pitkin sohvan.
Mies on sanonut, että ei pinkkiä, sopisiko vaikka vaaleanvihreä.
Ei kun pinkki
Miten olisi vaalean sininen.
Ei kun pinkki.
Jos vaikka marjapuuronpunainen.
Ei kun pinkki.
Entäs tummanpunainen.
Ei kun pinkki.

No ok, osta pinkki.

Lähettäjä: Kon-trolli 
Päivämäärä:   20.9.24 18:00:02

Siis aloituksessahan puhuttiin siitä, että mies on antanut naiselle luvan ostaa omilla rahoillaan jonkin huonekalun. Se on ihan eri asia kuin keskustella, millainen sohva ostetaan; keskustella hankinnasta vs kysyä ja saada lupa käyttää omia rahojaan miten haluaa. Ettekö huomaa noissa mitään eroa?

Keskustella millainen sohva hankitaan = normaalia (maksaa sohvan kuka tahansa). Antaa lupa ostaa sohva omilla rahoillaan = ei normaalia vaan taloudellista kontrollointia (ja todennäköisesti muutenkin, taatusti tuollainen puoliso sanelee, millaiset hiukset toisella pitää olla, miten tämä saa pukeutua, saako pitää yhteyttä sukulaisiin, ketä saa tulla kylään ja milloin jne).

Ei ihme, että ihmiset on vaikka kuinka p-skoissa suhteissa joista täälläkin kirjoitellaan, kun ei tunnisteta kontrollointia vaikka se heiluttaa kylttiä naaman edessä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:03:34

Kont-rolli, luetaan vissiin eri topicia. Saada lupa on joissain murteissa ihan normaali termi, kuten tuossa ylempänä avasin. Ei se tarkoita, etteikö saisi hankkia mitä lystää, vaan sitä, että asiasta on yhdessä puhuttu ja sovittu, että asia x sopii molemmille. Lupa= yhteinen sopimus.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:08:30

Ja käpälä pystyyn, kuinka monelle olisi ok palata töistä kotiin ja huomata, että puoliso on maalannut seinät pinkeiksi, ostanut kolme minipossua, flyygelin ja päättänyt pyhittää olohuoneen bändiharjoituksiaan varten ja tuonut siihen tarvittavat musiikkivermeet?

Veikkaanpa, että näistä "omaisuudellaan saa tehdä mitä haluaa" tyypeille tämä ei olisi ok, jos samassa asunnossa on myös heidän kotinsa.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   20.9.24 18:09:18

Haluaisin nostaa esiin myös sellaisen esimerkkitilanteen, että puolisoilla on osin omat rahat, yhteinen taloustili josta maksetaan yhteisiä kuluja ja rahat aika tiukassa kuitenkin. Meillä on ollut viime vuosina rahat hyvinkin tiukassa, yhteinen budjetti on paukkunut yli yllättävien yhteisten kulujen (hajonneet kodinkoneet, auton korjaus) sekä yleisten hintojen nousun (sähkö, ruoka, korot,kaikki muu jne). Huolehdin pääosin itse yhteisten kulujen maksusta ja esittänyt useasti huoleni rahojen riittävyydestä, ja käyttänyt omia varoja paikkaamaan yhteistä taloutta. Perheen teinit eivät ole saaneet mitään uusia merkkivaatteita mitä olisivat halunneet ja tarvinneetkin, vaan esimerkiksi kulkeneet jo kauan tosi kuluneissa vaatteissa eikä ollut lupaa aloittaa mitään uusia harrastuksia. Itse en ollut ostanut itselleni tyyliin puoleen vuoteen edes sukkia, kun mies tuli yhtenä
päivänä kotiin ja esitteli iloisena ostamansa parin tonnin sähköpyörää. En ollut ihan tässä ilossa mukana täysillä, vaikka omilla rahoilla lähtökohtaisesti on "lupa" ostaa itselle mitä vaan. Mulla on ollut takana lomautus- ja työttömyysjaksoja ja mieskin on palkkatasoltaan alempaa keskiluokkaa. Rahaa ei juuri niiden yhteisten kulujen lisäksi jää. Tässä vaiheessa sitä olisi toivonut, että olisi neuvoteltu siitä, että jos on pari tonnia löysää, olisiko niistä edes osa voitu laittaa yhteisille tileille, joista puskurit olivat sulaneet miinukselle jo ajat sitten ja johon minä olin laittanut omat vähät säästöni, ja kertonut siitä myös selkokielellä.

Lähettäjä: /-/ 
Päivämäärä:   20.9.24 18:10:07

"Kaveri sanoi että ”pitää kysyä Pekalta voidaanko mekin tilata se”, ja olin ihan että häh, kai sä nyt oman pankkikorttis numeron osaat siihen kenttään syöttää, miks sun pitäis kysyä Pekalta mitään jos haluat sen tilata? Pekka voi sitten katsoa sitä sun kanssa tai olla katsomatta.

Toki isoista, molempia koskevia hankinnoista pitää keskustella ja löytää molemmille sopiva vaihtoehto, mutta just joku kympin tilauspalvelu tai muu pieni juttu jonka maksaa itse, niin aika surkeaa on jos sellaisiin pitää lupaa kysellä."

Tämä.

"en yhtään ihmettele, että osa ihmisistä jää sinkuiksi, jos ei pätkääkään kiinnosta puoliso ja tämän mielipiteet."

Eihän sitä puolisoakaan kiinnosta toisen haluamiset, joka haluaa että häneltä kysellään "lupia" omien rahojen käyttöön jos toinen ei saa haluamaansa asiaa omilla rahoillaan ostaa.

Minulla on ollut ex jolla oli tuota vikaa. Niin kauan kuin en kumppanilta ole vailla jonkun asian ostamista tai edes osan rahoittamista vaan maksan haluamani asian itse, hänen lupaansa ei tarvita. Tuo homma vain etenee tuosta. Kun suostut muka pieniltä tuntuviin asioihin "koska parisuhde", rajojasi aletaan ylittää muissakin asioissa. Sinua kohdellaan niin kuin annat itseäsi kohdella. Jos tuo jollekulle sopii niin ok, mutta kaikille ei todellakaan sovi.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 18:12:38

/-/, vastaatko ystävällisesti tähän?

"Ja käpälä pystyyn, kuinka monelle olisi ok palata töistä kotiin ja huomata, että puoliso on maalannut seinät pinkeiksi, ostanut kolme minipossua, flyygelin ja päättänyt pyhittää olohuoneen bändiharjoituksiaan varten ja tuonut siihen tarvittavat musiikkivermeet?"

Lähettäjä: Karma 
Päivämäärä:   20.9.24 18:22:50

"Eihän sitä puolisoakaan kiinnosta toisen haluamiset, joka haluaa että häneltä kysellään "lupia" omien rahojen käyttöön jos toinen ei saa haluamaansa asiaa omilla rahoillaan ostaa."

Se puoliso todennäköisesti hakee asiaan kompromissia. Niitä tarvitaan yhteiselossa. Se ei ihan oikeasti kanna kauhean pitkälle että ensin Mirkku maalaa seinän pinkiksi ja Jare maalaa sen heti perään vihreäksi ja tätä jatketaan hamaan tappiin saakka koska "mä haluun ja teen mitä mä haluun"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 18:23:00

Ei asuttu yhdessä, mutta voiron kummankin luonna. No sitten ex osti kissan mitään sanomatta. Olin sairaan allerginen niille, se suhde loppui siihen. Ehkä olisi voinut vähän keskustella aiheesta.

Lähettäjä: Piikle 
Päivämäärä:   20.9.24 18:23:48

Tuntuu ettei kaikki lue tätä ketjua ennen kuin kommentoi.

Lähettäjä: 60v 
Päivämäärä:   20.9.24 18:24:07

Meillä on aina ollut sekä sohvat että hevoset ilmoitusasioita.

Lähettäjä: /-/ 
Päivämäärä:   20.9.24 18:24:07

Jos asuntomme on puolisoni omistama ja minulla ei ole siinä senttiäkään rahaa kiinni, siis kyseisessä omaisuudessa, niin totta kai hän saa maalata seinät millä värillä haluaa, hommata minipossuja ja pitää bändiharkat olkkarissa. Kunhan hän ostaa maalit itse, huolehtii minipossuistaan ja ilmoittaa minulle koska bändiharkat ovat, että voin mennä vaikka shoppailemaan tai kaverille kylään silloin.

En kai minä sanele kenellekään, mitä hän saa omistamassaan asunnossa ja omistamalleen asunnolle tehdä. Hän voi myös vaikka alkaa ryypätä kokopäiväisesti, ei sekään kuulu minulle. Jos jokin ei minulle sovi, suhteesta voi erota. Toisen määräily on aina se kuuluisa heiluva lippu.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   20.9.24 18:31:11

Kontrolli - siis yhteiseen kotiin ei ostella huonekaluja oman pään mukaan vaan yhdessä päätetään mitä hankitaan - maksoi sen nyt sitten kumpi tahansa.
Astioita itse hankin oman mielen mukaan mutta meillä ruoanlaitto ja kattaminen yms onkin suurimmalta osin minun harteilla ja pienet hankinnat kuten esim vatkain hankin itse kun käytänkin.
Mutta huonekalut tietty sovitaan. Tai tapetointi. Itse tapetoin juuri yhden huoneen ja idea oli minun mutta tietty siitä ensin keskusteltiin ja onneksi mieskin tykkäsi löytämästäni tapetista 😊